Viernes

Salivuoro alkoi jo klo 10, joten aamupalalta suunnattiin Calle Riojalle postilaatikon kautta. Huivipäivä, lisäksi koputeltiin ja treenattiin myös vähän takapotkua yhdessä ja erikseen. Treenin jälkeen lähdettiin kaikessa rauhassa kävellen kohti vanhaa kaupunkia ja pysähdyttiin lounaalle pienelle sivukadulle mukavannäköiseen paikkaan. Samaan ravintolaan tuli myös nuori mies, joka oli aiemmin viikolla kahtena iltana Casa de la Memorian ovella (artistin kanssa pistimme merkille hänen viehättävän olemuksensa) ja hän selvästi myös tunnisti meidät. Ruokailun jälkeen oli vielä aikaa ennen kylpylävarauksemme alkua, joten palasimme pari kadun pätkää takaisin päin etsiäksemme Maijalle jotain kiitoslahjaksi. Kaupat olivat tietenkin kiinni, mutta käännyttyämme uudelleen kylpylää kohti tämä nuori mies yllättäen käveli taas meitä vastaan ja tällä kertaa vaihdoimme pienet hymyt ja tervehdykset. Kamalan viehättävä oli hän ja ihan parasta, että oli täydellisen tietämätön tästä ihanuudestaan vaikuttaen jopa ujolta. Että sellainen nuori mies. Tää on just tää mun ongelma. Aijai. 

Kylpylä oli yhtä ihana kokemus kuin aikaisemminkin, vallankin kun ottaa täräytin 45 minuutin hieronnan. Eniten vietin aikaa höyrysaunassa ja hydromassage-altaassa, suola-altaassakin piipahdin lyhyesti. Tuolla kyllä viihtyisi pidempäänkin. Paluumatkalla kaupat olivat jo auki ja Maijalle löydettiin ihastuttava pieni polkupyöräaiheinen kankainen pussukka. Muitakin ostoksia saatiin tehtyä, narkkari esim. löysi hauskat oravakorvakorut.

Metropol Parasol

Kämpillä kokkailtiin taas, alkuruuaksi parsaa parmesaanilla ja voisulalla höystettynä sekä avocadopastaa. Yksinkertaista ja hyvää.