Pääsiäinen

Aurinko paistoi taas, joten kävelyllehän sitä piti lähteä. Kävin Tervasaaressa ensimmäistä kertaa, vaikka olen asunut Helsingissä kohta 19 vuotta.. Sitten Kaivaria kohti, matkalla Kanavarannassa sorsat sukeltelivat pää uppeluksissa.

Rannasta keskustaan ja sitten kotona lounaaksi salamipizza extra-mozzarellalla. NAM! Loppupäivän taidankin tyhjentää boksia tai ehkäpä aloitan Lars Keplerin uusimman kirjan Sandmannen. Siinä on kyllä pieni riski, että yöunet menee, kun aiemmat kirjat on pitänyt ahmia melkein yhdellä kertaa. Katsotaan miten nyt käy. 

Ja muuten, flamencoryhmä Machina pääsi jatkoon Pakko tanssia -ohjelmassa ja tytöt ovat mukana suorien lähetysten toisessa jaksossa. Pitäis melkein mennä paikan päälle kannustamaan, jos töiltä irtoan ja mukaan vielä mahtuu.

Koruloita

Merihevosen ostin ihan itse, 1x3-sormuksen ja korvikset sain syntymäpäivälahjaksi ystäviltä. Niin ihania! Kiitos R ja A!!

Pitkäperjantai

Sää oli ihan mahtava, joten tein reilun tunnin kävelylenkin. Kevätaurinko tuntuu nyt poskipäissä. Puhuin Kultapojan, Pimpulan ja Pampulan kanssa ja otin päälle päikkärit - miten ihanaa!! Huomenna pitää mennä töihin, mutta onhan sitten onneksi vielä kaksi pyhäpäivää jäljellä. Oispa yhtä ihanat kelit, niin vois käppäillä lisää kaupungilla.

Onks pakko?!?!

Menkää nyt ihan kaikki heti katsomaan Yle Areenasta eilisen lauantain jakso Pakko tanssia -ohjelmasta, jos ette sitä ole jo nähneet; siellä ihan lopussa ihana, loistava, taitava Machina-ryhmä ja Katja Lundénin koreografia Enrique Morenten Tientos Griecos -kappaleeseen. Harmin paikka, että koe-esityksen pituus oli rajattu puoleentoista minuuttiin, sillä kappale on oikeasti 5 min. pitkä. Koreografia on esitetty kokonaisuudessaan tanssikoulu Blue Flamencon kevätesityksessä viime vuonna ja minulta _tietenkin_ irtosi kyynel ja toinenkin sen nähdessäni.

Flamencosta on tullut viime aikoina kirjoitettua varsin vähän, mutta nyt kevään mittaan toivottavasti ehdin siitäkin avautua. Katjan ryhmissä tehtävät sigi- ja farruca -koreografiat ovat pikku hiljaa valmistumassa ja ai että, niistäkin on tulossa hienot! Tervetuloa kokemaan spektaakkelimme toukokuussa...

Ja asiaan yhtään mitenkään liittymättä pätkä mainosten ihmeellisestä maailmasta, tää on musta vaan niin hyvä :)

Vasen silmä

Sidekalvon alainen verenpurkauma eli sugillaatio on yleinen punaisen silmän aiheuttaja ja saattaa säikäyttää potilaan tulemaan päivystävän lääkärin vastaanotolle. Mikäli sugillaatio on syntynyt ilman edeltävää vammaa, ei erityistä hoitoa tarvita. Verenpurkauma häviää muutamassa viikossa. Jos silmässä on roskan tunnetta, voidaan oireita lievittää kostutustipoilla. Mikäli verenpurkauman syntyä on edeltänyt suurienergiainen vamma, veri saattaa peittää alleen kovakalvon lävistävän repeämän. (Lähde: Duodecim)

Että vähänkö taas ärsyttää, vuoden sisään kolmas kerta, toki nyt vaiva hyppäsi toiseen silmään. Joko olen nukkunut levottomasti ja tökännyt itseäni siinä sivussa simmuun tai sitten olen niin innostunut illan Adam Lambert -keikasta, että verisuonetkin repeävät riemusta. Kahdella edellisellä kerralla vastaavat syyt olivat alkava kolmen viikon kesäloma sekä ystävän häät, joiden istumajärjestyksestä hokasin Riku Riihilahden olevan samoissa kinkereissä.

 

Revenge!

Need I say more.. Ruotsin tv3:lla toisen tuotantokauden viimeiset jaksot tästä illasta eteenpäin torstaisin klo 22. 

Matkapäiväkirja Part 7 St. Patrick´s Day

Ja sitten vihdoin viimeinen osa matkapäiväkirjasta näin jälkijättöisesti. Sunnuntaina satoi vaihteeksi vettä, joten heräilin rauhassa ja keitin murukahvit huoneessa, pakkasin, tsekkasin itseni ulos ja jätin laukut hotellin conciergelle säilöön. Lentokentälle kun ei ollut mikään kiire, kone oli lähdössä vasta kuudelta illalla. Reippaasti sateesta huolimatta kävelin Oxford Streetin ihan Marble Archille asti ja kävin siinä matkalla niissä kaupoissa, jotka olivat jo ovensa avanneet. River Islandissa hypistelin Ri-Rin eli Rihannan nimikkomallistoa, mutta lyhythihainen kilpikonnakauluksinen napaan ulottuva neule, jonka selkäpuoli oli avonainen ja liepeet takana solmulla, jäi kuitenkin rekkiin. 

Selfridgesillä haistelin Nicki Minajin tuoksua ja jos matkalaukku ei olisi jo ollut tupaten täynnä, se olisi lähtenyt tulkuksi työkaverille (sai tyytyä vain juorulehtiin). Lastenosastolla oli myös ihana Scotch Shrunkin t-paita!

Kaikkiin perheen pikkumiehiin kuvaus olisi kyllä mainiosti sopinut, mutta jotenkin paita olisi ollut erityisesti Kultapojan näköinen. Jäi ostamatta, sillä vaikka tavaratalo oli auki, siellä _EI MYYTY_ mitään ennen klo 12!! Kuulutuksessa kerrottiin, että olkaapa ihmiset niin hyvät vaan ja katsella rauhassa kahteentoista asti, sitten saadaan lain mukaan laittaa kassatkin laulamaan. Enpä tiiä toimisiko meillä ihan noin...

Marble Archilta takaisin kääntyessäni (juu en sitten jaksanut Hyde Parkiin) alkoi jo jalka painaa ja nälkä vaivata, joten Oxford Streetin toinen puoli jäi vähän vähemmälle huomiolle. Primarkin liikkeessä ihmettelin väkeä, joka hamstrasi keräilykasseihin vaatteita, jotka minusta muistuttivat lähinnä Oulun E-Marketin valikoimaa 90-luvun alkupuolelta ja myös rekkiesillepano oli vähän sieltä päin.. Kadulla alkoi olla jo aika paljon St. Patrick's Dayn juhlistajia, joten päätin vetäytyä nauttimaan Burger Kingiin pekonijuustohampparin ranskalaisilla. Hamppari hyvä, ranskikset ei niinkään. Sitten hotellille laukkuja noutamaan ja tubelle.

Tottenham Court Roadin asemalla oli metrolaituri mustanaan väkeä liikennekatkoksen takia, enkä laukkuineni siihen tungokseen uskaltanut tukkeeksi jäädä, vaan raahauduin sateessa seuraavalle Leicester Squaren asemalle, mistä pääsin Piccadillyn junaan ja suoraan Heathrowlle. Aikaa oli ruhtinaallisesti ja ehdin syödä ja ostaa vielä viimeiset tuliaiset sekä itselleni Escadan Cherry in the air -kesätuoksun ja uuden hienon Lontoo-aiheisen patakintaan :).

Loppuun vielä puhelimella ekana päivänä pilvikelillä otetut kuvat British Museumista, Trafalgar Squaresta, London Eyesta ja Big Benistä. Pahoittelen heikkoja kuvia, vika täysin kuvaajassa.


British Museum



Trafalgar Square

London Eye



Big Ben



Lento kotimaahan meni hyvin, vaikken saanut taaskaan nukuttua. Loppumatka Hki-Vantaalta pakkasessa ilman Heathrowlle kadonneita käsineitä bussilla ja mutkan kautta kahdella ratikalla veikin viimeiset mehut tästä reissunaisesta. Edessä nimittäin vielä 6-päiväinen työviikko... Mutta kyllä tästä perinne kehitetään!

Matkapäiväkirja Part 6 Gyldyyri

Reissun virallinen ohjelma

Viime kesänä sain siis päähäni lähteä synttärireissulle tutustumaan Lontoon teatteritarjontaan. Alunperin tarkoitus oli nähdä Peter Jöback oopperan kummituksen roolissa, mutta hänen pestinsä ei kestänytkään kuin syksyyn asti. Ostin kuitenkin lipun esitykseen ja aloin sitten miettiä, mitä kaikkea muuta voisi käydä katsomassa. Loppujen lopuksi hommasin vielä liput Agatha Christien Hiirenloukkuun sekä kahteen uuteen näytelmään, Peter and Alice sekä Quartemaine's Terms.

Ensimmäisenä näkemäni Peter and Alice oli pyörinyt Noel Coward -teatterissa vain viikon, mutta kyllä se oli ihan valmis tekele. Mukana oli Dame Judi Denchin lisäksi muitakin tv:stä tuttuja näyttelijöitä eli mm. Ben Wilshaw, Nicholas Farrell sekä Ruby Bentall. Näytelmä kertoo Peter Panin ja Alice in Wonderlandin oikean elämän esikuvien tapaamisesta, aikuiseksi kasvamisesta ja sen vaikeudesta. Judi Dench oli aivan ihana, mutta kyllä muutkin, varsinkin Ben Wilshaw onnistuivat erittäin hyvin. Näytelmässä oli muutamia hauskojakin kohtauksia, johtuen lähinnä Denchin pistämättömästä ajoituksesta ja viittauksista hänen ikäänsä tai tekemiinsä muihin rooleihin, mutta loppua kohden tunnelma muuttui haikeaksi, jopa surulliseksi. Suosittelen.

Lavasteet Peter and Alice -näytelmästä

Toisena iltana nähty Agatha Christien Mousetrap kannattaa kokea senkin takia, että se on yhtäjaksoisesti pyörinyt 60 vuotta! Näytelmän nähneitä erikseen pyydetään pitämään juonenkuviot salassa, siksipä en avaudu tämän enempiä. Teatterissa oli ehdoton kuvauskielto (niin kuin muissakin, tuon yllä olevan kuvan sain Noel Cowardissa vahingossa napattua, kun en kiellosta vielä tiennyt, eikä kukaan tainnut huomata. Älkää kertoko kellekään!), joten täytyi tyytyä ulkokuvaan. Viereen sattui mukava nuori pariskunta, jonka kanssa puhuttiin Peter and Alicesta. Suosittelen.


St. Martin´s Theatre

Lauantaina The Phantom of The Opera, eikä tädin silmänurkka pysynyt kuivana, niin kuin olin etukäteen arvellutkin. Kummituksen roolissa laulaneen Marcus Lovettin vibraaaaato oli makuuni vähän turhan raukea eli hidas (eli luultavasti Peter Jöback olisi uponnut paremmin) ja lisäksi hänellä oli outo s-vika, joka kävi häiritsemään. Ei toki niin paljon kuin takana olleen naisihmisen paperinen ostoskassi, joka rapisi vasemman korvan juuressa joka kerta, kun täti liikutti jalkojaan, mikä oli usein (s*tana). Simon Thomas oli Raoulin roolissa perin ihqu, lauloi todella komeasti ja muodosti kauniin parin Christinen eli Anna O'Byrnen kanssa. Suosittelen.

Her Majesty´s Theatre

Lauantai-illan päätti Wyndham's Theatren Quartermaine's Terms, jonka nimiroolissa Rowan Atkinson teki paluun teatterin näyttämölle 25 vuoden tauon jälkeen. Ai että mää tästäkin tykkäsin; Will Keenin ja Conleth Hillin roolihahmot ihan hulvattomia koko fyysisessä olemuksessaan. Atkinsonin St. John Quartermaine oli rooleista se vähiten naurattava ja huvittava, mikä oli positiivinen yllätys. Suosittelen.

Yksi asia jäi ihmetyttämään: teattereissa saa juoda alkomahoolia ja syödä karkkia, sipsiä ja jäätelöä; niitä ihan vallan myydään siellä katsomossa. Juomisen vielä jotenkuten ymmärrän (ellei ahtaissa tuoliväleissä saa takaa nesteitä päällensä, niin kuin Kummituksen väliajalla vieressä kävi), mutta kyllä mää mieluummin syön kotona ja keskityn paikan päällä sitten esitykseen. Maassa maan tavalla, vaan vähänkö se häiritsee, jos vieruskaveri rapisuttaa Haribo-pussiaan siinä viekussa (s*tana). Ihan yhdelle hemmolle piti väliajan jälkeen sanoa että "would you mind...". Loppui se rapina ainakin hetkeksi.

Näissä paikoissa ei myöskään ole narikkaa eli ihan kadulta vaan noustaan rappuja suoraan katsomoon ja jos on erehtynyt ottamaan ostoskasseja tai muuta tavaraa mukaan, niin siinähän sitten näpötät. St. Martin´s oli erityisen ahdas, siellä sääriluu lepäsi edessä olevan tuolin selkämystä vasten ja yksi täti kolautti päänsä kattoa tiiraillessaan mun polvilumpioon. Onneksi isommilta vahingoilta muuten vältyttiin, kun paikat eivät ole kovin liikuntarajoitteisystävällisiä (välillä ihan hirvitti katsoa, kun vanhempi ihminen yritti laskeutua tai nousta portaita omalle paikalleen).

Matkapäiväkirja Part 5 Comic Relief & Patisserie Valerie

En aamulla jaksanut nousta kellon soidessa, kun illalla tuli katseltua vielä Britannian Nenäpäivä-lähetystä melkein aamukahteen Suomen aikaa. Jossain välissä olen simahtanut ja valitettavasti David Brentin paluu telkkariin jäi kokonaan näkemättä. Onneksi sentään pysyttelin hereillä sen verran, että näin ennen Nukkumatin tuloa David Walliamsin sketsit, joista toisessa Simon Cowell meni naimisiin. Rahaa saivat kerättyä vissiin jotain yli 70 miljoonaa puntaa! 

 

Aamulla satoi enemmän kuin eilen, joten päätin jättää isomman kaupungilla haahuilun väliin ja hakea myöhäisen aamupalan Charing Cross Roadin Patisserie Valeriesta sekä lukea eilen ostetut juorulehdet sitä syödessä ennen The Phantom of the Operan matineaa. 

Ihan käsittämättömän ihania juttuja, vaikken edes oikein juuri välitä kakuista tai leivoksista, oon enemmänkin pullahiiri. 

Matkapäiväkirja Part 4 Oh! My! God!

Seuraa pitkä selostus eilisestä kauppakeskusvierailusta, jätä lukematta jos siltä tuntuu. 

Lähdin siis käymään Shepherd's Bushissa sijaitsevassa Westfieldin ostoskeitaassa, jotta kehtaisin töissä näyttää naamaani. Työkaveri oli hehkuttanut paikkaa ja vannotti, että menen siellä käymään. No tuota joo... Oli aika mahtava paikka, siellä oli merkkiliikettä toisensa perään. LV, Gucci, Salvatore Ferragamo, Armani Exchange, Cos, Tommy Hilfiger, Disney, HMV, Dorothy Perkins, perus Zarat, Mangot, HM, Esprit etc. etc. Ei kaikkia pystynyt edes kiertämään, mutta omapa oli vikani, kun olin ostanut teatterilippuja joka illalle ja Armouryssa käynnin jälkeen näpelöin hotellilla puhelinta ja Padia lounaan lomassa niin innolla.

Ilmeisesti tästä merkkitaivaasta hämmentyneenä tuli epähuomiossa katsottua kauppakeskuksen käytävällä olevan kosmetiikkapisteen miesmyyjää. Ei kun tunnustan, hänellä oli huomiota herättävän tuuheat hiukset ja muutenkin oli ihan tummatukkainen ja karvainen. Tämä tyyppihän sitten tietenkin lähestyi minua jonkin arpalipukkeen kera ja jotain siinä sitten tapahtui, jäin jumiin n. 20 minuutiksi, vaikka Helsingissä kierrän tällaiset esittelijät hyvinkin kaukaa tai yritän ottaa niin tympeän ilmeen, ettei kukaan uskalla ottaa askelta suuntaani. 

No nyt oli vissiin rennompi tai avoimempi olemus ja perhana sentään, tämä tyyppi oli kaikesta tunkeilevaisuudestaan huolimatta erittäin hurmaava ja sinnikäs kauppamies. Ihan alkuun onnistui entisestäänkin hämmentämään minut kysyessään, olenko Hollannista (kenties pitkänsutjakka vartaloni sai hänet näin arvaamaan) ja kuultuaan minun olevan Suomesta, tuli heti vastapalloon "Oh, that's why you're so pretty!" - ja kukapa nyt ei syntymäpäivänään haluaisi tuollaisia kuulla. Tämän myyntikeskustelun avauksen jälkeen kehuttiin Miss Finlandin silmät ja hymy samalla kun hierottiin jotain kuorinta-ainetta oikean ranteen herkälle sisäpinnalle. Missä vaiheessa hän oli ehtinyt ottaa käteni käsittelyyn jäi hieman epäselväksi. Sitten verrattiin oikean ranteen heleäksi ja hyvin sileäksi muuttunutta ihoa vasempaan ranteeseen ja tottahan toki, olihan niissä eroa. Kämmenpuolelle siirryttyään hän oli saanut selvitettyä, etten ole naimisissa, asun yksin ja olen itsekseni myös tällä reissulla viettämässä syntymäpäivääni. Sain siinä keskellä kauppakeskusta halauksen ja pilke silmässä heitetyn arvauksen kynttilöiden määrästä (23), mitä en lähtenyt sattuneesta syystä korjaamaan.

Tyyppi flirttaili täysin häpeilemättömästi niin, että tädillä alkoi suorastaan hiki valua, kun hän oli siis omalla karvaisella tavallaan hyvin viehättävä, sellainen nuorempi, lyhyempi ja mahdollisesti myös jopa karvaisempi versio Sasha Baron Cohenista, joka mielestäni omana itsenään on komea ilmestys. Ja millainen myyntitykki! Pyristelin siinä kovasti vastaan ja useaan otteeseen sanoin, että vaikka kuinka olet ihana, mää en osta sulta yhtään mitään ja tämä toinen kysyy vielä perusteluja että miksi en! Laitathan sinä kenkiisikin kevyesti 200 £, eikö naamakin ansaitsisi vain parasta? En kehdannut sanoa, että saappaat, joihin hän osoitti, olivat Hush Puppies -ystävänmyynnissä maksaneet kokonaista 15 €... Ja sitten tämä tyyppi yllättäen sanoo, että nyt hän tekee jotain täysin poikkeuksellista, koska hän niin haluaa, että minä pääsen laittamaan sitä kuorinta-ainetta iholleni - saan sen syntymäpäivän johdosta ja koska olen niin ihana vain 25 £:lla. Kaupat tuli ja hän sanoi, että nähdään seuraavalla kerralla. 

Poistuin paikalta nyt siis jo todella hämmentyneenä, nurkan takana tarkistin kuitin ja sen, että käsilaukussa kaikki oli niin kuin pitikin, eikä puhelin ja/tai lompakko ollut kadonnut. Kiertelin sitten mitä jaksoin, ostin lisää lastenvaatteita, kirjakaupasta pari lehteä (kirjat jätin ostamatta) ja naposteltavaa illaksi (BBC:ltä tulossa yöhön asti asti Red Nose Day -lähetys, missä koomikkoja ja muusikoita ja muita julkkiksia). HMV:ssä oli levyjä ihan sikahalvalla, joten David Bowien uusin ja Fleetwood Macin Rumoursin special edition vaihtoivat omistajaa. Yritin vielä muistaa, missä kosmetiikkaständi sijaitsi, jotta en toista kertaa menisi siitä ohi. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisi päästy vartalonhoitotuotteiden esittelyyn.... Hotellilla etsin netistä merkin verkkosivut. Se ostamani kuorinta maksoi verkkokaupassa 129,95 $. 
Käykää vaikka itse tarkistamassa www.onsensecret.com.

Matkapäiväkirja Part 3 Birthday and The Pidgeon

Laittelen näitä höpinöitä tälleen lyhyemmissä pätkissä, tokko ketään kiinnostaa (Pampula toivottavasti käy välillä edes kuvia katselemassa)....
Teatterista taidan tehdä vielä sitten ihan oman jutun, kun kaikki esitykset on nähty ja sulateltu.

Ihanat syreeninväriset piiiitkät villasukat sain tanssikaverilta syntymäpäivälahjaksi. Tulivat tarpeeseen, sillä vilakkahan täällä yöllä oli huolimatta siitä, että päällä oli t-paidan lisäksi pitkät collegehousut ja vakiopörrösukatkin jo valmiiksi jalassa.

Birthday Girlin synttärilounas lähitienoon Patisserie Valerielta. Kaikkea en edes jaksanut syödä kerralla, vaan puolet sitruunaisesta juustokakusta jäi odottelemaan laskeutumista.. Äidin tekemä oli sitä paitsi paremmanmakuista!

Ja loppuun vielä eilinen pulu Whitehall Gardensista (mikä on varmasti ihan mielettömän kaunis paikka kesällä, kun on kunnolla vihreää).  Harmi, etten saanut tämän parempaa kuvaa napattua, ryökäle huomasi minun seuraavan ja lähti karkuun. Kyllä se oli valtava!!

Matkapäiväkirja Part 2 Arsenal

As my handsome and witty yet charmingly slightly annoying youngest brother not so delicately hinted that I should bring some gooner merchandise for the boys, I woke up early and headed towards The Emirates Stadium. After treating myself with a breakfast, I walked to Leicester Square and took the tube to Arsenal. Found the Stadium, bought some stuff and came back :).

No mutta sehän on Tony Adams! 

Matkapäiväkirja Part 1 First Impressions

Lentomatka sujui hyvin ja rajatarkastuksessa passintarkastaja toivotti hyvää syntymäpäivää huomiselle (joka on siis tänään!). Trolley oli tallessa, osasin mennä tubeen ja jopa suoritin oikeaoppisen linjanvaihdon ja suunnistin sen jälkeen Tottenham Courtin asemalta ihan suoraan hotellin kulmille. Kävin ensin istumassa hetken British Museumin pihalla syömässä Oxford Streetiltä mukaan nappaamani paninin. Sitten hotellille yrittämään sisäänkirjautumista, kello oli vasta 11 ja varausvahvistuksessa maininta klo 15:stä. Respan tyttö oli hyvin ystävällinen ja tarkisti, onko huoneeni jo siivottu ja pääsinkin vain 5 minuutin odotuksen jälkeen purkamaan laukkua! 

Kate Winslet toivotti tervetulleeksi hotellihuoneeseen 

Kylppäri 

Bussit Bloomsbury Streetillä 

Puuhastelun ja tunnin päikkäreiden jälkeen lähdin haahuilemaan kaupungille. Ennen reissua oli tullut tutkittua karttaa ilmeisen hyvin, sillä kaikki neljä teatteria, joihin matkan gyldyyrillinen anti sijoittuu, löytyivät nopsaan ja Her Majesty's Theatrea lukuun ottamatta olivat noin korttelin päässä toisistaan. Sain lunastettua illan lipun jo valmiiksi samalla. Trafalgar Squaren ja postikorttikaupan kautta Big Benin juureen (oli melko vaikuttava!) ja Thamesin rannasta London Eyen kuikuilua. Whitehall Gardensissa lihavan pulun jahtausta iPadin kamera ojossa. Pall Mallia, Regent Streetiä ja Oxford Streetiä takaisin hotellille lepäämään hetkeksi ennen teatterille lähtöä.

Whitehall Gardens

 

On my way

 

Toppi: Lindex

Muistin käydä vaihtamassa vähän käteistä ja ostin myös adapterin, jonka oisin saanut lainaksikin, jos olisin älynnyt kysyä ajoissa. Reissun päätarkoitus on toki gyldyyri, mutta jonkin verran shoppailua lienee luvassa, etenkin jos löydän Emirates Stadiumille..

Jumissa reisi ja kankku - Hurts

Oli melkoinen kokemus puolentoista viikon tauon jälkeen palata flamencotreeneihin. Tiistain viikkotunnit piti sijainen ja tekniikassa hiottiin koputuksia otsikon mukaisin seurauksin. Viime viikon poissaolon takia olin lisäksi jäänyt farruca-koreografiassa hieman jälkeen, mutta eiköhän ensi viikkoon mennessä homma loksahda korvien välissä kohdilleen niin, että jalatkin pystyy jotain toteuttamaan...

Hurtsin uusi levy odotti eteisen matolla, kun pääsin töistä kotiin. Tykkään. Puhuin vielä illan puuhastelun lomassa Kultapojan ja kahden ystävän kanssa puhelimessa. Nyt odottaa reissu, jahka saan laukut pakattua. 

Pakkanen - mikä ihana tekosyy

Aamulla paistoi aurinko ja ehdin jo hetken ajatella lenkille lähtemistä ennen kuin katsoin lämpömittaria... Liikaa miinusasteita juuri tähän hetkeen, tulossa siis täydellinen päivä sisätiloissa (vaikka Ninski yritti houkutella Bragulle skrinnaamaan). Siihen kuuluu hyvä aamupala, kahvia, suklaata, digiboksin tyhjennystä ja/tai kirja. 

Välipalaksi lentokoneessa matkannutta kinkkuvoileipäkakkua. Still yummy. Kaksi jaksoa Näkijää, Treme:tä ja Bonesia, kaksiosainen Woody Allen -dokumentti, yksi Nashville. Välissä BBC Entertainmentiltä muutama QI (I so adore Stephen Fry), joiden aikana surffailin netissä ja syvennyin Lontoon karttaan. Lopuksi ihan vähän siivousta, jotta kehtaa tulla kotiin seuraavalta reissulta.

Ei tullut Zlatania, eikä Arsenea

Oli äidit eli mummut laittaneet kystä kyllä, kun söpöistä söpöin kummipoikani kastettiin. Suvun aiemmista ristiäisistä poiketen onnistuin pitämään itseni ja kyynelkanavani kurissa. Nenäliinaa tarvittiin vain siinä vaiheessa, kun pappi kertoi nimen.

Eino Werner Iisakki

Kuluneen viikon aikana olen...

... nukkunut ainakin kolmet päiväunet 
... silitellyt viittä lasta ja yhtä koiraa
... leikannut kynnet ja puhdistanut korvat kolmelta lapselta 
... antanut yhdelle lapselle intialaista päänhierontaa ja tehnyt toiselle kaksi ponskaria

... kirjoittanut muistiin reseptejä, joita lapset ovat etsineet mummun aikakauslehdistä ja merkinneet hiirenkorvilla

... pitänyt yhdelle lapselle ärräkoulua, jonka opetukseen myös kaksi muuta yövierasta ilmeisesti myötätunnosta osallistuivat

... käynyt kampaajalla

... lukenut Jeffrey Eugenidesin Naimapuuhia

... Skypetellyt Espanjaan

... ollut tanssimatta askeltakaan flamencoa

... yrittänyt olla nauramatta kuullessani lasten kommentteja elämästäni ja vähän muustakin:

• "Anni on kyllä ihan oululainen ihminen, se vain asuu Helsingissä" 
• "Milloin sulla muka on ollu poikaystävä?!?!?"
• "Me ollaan oravansuojelijoita!"
• "Vastahan mää peseydyin lauantaina!"

Talvipäivä parhaimmillaan

Olin tänään reipas ja kävelin ensin keskustaan tapaamaan Lissaa aamukahvien merkeissä, kävin samalla reissulla myös kaupassa (mm. pullaa, maitoa, porkkanakakkua, Pampers-housuvaippoja sekä alennusmyynnin jämälöytönä Maison&Scotchin huivi). Sitten mentiin Pimpulan, Pimpulan äidin ja mummun kanssa kyläilemään Tähtipojan ja Nötterön luo. Kierrettiin mahtavassa talvilomasäässä parin tunnin lenkki yrittäen samalla saada Tähtipoika takaisin päiväunille. Eihän se onnistunut, mutta saatiin porukalla raitista ilmaa ja aurinkoa.