Lisää kulttuuria mulle!

Kappas vaan sitä on aika taas rientänyt, kun on ollut niin lysti ja välillä vähän kiiruskin. Kalenteri on ollut täynnä jos jonkinlaista rientoa vielä loppuvuodenkin ajan ja kunnostauduin erityisesti teatterissa käyntien suhteen. Helsingin Kaupunginteatterin Kultaposse-kerholaisena näin marraskuussa nimittäin vielä Lilla Teaternin Maria Brauns äktenskapin sekä näyttämösovituksen elokuvaklassikosta Kaasua, komisario Palmu! Tykkäsin molemmista, mutta ei ole Joel Rinteen voittanutta Palmuna, vaikka todella viihdyttävä HKT:n ison näyttämön versio oli. Lisäksi käytiin Ninski-serkun kanssa katsomassa St. Petersburg Ballet Theatren versio Joutsenlammesta ja flunssastani huolimatta viihdyttiin sielläkin (vaikka miestanssijoiden valkoiset trikoot olivat nelosrivillä istujille ehkä himpun verran liikaa...). Finlandia-talo ei paikkana ole baletille ihan paras mahdollinen, ja muutenkin versio oli ehkä sellainen vähän viihteellisempi. Finlandia-talossa tuli vierailtua kahtena peräkkäisenä lauantai-iltana, sillä viikko Joutsenlammen jälkeen siellä oli Samuli Edelmannin 50-vuotisjuhlakiertueen konsertti, joka tietty piti kuulla. Samalla tuli näppärästi morjenstettua vanhoja tuttuja eli valomies Veskua ja äänimies Amea, joihin on tullut tutustuttua joskus hurjalla 90-luvulla Samulin keikoilla. Näissä Samulin keveissä keikoissa on jotain, mihin en ihan enää pääse kiinni, mutta tykkäsin kovasti Orkesteri Suora Lähetys -yhtyeestä ja itsekseni mietin, että laulajat pitäisi saada Euroviisuihin esiintymään - niin kauniisti kulkee stemmalaulanta heillä nimittäin. 

Joutsenlammen alkua odotellessa

Jos ei von Hertzenin veljesten keikkoja lasketa, syksyn menojen kohokohta oli kuitenkin Kansallisteatterin Musta Saara, jota ei oikeastaan pysty edes kunnolla kuvailemaan. Musiikkinäytelmä oli niin täynnä herkullisia tyyppejä ja loistavia laulajia, ja hyvä kun juonenkäänteissä perässä pysyin (etenkin kun Pirkko Saision edelliset teokset Homo! ja Slava ovat minulta valitettavasti näkemättä), mutta olin siis totaalisen täpinöissäni esityksestä ja näin sen vielä toistamiseenkin! Ai että, mikä esiintyjäkaarti, jossa mukana mm. Ulla Tapaninen, Sinikka Sokka, Kristiina Halttu, Erkki Saarela ja Timo Tuominen. Ihan pelkkää sydäntä työryhmälle!! Jälkimmäisen näytöksen jälkeen tuumasin kaveriksi houkuttelemalleni Ässä-fanille, että jos jotain tällaista olisin nuorena tyttönä saanut nähdä, saattaisi ammattini olla ihan joku muu kuin nyt.

 

Von Hertzenin veljeksistä tulikin mieleeni, että heidän näkemiseen ensi vuoden puolella tarjoutui muutamakin mahdollisuus, kun veljekset lyövät hynttyyt yhteen Kingston Wallin jäljellä olevien jäsenten kanssa edesmenneen Petri Wallin 50-vuotissyntymäpäivän merkeissä. Tavastian liput menivät kolmessa minuuutissa, mutta onneksi sen lisäksi julkistettiin isompi Suomen kiertue, jonka kahdelle keikalle onnistuin lopulta saamaan liput. Oulun keikalle lähtee myös sisko kaveriksi ja lennotkin on tuolle pikavisiitille jo hankittuna. Viereisen kubiikkelin Pärskyä saan kiittää siitä, että sain liput myös Kultsan keikalle, sillä yksin en olisi kahdesta eri myyntikanavasta ehtinyt lippuja ostamaan. 

Töissä on ollut välillä erittäinkin lystiä ja muutaman kaipparin kanssa on tullut tavaksi aina silloin tällöin perjantaisin käydä yhteisellä aamupalalla lähitienoon eri paikoissa. Onhan se eri kivaa vaihtelua, mutta myönnän, että ihan joka viikko en halua aamiaisesta maksaa neljäätoista euroa (ks. kuva), varsinkaan jos kahvi maistuu todella pahalle. 

Muutaman vanhan Stockan työkaverin kanssakin ehdittiin pitkästä aikaa näkemään ja muistelemaan vanhoja ruuan ääressä. Käytiin tutustumassa Bulevardilla olevaan Werner-ravintolaan ja vaikka annokset olivat ehkä hieman pieniä ja yksinkertaisia, olivat maut enemmän kuin kohillaan. Namilakosta huolimatta nautin myös jälkkärin, kerrassaan herkullista oli tumman suklaan ja veriappelsiinin makuyhdistelmä. Laitettiin pystyyn myös oma WhatsApp-ryhmä Museojengi, jonka tarkoitus on livenä kokoontua jatkossakin ja ehkä pääsemme piakkoin käymään esim. vastikään avatussa Amos Rexissä. Kovasti odotan vuodenvaihdetta, kun heti tammikuun alussa saan taas Virike-korttiin lisää saldoa, joka tutusti taitaa mennä jo heti ensimmäisten päivien aikana lippuostoksiin. Voisin leffalippujen lisäksi hankkia heti alkuun myös Museokortin..

Nam!

Tukholman risteilyllekin pääsin, kun Viikkarilta päsähti sähköpostiin tarjous, jota en malttanut jättää käyttämättä. Sain laivalta tehtyä muutamia täsmähankintoja ja maista ostin itselleni uuden mustan neuletakin lähinnä työkäyttöön. Syödäkin piti eli kävin aamupalalla vanhassa kunnon Cafe Avenyn -paikassa ja kiertelin kaupungilla. Hytissä annoin jo etukäteen pientä myönnytystä joulukuun alussa päättyneelle namilakolle ja herkuttelin Fazerin uudella kausisuklaalla, jossa oli mukana Dumle-biittejä.

Paluumatkan hamppari + ranskikset = ähky

Ja olenhan mä kyllä vähän shoppaillut maissakin. Stockalta ostin täydennystä Kiehl´sin putsareihin ja ostin samalla aivan ihanan kuorivan saippuan, johon tykäistyin niin, että piti joulun alla käydä hakemassa viimeinenkin kappale parempaan talteen. Lisäksi käytin Akateemisen tarjouksen hyväkseni ja ostin sylillisen pokkareita sekä kovasti odottamani Michelle Obaman kirjan - nämä nyt pölyttyvät yöpöydällä ja odottavat luetuksi tulemista... Sukujuhliin teettämää pukua hakemaan mennessäni sain lunastettua myös Espanjasta vihdoin tulleet keltaiset flamencokengät, joita ehdin jo hyvän toviin viimeisillä viikkotunneilla sisäänajaa. Ne ovat niin ihanat!

 

Reilun kahden kuukauden namilakko tuotti lopulta sitten toivottua tulosta, eli alkupainosta tippui kuutisen kiloa ja bata de colakin laskeutui vihdoin oikeille korkeuksille! Lisäksi voitin Pärskyn kanssa asetetun vedon, sillä hänellä paino lisääntyi mittausjakson aikana... syy on kuulemma kovassa treenissä ja lihasten kasvussa - just! Vaikka suklaata on eksynyt jääkaapin yläpuolella olevaan kaappiin taas suorastaan levykaupalla, en nyt ihan kamalasti ajatellut jatkossa enää herkutella ja mässäillä, kun onhan se kiva, etteivät housut kiristä vyötäisiltä. Motivaatiofarkut (eli Mangon pillifarkut) ja pääasiassa töissä käyttämäni mustat caprihousut oikeasti vaativatkin nyt vyön pysyäkseen kohillaan. Iso tsemppipeukku mulle, kun pysyin lujana!