Rillipää jatkaa lomailua

Olihan sitä kesällä välillä sentään sen verran lämmintä, ettei tarvinnut takkia päälle laittaa, joten sai käyttää jopa kesäisiä paitoja. Uusi suokkari Opuksen valkoinen paitis, jossa rusetit 3/4-mittaisten hihojen suussa, toki saman tien likaantui töissä, kun enhän mää osaa valkoista hommien tohinassa varoa. Ennen viimeistä lomapumpsia ja kolmatta kotireissua kerkesin tavata myös rakasta ystävää, joka piipahti muutaman päivän stadin reissulla töiden merkeissä. Sitten olikin taas aika lennellä pohjoiseen, mutta onneksi elokuun puolella Oulunsalon lentokenttä oli jo normaalisti käytössä, eikä tarvinnut Kemin kautta kotiin koukata.

 

Olin pienten poikien kanssa siskon luona yökylässä ja tehtiin aamupäivällä pidempi kävelylenkki meren rantaan, missä ihmeteltiin tuulista säätä ja vattupensaassa istuskelevaa setää (pojat olivat kyllä sitä mieltä, että setä saattoi olla pensaassa kakalla..). Pojilla oli niin vauhti päällä, ettei Tähtipoikaa saanut edes kuvaan, mutta kivaa oli.

Nötterö halusi välillä syliin

 

Paluumatkalla käytiin leikkipuistossa ja mentiinpä sitten vielä kentälle pelaamaan jalkapalloakin. Peli oli melko tasainen, enkä enää edes muista, kuka voitti. Maaleja kuitenkin tehtiin molempiin päihin, mikä ei ollut yllätys, kun pojat on niin näppäriä ja sisko ja minä ikäisiksemme vielä eri urheilullisia (hehe).

Päästiin käymään myös Kultapojan kotona, kun tuli kutsu vohveleita syömään! Kylläpä olivat hyviä ja vaikka meillä ei lasketa, taisin syödä niitä ainakin kuusi - isä melkein sai tästä syyt niskoilleen, mutta rehellisenä ihmisenä veljelle tunnustin tällä kertaa olleeni pahin ahmatti... melkein kävi mielessä vohveliraudan hankkiminen, mutta taidan kyllä pärjätä ihan lettu-paistinpannu -linjalla toistaiseksi. Reissun aikana sain lunastettua myös uudet silmälasit, jotka edellisellä kerralla Oulussa käydessäni laitettiin tilaukseen. Nyt on sitten tädillä monitehot miesten kehyksillä, kun naisten pokat ei nyt vaan päähän mene. Ihan hyvät nuo kai on, kun töissä tuli myöhemmin palautetta, että näytän niin viisaalta! Hirmuisessa kiireessä lomakamppeita pakatessa melkein onnistuin istumaan neljää päivää vanhat rillit rikki, mutta onneksi en istahtanut koko beballa, ainoastaan puolella kankulla.. Varmuuden vuoksi ennen ensimmäisiin viikkotreeneihin menoa kipaisin Kampin Nissenillä tarkistuttamassa aisat kuntoon. Parempi niin kuin ruveta itse vääntelemään ja hyvä tuli!

Keikallakin tuli elokuussa käytyä eli mulla oli liput Huvila-telttaan espanjalaisen Pataxin keikalle sekä Viapori Jazzin yllätyskonserttiin ja Borta Beastin keikalle. Patax oli mulle jonkin sortin pettymys, vaikka kuulema onkin tällä hetkellä Espanjan kuumin livebändi. Jotenkin jäi kylmä fiilis, vaikka mukana oli flamencotanssijakin, hän ei toki kovin kummoinen ollut. Viapori Jazzien yllärikeikan esiintyjä oli Jesse Kaikuranta, joka veti aivan kelpo setin; tykkään hänen äänestään, mutta hänkään ei tietty mikään räväkkä persoona ole, vaan välispiikeissään melko hillitty ellei suorastaan pidättyväinen. Lauantai-iltana kävi sitten treenien jälkeen sillä lailla, etten millään jaksanut enää Suomenlinnaan klo 22 alkavalle keikalle lähteä, vaan jäin keskustaan Time Bariin tuttujen muusikoiden eli Artun ja Nikon keikalle. Väsytti siis aivan vietävästi, enkä uskaltanut riskeerata aamun Malagan lentoa yömyöhään kukkumisella ja tällä konstilla olinkin kotona jo kympiltä, vaikka ihan vähän jäin harmittamaan käyttämättä jäänyt lippu loppuunmyydyllä keikalla. 

Jaahans..

Ihmisen elo on välillä mukamastesa niin kiireistä, ettei ehdi hetkeksi istua alas ja päivittää tarinata tänne blogiinsa. Joku on vissiin terveisiä kaivannut, joten kesäkuun Tampereen reissun jälkeistä elämää lisäilen tänne pätkissä. 

Kesällä oli toisetkin rippijuhlat kotona Oulussa, kun siskonpoika Pampula sai naimaluvan. Kekkereiden reissun yhteydessä pidin toisen kesälomaviikkoni ja tuli siinä nähtyä myös muita lainalapsia. Käytiin isolla porukalla mm. Ainolan puistossa retkellä ja kun täti osti Legoja, niin niitäkin askarreltiin yhdessä. Isojen lasten kanssa käytiin myös Burger Kingissä syömässä ja sitten vielä päälle torilla jätskillä.

Pienet pojat sorsia tervehtimässä

Kaikki pojat saman pöydän ääressä

Sää ei todellakaan suosinut viime kesänä, mutta porukoiden lasitetulla parvekkeella oli sen verran lämmintä, että siellä tarkeni istua bikinit päälläkin lukemassa. Ostin ennen lomia itselleni Elena Ferranten Napoli-sarjan englanniksi ja ehdin lukea keskikesällä kaksi ensimmäistä osaa. Aloittelin myös Paul Austerin uusimman läpi kahlaamisen, mutta se on niin painavaa luettavaa, ettei kirjaa voi matkassa kantaa - luen sitä siis iltaisin sängyssä säästeliäästi, kun en halua sen päättyvän (kannattaa siis lukea, tosi hieno kirja!).

Kulttuuriakin tuli harrastettua eli kävimme Biologin ja Ässä-fanin kanssa Suomenlinnassa katsomassa Ryhmiksen Seitsemän veljestä, josta tykkäsimme todella paljon. Näyttelijät sopivat kyllä mainiosti rooleihinsa, erityisesti tykkäsin Eino Heiskasesta Aapon roolissa. Pitäisi kyllä käydä teatterissa enemmänkin, mutta onpa sekin niin hankalaa, kun on niin kiire vaan koko ajan ja iltaisin väsy. Noh, tässäpä nyt tähän väliin tällaiset pikavanhat keskikesältä, lomareissun päivitys seuraa vielä myöhemmin.

Oi ihana Tampere!

Käväistiin tanssikavereiden eli Biologin, Narkkarin ja Ässä-fanin kanssa pieni viikonloppureissu Tampereella flamencoviikon merkeissä. Viimeksi olen muuten yöpynyt Tampereella keväällä -95, jolloin Suomi voitti ensimmäisen kerran jääkiekon maailmanmestaruuden ja reissulla satuttiin samaan ravintolaan tamperelaisten kiekkoilijoiden kanssa sillä seurauksella, että kättelin Kalervo Kummolaa ja Mika Niemistä (jälkimmäisestä ja voittopokaalin replikasta löytyy valokuvakin todistusaineistoksi). Tämän kesän vierailulla oli tietty myös muita flamencokamuja, mutta tällä tutulla Sevillassakin reissanneella porukalla liikuttiin yhdessä ja vietettiin oikein kunnon miniloma keskellä kesää. Mulla oli pari lomapäivää jäänyt juhannusviikolta seuraavalle viikolle eli kerkesin juhannuksen jälkeen käydä töissä kääntymässä kolmena päivänä ja sitten torstaina aamujuna lähti puksuttamaan kohti Tamperetta. Juna oli hieman myöhässä ja ehdin jo hieman hätääntyä, sillä Leonor Lealin kurssi Tampereen flamencoyhdistyksen tiloissa alkoi jo klo 9.30 ja sinnehän oli ehdittävä! Onneksi suunnistustaitoni olivat kohdillaan ja ehdin salille niin, että vaatteiden vaihdon jälkeen aikaa ennen tunnin alkua jäi ruhtinaallisesti kuusi minuuttia! 

Narkkari oli osallistunut Lealin kurssille jo keväällä Jerezissä ja osasikin etukäteen varoittaa siitä, että todennäköisesti mitään pidempää koreografiaa ei tehdä ja jos tehdäänkin, todella nopsaan. Tunti alkoihin espanjalaisittain poikkeuksellisen pitkällä lämmittelyllä ja siitä jatkettiin erilaisilla vartaloharjoituksilla. Kuuma ehti puolessatoista tunnissakin tulla ja ennen keskustaan lähtemistä oli pakko käydä pikaisessa suihkussa. Narkkari jatkoi vielä ylemmän tason tunnilla, Biologi läks kämpille ja minä vastaavasti Ässä-fania, joka tällä kertaa skippasi tanssimisen, vastaan junalle. Lounasbuffan jälkeen jatkoimme hotellille, missä onneksi huone oli jo valmiina odottamassa, sillä illaksi oli runsaasti ohjelmaa luvassa. Otettiin siis pienet päivälevot ennen kuin siirryimme kulttuuritalo Telakalle syömään ennen illan esitystä. Olin jo toissa kesänä nauttinut samaisella kesäterassilla vieraillessani hienon halloumi-artisokkapläjäyksen ja sehän piti hommata lautaselle toistamiseen - en pettynyt!

Ruokailun jälkeen siirryttiin kulman taakse Tullikamarin Pakkahuoneelle, missä oli vuorossa Katjan Flamencosaunan kantaesitys. Myyntipöytään tutustumisen ja lähes tyhjentämisen jälkeen napattiin paikat salin etuosasta ja jäätiin odottamaan esitystä. Huh heijakkaa mitä menoa, intensiivinen Kimmo Pohjosen musiikki ja tunnelma sekä tietenkin mestarillinen koreografia ja kavereiden tanssi saivat mut jälleen kyynelten partaalle eli kovasti tykkäsin! Niin oli tykännyt myös Aamulehden kulttuuritoimittaja, joka antoi teokselle täydet viisi tähteä, aivan ansaitusti. Arvostelu oli kyllä otsikoitu hieman ihmeellisesti ja siinä annettiin ymmärtää kyseessä olevan teatteriteos, mutta kyllä se minusta oli tanssiteos pienillä teatterimausteilla. Seuraavan kerran Flamencosauna on mahdollista nähdä 27.10. Savoyssa, joten sinne kaikki tervemenoa mars!

Iltamme jatkui vielä Telakan puolella Anna Murtolan ja Joonas Wideniuksen yhteiskonsertilla Entre dos amigos, jonka teemana oli nimen mukaisesti heidän pitkään kestänyt musiikillinen ystävyys-yhteistyönsä. Konsertin aikana kuultiin tuttuja biisejä ja oikein oli mukavaa senkin takia, että ennen keikkaa ehdittiin oikein kunnolla tyttöjen kanssa nauraa rätkättää drinksujen ääressä (mm. teimme listausta niistä asioista, jotka olisi hyvä selvittää ennen suhteisiin heittäytymistä, esim. se miten mies kestää raakaa viinaa). Keikan jälkeen törmättiin terassilla vielä Katjaan ja Machinan tyttöihin ja annettiin palautteeksi kantaesityksestä vuolaat kiitoksemme, ja taas mua itketti... Huonekaverini Ässä-fani jäi vielä terassille istumaan iltaa, kun minä poistuin jo hyvissä ajoin yöpuulle, jotta jaksan taas aamusta tanssia.

Perjantaiksi oli luvattu kaunista ja lämmintä ilmaa, joten pakkasin salille mukaan myös bikinit. Tiivarilla tehtiin samanlaisella systeemillä tavaraa kuin torstainakin, sillä lisäyksellä että mukaan saatiin myös kitaristi ja päästiin kokeilemaan, mihin kohtiin letraa eli säkeistöä mitäkin saa ja voi tehdä. Tämä onkin suomalaiselle vähän hankalampaa, kun ei tunne letroja (perinteisessä lauluun tehtävässä flamencotanssissa on siis määritelty tarkkaan, mihin kohtaan saa tanssia rytkäyttää esim. jonkin koputuksen - ei pidä rytistellä laulajan fraasin päälle, eli pitää osata kuunnella laulua). Hyvin kuitenkin pärjättiin ja tehtiin hauskaa kuviota, johon tuli myös vähän läpsyjä. Leonor on hyvin ilmeikäs opettaja ja kaikki lähtee kehosta, myös ilmaisu. Itse sain kommenttia siitä, että pitäisi yrittää rentoutua, kun esim. kaulajänteet tahtovat olla piukkana, osittain varmasti kiitos päätetyöskentelyn. Leonorilla oli myös ihanat treeniasut, yhtenä päivänä makea trikoomekko ja toisena päivänä Desigualin mekosta tuunattu hamonen - pitääkin kehitellä itsellekin jotain vastaavaa.

Tunnin jälkeen Biologin kanssa odoteltiin Ässä-fanin tuloa salille päin ja jatkoimme kolmestaan jalan matkaa Pyynikille Pyhäjärven rantaan. Aurinko paistoi ihanasti, mutta välillä kävi virkistävä tuuli, joten mitenkään ylitukalaa ei ollut. Kotiin piti laittaa rantsukuva ja äidiltä tuli takaisin ihmettelevä viesti, että eikö siellä pitänyt olla myrsky; juu Helsingissä oli kyllä, mutta määhän oon Tampereella! Rannalta jatkoimme Narkkarin ja Biologin kämpän kautta eteenpäin eli Rajaportin yleiseen saunaan, missä pääsimme nauttimaan löylyistä 1900-luvun alun ympäristössä. Vaikka yleiset saunat eivät oikein ole mun mukavuusaluetta, täällä viihdyin kyllä hyvin ja voin käydä toistekin!

 

Aamupalasta oli tässä vaiheessa jo työpäivän verran tunteja eli oli kova nälkä, mutta onneksi meille oli varattu pöytä Pispalan pulteri -nimisessä paikallisessa, missä saatiin nauttia oikein kunnon suomalainen ateria. Otin alkuun etanoita ja siinä nälässä jäi merkille panematta annokseen kuuluva aurajuustokuorrutus, mutta alas menivät (jäi loppuillaksi kyllä pieni jälkimaku suuhun, kun en oikein ole aurajuuston ystävä). Pääruuaksi otin lehtipihvin ja nam, hyvää oli.

Pultsasta otettiin bussi keskustaan ja hotellille päin, siellä taas pikainen lepohetki ja vaatteiden vaihto, minkä jälkeen siirryimme Pakkahuoneelle Leonor Lealin Mosaicos-teoksen pariin. Sali oli täyttynyt niin nopeaan tahtiin, että paikkamme olivat aivan eturivissä, vaikka itse olisin mieluummin istunut hieman taempana. Aamulehden naistoimittaja ei arviossaan ollut esityksestä aivan yhtä haltioitunut kuin meidän porukkamme esityksen jälkeen, tykkäsimme siis aivan valtavasti! Monella miestanssijalla nimiä mainitsematta esitykset ovat usein olleet teknistä rynttäystä ilman vaihtelua ja nyansseja, mutta tässäpä oli nyt sitten ihania suvantohetkiä, ilmaisua ja ilmavuutta, mutta myös timanttista tekniikkaa ja nopeaa jalkatyöskentelyä. Narkkarin sanoin esitys oli tablaomaisesti rakennettu eli ei välttämättä varsinaisesti dramaturgisesti etenevä teos, kuten esim. Marco Floresin Laberintica, eli laulajalle ja kitaristille sekä myös perkussionistille oli omat sooloslotit, joiden aikana tanssija ei ollut lavalla. Laulajana oli muuten Javier Rivera, joka on useampaan otteeseen nähty Sevillan Casa de la Memoriassa. Tykkäsin hänestäkin kovasti nyt, kun ääneen olen tottunut, on hieman nasaali laulusoundi nimittäin. Lämpimässä illassa tehtiin vielä kävelyretki ja istuksittiin hetki Jack the Roosterin terassilla, kunnes mun silmät alkoivat lupsua siihen malliin, että oli parempi lähteä hotellille nukkumaan. 

Lauantaina oli sitten viimeinen tiivari- ja reissupäivä, ja aurinko paistoi lämpimästi heti aamusta alkaen. Ässä-fani lähti sukuloimaan ja Biologi + Narkkari aikoivat rannalle, joten kun kurssilaisten kesken saatiin Leonor lahjottua Marimekon pussukalla sekä suomalaisella suklaalla, suuntasin itsekseni hotellille. Sain neuvoteltua respassa huoneelle pari tuntia lisäaikaa eli suihkun jälkeen ehdin pötkötellä rauhassa ennen takaisin kaupungille suuntaamistani. Stockan alennusmyynneistä löytyi Bossin t-paita ja Repeatin neule, joiden kanssa tyytyväisenä jatkoin Jack the Roosterin terassille. Siinä sitten auringon paahtaessa nautin omasta ajasta ja kylmästä siideristä, ja kun muu porukka tuli paikalle, otettiin pöytä varjon puolelta ja tilattiin ruuat.

Ladies room

Tilaamani lohisalaatti sitruunalla maustetuilla perunoilla oli oikein maittava, eivätkä muutkaan huonoa valinnoistaan tykänneet. Massu täynnä oli hyvä siirtyä jälleen Telakalle, missä oli luvassa vielä kaksi näytöstä Avointen lauteiden merkeissä eli nyt pääsivät flamencon harrastajat näyttämään taitonsa yleisön edessä. Helsingistä oli parikin kokoonpanoa esiintymässä ja lisäksi kuultiin mm. Federico Garcia Lorcan runo kitaran säestyksellä. Kaverit kävivät myös sevillanasin pariin, minä tyydyin palmastamaan katsomossa, vähän väsy kun vanhaa painoi. Ässä-fanin kanssa jouduttiin jättämään ilta hieman kesken, kun paluujuna Helsinkiin lähti iltakymmeneltä, mutta johan tuossa oli ohjelmaa pitkäksi viikonlopuksi jo muutenkin ollut. Väsyneinä mutta onnellisina siis takaisin matkasimme.

Flamencoviikon FB-sivuille oli sitten ilmaantunut iloisten (ja hikisten) keskitason kurssilaisten kuvakin, tötteröpää kuikkii takarivissä. Leonorilla muuten tuossa päällään se Desigualin hamonen, josta hoksasin jälkikäteen, että mullahan on sama mekko kotona Oulussa. Lomalla katsonkin äidin kanssa, miten siitä saa tuunattua hamosen eli täytyy tarkistaa, onko mekko katkaistu hihojen alapuolelta vai oliko Leonorin malli vain vedetty pääntiestä suoraan lantiolle asti.. hauska idea joka tapauksessa!

Eräpirkon kuulumiset

Se on sitten kesäkuu ohi ja heinäkuu hyvää vauhtia käynnissä. Kerkesin lomailla viikon verran, mutta ennen lomalle jäämistä vedettiin hyvällä porukalla Katjan ohjauksessa aivan ihana tiiviskurssi, jolla tehtiin Rocio Marquesin laulama fandango de Huelva. Meillä on tapana tanssia kesätiivareilla lasit huuruun ja niin kävi nytkin, kun ulkona pääasiassa satoi kaatamalla ja salissa taas oli kuuma. Tarkoitus on ylläpitää tämä koreografia niin hyvässä kuosissa, että voimme ensi kevään näytöksessä sen esittää ja mikäpä siinä, ningun problema kun biisi oli niin älyttömän mukava. Katja näppäsin meistä tanssin tiimellyksessä kuvankin ja postasi sen Insta-tililleen, siinähän meikkis ihan keskellä tukka tötteröllä.

We <3 Flamenco

Mun loma on pätkitty useampaan jaksoon johtuen mm. kolmista rippijuhlista, joista kahdet vielä kotona Oulussa. Juhannusviikko oli siis ensimmäinen lomaviikkoni, jonka pääsin vuosivapaan ansiosta aloittamaan jo edeltävänä perjantaina. Suunnitelmissa oli Kultapojan sisaren rippijuhlien lisäksi hieman penkkiurheilua ja kavereiden tapaamista sekä tietysti lepoa. 

Takapenkkiselfie

Ekana viikonloppuna järjestetiin myös Oulun päivät, joiden tiimoilta päätettiin äidin kanssa lähteä vesitornille aamukahveille. Tornin juurelle kun päästiin, ehdotin että mennään nyt ylöskin, kun tänne kerran tultiin ja ajeltiin sitten hissillä huipulle noin 60 kerroksen verran. Hieman oli tuulista, mutta näkymät olivat hienot, vaikken ihan lautasen reunalle uskaltanutkaan. Törmättiin myös serkkutyttöön perheineen ja tapasin hänen kaksi poikaansakin ensimmäisen kerran; olenhan toki heistä paljon kuullut, mutta olipa kiva nähdä näin ihan ilimisissään. Matka tornista takaisin maan kamaralle mentiin jalan ja sehän sitten ei enää ollutkaan niin kamalan kivaa; äiti ei ollut moksiskaan, mutta minä korkeanpaikankammoisena hissuttelin molemmat kädet kiinni seinässä, kun en ollut hoksannut, että suurimman osan matkaa vesitornin rungon ympärillä ei ollut kuin metallinen aita/kaide, josta näki läpi ja hyi olkoon kun huomasin, että oltiin puiden latvojen yläpuolella. Noh, tuli käytyä, eikä tarvitse enää uudelleen mennä!

Käytiin myös hautausmaalla kiertämässä sukulaisten haudat, kun sää oli aurinkoinen eikä Oulussa ollut hetkeen satanut. Puissa oli ihanat kukat eli kiva oli kävellä lenkki läpi.

Iltapäivälle olin sopinut kaverini Kaisaliininin kanssa perinteiset pesistreffit eli käytiin kannustamassa Lipon miesten joukkue voittoon - kunhan ensin olin saanut putsattua tuoreet linnunpaskat äidin polkupyörän satulasta. Katsomossa oli tilaa, mutta pelin venyttyä ihan kotiutuslyöntikisaan asti ehti tulla hieman vilu. Olin kuitenkin niin reipas, että paluumatkalla poikkesin pyörällä vielä Castrenin kentälle, missä Kaisan sisko La Martta lapsineen oli naisten SM-sarjan jalkapallo-ottelua katsomassa. Kesän ensimmäisen kisamakkarat nyt myös nautittu!

Ettäs kehtas!

Kotona äiti näytti vanhoja valokuvia sekä isovanhempien Aili-tädille lähettämiä vanhoja postikortteja, joista vanhimmat olivat 1930-luvulta. Kortit olivat Aili-tädin ja miehensä Empun jäämistöstä, ja päätyivät meille Empun hautajaisten jälkeen. 

Sunnuntaina olikin sitten juhlien vuoro eli kävimme rippijuhlissa Jäälissä. Lystiähän sielläkin oli, lapset hyppivät pihalla trampoliinissa ja minä testasin Kultapojan tasapainolautaa hyvällä menestyksellä, mullahan on ihan luontainen taipumus olla taitava tuollaisissa jutuissa nimittäin. En siis kaatunut, vaikka töissä pahimman hoverboard-villityksen ollessa käynnissä jouduttiin kieltämään henkilökunnan testaaminen, kun kaatuilujen seurauksena oli useita sairaslomia... 

Cheese!

 

Kaverini Jenska oli huomannut Instasta, että olen kaupungissa, joten häneltä tuli tekstaria ja sovimme näkevämme lounaan merkeissä kaupungilla. Käytiin siis vetäisemässä maukkaan sushit ja ehdittiin hieman shoppaillakin. Jenska osti farkut ja paidan mun ollessa makutuomarina, mutta niinhän siinä kävi, että reissun aikana ostin samanlaiset farkut myös Pimpulalle ja itselleni, puhumattakaan noista kuvan mustavalkoisista housuista ja valkoisesta college-paidasta ja parista topista.. sattui nimittäin olemaan sen verran hyvät alennukset Lindexin keskustan myymälässä, joka joutuu muuttamaan remontin takia evakkoon. 

Makutuomariselfie

Tiistaina käytiin isojen lasten kanssa pizzalla Da Mariossa, joka sijaitsee entisen kotitalomme alakerrassa. Lapsilla ei sitten yhtäkkiä ollutkaan nälkä, joten heiltä jäi evästä vielä kotiin viemiseksi, mutta itse söin kyllä ihan ähkyyn asti! Paikassa on aivan älyttömän hyvä salaattibuffa lounasaikaan ja vedin kaksi lautasta jo pelkästään sieltä. Kultapoika ja Pampula silmäilivät kiinnostuneina salaatin syömistäni ja kun olin saanut ensimmäisen lautasen tyhjäksi, Kultapoika kysyi vienosti: "Maistuiko yhtään tuliselta?". Olivat siis tyytänneet salaatin päälle tabascoa sillä välin, kun käytiin Pimpulan kanssa käsien pesulla. Hieman kyllä tuntui, mutta onneksi ei liikaa kuitenkaan. Jälkkäriksi käytiin torilla jäätelöllä ja Kultapoika sai pienen neuvottelun jälkeen torikojusta Griezmannin paidan (Pimpampulaa lahjottiin rahalla).

 

Pieniä poikiakin näin rippijuhlien lisäksi, kun he tulivat koko päiväksi kylään keskiviikkona. Tehtiin yhdessä - tai pojat kyllä katsoivat vierestä - lihapullia, syötiin jätskiä ja pelattiin Hill Climb Racing -peliä - tai minä kyllä katsoin sitä vierestä, kun en oikein ole koskaan noita pelihommia ymmärtänyt. Pitkästä aikaa mulla oli lukemishommat käynnissä eli kahlasin melkein kokonaan Jonathan Franzenin kirjan Purity. Olipas koukuttava ja mielenkiintoinen juoneltaan. Loppuviikko menikin sitten mökillä, kun ensin olin Affen kanssa Posiolla kaksi yötä ja vanhemmat tulivat juhannusaattona iltapäivällä Tilda-neidin kanssa pyhäksi. Sen verran oli viileää, etten uimassa käynyt, mutta sauna oli lämpinänä joka päivä. Kivaahan tuolla oli käydä ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, mutta ei musta ehkä ihan heti miksikään hirvittävän taitavaksi eräpirkoksi ole - tulen takkaan saaminenkin kesti ensimmäisellä kerrallä melkein tunnin... 

Ei-eräpirkko

Affen kanssa käytiin myös kylällä kääntymässä, kun piti löytää vesijohtoputkeen sopivia osia. Pentikiltä ostin meille uudet kahvimukit sekä keittiöpyyhkeen ja serviettejä. Kyllä kelpasi uusista mukeista aamukahvit hörppiä. Kaverina meillä oli ensimmäisenä aamuna jäniksen poikanen (josta en nyt saa kuvaa tähän laitettua, kun kone ei suostu tallentamaan kuvaa oikein päin), mutta Tilda-neidin saavuttua pupujussi hävisi näkyvistä, eikä häntä löytynyt enää mistään. Tilda piti myös porot kaukana, juhannusaamuna niitä oli ollut viisi pihalla lepuuttamassa. 

Esiintyvän flamencotaiteilijan elämää

Kevätnäytös tuli ja meni ja tällä kertaa Kanneltalon sali oli loppuunmyyty - kiitos esityspäivän Helsingin Sanomissa olleen menouutisen! Olin toivonut keskiviikoksi vapaata töistä, jotta ehdin suorittaa kaikki tarpeelliset toimet kuten pukujen silityksen kotona ennen Kanneltalolle lähtemistä. Kävin myös hakemassa Stockalta vielä lisää hiusverkkoja sekä eväät pitkää iltaa varten ja koin ratikassa kauhun hetkiä. Katjalta nimittäin tuli vielä lisäys juontoteksteihin, mulla juontokortit valmiiksi askarreltuina ja muutamaan kertaan hiusharjaan läpi luettuina, mutta ei tietenkään tietokonetta eikä tulostinta kotosalla. Onneksi pikaisen Whatsapp-viestittelyn jälkeen apuun tuli koodinimi Biologi, joka tulosti juonnot lisäyksillä varustettuina ja Kantsussa fiksasin kortit kuntoon saatuani puvut uudelleen silitettyä, ne kun ehtivät matkalaukkukuljetuksessa jo uudet rypyt saada.

Ongelmia esityksiin valmistauduttaessa aiheuttaa mun hiuksisto, sillä en ole kovinkaan etevä sitä laittelemaan. Tukka on pitkä ja materiaalia paljon ja lisäksi hiukseni ovat liukkaat, eivätkä mun kätöset taivu taakse niin hyvin, että saisin väkerrettyä kovin kaunista näkymää. Kolmeen biisiin tarvittiiin asusteita päähän, joten vielä maanantaina kävin ostamassa erinäisiä kukkia, pinnejä ja renksuja, jotka onneksi sopivat mainiosti meidän tarkoituksiin. Sain vetäistyä WA-ringille esimerkkinutturan ja tykästyin kovasti tuohon ruusurenksuun, joita jäikin sitten muutama yli ja mulle kotivarastoon seuraavaa käyttöä varten. Väri sattuu olemaan ihanasti juuri saman punainen kuin Erlandiin teetetyssä puvussa. Hiusten lisäksi myös naamaa täytyy laittaa eri meiningillä kuin normaalisti, joten treenasin parina iltana töiden jälkeen mustan luomivärin ja kajalin sutimista silmiin ennen iltapesuja. Lähetin kuvat arvostelua varten sisarelle ja äidille, ja sisar oli sitä mieltä, ettei meikissä mitään vikaa ollut, mutta ilme oli outo. Se mikään outo ollut, mun naama nyt vaan näyttää tuolta.

Kanneltalossa esityspäivänä oli hulina käynnissä jo iltapäivästä saakka. Saavuin paikalle ensimmäisenä ja sain näyttämömestarin ja äänimiehen kanssa tehtyä soundcheckin heti kättelyssä. Tässä vaiheessa kaikkein pahin jännitys oli jo vähän laantunut, sillä kotonahan mua vielä jännitti niin että suorastaan oksetti! Biologi ja Katjakin saapuivat paikalle piakkoin ja Katja yllätti minut kiitokseksi hankkimallaan upealla liljakimpulla. Enhän sellaista ollut yhtään odottanut, kiitokseksi olisi riittänyt kaksi kavereilleni saamaani vapaalippua. Biologi väänsi mulle jälleen hienon nutturan ja musiikin kanssa vedetyn läpimenon jälkeen odoteltiin sitten esityksen alkamista. 

Kumipuku on tanssijan paras ystävä (toinen hyvä kaveri Ässä-fani kuvassa oikealla)

Esitys taisi mennä ihan hyvin, sillä kukaan ei kaatunut (edes lattian tai kahdeksan piruetin takia), eikä kenenkään keppi tai viuhka pudonnut, yleisöstä kuului jaleoita ja ystäväni Ryhanna oli kyynelten partaalla, kun näimme katsomossa jälkikäteen. Joonaksen kitarointiin oli hieno tanssia ja viimeisen treeniviikonlopun päätöksellä saatiin myös Katja lavalle livebiisien palmeraksi, mistä olikin rytmisesti tosi paljon tukea myös tanssille. Kummipojan äiti oli vaparilla katsomossa ja hän oli napannut muutamia kuvia; alla olevat viuhka-guajiraksen kuvat ovat siis hänen kännykästään. Lisäksi serkkuni Höpölän emäntä oli ihan virallisestikin kuvaamassa ja osa kuvista on katsottavissa Katja Lundén Companyn FB-sivuilla.

Illasta jäi ihanasti tosi kiva fiilis ja kiitoksia tuli vielä Kantsun asemallakin. Ei siis haitannut, että parissa kohtaa oli pakko vähän feikata koputuksissa, kun jalat eivät yksinkertaisesti enää toimineet plus että niin kuin jo etukäteen arvelin, viimeiseen juontoon lähtö oli ihan hieman hankala. En siis pystynyt kunnolla aloittamaan juontotekstiä viimeisenä vedetyn Fangalin sekä Blue Flamencon Anjan 60-v. yllärikukituksen jälkeen, vaan jouduin kokoamaan itseäni ja vetämään henkeä hetken omituisella höpöttämisellä, kääk.. No eipä tullut ainakaan läpikäsikirjoitettua pönötystä, vaan enemmänkin sellaista ex tempore stand up -fiilistä. Illan päättänyttä Katjan companyn Flamencosauna-otetta ei päästy takahuoneesta ihailemaan, mutta se mitä lämpiöön lavalta Kimmo Pohjosen musiikista ja kavereiden jaloista kuului, on varmaan ihan mahtavaa. Onneksi pääsen näkemään koko teoksen loppukuusta Tampereen festareilla, jonne ollaan porukalla lähdössä.

Ihana työkaveri Tiinuli toi ruusuja mulle vielä töihinkin ja tuossa ne ovat pöydällä mua ihastuttaneet koko viikon <3<3<3<3

 

ps. otsikossa on pieni annos suvunsisäistä huumoria, terveiset Espanjan kummitädille!

Bruno ja XXIV Magic

Muutama vuosi sitten oltiin työkavereiden kanssa Madonnan Olympiastadionin keikalla ja siinä kun rouvaa lavalle odoteltiin, kuunneltiin ämyreistä muuta musiikkia, mm. Bruno Marsia. Muistan sanoneeni kavereille, että sinä päivänä kun tämä heppu Suomeen tulee, minä olen kyllä keikalla ja niin kävi, vaikka sitä päivää saatiin ihan jonkin verran odottaa!

Moonshine Jungle Tour ei koskaan muualta Euroopasta Suomeen yltänyt, mutta tuorein 24K Magic World Tour tuli kuin tulikin ja sain liput hommattua meille samana päivänä kuin ne myyntiin tulivat. Pientä jänskämomenttia aiheutti maininta mahdollisesta näkörajoitteesta, mutta kun Hartwall Arenalle päästiin, huoli osoittautui turhaksi, sillä olimme aivan lavan sivustalla, eikä lavan rakenteistakaan ollut isompaa näköhaittaa kuin vain keikan yhdessä osuudessa valopilareiden laskeuduttua katosta. 

Lämppärinä toimi mulle täysin tuntematon nimi Anderson .Paak, jonka biisejä ehdin kuunnella ihan peräti kaksi odotellessani kaveriani ja poikaansa areenan edustalla. Kävipä kuitenkin niin, että herra oli varsin hurmaava ja näköjään omasi valmiin Suomessa fanipohjan ja tykkäsin setistä kovasti - niin paljon, että keikan jälkeen mukaan merchandise-pöydästä lähti nimenomaan .Paak-paita, senkin takia, että siinä oli mansikka! Anderson lauloi hyvin ja oli myös erittäin taitava rumpali; alkuun nimittäin ihmeteltiin rumpusettiä, jota kukaan ei soittanut taustabiittien tullessa koneelta, mutta meno vain parani Andersonin siirtyessä kannujen taakse. 

Anderson .Paak

Lavan vaihdosten jälkeen Brunoa ja The Hooligans -bändiä saatiin odotella pieni hetki, mutta kun keikka pääsi vauhtiin ensimmäisen biisin ja hillittömien pyropaukkujen saattelemana, niin siinähän meni pari tuntia ihan vilauksessa. En ihan heti muista, milloin olisin tanssinut ja laulanut yhtä täysillä kuin tällä keikalla, oli siis aivan mahtavaa. Pari suokkaribiisiä edelliseltä Unorthodox Jukebox -levyltä jäi puuttumaan, enkä nyt niin hirveästi ennen keikkaa ole tykännyt uudelta matskusta, mutta show oli kerta kaikkiaan niin vetävä, että eihän tuota voinut olla rakastamatta. 

Bändi svengasi ja Hooligans-siipiveikot Phil Smeeze ja Kameron Whalum etunenässä vetivät show´ta eteenpäin. Tykkään aina yhtä paljon siitä, että miehet laulavat ihanasti stemmoja ja nää heebot kun vielä tanssivatkin... siis jos ei tullut selväksi, niin tykkäsin. TYKKÄSIN!

Keikalta paluu sujui ihmisvilinässäkin rauhallisesti, mutta keikan jälkeinen euforinen fiilis muuttui kertaheitosta seuraavana aamuna, kun uutiset kertoivat Manchesterin tapahtumista. Toivottavasti Suomessa ei tuollaista tulla koskaan näkemään.

Shoppailua ja sushia

Tulihan sitten John Mayerin keikan jälkeen käytyä vielä kertaalleen tälle keväälle Tukholmassa - olin siis aiemmilta risteilyiltä shoppaillut sen verran, että lisää matkaa pukkasi ja koska kesäkuun kalenteri on täyttynyt mm. tiiviskurssista ja lomaviikosta, pitihän mun se ilmainen matka käyttää jo ennen toukokuun loppua. Ihan helpolla ei onnistunut nytkään eli ennen sunnuntai-iltapäivän lähtöä äitienpäivänä meillä oli vielä pienryhmätreenit Fiesta Flamencalla. Kivaa oli ja etenkin keppisigi alkaa nyt olla erittäin hyvässä vormussa - mikä on tietty hyvä juttu, kun esitys on HUOMENNA! JÄNNÄÄ!

Cuevaan johtava ramppi ja Johanneksen kirkko

Sen verran olen turvallisuushakuinen ja kaavoihini kangistunut ihminen, että Tukholmassa kiersin jälleen vanhat tutut paikat ja aamiaisen viinereineen nautin Kungsgatanilla. Ostoslistalla ei ollut mitään suurempaa, paitsi että olin luvannut tuoda työkaverin tyttärelle tiettyä purkkaa, jota ei Suomesta saa, ja toista työkaveria ilahdutan aina ruotsalaisilla juorulehdillä, jotka tietty luen itse jo laivalla. Zarasta ostin itselleni ihan tuosta vaan neuleen ja pienille pojille t-paidat, muuten ei tehnyt mieli mitään.

Risteilyltä tiistaina palattuani mulla oli vapaapäivä ja olin varannut itselleni puolentoista tunnin treeniajan cuevaan. Kertailin esityskoreografioiden koputuksia ja otin muutamat läpimenot myös edistyneiden ryhmän kevään biisistä, josta oli sovittu kevään päätteeksi vedettävän sooloversiot - tää treeni oli ihan itseäni varten, kun olin ehtinyt sooloni esittää jo viikkoa aiemmin (ja meni vieläpä hyvin, vaikka olisihan tää lisätreeni tehnyt gutaa suoritusvarmuudelle). Ennen viikkotuntia mulla oli hieman luppoaikaa ja päätin käydä tutustumassa Hanko Sushin tarjontaan myös täällä koti-Helsingissä. Hyvältä maistui lounassushit vanhan kustannuspaikan entisessä röökikopissa eli akvaariossa, joka sijaitsee siis keskustan Stockmannin 8. kerroksessa. Totisesti olen nyt tykästynyt sushiin ja onneksi myös nykyisellä kustannuspaikalla on mahdollisuus siitä nauttia, lähistöllä on Hanko Sushin lisäksi myös toinen kokeilemisen arvoinen paikka, jossa toivottavasti eivät ole rajoittamassa sushibuffet´n syömismääriä, sen verran monta kertaa kävin lautasta täyttämässä viimeksi käydessäni. 

Hanko Sushi HT8

Olen jo jonkin aikaa ihaillut kotimaista Lumoan-merkkiä ja nyt kun aikaa oli, käväisin Katariinankadun myymälässä sillä seurauksella, että kotiin päätyi kiva paketti ja kaunis t-paita. Sen verran väsynyt olin treenien ja sushiannoksen jälkeen, etten jaksanut sovittaessa ottaa housuja pois jalasta, joten mekko-ostos, joka varsinaisesti oli mielen päällä, jäi tällä kertaa tekemättä. Hieman jäi kaihertamaan, pitää käydä uudemman kerran kunnolla sovittelemassa. 

Aiemmin olin jo ostanut uudet lempisämpylät eli Otz:in Jessica-sandaalit, joita ihailin maahantuojapariskunnan rouvan jalassa jo viime kesänä. Näillä kelpaa lämpsytellä tulevana kesänä mihin nokka nyt sitten sattuu osoittamaankaan. Nyt nimittäin tekee niin kovasti mieli Espanjaan, ettei mitään rajaa! Lentojen suhteen tässä vielä arvon ja arvon, mutta hotellit (jotka on niin helppo perua) mulla on kyllä jo varattuina... 

Ja loppuun vielä mainos: Flamencon ilta on huomenna klo 19 Kanneltalossa, tervetuloa paikalle - liput myynnissä osoitteessa lippu.fi!!