tiistai 27. helmikuuta 2018

Keikalla taas

Ystävänpäiväksi hommattiin toimistolle kaikille ihanat I love you -omenat ja olipa hauska huomata, miten kaikkein körmyimmätkin niistä tykkäsivät. Maistuivatkin vielä ihan hyvälle. Festariviikosta läksin toipumaan Tukholmaan pitkäksi viikonlopuksi, mutta ennen sitä nautin päiväkahvit juustokakun kera.
Tukholman reissu ei sujunut aivan toiveideni mukaisesti, kun Lady Gaga loppujen lopuksi perui kokonaan kiertueensa ja näin jo kertaalleen syksyltä siirtynyt konsertti jäi kokematta. Tämä ei mua suuremmin kuitenkaan haitannut, vaan lepuuttelin illan hotellihuoneessa villasukat jalassa sushia syöden ja ruotsalaisia naistenlehtiä lukien. Laitoin kuvan Narkkarilta synttärilahjaksi saamistani villasukista Instaan ja sieltähän tuli sitten hieman ihmeellinen yksityisviesti ensin ruotsiksi ja kun en vastannut, niin heti perään myös englanniksi. En toki vastannut siihenkään :)


Perjantai-aamu alkoi aamupalalla tutussa Kungsgatanin Café Avenyn -paikassa, kun se oli niin sopivan lähellä hotellia, enkä pidemmälle kaupungille pienessä tihkusateessa heti viitsinyt rämpiä. Hyvää oli ja kerkesin siinä aamiaisen lomassa myös jutskata puhelimessa rakkaan ystäväni kanssa. 
Sitten olikin kaupunkikierroksen vuoro. Torstaina illalla ennen nukkumaan menoa kerkesin piipahtaa Drottninggatanin Zarassa, mutta siellä oli niin kamalan paljon väkeä, että jätin tarkemman tuotteisiin tutustumisen aamuun. Veljenpojille löytyikin ihanat t-paidat, itselle ei mitään. Jatkoin kaupunkikierrosta ja jopa sovittelin vaatteita useammassa myymälässä, kun niin teki jotain kivaa mieli löytää. Usean sovituskoppipettymyksen jälkeen vihdoin Mangossa tärppäsi ja ostin lopulta paidan lunareksilla. Ne ovat vissiin just nyt vähän muodissakin.
Vetäydyin hyvissä ajoin iltapäivällä takaisin hotellille lepuuttelemaan piipahdettuani ensin hakemassa lisää sushia.. Sushirullen on rantautunut Ruotsista myös Helsinkiin, mutta täällä en ole niitä vielä ehtinyt maistella. Tuollainen neljän rullan setti maksoi SEK 120 ja sehän riitti täyttämään massun ihan seuraavaan aamuun saakka - kannattaa siis kokeilla!
Ai nam sentään!
Syy miksi iltapäivällä piti ihan asiasta tehden levätä oli Bo Kaspers Orkesterin dinner&show -konsertti, jonne joulun välipäivinä onneksi ostin lipun - ei ottanut Lady Gagan peruutus niin paljon pattiin. Munhan piti käydä tuo systeemi kokemassa syksyllä Göteborgissa, mutten sitten saanut sinne asti lähdettyä. BKO esiintyy nyt maaliskuun loppupuolelle asti Skansenin kupeessa olevassa Cirkus-mestassa ja voin kyllä suositella, jos on kiinnostusta ja asiaa Sthlm:iin muuten niin, että pääsee iltakeikkaa kuulemaan. Reippaana tyttönä kävelin kuivemmaksi muuttuneessa lumisateessa kaupungin läpi ja kerkesin vielä juoda baarin puolella ylimakean sidukan ennen saliin pääsyä. Siellähän siis osa yleisöstä nautti illallisesta ennen konsertin alkua ja sen aikanakin. Suomessa taitaa tällaiset paikat olla aika vähissä tätä nykyä, vaikka voisi toimia täälläkin. Tai siis itseäni kyllä kiinnostaisi. 
Jos olivat puitteet kunnossa, ei kyllä itse keikkakaan pettänyt, vaan meno oli tarkkaa BKO-tasoa ja sounditkin kohillaan. Kakkosloosin nelorivin paikkani oli oikein passeli, eikä kukaan pahemmin konkoillut edessä, vaikka vieruskaverit kävivät välillä viinilasejaan toppaamassa. Keikka koostui useammasta pätkästä, missä hieman vaihdeltiin soittimia, lavasteita ja valoja, ja kuultiin biisejä tasaisesti BKO:n pitkän uran varrelta. Tykkäsin kovasti (ja tietty vähän pillitin yhden kappaleen aikana). Lopussa sitten koko yleisö nousi tanssimaan ja laulamaan Diskotek-biisin tahtiin. Tekikin ihan hyvää, kun oli jalat jo istumisesta hieman kontassa. 
Äidin ohjeiden vastaisesti kävelin takaisin hotellille, matka kesti narikkajonosta huoneen käytävälle tasan 40 minuuttia. Kellohan oli tuossa vaiheessa jo 1 Suomen aikaa, joten pikkuisen oli väsy.. Onneksi uni tuli pian, eikä aamulla ollut mikään ihan hirveä kiire. Olin muutenkin aikatauluttanut menoni todella viimeisen päälle eli vaikka kone oli Helsinki-Vantaalle laskeutuessaan hieman aikataulusta eli 13.30 myöhässä, ehdin pelkän käsimatkatavaran kanssa puolijuoksua 13.40 Finskin bussiin, sillä kotiin vaatteita vaihtamaan ja treenikassin napattuani suoraan Espresso Housesta napatun patongin kanssa salille. Syödäkin kerkesin! 

Sunnuntaina kävin vielä moikkaassa Kihara-Esulia entisellä kustannuspaikalla ja illan päälle oli vielä Depeche Moden keikka Hartwall Areenalla. En ollut ihan niin liekeissä kuin edellisellä keikalla heidän Helsingissä vieraillessaan, mutta kyllähän se edelleen komealta kuulosti.  

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Festareiden jälkeistä elämää

Flamencofestarit olivat ja menivät eli täti-ihminen on ollut nyt kolmatta viikkoa pienen kisaväsymyksen partaalla. Festarit avattiin lauantaina 3.2. Kansallisteatterin Lavaklubilla, missä esiinnyimme kaveriporukalla ja mahduin kuin mahduinkin lavalle, vaikka ehdin sen pienuutta ennen läpimenotreeniä kauhistellakin. Kaverit saivat minut kuitenkin rauhoiteltua esiintymiskuntoon ja vaikka kertaalleen Narkkarin ja minun viuhkat osuivat toisiinsa, biisin lopussa jo taisi hymy irrota. Kehuja tuli sekä heti esityksen jälkeen paikan päällä että jälkikäteen Katjan saatua esityksestämme palautetta. Kuvia festareiden tapahtumista on muuten flamencoyhdistyksen FB-sivuilla ja myös Yle uutisoi festareista ihan pääuutislähetystä myöten, sillä Helsingin Flamencofestivaali täytti tänä keväänä 20 vuotta! 
Saliselfie esitystä edeltävänä iltana
Takahuonekuvan nappasi siskon kaveri Mia
Kävin keräämässä festaripassin leimoja myös lasten ja nuorten tapahtumassa, sillä Biologi ja Ässä-fani olivat siellä mukana ohjelmaa järjestämässä. Viehkojen esitysten lisäksi pääsin itse ensimmäistä kertaa eläissäni kokeilemaan kastanjetteja - sillä seurauksella, että mun täytynee sellaiset hankkia ja niiden käyttöön oikein kunnolla perehtyä! 


Maanantaista torstaihin oli sitten ehkä maailman ihanin tiiviskurssi eli pääsin festareiden pääesiintyjän ja Katjan ylistämän Rafaela Carrascon oppiin vihdoin. Ylimmän eli edistyneiden ja ammattimaisesti treenaavien tason kurssilla hikoiltiin jalkakikkojen ja veikeiden kroppavääntöjen parissa iltamyöhään, palona oli mulle hieman tuntemattomampi rondeña. Tunnit siis alkoivat illalla vasta klo 19.45 ja päättyivät 21.15, joten melko poikki raitiovaunulla kotiin hikisenä raahauduin. Normityöviikon päälle tämä oli aika kova setti, mutta eihän se vielä riittänyt! Perjantaina nimittäin ihasteltiin kotimaista flamencoa Kanneltalossa, missä Joonas Widenius Trio veti vauhdikkaan setin. Improttelun takia illan eka puoliaika hieman venähti, mutta se ei ainakaan minua haitannut, vaan fiilistelin eturivissä biisejä (niitä kuultiin kahdeksan, joista kuuteen on vallan tanssittukin). Toisella puoliajalla nähtiin Decadas-esitys kolmine tanssijoineen, erityisesti nautin Tove Djupsjöbackan tunteikkaasta sigistä eli vanha pillittäjä liikuttui lähes kyyneliin.
Välipala ennen Kanneltaloon menoa

Kotiin ehdin vasta yhdentoista maissa, eikä lauantainakaan ehtinyt juuri lepäilemään. Olin varannut aamuun pyykkituvan ja sen rumban jälkeen oli normaali viikkotreeni eli kolme tuntia putkeen, mistä pikaisen suihkun jälkeen Savoy-teatteriin pääesitykseen eli Rafin Nacida Sombra -teoksen pariin. Väsymyksellä oli varmaan osansa siihen, että itkin noin puolet esityksestä, sillä se oli parasta flamencoa ikinä!! Muukin yleisö oli esityksen päätteeksi aivan pähkinöinä ja seisovat aplodit kestivät minuuttitolkulla. Hieman olen kateellinen siitä, että jotkut onnelliset kaverit pääsevät näkemään tämän teoksen vielä Jerezissä parin viikon päästä. Oli siis niin mahtavaa että... Rafia ja muutamaa kurssilla ollut tanssijaakin haastateltiin Ylelle, klipit löytynevät ehkä vielä Areenasta.
Festariviikon päätteeksi sunnuntaillekin oli tungettu kalenteriin vielä menoja. Ensin kävin moikkaamassa Affe-veljeä Oulunkylässä OLS:n matsissa ja vein samalla pohjoiseen vietäväksi kassillisen tavaraa. Lunta sateli hiljalleen, mutta onneksi ei ollut ihan liian kylmää, kun en omista toppahousuja.. Peli jäi OLS:n tappioasemassa pikkuisen kesken, kun piti kiirehtiä kotiin suihkuun, sillä olin varannut lipun Kino Korjaamon Rocio Molinasta kertovan flamencodokkarin näytökseen. Kyllähän sekin kannatti nähdä, vaikka ehkä tanssillisesti Molina ei minua niin hirveästi miellytäkään, hieman on erikoisempaa liikekieltä hänellä.