Uusimmassa Kauneus&Terveys -lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli introverteista immeisistä. Pitipä siis käydä miettimään, tunnistanko itseni näistä piirteistä.
# Minun on helpompi ilmaista itseäni kirjoittamalla kuin puhumalla -> ilmaisen itseäni ihan yhtä hyvin kummalla tavalla vain.
# Nautin hiljaisuudesta -> kuta vanhemmaksi tulen, sitä voimakkaampi nautinto.
# Olen parempi syvällisissä keskusteluissa kuin kevyessä jutustelussa
-> tahtoisin olla enemmän edellistä, mutta jälkimmäinenkin sujuu. Pakolla yhdentekevän ihmisen kanssa väännetty small talk on kuitenkin todella kiusallista...
# Pidän töistä, joissa pääsen sukeltamaan syvälle asioihin -> Jaa. Pääasia, että töissä on kivat kaverit, enemmän mukavia kuin stressiä aiheuttavia tekijöitä, hommat eivät tule kotiin tai yöuniin liian usein ja että siitä maksetaan suurinpiirtein riittävä korvaus.
# Juhlin merkkipäiviäni yhden tai muutaman läheisen ystävän seurassa mieluummin kuin valtavan vierasjoukon kanssa -> no todellakin! Onhan se kiva, että synttäripäivän joku muistaa, mutta mitään kekkereitä ei kyllä järjestellä. Jos mut joku vielä joskus erehtyy huolimaan, menen naimisiinkin salaa.
# Lähestyn ihmisiä mieluummin sähköpostilla kuin soittamalla heille suoraan -> riippuu ihmisestä, tilanteesta ja asiasta. Töissä useimmiten kyllä soitan, kun silloin saa vastauksen yleensä heti ja meillähän myös reippaasti huudellaan viereisiin pöytiin ja huoneisiin.
# Annan usein puhelun mennä vastaajaan, koska en jaksa tai halua vastata -> tämäkin niin totta, en juurikaan välitä puhelimessa läyryämisestä. Paitsi jos mun lainalapset soittaa, heille vastaan aina, jos vain pystyn ja puhun mielelläni.
Näiden perusteella itse olisin kallistumassa lievästi introvertin suuntaan.
 |
| Ujo Piimä Sevillassa (photo by teehoo) |
# Kutsun vieraita kotiin erittäin harvoin. Soberano-jatkot taisi olla kesällä 2006 tai 2007, perhettä toki on käynyt senkin jälkeen, mutta he eivät olekaan vieraita.
# Voin olla puhumatta kenenkään kanssa tarvittaessa useitakin päiviä.
# Juhlissa tai muissa vastaavissa sosiaalisissa tilanteissa odotan, että joku kysyy minulta jotain. En siis mielelläni itse avaa keskustelua. Paitsi lasten tai koirien kanssa. Jos kukaan ei puhu, vetäydyn vaikkapa keittiöön syömään lihapullia suoraan tarjoiluvadilta, kuten kävi erään ystävän tupaantuliaisissa. Toisen ystävän häissä taas istuin itsekseni pöydässä, kun muut ovat tanssimassa tai keskustelemassa baaritiskin tuntumassa (välillä yritin heittää Jussi Heikelän ja Kalle Kuvajan kanssa läppää jääkiekosta, he pitivät minua outona johtuen joko yllättävästä asiantuntemuksestani tai vasemman silmän sugillaatiosta).
# Yleensä myös poistun kekkereistä niin varhaisessa vaiheessa kuin vain kehtaan.
# Pidän joskus puhelinta "kostoksi" kiinni. En toki töissä.
# Kävelen mieluummin portaat 4. kerrokseen kuin matkustan naapurin kanssa hississä. Kyllä mää heitä silti aina tervehdin.
# Jossain vaiheessa illanistujaisia tai ihan mitä tahansa häppeningiä mulle yleensä tulee sellainen olo, että ihan just _nyt_ mun täytyy päästä kotiin. Vähän ikävä fiilis, jos on jossain hornantuutissa jonkin toisen ihmisen kyydillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, mut ei oo pakko!