Tukholmassa kävin pitkästä aikaa myös valokuvataiteen museossa Fotografiskassa, kun se on niin näppärästi Viikkarin laivaterminaalin vieressä. Museossa oli useampi hieno näyttely (Adi Nes esim. oli siirtänyt Vanhan Testamentin hahmoja nykyaikaan), mutta kyllä kaikkein eniten mun taiteellista silmää miellyttivät edesmenneen Herb Rittsin mustavalkoiset kuvat muusikoista, näyttelijöistä ja huippumalleista. Onneksi kerkesin käydä, seuraavalla reissulla onkin näytillä jo jotain ihan muuta.
Viikonloppuna kävin pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla eli Ässä-fanin kanssa tutustuimme Kansallismuseon antiin Match made in museum -sinkkuillassa. Oltiin kyllä liikenteessä ilman numerolappuja, joten ei sillä lailla nyt ihan tosissamme oltu treffikumppania metsästämässä. Museossa oli kyllä todella paljon väkeä ja naisia varsinkin, porukoissa tosin. Paikalle eksyneet miehet olivat enemmän tai vähemmän saalistusmielellä liikkeellä ja yhdestä herrasta saatiin melkein tarpeeksemme, kun yritti niin kovasti juttusille ryhtyä. Parin tunnin kiertelyn jälkeen tuli nälkä, joten vedettiin Burger Kingissä hampurilaisateriat ennen kuin mentiin illan päälle katsomaan kotimainen Päin seinää -elokuva. Ässä-fani tykkää Eero Ritalasta ja hyvä hän olikin, mutta kyllä nuorta tyttöä näytellyt Mimosa Willamo teki kunnon läpimurron sikäli kun näyttelijäksi oikeasti on aikomassa.
Eilen piipahdin vielä katsomassa Oscar-huhuissakin mukana olevan Birdmanin ja vaikka odotukset olivat hieman ristiriitaiset (toiset ovat pitäneet leffaa suorastaan huonona, enkä ole koskaan isommin tykännyt Michael Keatonin mutruiluista), tykkäsin kyllä kovasti. Edvard Nortonia (alastikin) on aina kiva nähdä ja muutenkin roolitus oli hyvä. Positiivinen ylläri oli Zac Galifianakis, joka osaa näemmä näytelläkin, en vain alkuun ollut häntä kovasti laihtuneena tunnistaa.. Leffan jälkeen kävin vielä moikkaamassa työkaveria ja vedin ihanat kermavaahtoöverit.
