Täti reissaa vaan

Sveitsin reissun jälkeen kävin nukkumassa kotona yön yli ja heti seuraavana päivänä lensin kotiinkotiin eli Ouluun. Siellä oli vielä lunta maassa ja meri jäässä, ja onneksi yhtenä päivänä niin ihana ilma, että kävelin keskustaan treffaamaan kummilapsista Pimpulaa ja Kultapoikaa. Käytiin ensin yhdessä BK:ssa (= Burger King) syömässä ja sen jälkeen katsottiin leffassa tuorein Risto Räppääjä. Kärpillä ei nyt sattunut olemaan kotipeliä, mikä oltaisiin tietty käyty isommalla porukalla kokemassa, eikä myöskään sitten jaksettu A-junnujen matsiin vääntäytyä. Pieniä poikiakin ehdin nähdä heidän palattuaan kylpyläreissulta Vuokatista ja myös karvaista kaveria Lucaa kerkesin moikata. Hän tykkäisi kovasti mun poninhännästä ja sohvalla istuessani kiersi selkänojan taakse sitä näykkimään.

 

Melkein kaksi viikkoa tuli lomasta nautittua ja töihin paluuta juhlistin hakemalla Herkusta mainion kermamunkin. Loman aikana tuli taas herkuteltua hieman liikaa ja huomasin, että bata alkoi uudelleen kinnata, joten päätin ryhtyä uuteen namilakkoon huhti-toukokuuksi (aiemmin ei voinut aloittaa, kun oli kaikkea kivaa maaliskuulle kalenteriin vielä buukattuna)..

Kaupunginteatterin kultaposselaisena olin saanut lipun Helsinki Dance Companyn uutuusteokseen Bonfire, jonka koreografian on tehnyt Dance-ohjelmassa nähty Ima Iduozee. Olin nähnyt hänen tanssiaan muutama vuosi sitten Kuopio tanssii ja soi -festareilla Minna Tervamäen kanssa tehdyssä teoksessa, minkä perusteella mun odotukset olivat melko korkealla. Valitettavasti täytyy tunnustaa, että jouduin hieman pettymään, enkä myöskään varmaan täysin ymmärtänyt, mitä teoksella haluttiin kertoa... ehkä tuo nykytanssi on sitten vähän liian omituista minun makuuni.

Myös leffamenoja oli kalenterissa parikin eli kävin ensin itsekseni katsomassa Maria Callasista kertovan dokumenttielokuvan ja sen kyytipojaksi otin Maximin baarista oikein maittavan tapas-lautasen. Heti seuraavana päivänä käytiin Ryhannan kanssa pitkään suunnitellulla Kämpin iltapäiväteellä, jota voin lämpimästi suositella ihan kaikille ja putkeen katsottiin Gloria Bell, joka trailereiden perusteella oli molempien leffalistalle päässyt. Enempiä spoilaamatta siinä kans sellainen elokuva, josta periaatteessa tykkäsi, mutta kuitenkin toivoi että se olisi päättynyt eri tavalla.

Kämpin Afternoon Tea

Koko Jazz Clubissa oli maaliskuun lopulla Iiro Rantalan ja Arttu Takalon yhteiskeikka, jonka olisi toivonut saavan isomman yleisön, niin hienoista muusikoista on kyse! Aiemmin en ollut Rantalaa livenä nähnyt ja hänhän vasta on luonnossa eri hauska heppu biisejä spiikatessaan. Keikan jälkeen vaihdoin Artun kanssa muutaman sanasen ja Iirolta ostin tuoreimman levyn, johon sain häneltä vielä nimmarinkin. 

Hiihtolomareissun lisäksi pääsin maaliskuussa käymään Oulussa vielä toistamiseenkin, sillä olin jo syksyllä ostanut liput Kingston Wall -keikalle, jolla soittivat KW-Jyllin ja maailman parhaan Kuoppiksen lisäksi myös ah niin taitavat von Hertzenin veljekset. Helmikuussa heidät olisi voinut nähdä myös Tavastialla, mutta en ollut niin onnekas, että olisin saanut liput keikalle, joka myytiin loppuun typ neljässä minuutissa. Mukaan Teatriaan otin siskon (myöhäinen joululahja), jonka kanssa on käyty Rauhalassa KW-keikalla jo keväällä -94! Ihmeteltiin keikan alla, miksi ihmisiä suorastaan parveilee merchandise-myyntipisteen vierellä, kunnes hoksattiin, että bändihän on siinä treffaamassa porukkaa ja kirjoittelemassa nimmareita tuotteisiin! Saatiin siinä jo vaihdettua Kuoppiksen kanssa vilkutukset ja sovittiin, että puhutaan sitten keikan jälkeen lisää ja näin tehtiin, ja sainpa siinä samalla halattua Mikko vonH:takin sisareni vaihtaessa muutaman sanan veljeksistä vanhimman Kien kanssa. Oli hieno ilta ja vaikka jalat olivat seisomisesta ja tanssimisesta väsyneet, niin kyllä vaan taas kannatti lähteä.

Kuoppis Kultsalla

Eihän mun maaliskuun keikkamenot tietenkään tuohon jääneet, sillä tsekkasin KW-jortsut vielä Kultsalla ja kuun viimeisenä viikonloppuna junailin itseni Turun kautta Viking Gracelle, missä esiintyi Ville Hermanni Valo Agents-yhtyeen kanssa. Kyllä oli suorastaan samettia korville Esa Pulliaisen kitaran saundit sekä Villen ääni Rauli Badding Somerjoen kappaleita esittäessään!

 

 

Burgeria

Kotimatkan eväät

PS. Otin käyttöön uuden tunnisteen, sillä vieruskaverini töissä on vahvasti sitä mieltä, että olen "kulttuurianneli".

Kevätretken jatkoa

Hiihdon MM-kisojen tv-seurannan lisäksi kävin mukavan lomareissuni aikana katsomassa myös kolme matsia jääkiekkoa eli kaksi miesten pääsarjan peliä sekä yhden junnumatsin. Sveitsiläinen ottelutapahtuma kiinnosti minua jonkin verran, semminkin kun Bernin kotihalliin mahtuu yli 17 000 katsojaa, joista kausikorttilaisia on typ 13 000. Liput molempiin NLA-matseihin sain hankittua helposti netistä, kun olin ollut hyvissä ajoin hereillä, eivätkä matsit olleet vielä ehtineet myydä loppuun. SCB:n ottelutapahtuma oli pienehkö pettymys, mutta Langnaun latomaisen hallin pelaajaesittelystä tykkäsin kovin. Lisäksi samat biisit kuuluivat paukkuvan pelikatkoilla kuin Suomessakin, Ilfishallessa tuli vielä Eppu Normaalin Rupiset riimit! 

Lipunostoajankohtana hallin viimeinen
vapaa istumapaikka takasi tällaiset näkymät

Langnaun reissulla ottelun lopputuloksen lisäksi jännitti se, miten ehdin paluujunaan ja takaisin Berniin. Päätin kolmannen erän alussa, että lähden pois siinä vaiheessa, kun ottelua on jäljellä 10 minuuttia, jotta varmuudella kerkiän ensimmäiseen klo 22 jälkeen lähtevään junaan (niin, matsit muuten alkavat paikallista aikaa klo 20, mikä on mulle hieman myöhään). Näin teinkin ja pimeässä konkoilin yksinäni radan ylittävän sillan yli ja huomasin, että laiturilla seisoi vielä edellinen junavuoro, joten ei kun kyytiin vaan. Ei sitten yhtään harmittanut ottelun lopputuloskaan, kun pääsin näppärästi takaisin hotellille, vaikka myöhä jo olikin. 

Sunnuntaina oli hyvää aikaa tehdä aurinkoisessa kevätsäässä oikein kunnon kävelylenkki ennen miesten 50 km hiihtokisaa. Rosengartenissa oli jo pikkuisen kukkien väriloistoa, upeat näkymät Aaren mutkan yli vanhaan kaupunkiin ja löysin myös Albert Einsteinin patsaan. Olisin halunnut sen viereen istumaan ja kuvan siitä muistoksi, mutta en kehdannut pyytää aasialaisilta turisteilta kuvan ottoa. 

 

 

 

Paluumatkalla kävin kiertämässä Schosshaldenin hautuumaalla ja sieltähän oli enää vajaan kilometrin matka hotellille. Pienen välikuoleman jälkeen kävin vielä katsomassa junnumatsin ja loppuilta menikin hotellihuoneessa pizzan ja Harry Quebertin tarinan pauloissa. 

 

 

 

Maanantaina satoi oikein kunnolla vettä ja Wankdorfista aamukahvia hakiessani piti ostaa uusi sateenvarjo loppumatkaa varten. Sitä todella tarvittiin vielä Zürichissäkin, missä lisäksi oli aivan järkyttävän kova tuuli. Valitsemani hotelli ei löytynyt ihan helpolla, kun väsyneenä vielä läksin Oerlikonin asemalta Hallenstadionin paikantamisen jälkeen pikkuisen vikasuuntaan, eikä myöskään ympäristö ollut mitenkään silmiä hivelevä. Onneksi pääsin lopulta huoneeseen lepäämään ennen illan konserttia.

 

Keikan lämppärinä oli miestrio, jotka soittivat ihan järkyttävän lujaa sellaista musiikkia, josta en ihan hirveästi perustanut, mutta onneksi setti oli ohi melko nopeasti. Florence + The Machine veti sitten peruskeikan, ei mitään erityisen ihmeellistä, mutta tarpeeksi viihdyttävää - voi siis todeta, että kannatti lähteä. Väsyneenä mutta onnellisena suunnistin keikan jälkeen hotellille nukkumaan. Sen verran rankka koko reissu oli, että lähtöpäivänä en jaksanut lähteä kaupungille pällistelemään, vaan checkoutin jälkeen jäin hotellin aulaan lukemaan, kunnes läksin junalla lentokentälle. 

Kellot hotellin aulassa

Johan siinä ehti nälkäkin tukevasta aamiaisesta huolimatta, joten istuskelin kaikessa rauhassa Starbucksilla lukemassa. Shoppailuunkin jäi vielä hiukan aikaa eli ostin itselleni Swarovskilta syntymäpäivälahjat (juu monikossa, koska en pystynyt tekemään valintaan kahden ihanan vaihtoehdon välillä) ja pienet suklaiset tuliaiset Ouluun vietäviksi. Muutenhan en koko reissulla shoppaillut sateenvarjoa ja ruokaa lukuun ottamatta yhtään mitään, mitä voitaneen pitää pienenä ihmeenä!