keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Kevätretkellä keskellä Eurooppaa

Alkuvuoden aikana oli saldotunteja kertynyt sen verran, että niitä, palkattomia sekä tulevan lomakauden lomapäiviä yhdistelemällä sain itselleni puolentoista viikon vapaaputken helmi-maaliskuun taitteessa. Loppupätkä vapaasta meni kotona Oulussa, mutta viikon verran vietin Keski-Euroopassa Sveitsin suunnalla. Kohteena oli Florence + The Machinen konsertti, jota ennen oli hyvää aikaa kuljailla Bernin kantonissa. Kevät oli jo melko pitkällä, joten mikäpäs siellä oli kaupungilla käppäillessä. Hotellini oli tois puol jokkee eli ei keskustassa, mutta raitiovaunulla pääsi näppärästi liikkumaan hotellilta suoraan vanhan kaupungin ytimeen. Mikä oli erityisen mukavaa, hotellilta sai koko vierailun ajaksi ilmaisen matkakortin, jolla pääsi rajattomasti käyttämään joukkoliikenneyhteyksiä!
Hotellilla haiskahti heppa
Uudet lempisämpylät ensireissullaan
Olin varannut hotellihuoneen jo hyvissä ajoin, mutta sitten hieman kikkailin varausten kanssa; samassa rakennuksessa oli kahden samaan ketjuun kuuluvan eri brändin hotellit ja lopulta sitten valkkasin sen "tasokkaammaan" vaihtoehdon. Huone oli tosi kiva, mutta myös jänskä - vessanpönttö ei ollut kylpyhuoneen yhteydessä, vaan kokonaan erikseen ja ilman omaa vesihanaa ja lavuaaria. En tiedä, onko se sitten jotenkin paikallinen tapa.. minusta vähän outo kuitenkin.
Melkein koko Bernin pysähdyksen ajan oli aurinkoista ja selkeää, joten ratikka+jalat yhdistelmällä kiertelin katselemassa nähtävyyksiä. Vanha kaupunki oli tosi sympaattinen, mutta ihmettelin kyllä, kun jalankulkijat pomppivat katujen yli aivan miten sattuu juuri autoista ja raitiovaunuista välittämättä. Lisäksi panin merkille, miten paljon ihmiset tupakoivat; mun mielestä Suomessa ei kyllä julkisilla paikoilla aivan noin paljon röökata.
Bundeshausin takana
Ajoin myös ysin ratikkareitin toiseen päähän, mutta jätin nousematta Gurtenin laelle, kun alkoi jo väsy painaa. Siellä olisi todennäköisesti myös ollut vielä lunta, enkä halunnut uusia vaaleita kenkiä sinne lähteä likaamaan. Komeat näkymät sieltä varmasti olisi kaupunkiin päin ollut, mutta jäivät nyt kokematta. 
Flamencokauppa bongattu - oli valitettavasti sulki.
Reissuilla pitää käydä myös kirkkoja kuikuilemassa ja tällä kertaa parhaiten reitin varrelle osui Pietarin ja Paavalin kirkko. Berner Münster eli tuomiokirkko jäi hieman sivuun, joten siellä en piipahtanut. Kuljailuja haittasi pahemmaksi käynyt korkean paikan ja siltojen sekä kaiteiden kammo, minkä takia Aare-joen ylittäminen jalan osoittautui mahdottomaksi. Kornhausbrückeä en olisi edes lähtenyt yrittämään, mutta matalampikin silta jäi puolitiehen, kun alkoi ahistaa. En myöskään viitsinyt huikata edelläni kulkevalle papalle, josko ois ottanut minut käsipuoleen ja saattanut omalle puolella jokea. 
Kornhausbrücke ja Aare ratikan ikkunasta
Ujona ihmisenä kaupungin ravintolat ja kahvilat jäivät myös vähemmälle kokemiselle eli enimmäkseen turvauduin hotellin lähellä olleen Wankdorf Centerin Coop-myymälän elintarvikeosaston antimiin sekä Mäkkäriin. Parina iltana kävin hakemassa pizzan Breitenreinin ratikkapysäkin vieressä sijainneesta paikallisesta italialaisesta, kun sitä oli minulle suositeltu. Eka pizza anjoviksen ja kapristen kera oli hieman liian suolainen mun makuun (kun ei ollut krapulasta tietoa), mutta Margherita oli ihan ok. Ei ole kuitenkaan oululaisen Da Marion voittanutta! 
Yhtenä päivänä sateli sen verran, että kaupungilla dallailun sijaan päätin viettää museopäivän. Tihkusade ei kuitenkaan haitannut niin paljoa, ettenkö olisi voinut käppäillä reilun kilometrin matkaa Zentrum Paul Kleehen. Olin hyvissä ajoin liikkeellä, eikä lipunmyynnissäkään tarvinnut jonottaa eli ostin pienen pähkäilyn jälkeen yhdistelmälipun, jolla oli pääsy myös Bernin taidemuseoon.

Samana päivänä en toki ehtinyt molempien museoiden näyttelyitä käydä läpi, vaan taidemuseokierros jäi lauantaille. Miriam Cahnin näyttely koostui hieman oudoista teoksista, mutta muut kokoelmat olivat näkemisen arvoisia - mm. Picassoa, Cézannea, Van Goghia ja Pollockia oli teosten joukossa. 
Taidemuseoselfie
Museoiden lisäksi kerkesin harrastaa hotellihuoneessa myös penkkiurheilua eli seurasin hiihdon MM-kisoja Seefeldissä sen verran, mitä paikallisesta murteesta ymmärsin. Ja niin, käyn ilmeisesti myös sveitsiläisestä, sillä tälläkin reissulla mut pysäytettiin kadulla pariin otteeseen ja kysyttiin neuvoa :)
Kisastudioeväät Coopista

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Huitelen

Sillä lailla pikkuisen on kiirettä taas pukannut, huhtikuu on alkanut ja kevätkin on jo pitkällä! Edellisen päivityksen jälkeen olen huidellut pitkin maita ja mantuja, käynyt teatterissa kerran jos toisenkin ja lomaillut useammalla paikkakunnalla. Töissäkin on pidellyt kiireitä etenkin kollegani Supernaisen loman aikana, mutta onneksi kaikesta (myös 30 hengen asiakastilaisuudesta) selvittiin kunnialla.

Kansallisteatterissa kävin kuuntelemassa Timo Tuomisen Jacques Brel-iltaa ja vaikka en entuudestaan kovin tarkkaan ole perehtynyt Brelin tuotantoon, tykkäsin kovasti Tuomisen itsensä suomentamista kappaleista. Lisäksi hän väritti välispiikeillään iltaa hauskalla tavalla ja taas piti todeta, että kannatti lähteä.
Ninski-serkun ja Oulun kaiffareiden kanssa treffattiin nelistään pitkästä aikaa ja käytiin syömässä Kallion paikallisessa eli Sävelessä, jossa nautin bataattiranuista hampparin kera. Kaisaliinini oli hankkinut meille liput Kaupunginteatterin Aino-Kaisa Saarisesta kertovaan Tahto-näytelmään, joka ei nyt ihan ollut aihepiiriltään hirvittävästi mua kiinnostava. Mukaan kuitenkin tietenkin läksin (tarkistettuani Hesarin arvostelun sekä ensemblen) ja ihan viihdyttävä kappale tuo olikin. Sanna-June Hyde ja Linda Zilliacus muodostivat hyvän kilpaparin ja olihan siellä Risto Kaskilahti ja Santeri Kinnunenkin, jonka Andre Agassi -hahmo oli vallan riemastuttava.
Voima matkassa Turkuun
Tahdon jälkeen läksin teatterimatkalle Turkuun, missä kävin katsomassa Paavo Westerbergin ohjaaman Hamletin. Nimiroolissa oli Shakespearea Briteissä opiskellut Jussi Nikkilä ja mukana olivat mm. Eero Aho sekä videokuvan välityksellä Esko Salminen. Westerberg ohjasi myös Kansallisteatterin kovasti tykkäämäni Kolme sisarta, ja osittain varmasti sen takia tykkäsin tästä hieman modernimmasta Hamletistakin. Kannatti ajella junalla Turkuun ja takaisin tämän takia ehdottomasti!
Viikkotreeneissä on jatkettu kahden Joonaksen solean tekemistä sekä sunnuntain edistyneet2-ryhmässä soolobiisiksi tarkoitettua Miguel Ortegaan biisiin tehtyä koreografiaa. Biisin alussahan on mukavan tempakka jalkaosio, mutta muun biisin suuntien kanssa onkin sitten ollut hieman tekemistä ja olenkin käynyt treenailemassa Fiesta Flamencan luolassa muutamat kerrat omin päin. Lisäksi loman ja muiden reissujen takia jo alkukeväästä tuli muutama sunnuntaipoissaolo, joten oma treeni on niidenkin takia tullut enemmän kuin tarpeeseen. Onneksi kaverit ovat ottaneet kiitettävästi videoita muistin ja omatoimitreenin tueksi.
Suunnat hukassa...