Laivalla jälleen

Viime viikolla kävi niinkin hupsusti, että ostin kukkia kotiin - sitä ei kovin usein tapahdu. Onneksi jätin vaaleanpunaiset tulppaanit ostamatta, sillä en löytänyt mistään Sarpanevan maljakkoa, johon ne olisin voinut tyrkätä. Mulla siis saattaa olla vielä vinttikomerossa laatikollinen keittiö- ym. tavaraa kirjojen ja levyjen lisäksi. Ehkä nyt pääsiäisen aikaan saisin järjesteltyä tavaroita ja aikomuksissa olisi ainakin tyhjentää vaatekaapin sisältöä, kun sieltäkin löytyy tavaraa, mitä ei ole kuukausiin (ellei jopa vuosiin) kaivannut tai tarvinnut..

Käväisin perjantaina ennen iltavuoroon menoa Ted Bakerin ystävämyynnissä, mutta jouduin poistumaan sieltä erittäin poikkeuksellisesti tyhjin käsin, kun porukkaa oli ihan hullun kiilto silmissä liikenteessä, eivätkä mun hermot kestäneet sitä tungosta! Ajattelin yrittää käydä siellä vielä lauantainakin, mutta kun jouduin heti aamusta tekemään pienen työperäisen keikan keskustaan, kotiin päästyäni päätin vain nauttia rauhallisen aamiaisen ja ruveta pakkaamaan risteilyä varten.

Helmikuisesta bloggaajatapahtumasta sain kiitoslahjaksi voucherin Siljan risteilylle Tukholmaan ja tanssikaveri Ässä-fani lähti reissulle kaveriksi. A-luokan hytti tv:n kera oli varattu jo hyvissä ajoin ja perjantaina buukkasin meille vielä pöytävarauksen laivan Grande Buffet -ravintolan ekaan kattaukseen valmiiksi. Tuttuun tapaan napa ahdettiin jo alkupaloista niin täyteen, että lämmin ruoka jäi kokonaan maistamatta ja hädin tuskin jaksettiin laivan tapahtumia katsoa. Hyvää siis oli ja jälkkäriksi vedettiin iso pehmikset kastikkeen kera!

Tortillat!

Laivan kannella esiintyi mennen tullen alkuillasta ranskalainen akrobaatti Roman ja olihan se hienoa katseltavaa. Laitoin videon pätkää pohjoiseen Pimpulalle, joka vallan myös tykkäsi.

 

 

Romanin ihastelun jälkeen kierrettiin kaupat lyhyesti läpi ja mentiin sitten yökerhoon katsastamaan streetdance-esitys ja otettiin samalla yhdet drinksutkin. Yökerhosta piipahdetiin vielä karaokessa, missä pääasiassa ruotsalaiset olivat valloittaneet mikrofonin lisäksi myös tanssilattian. Joku Stefan-niminen jeppe kävi vetäisemässä takavuosien Vanilla Icen hittibiisin Ice Ice Baby melkein paremmin kuin alkuperäisen. Tulihan sieltä myös Herreysin Diggiloo, Diggiley!

 

Lauantaina maihin päästyämme mua pikkuisen jännitti kaupunkiin siirtyminen, kun ei enää ollut varmoja muistikuvia Tukholman metrolla liikkumisesta. No, terminaalista saimme kätevästi liputkin ostettua ja talsimme suoraan Gärdetin asemalle. Viikolla luvattua lumisadetta ei onneksi tullutkaan, joten raikkaassa kevätilmassa käppäiltiin kaupungilla. Aamupala vedettiin Östermalmilla Baressossa ja hetken aikaa pyörittiin niillä hoodeilla ennen kauppojen aukeamista. Ässä-fanilla olisi ollut mielen päällä tanskalaiset Melting mugit, mutta niitä myyvät kaupat olivat nettisivujen mukaan sunnuntaisin kiinni. Löytyihän sitä shoppailtavaa muutenkin eli Zara Homen, Sephoran ja Victoria´s Secretsin pussukoiden kanssa palattiin kaupungilta terminaaliin.

Östermalmin asemalta

Laivalle päästyämme oli yllättäen jälleen nälkä eli juustohampurilainen ranskalaisilla teki enemmän kuin kauppansa. Pikaisesti piipahdettiin hankkimassa vielä tuliaiset ja sitten maha täynnä hyttiin. Eipä siinä sitten silmä juuri enää auki pysynyt ja taisinkin nukahtaa kesken illan elokuvan Thorin. Just hyvä näin tälläkin reissulla eli mainiota seuraa, ruokaa, kivat ostokset ja unta palloon!

Omat ostokset

Munat ja kyyneleet

Pääsiäinen se lähestyy arvaamattoman kovaa tahtia ja ensimmäiset munat olen syönyt jo pari viikkoa sitten, kun kaupasta löytyi niin hauskat yksilöt, että rakas ystävänikin niistä vallan vitsiä väänsi. Tanssikaverin työpaikalla on kuulemma tällä viikolla munajahti, mitä varten osa porukasta on leikkinyt munanpiilotusta; meillä töissä ei ainakaan vielä ole sellaiseen ryhdytty...

Tässä on sitten viime kirjoittaman kaikkea kivaa tapahtunut ja kun kivastakin voi pillitellä, niin tietty mä pillitän. Kävin katsastamassa Kanneltalon lattian + lavan verhosysteemit ja siinä sivussa luonnollisesti Katjan & Emilian sekä tanssikamujen Flamencos!-esityksen kolmannen esityksen.

 

Tykkään kyllä Kanneltalosta sen takia, että lava on lähellä ja esitykset tuntuvat intiimimmiltä esim. nyt vaikka Savoy´hin verrattuna. Kyllä niin taas oli hienoa ja tällä kertaa erityisesti AfterMachine suorastaan pomppasi silmille intensiivisyydellään. Siellä mää katsomon pimeydessä kyyneleitä vuodatin, kun kaverit on niin hyviä. Lavan lattia ilman tanssimattoa on melko armoton koputusten suhteen eli jos menee pieleen, se kuuluu ihan taatusti. Tulevan esityksen kannalta ei yhtään helpota se tieto, että lattia on myös melko lailla liukas. Onneksi ainakaan vielä uusissakaan biiseissä ei ole mitään älyttömän ärhäköitä piruettisarjoja, joita pitäisi pelätä ja jännittää jo etukäteen...

Naistenpäivän illan vietin Ryhannan kanssa Hartwall Areenalla keikalla, kun hurmurikaksikko Hurts oli jälleen Suomessa käymässä. Kolmas levy on jäänyt multa hieman vähäiselle kuuntelulle, mutta ehdinpä kuitenkin pari kolme kertaa levyn Spotifysta läpi viedä ja tunnistin osan biiseistä niin, että kertsiä pystyi hieman mukana laulamaan. Kakkoslevyllä ollut Someboby to Die For vapautti taas tädin kyynelhanat, kun tuli niin vahvasti mieleen parin vuoden takaiset ajat, jolloin kuuntelin levyä illat pitkät. Pidempäänkin olisin keikalla viihtynyt, sillä muutama kiva kappale jäi kokonaan kuulematta. Lisäksi hieman ihmeteltiin sitä, ettei areena ollut täysi, vaan yläkatsomot olivat kokonaan pois käytöstä ja lavan vastapäinen päätykin oli vain puolillaan.

Minä osaan!

Aikaisemmissa postauksissa lyhyesti mainitsin ajatuksen tasolla käynnistämästäni DIY-projektista. Nopean fundeerauksen tuloksena kävin viime viikolla sitten tuumasta toimeen ja lopputulema on tässä - sängynpääty!

Kuvassa oleva liimapistooli osoittautui turhaksi ostokseksi

Kaikkihan lähti liikkeellä ostamistani Pentikin tyynynpäällisistä, ja kun samaa Salonki-kuosia oli tarjolla myös metritavarana, rupesi ajatus askartelusta itämään pääkopassa. Olin kyllä katsellut päätyjä jo valmistavarana huonekaluliikkeiden sivuilta, mutta täysin mieleistäni mallia ei löytynyt, puhumattakaan hinnoista. Sisareni ehdotti oppilastyönä teettämistä, mutta sopivan alan laitoksen etsiminen ei houkutellut. Työpaikan aamukahvipöydässä tuli askartelemisesta muutenkin puhetta ja kun siellä oli parikin hyvää ideaa, täti-ihminen pisti toimeksi.

 

Paras idea tuli meidän visualistilta Tarzalta, jonka vinkistä sain päädyn rungoksi roskiin menossa olevia ns. kapalevyjä viisi kappaletta. Onneksi olivat sen verran kevyitä, että sain ne yhteen maalarinteipillä kiinnitettyinä raahattua bussissa kotiin (seuraavana päivänä olivat käsivarret hieman hellinä silti). Kiinnitin levyt tiiviisti toisiinsa kaksipuolisella teipillä ja verhoilin päädyn taustapuolen juuttikankaalla. 

Tämän jälkeen viritin Etolasta mittojen mukaan leikatun 5 cm paksuisen vaahtomuovipalasen pehmusteeksi ja sen päälle vielä ekstrakerrokseksi verhoiluvanua. Sitten ei muuta kuin silitetty päällikangas tiukasti päälle ja pääty oli valmis!

 

Minusta ihan kelpo tuotos ihmiseltä, joka ei välttämättä se ihan kaikkein kätevin emäntä ja Strömsö-tyylin näpertelijä ole.. 

Materiaalit ja tarvikkeet:

5 kpl sopivan kokoisia levyjä (vaneri tms., itsellä 120*120cm kapalevyt)

juuttikangasta 

verhoiluvanua (Eurokankaasta vanu + juuttikangas yht. n. 12€)

varsinainen verhoilukangas, tässä Pentikin 150cm leveä Salonki 26€/m 

5 cm paksu vaahtomuovi mittojen mukaan (Etola n. 43€)

tukevaa kaksipuoleista teippiä, niittipistooli