Hugh teki sen paremmin

Nyt juuri katselen koostetta eilisen Oscar-juhlallisuuksista ja täytyy kyllä sanoa, että Seth McFarlane on melko huono host.. Vitsit ei vaan oikein uponneet ainakaan tähän maaperään (William Shatneria lukuun ottamatta). Jos liki legendaarista Billy Crystalia ei lasketa, ihan parasta Oscareissa viime vuosina on ollut Hugh Jackman - uh! Ihhana olet! Nyt pitäisikin ehtiä katsomaan Les Misérables jossain välissä. On toi Annekin aika hyvä.

Onpa muuten melko pitkä aika siitä, kun viimeksi olen käynyt elokuvissa, sehän oli siis MARRASKUUSSA!! Tämä on häpeällistä suorastaan.. Tarkistuksen jälkeen tilanne takautuvassa järjestyksessä snadin yhteenvedon kera:
Arbitrage (loppui töks, Richard Gere vähän erilaisessa roolissa)
Moonrise Kingdom (hellyyttävän ihana, hyvät näyttelijät)
Argo (piti otteessa ja lopussa tuli tietenkin itku)
Looper (tykkäsin tästäkin, Joseph Gordon-Levitt!)
Skyfall (Adele rules, hienoin tunnari aikoihin)

Got to see -listalla Les Misin lisäksi:
Luihin ja ytimiin
Unelmien pelikirja
Koskemattomat
Mestari
Piin elämä (haluaisin kyllä lukea ensin kirjan)
Searching for Sugarman

Tänään Helsinki...

... olet silmissäni kaunis kaupunki. Aurinko paistoi niin upeasti, että maltoin jättää iPadin näpelehtimisen hetkeksi ja kävin kiertämässä lenkin Töölönlahden ympäri.

Nyt voikin hyvällä omatunnolla öllötellä koko loppupäivän television ääressä pädi sylissä. Kummipoika Kultapoika kysyi, että "onko se vähän kuin iso puhelin". On se vähän.

Jack Davenport on ihanaisen nilkki Smashissa (Maikkarilla just nyt) ja muuten vain oikein ihanainen tuossa Snow Patrolin videossa, joka piti ihan erikseen käydä etsimässä.

Päätös ja sen seuraukset

Tein muutaman viikon harkinnan jälkeen eilen raskaan päätöksen ja lakkautin paperi-Hesarin tilaukseni. Tabloid-muotoon siirtymisen jälkeen lehden lukeminen aamuisin on nimittäin useimmiten alkanut ärsytyksellä, kun osat A, B ja C sekä viikonpäivästä riippuen myös D ja E on pitänyt erotella toisistaan ennen kuin lukemisen voi kunnolla aloittaa. Monesti olen myös luullut B-osan kokonaan puuttuvan päivän lehdestä, kun liite on ollut niin tiukasti A-osan sisällä - mikä on vienyt välillä ihan raivon partaalle. Toki pienemmästä koosta on ollut se hyöty, että olen mahtunut lehden ja aamiaiseni kanssa entistä paremmin saman pöydän ääreen, mutta sekin ilo jäi nyt melko lyhytaikaiseksi. Minusta tuli siis Hesaria iPadillä lukeva tilaaja. Päätös sekin. iPadin hankkiminen.

Täti-ihminen kun lähtee tietotekniikka-tai elektroniikkaostoksille, on syytä laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että asiakaspalvelijaksi löytyy ymmärtäväinen henkilö. Suurin osa termeistä menee yli ja korkealta ja yleensä olenkin ihan lukossa kaupan tiskillä. Tämä on myös ollut suurin syy tiedostetulle tietotekniikkaan kohdistuvalle vastahankaisuudelleni. Ennen päätöstä. Kun se oli tehty, ei auttanut muu kuin mennä kauppaan, josta sopivan laitteen saa hankittua. Alku ei ollut kovin lupaava, sillä toisin kuin netissä ja liikkeen ikkunassa luki, myymälä oli kiinni...

Onneksi olin melko hyvällä tuulella (kiitos edellisiltaisen puhelun), joten istuin kiltisti odottamaan. Muitakin mahdollisia asiakkaita kävi ovella kurkkimassa ennen kuin vihdoin saapui henkilö ovea avaamaan. Piti sitten kommentoida ihan ääneen, että tuossa ikkunassa olevan teippauksen mukaan olisi pitänyt avata jo tunti sitten, mihin nuorimies pahoitellen totesi kyseessä olevan äkillisen sairaspoissaolon. Noh, ekana jonossa olleena sain ekana palvelua ja lyhyestä virsi kaunis, tulinpa 45 minuutin odottamiseen ärtymisestä huolimatta niin hyvin palvelluksi, ettei mitään rajaa! Nuorukainen hoiteli siinä sivussa pari muutakin asiakasta, mutta varmisti että sain laitteen käyttökuntoon ennen myymälästä poistumistani - siihenkin meni 45 minuuttia, Apple-maailma kun oli minulle entuudestaan täysin vieras. Teleoperaattorin luona sama meno jatkui eli perin kätevästi sain kännykkäliittymäni päivitettyä samalla, kun hankin nettiliittymän. On nää nykyajan nuoret miehet niin taitavia - tai sitten osaan erittäin uskottavasti olla avuton. Ihan lähtee palautetta ja isot kiitokset molempiin paikkoihin. 

Everyone (else except me) wants to win

 



Seuraan enemmän kuin mielelläni jääkiekkoa. On kiva, kun suosikkijoukkue pärjää, etenkin silloin, kun kauden aikana koetut vastoinkäymiset on selätetty ja kova työ palkitaan. Tiedoksi mahdollisille ihmettelijöille, ensimmäiset selkeät lapsuuden muistoni ovat jäähallilta ja katson jääkiekkoa livenä, netistä ja ruudulta läpi kauden. Joskus olen jopa ymmärtävinäni lajista jotain.
 

 

NYR lockerroom

HS:n NYT-liite 22.02.2013: "Hevosenlihan myynti naudanlihana yritetään estää, mutta Jarkko Ruudun sikailun kutsuminen jääkiekoksi saanee jatkua." Televisiossa 16.2. näytetty hidastus ja Ruudun Artturi Lehkoseen tilanteessa luoma katse kertoivat kyllä ainakin minulle enemmän kuin tarpeeksi, vaikka väittävät Jarkkoa ilman pelikamppeita fiksuksi ja miellyttäväksi tyypiksi. 

 

Well, enough about hockey this time. Brad Paisleyn soittajan päiväkirja luettu ja Grace Kellyn elämänkerta aloitettu. On käyty myös kangaskaupoilla tanssikavereiden kanssa, kun kevään näytökseen pitäisi saada esiintymisasut koko ryhmälle.   

Toppi: Mango
Koru: Joululahja kälyn käsistä

Illalla Aaronia odotellessa



Chanelia sen olla pitää

Olen ihan koukuttunut Criminal Minds -sarjaan tumman ja tiukkailmeisen Aaron Hotchnerin roolihahmon ansiosta. Torstai-iltaisin kulutankin treenien jälkeen aikaa klo 21 saakka yleensä lukemalla Svensk Damtidningin ja/tai lakkaamalla varpaankynnet (piristävät kummasti keskellä talveakin). Tällä kertaa ensimmäinen kerros Peche Nacrée:lla ja toinen Frenzy:llä, lopputulos hillityn beige.

Ostin myös liput Lana Del Reyn keikalle kesäkuussa eli on taas jotain mitä odottaa. Fleetwood Mac kiinnostaisi myös, mutta harkitsen vielä hieman..

Fleetwood Mac: Everywhere

Hiekkalinnan rakentaisin

Gib mir die Hand, Ich bau dir ein Schloss aus Sand

Irgendwie, irgendwo, irgendwann

Die Zeit ist reif, für ein biβchen Zärtlichkeit
irgendwie, irgendwo, irgendwann...

Aurinko paistaa

Outo valoilmiö taivaalla toi kesän mieleen ja koska kuumaan kesään kuuluu lähtemättömästi ainakin yksi pakollinen käynti Raffaellon terdellä eli parfyymikujalla eli mummotunnelissa eli kinkkubingossa, olen hyräillyt koko aamun tätä.

Myös Southfork Soundmachinen versio on eri vetävä ja muistanpa toissa kesän terassikeikalta kolme slovenialaista ydinvoimalainsinööriä, joille opetettiin, kuinka 99 Luftballons tanssitaan oikeaoppiseen kasarityyliin... Pojat tykkäs niin kovasti, että piti nähdä samassa paikassa seuraavanakin iltana :) 

Samalta vuosikymmeneltä pari muutakin verevää daamia, joista Debbie Harryn olen nähnyt Kultsalla - pesi lavakarismallaan kevyesti ainakin tusinan puolta nuoremmista laulajista. Go girl!

Blondie: Call Me

Pat Benatar: Love Is A Battlefield

Eye Candy

Viikonlopun saldona Mangon toppi, viisi jaksoa Homelandia, kolme Treme:tä, yksi Poirot, kaksi levyä Fazerin maitosuklaata ja Taivasten vangin jälkeen Brad Paisleyn bion aloitus.

 

Online

Alcohol

Whiskey Lullaby

 

Olen yrittänyt viestiä Livenationille, että olisi syytä järjestää Mr. Paisley Suomeen, tuloksetta toistaiseksi. Toissa syksynä kävinkin Göteborgissa Bradia kuuntelemassa ja myönnettäköön, myös katselemassa. Viime marraskuun kolmesta Ruotsin keikasta mikään ei sopinut kalenteriin, kun hokasin Pohjoismaiden kiertueen liian myöhään ja työkiireiden lisäksi olin jo ehtinyt ostaa lipun JLo:n konserttiin. Mikä sekään ei ollut ihan huono, vähän erilainen vain. Unelmien keikka -toivelistalla siis tänään Brad Paisley ja lämppäriksi jos sais vielä tuon Blake Sheltonin, oisin melko tyytyväinen. Arvaatte varmaan miksi :) 

Hillbilly Bone

"Knowing I'm one of the hot guys of country makes me realize just how ugly most of us are."

 

Viikonlopun fiiliksiä

 

Kate Bush: The Man with the Child in his Eyes 

Adele: Set Fire To The Rain

Sara Bareilles: Between the Lines

  

"On paljon päiviä hyviä, mutta joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä. On silloin tärkeää..." ei välttämättä aina kuitenkaan se, et osaa viheltää (kiitos Mieskone ja Omenapuu), vaan se, että hieman päästelee ahistusta ulos. Joskus se vaatii pillittämistä, joskus taas ennemminkin tätä:

  

Kelly Clarkson: Stronger (What Doesn´t Kill You)

Foo Fighters: The Pretender

Judas Priest: Turbo Lover

   

Kummalla linjalla tänä viikonloppuna mennään jääköön salaisuudeksi.

Bussipysäkillä ilman etuhammasta

Muistelin yhtä hetkeä yhdellä bussipysäkillä ja kuinka ollakaan, tämä biisi tuli mieleeni. En kyllä pysty kuuntelemaan tuota niin tarkoin, että voisin löytää mahdollisia yhtäläisyyksiä tosielämässä tapahtuneeseen.

 

Perjantailinjalle kun lähdin, laitetaan nyt vielä tämäkin siitä syystä, että näin unta Marzi Nymanista. Unessa olin ilman oikeaa yläetuhammasta vanhassa koulussani ja Marzi soitteli siellä kitaraansa niin, että kropassa resonoi. Tulkitkoon joku, jos pystyy.

 

 

Vaaleanpunaisia ajatuksia ja enkelihaleja

Ihana enkeliystäväni Alitzia tapasi lähettää vaaleanpunaisia ajatuksia ja enkelihaleja ikävään elämäntilanteeseen tai muuten tiukkaan paikkaan. Vaikkei aina kovin tiiviisti yhteyksiä pidetty, tieto toisen mielessä olemisesta toi lohtua.

Muutama tärkeä ihminen kamppailee kuka minkäkin vastuksen kanssa. You know who you are. Täällä mää olen ja ajattelen.

 

 

Olkoon rauha kanssasi. Luota, että olet juuri siellä, missä sinun täytyykin olla.

Älä unohda loputtomia mahdollisuuksia, jotka syntyvät luottamuksesta itseesi ja toisiin.

Käytä lahjojasi, jotka olet saanut ja anna eteenpäin rakkautta, jota Sinulle on annettu.

Ole tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet.

Anna tämän tiedon tallentua kaikkiin soluihisi

ja anna sielullesi vapaus laulaa, tanssia ja rakastaa.



Muse: Follow Me

Mä oon mikä oon

Paita: Desigual

 

Sunnuntaina Bonesia (David Boreanaz - uh!) TV3:ltä odotellessani seurasin toisella silmällä ohjelmaa, jossa Hollywood-kotirouva Maria Montazami valmisteli BFF:äänsä Mindyä Ruotsin vierailulle. Nauratti niin hitosti, kun fru Montazami kertoi kameralle Mindyltä matkaa varten lahjaksi saamastaan tuoksukynttilästä (ruots. fru M:n sanoin kuitenkin fisljus).

Kynttilähän on tarkoitettu niitä ikäviä tilanteita varten, kun esim. lentokoneessa vieressä tai muuten hajukantaman päässä oleva matkustaja laskee ilmoille ns. leijan. Kas, kun avaa pierukynttilän kannen ja nuuhkaisee kynttilää, niin eipä haittaa kaverin suolikaasut lain ei. Mikäli matkustat ystävien tms. seurassa, muista pitää huoli siitä, että jokaisella seurueeseen kuuluvalla on oma pierukynttilänsä. Eihän se nyt käy päinsä, että hätätilanteessa samaa kynttilää nuuhkitaan.

LOISTAVA IDEA, toimii varmaan myös mökillä nimimerkillä kahden pieruhuumorista tykkäävän veljen sisar.

Itkeä tirautin vaihteeksi flamen viikkotunnilla tänään, kun farruca-koreografiaamme tehtiin pätkä lisää. Aijai! Kappale, johon esityksemme tehdään, on ihokarvaindeksilläkin mitattuna varsin hieno ja malttamattomana odotellaan jatkoa..

Joonas Widenius - mukava mies, mahtava muusikko!

Työmatkamusiikkia tiistaina



Tiistaieuforiaa olisi ollut oikeampi biisi, mutta tämä on yhtä hieno.

Lievästi euforinen olo tässä onkin kolmen päivän treenitaivaan jälkeen. Seitsemän vasenta jalkaa, jäykkä alaselkä, rutisevat niskanikamat ja käsikompleksi melkein katosivat ja pienistä bläkäreistä huolimatta bule tuli opittua :).

Ihana Marco. Tule takaisin!

De Flamencas



Mitä tähän nyt sitten voi sanoa... Perjantai-illan esitys toi kyyneleet silmiin ja kun pääsin liikutuksesta, iski pieni pelko. Marco Floresin 3-päiväinen tiiviskurssi. Minä siellä. Apua.

Marcoa mahan täydeltä

Näissä merkeissä mennään maanantaihin asti...

Tantsua Kantsussa



Tänään Kanneltalossa Maija Lepistö itse teoksessaan El Guadalqivir no pasa por Paris.

Aamun tuoksu

Naapurissa paahdettiin kahvia aamulla. Kun avasin ikkunan, tuoksu levisi huoneeseen. Taannoin joku keräsi nimiä kansalaisadressiin, jotta mokoma häiriötekijä saataisiin naapuruston nurkilta pois häiritsemästä. En laittanut nimeäni listalle.

Päivän piristys I ja II