#lazyday

Tunnustan, että osaan olla todella laiska ja vetämätön, kun sille tuulelle satun. Siivoaminen on puuha, johon ryhdyn vasta kun on ihan pakko (tässä yhteydessä kiitokset sisarelle, joka viimeksi luonani yöpyessään imuroi, edellisellä kerralla pesi vessan). En mä mitenkään epäsiisti silti ole, eikä asuntoni muistuta sikolättiä, mutten koe tarpeelliseksi sitä, että paikat olisivat aina ja koko ajan ihan putsplank. Siivoamiseen kuluvan ajan voi käyttää johonkin muuhun, kuten nukkumiseen tai lukemiseen. Tänään tein molempia eli kuusipäiväisen työviikon jälkeen nukuin pitkään ja vietin koko päivän kotipöksyissä laiskotellen. Kävin sentään alakerran kaupassa hakemassa pizzaa ja suklaata. Älysin katsoa peiliinkin ja putsasin hammastahnan jämät naamalta ennen ulos menemistä :D. Valmistin myös lounasruuat ensi viikoksi ja vaihtelun vuoksi mööbleerasin hiukan. 

Sain luettua Lapin sodasta ja Albert Speeristä kertovan Dora, Doran loppuun. Kyllä kannatti. Aloitin heti perään Pekka Hiltusen psykologisen jännärin Vilpittömästi sinun, joka tempaisikin mukaansa niin, että luin sen saman tien loppuun. Häkellyttävän hyvä kirja. Jatkan Sysipimeällä ja katson vielä illan jakson Sillasta, jos silmät pysyy auki. Huomenna aikainen herätys ja töihin taas.

JF&JT: #Hashtag

Brave



Parissa aiemmassa postauksessa olen maininnut salamyhkäisesti treenatusta tangoksesta, josta nyt voi kertoa jo enemmänkin. Käytiin viime lauantaina siis rohkeasti vetäisemässä flash mob  rautatieaseman kompassitasanteella 20 vuotta toimineen Helsingin flamencoyhdistyksen Peñan kunniaksi. Enemmän olisi väkeä toivonut paikalle ja kyllähän se oli eri nopeasti ohitsekin. Illalla pidettiin vielä juhlat yhdistyksen tiloissa ja nautittiin maukkaan tapasbuffét´n lisäksi hienoista ohjelmanumeroista.

 

Flash mob 21.9. (linkki vie yhdistyksen FB-sivuille)

Sara Bareilles: Brave (hieno biisi, tätäkin tekee mieli tanssia mukana)

 



Samat aiheet mulla vaan

Olipas taas mielenkiintoinen viikko. Töissä olen mm. keskustellut sähköpostitse miesten pisuaareihin asennettavien saniteettilaitteiden asennuksista, päästänyt muutaman kirosanan ihan ääneen, tarjonnut työkavereille Geisha-konvehteja ja paluun tehneitä Hopeatoffee-karkkeja (eivät kuulemma ehdi valmistaa niitä tarpeeksi nopsaan kysyntään nähden!) ja myös nauranut. Se pidentää ikää. 

Teinpä myös vähän ostoksia. Akateemisen Löytö-hyllystä löytyi muutama edullinen nide. On taas raivattava lisää tilaa ennestäänkin tiiviisti tavaroitettuihin hyllyihin ja pahoin pelkään, että Foucault's Pendulum joutuu jälleen väistymään, vaikka sainkin sen jo melkein vauhtiin Sthlm-risteilyllä. Dora, Dora on narkkarin suosittelema ja kertoo Lapin sodasta. Sillä taidan aloittaa.. 

Jo aiemmin ostettu TB:n kaulakoru ja ystävänmyynnistä
hankittu rusettisormus, joka meni treeneissä rikki.
Reiska liimasi sen töissä takaisin käyttökuntoon :)

Lindexin ihana angoraneuletakki

Törmäsin jonkin lehden nettisivuilla yhtyeeseen nimeltä The Civil Wars, jota mm. Adele fanittaa. Jo pelkästään tämä oli hyvä syy penkoa vähän enemmän; lisäksi naislaulaja Joy näyttää ihan PJ Harveylta ja JP vastaavasti Jack Whiten ja Johnny Deppin jälkikasvulta :). Tuubissa ja Spotify:ssa olikin hyvin matskua tarjolla ja mää olen nyt ihan rakastunut näihin biiseihin. Olen kuunnellut yhtyettä työmatkalla koko viikon, järkyttävän hienoa, yksinkertaista ja kaunista ja arvatkaapa vaan, miten vaikeaa on laulaa noin tarkasti ja puhtaasti yhteen.. Ei voi käsittää. Ilmeisesti duo ei ole enää kasassa, eivätkä jäsenet puheväleissä keskenään, mikä on suuri harmi. 

The Civil Wars: Inside Dust To Dust

The Civil Wars:The One That Got Away (Studio Cut)

Telkkarissa tällä viikolla huomioni saivat The Newsroomin kakkoskauden viimeinen jakso (ketku-Don on sittenkin aika ihana) sekä Maikkarilla torstaina alkanut Broadchurch, jota suosittelen lämpimästi. Aloitin sarjan seuraamisen Ruotsin TV4:lta, mutta ohjelmapaikka siellä vaihtui ja multa pääsi livahtamaan pari jaksoa välistä. Viimeisen jakson silti ehdin laittaa oikein ajastukseen ja eilen sen sitten katsoin. Olipa yllättävän hyvin kehitellyt juonenkuviot ja David Tennantia on aina mukava katsoa ja kuunnella. 

Ihana postiyllätys

Kummityttöni Pimpulan minulle puhelimessa lupaama yllätys odotti eteisen matolla tässä eräänä iltana kotiin tullessani.  

Kummitädin täytyy tunnustaa, että en juurikaan ole ehtinyt kirjoitella tai soitella.. Jos kiireet tästä vähän hellittävät, niin kyllä mää sitten yritän parantaa tapani. Tähtipojan kanssa oltiin yhteyksissä eilen ja hänellä oli niin paljon asiaa, etten sanaa väliin saanut. Toisessa päässä tuli hetkeksi hiljaista, kun lauloin Jänis istui maassa ja sitten hän itse lauleli lempilauluaan Paljon onnea vaan. Ihania on mun mussukat pohjoisessa. Hymypoikakin kuulema konttaa jo pidempiä matkoja.

TB

Perjantain iltavuoron jälkeen uni maistui eilen aamulla niin, että melkein myöhästyin tärkeästä tapaamisesta. Oli nimittäin sovittu työkaverin kanssa menosta Ted Bakerin ystävänmyyntiin. Onneksi heräsin tarpeeksi ajoissa ja ehdin polkea todella lämpimässä säässä paikan päälle. Ihanaa tavaraa olisi ollut vaikka kuinka, mutta järki pysyi kuin pysyikin päässä, vaikka hiplailin useampaakin laukkua ja lompakkoa. Yksi pikkumusta jäi rekkiin, kun beba ei mahtunut kokoon 2 ja suurin osa kengistä taas oli niin korkeakorkoisia, että meikäläinen hipoisi ne jalassaan kahta metriä. Aivan tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut myymälästä poistua :).

Ekstrosti intro vai päinvastoin?

Uusimmassa Kauneus&Terveys -lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli introverteista immeisistä. Pitipä siis käydä miettimään, tunnistanko itseni näistä piirteistä.

# Minun on helpompi ilmaista itseäni kirjoittamalla kuin puhumalla -> ilmaisen itseäni ihan yhtä hyvin kummalla tavalla vain. 
# Nautin hiljaisuudesta -> kuta vanhemmaksi tulen, sitä voimakkaampi nautinto. 
# Olen parempi syvällisissä keskusteluissa kuin kevyessä jutustelussa 
-> tahtoisin olla enemmän edellistä, mutta jälkimmäinenkin sujuu. Pakolla yhdentekevän ihmisen kanssa väännetty small talk on kuitenkin todella kiusallista...
# Pidän töistä, joissa pääsen sukeltamaan syvälle asioihin -> Jaa. Pääasia, että töissä on kivat kaverit, enemmän mukavia kuin stressiä aiheuttavia tekijöitä, hommat eivät tule kotiin tai yöuniin liian usein ja että siitä maksetaan suurinpiirtein riittävä korvaus.
# Juhlin merkkipäiviäni yhden tai muutaman läheisen ystävän seurassa mieluummin kuin valtavan vierasjoukon kanssa -> no todellakin! Onhan se kiva, että synttäripäivän joku muistaa, mutta mitään kekkereitä ei kyllä järjestellä. Jos mut joku vielä joskus erehtyy huolimaan, menen naimisiinkin salaa.
# Lähestyn ihmisiä mieluummin sähköpostilla kuin soittamalla heille suoraan -> riippuu ihmisestä, tilanteesta ja asiasta. Töissä useimmiten kyllä soitan, kun silloin saa vastauksen yleensä heti ja meillähän myös reippaasti huudellaan viereisiin pöytiin ja huoneisiin.
# Annan usein puhelun mennä vastaajaan, koska en jaksa tai halua vastata -> tämäkin niin totta, en juurikaan välitä puhelimessa läyryämisestä. Paitsi jos mun lainalapset soittaa, heille vastaan aina, jos vain pystyn ja puhun mielelläni.
Näiden perusteella itse olisin kallistumassa lievästi introvertin suuntaan.

Ujo Piimä Sevillassa (photo by teehoo)

Voin lisätä muutaman kohdan omasta päästä vahvistaakseni yllä mainittua näkemystä:
# Kutsun vieraita kotiin erittäin harvoin. Soberano-jatkot taisi olla kesällä 2006 tai 2007, perhettä toki on käynyt senkin jälkeen, mutta he eivät olekaan vieraita.
# Voin olla puhumatta kenenkään kanssa tarvittaessa useitakin päiviä.
# Juhlissa tai muissa vastaavissa sosiaalisissa tilanteissa odotan, että joku kysyy minulta jotain. En siis mielelläni itse avaa keskustelua. Paitsi lasten tai koirien kanssa. Jos kukaan ei puhu, vetäydyn vaikkapa keittiöön syömään lihapullia suoraan tarjoiluvadilta, kuten kävi erään ystävän tupaantuliaisissa. Toisen ystävän häissä taas istuin itsekseni pöydässä, kun muut ovat tanssimassa tai keskustelemassa baaritiskin tuntumassa (välillä yritin heittää Jussi Heikelän ja Kalle Kuvajan kanssa läppää jääkiekosta, he pitivät minua outona johtuen joko yllättävästä asiantuntemuksestani tai vasemman silmän sugillaatiosta). 
# Yleensä myös poistun kekkereistä niin varhaisessa vaiheessa kuin vain kehtaan.
# Pidän joskus puhelinta "kostoksi" kiinni. En toki töissä. 
# Kävelen mieluummin portaat 4. kerrokseen kuin matkustan naapurin kanssa hississä. Kyllä mää heitä silti aina tervehdin. 
# Jossain vaiheessa illanistujaisia tai ihan mitä tahansa häppeningiä mulle yleensä tulee sellainen olo, että ihan just _nyt_ mun täytyy päästä kotiin. Vähän ikävä fiilis, jos on jossain hornantuutissa jonkin toisen ihmisen kyydillä.

John Mayer: Paper Doll

Quite interesting

Eilen illalla jatkoin dokumenttilinjalla ja katsoin Karl Ove Knausgårdista kertovan ohjelman. Mies vetää aika runsaasti savukkeita. Illan päätti Oscarilla palkittu Searching For Sugar Man. Ihmeellinen tarina!

Rodriguez

Aamulla heräsin reippaana ja lähdin ajelulle punaisella salamalla. Reilun tunnin lenkki auringonpaisteessa oli oikein mukava. Vetäisin Baanan kautta Munkkisaaren rantaan ja kiersin Kaivarista Sörnäisten rantatieltä kotia kohti. 

Telkkarista tuli pari jaksoa QI:ta. Sieltä voi oppia välillä jotain hyödyllistäkin, kuten että päärynän ja omenan ero on siinä, että omena kelluu, päärynä ei.

Nyt haen pizzan ja katson sitten dokumentin maapallon neljästä asutusta antipodiparista.

Elämää Marsissa, kotkat ja kettu

Ihmeellisen vetämätön olo iski koko päiväksi eli pötköttelin kaukosäätimen kanssa pitkälle iltapäivään. Ei siis ulkoilua, pyöräilystä puhumattakaan, vaikka sää edelleenkin mitä mahtavin näin syyskuun alkuun. Katsoin boksilta David Bowiesta kertovan sekä kaksiosaisen dokumentin Eagleseista (Teemalta tulee ihan törkeän hyviä ohjelmia!). Vähän harmittaa, ettei Bowie-retrospektiivi Victoria&Albert -museossa osunut Lontoon reissulle, sillä se olisi ollut todella kiva nähdä ja jos Bowie tekee vielä kiertueen, taitaa mennä listalle. 

David Bowie: Life On Mars?

Eaglesit näin Long Road out of Eden -levyn jälkeisellä kiertueella Helsingissä muutama vuosi sitten ja kyllähän oli nannaa kuulla Don Henley'ä livenä. En ole aiemmin perehtynyt bändin taustoihin kovinkaan tarkasti, joten dokumentti valaisi hyvin jännitteitä, jotka johtivat henkilövaihdoksiin ja pitkään taukoon ennen kuin helvetti jäätyi. Hieno levy, samaten siitä tehty keikkataltiointi. Sedät näköjään kiertävät vieläkin, mutta saapa nähdä, tulevatko enää Eurooppaan.

Netistä löytyi alla oleva video. Ensin luulin, että siinähän on Josh Groban, mutta kyse onkin norjalaisista koomikkoveljeksistä. Ihan loistava! Siinä on löydetty hittibiisin kaava täydellisesti :) ja pojat osaa vielä laulaakin.

Ylvis:The Fox

Iloa ja valoa

Säät ovat suosineet ja aurinko paistaa ihanasti - harmi vaan, ettei ulos tahdo ehtiä ennen kuin viikonloppuna. Toivottavasti silloin on pyöräilykelit, kun sisareni sai hoidettua punaisen salamani oivaan polkumoodiin. Itellä olisi jäänyt tältä kesältä kyllä tekemättä.. Flamencotreeneissä tapahtuu koko ajan  iloista edistystä pienin askelin, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että kyllähän maanantain edistyneiden ryhmä on yli puolelta vahvuudeltaan todella korkeatasoinen (erikseen sitten me takarivin "räpistelijät"). Siellä ihokarva-faktorilla arvioituna on taas hienoa materiaalia tulossa, vaikken itse ihan kaikkeen vielä pystykään eli taivutus- ja lantiopirtsani ovat vielä ihan p*****a, mutta senhän mä tiedänkin. Liian helppoa ei toki saa olla, muuten ei kehity!

Töissäkin on ollut taas niin kamalan mukavaa, kiitos vaan kaikki kamut! Pyhänä keräilin pisteitä yrittämällä toimia reippaasti apuna alueella, joka ei todellakaan kuulu vahvuuksiini (=ei erota persikkaa nektariinista) ja tästä hyvästä Kihara-Esuli tarjosi mulle pullakahvit. Tiistaina alkaneesta julkkis-BB:stä tuli keskustelua aamukahvipöydässä, mutta vaikeapa on osallistua, kun en ohjelmaa ole seurannut, enkä aio seuratakaan. Sen verran tuli ip-lehtien nettisivuilta huomattua lukiessani Ruotsin prinsessa Madeleinen vauvauutisesta, että talossa on Andy McCoy, jota nyt sentään voi pitääkin julkkiksena. Ja ehkä Frederikiä. Reetun olen nähnyt Oulun vanhalla pesäpallokentällä joskus 90-luvulla, valkoiset urheilusukat oli jalassa hänellä. Andyn olen jopa tavannut, sillä ensimmäisenä Hgin vuotenani päädyin jostain syystä kämppikseni kahden miespuolisen kaverin kanssa Kaivohuoneelle, missä narikassa toisella puolellani seisoi Otakar Janecky ja toisella puolella Andy. Hän rupesi siinä jotain juttelemaankin ja ihan vallan halattiin pidä huolta itsestäsi -merkeissä.

Flamencon ja töiden lisäksi iloa mulle on aiheuttanut myös Kultapoika, joka on tekstiviestitse pitänyt minut ajantasalla toisen kummipoikani eli kohta kahdeksan kuukautta vanhan Hymypojan kehitysvaiheista. Ensin tuli tekstari, jossa kerrottiin hänen melkein seisovan ja heti perään toinen "seiso jo mutta mää en saanu kuvaa" :). Tänään Kultapoika menee elämänsä toisiin jääkiekkoharkkoihin. 

Eilen alkoi myös Nashville-sarja, mutta olen nähnyt ekan tuotantokauden jo Ruotsin telkkarista. Katsoinkin sen sijaan viikonloppuna kesken jääneen Source Coden (Jake Gyllenhaal alkaa miellyttää mun silmää enenevässä määrin) sekä dokumentin Herman Göringin veljestä Albertista, joka toisen maailmansodan aikana sukunimensä turvin pelasti juutalaisia.

Epähuomiossa satuin vielä sunnuntai-iltana rekisteröimään itseni Spotify-palveluun. En tajua, miksen tehnyt sitä jo aiemmin, sillä sieltähän löytyy esim. myös treenaamamme Argentinankin biisi. Siistii! Näillä on menty työmatkat tällä viikolla.

James Morrison: Slave To The Music
Daft Punk: Get Lucky

Muse: Resistance

Veronica Maggio: Måndagsbarn 

En sitten ehtinyt hankkia lippua huomiseen jalkapallo-otteluun, muttei se haittaa, matsihan näkyy telkkarista :). Tsemppiä Huuhkajat!