Herkuttelua

Viime viikolla kävin työn ja treenien lisäksi jälleen katsomassa jalkapalloa työkaverilta lainaksi saadulla toimitsijakortilla. Ottelu oli tasainen ja himpun verran enemmän olin ROPS:in puolella. HJK sitten voiton kuitenkin vei hieman kyseenalaisen rankun johdosta. Onneksi mulla oli iso huivi matkassa ja pystyin lämmittelemään sen alla, ei nimittäin enää ihan kamalan kiva ollut viilenevässä illassa istuskella. 

Nakkimuki

Torstaina oli vaihteeksi päivystys eli iltavuoro ja kun ei ollut kiire yhtään mihinkään, sain rauhassa heräillä ilman herätyskellon eli kännykän piippaamista. Rauhallisen aamupalan ja digiboksin tyhjentelynkin jälkeen tuntui, että mulla oli aikaa, joten läksin kaupungille. Siellähän oli kansainväliset suurmarkkinat ja pääsin nauttimaan auringon lämmittäessä mustan takkini selkämystä churrot lähes autenttisesti. Oli hyvää.

Churros con Nutella

Perjantaina pääsin oikein ulos ravintolaan syömään ilman, että tarvitsi omaa korttia vinguttaa - oli siis sukuyhdistyksen hallituksen syyskokous ja paikkana Manskulla Forumin yhteydessä sijaitseva Kaarna. Ravintola oli mulle uusi tuttavuus, mutta ruoka kyllä ylitti kaikki odotukset, vaikka kuuluukin S-ryhmän paikkoihin. 

 

 

Alkupalaksi otin leipäjuustoa tattimajoneesilla, mikä kaksimielisten työkavereiden mielestä oli ratkiriemukasta. Pääruuaksi valintani oli hirvirieska ja ai että oli hyvää. Jälkkärin jouduin jättämään kokonaan väliin, kun tulin niin täyteen jo pelkistä ruuista ja olihan tuossa Krombacherissakin tekemistä.

 

Lauantaina oli treenien jälkeen ihan puhki, enkä jaksanut syödä kuin yhden banaanin. Eilen sitä vastoin meni telkkaria töllötellessä pussillinen kanelipullia..

 

Karvakaverilla kylässä

Tutustuin viime viikonloppuna vihdoin Micky-serkkuni koiruuteen, vekkuliin karvakaveriin nimeltä Nuno. Siinäpä vasta oli iloinen ja reipas tyyppi, joka olisi tykännyt järsiä mun housunlahkeita ja ranteita. Nappisilmä näyttää kovasti pehmolelulta, mutta on kyllä ihan oikea eläin :). Mickyä en ollutkaan pitkiin aikoihin nähnyt, joten oli oikein mukava porista mm. musiikista ja keikoista, kumpaakin kun ne sattuvat jonkin verran kiinnostamaan. 

Nunon ja isäntäparinsa treffaamisen jälkeen sain Mickyltä kyydin kotiin, ja mukana oli Oulusta tuotu mummin vanha perintörahi, jonka äiti verhoili kesällä uusiksi Pentikin Salonki-kankaalla. Kaveriksi sain vielä kaksi pikkutyynyä, joille löytyi sopiva paikka nojatuolista mun leikkikavereiden taustalla. Nyt pitäisi enää saada hankittua se helvatun kirjahylly, muuten taitaa ollakin mun sisustamiset valmiina. 

Silmäpöö

Perusmeininki jatkuu eli töitä ja flamencoa sopivassa suhteessa on kalenterissani. Maanantaina käväisin katsomassa kotimaista liigatason jalkapalloa ihan paikan päällä, kun tuin työkaverin pojan junnujoukkuetta ostamalla lipun HJK:n matsiin. Ilta oli vielä lämmin, joten kiva oli katsomossa istua - tällä kerta ilman nakkimukia. Mitään suuria intohimoja ei tuo jalkapallo minussa herätä, joten ei ollut väliä, vaikka HJK yllättäen hävisi. Perjantaina oli onnen aamu, kun SM-liigan kausi vihdoin alkoi. Juhlistin töissä päivää ostamalla Herkusta kääretortun, josta kaveritkin saivat nauttia palaset. Postasin kuvan myös Twitteriin ja sain Nelonen Pro:lta peukut kommentteineen, kun olin niin sanotusti asian ytimessä :)

Onnen aamun aamupalalla

Töiden jälkeen tein vielä pienet ex tempore -ostokset kauppakeskus Itiksen alesta, kosmetiikkaa taas löytyi kylppärin kaappiin. Isadoran luomiväripaletissa on ihanan neutraalit sävyt, mutten vielä (syystä joka näkyy alimm. kuvassa) ole brunaa luomiin sutinut. Bodyshopista löytyi jättikokoiset moringa-tuoksuiset suihkugeeli ja vartalovoi, joita olen jo aiemmin käyttänyt ja tykännyt kovasti

Lauantaina oli metka päivä, kun eteiseeni asennettiin uusi naulakko. Ongelmana vanhojen kanssa on ollut siinä, että seinän matskussa on jotain hämminkiä, eikä ruuvikiinnitys ole pysynyt kunnolla kiinni, ja naulakko on valunut ihan vinoon. Eri vaihtoehdoista päädyttiin lopulta Ikean seinäkiskosysteemiin, jossa tangon lisäksi on muutama hylly koritavaralle. Onneksi mun ei itse tarvinnut säätää ja porailla (istuin sohvalla, katsoin pesäpalloa ja tankkasin treenejä varten), vaan pääsin katsastamaan sitten valmiin lopputuloksen. Ei siitä nyt ihan täydellista tullut, mutta ajaa asiansa kuitenkin. 

Asukuvia eli hissiselfiet viikolta

Torstai-iltana huomasin, että vanha tuttavani sugillaatio oli vaihteeksi taas iskenyt, vaikka olikin silloin vielä hieman piilossa vasemman silmän alaluomen alla. Lauantaina herätessä silmä oli jo kipeäkin ja purkauma oli levittäynyt näkyviin. Ei tässä muu auta kuin kärsiä kanssaihmisiä silmäpööllä säikäytellen.

Silmäpöö lauantaina

Voi morjens!

Johan taas myrkyn lykkäsi, uusi kuvien lisäystyökalu on sanonko mistä ja syvältä ja kääks! onnistuin poistamaan muutamat kuvat aiemmista postauksista. Ehkä jatkossa saan kuvat pidettyä tallella niin, että linkit tänne blogin puolelle pysyvät ehjinä.

Voi ja morjens viime viikolla tuli töissä ja kotonakin naurettua parina päivänä ihan kippuralla. Näin nimittäin oikein eläväistä unta, joka vielä herättyänikin pysyi mielessä, eikä ihme, olinhan unessani Afrikassa tekemässä lähetystyötä yhdessä Timo Jutilan ja Jari Kurrin kanssa. Kurri jäikin vielä Afrikkaan, kun Jutilan kanssa tultiin takaisin Suomeen ja mentiin reissun päälle Jumpruun kaljalle. En kyllä yhtään tiedä, mistä tällaiset unet kumpuavat, mutta ai että oli hauskaa.

Hauskaa on myös sen takia, että flamencon kaikki viikkotunnit ovat alkaneet ja surkeasta salitilanteesta huolimatta treeneissä on päästy hyvään alkuun. Tiistain ryhmässä tehdään Joonaksen nyt syksyllä ilmestyvältä uudelta levyltä eri vänkä fandangon rytkäytys ja lauantain ekalla tunnilla samalta levyltä verdiales. Sitä paloa en olekaan aiemmin tanssinut ja ensikuulemalta meillä on käsissä oikein ihana kappale - levyversiolla mukana pianoa pimputtelemassa itse maestro Iiro Rantala! Lauantain edistyneiden/ammattilaisten ryhmässä biisinä on Rocio Marquesin sigi, joka alkaa hieman haastavasti, kun pitää tanssia laulupätkien väliin hiljaisuuden päälle ja löytää sitten laulun jälleen jatkuessa koputuksen alku yhden compaksen rytmin perusteella. Ehkäpä alkaa sujua biisin tullessa syksyn mittaan tutummaksi.

Kesän vikan tiivarin jälkeen palkitsin itseni tällä :)

Pääsin pitkästä aikaa myös lukemisen makuun, kun ennen lomalle jäämistä hain Bonnierilta muutamat pokkarit. Antti Holman Järjestäjän jätin tädille Espanjaan, mutta Patti Smithin Just Kidsin taidan pitää ihan itselläni ja lukea sen uudestaan myöhemmin. On se kyllä soma, miten toisilla ihmisillä on luovuutta vaikka muille jakaa, toiset vain lukee näistä ihmisistä. Jatkoakin tuolle biografialle on ilmestynyt, pitääkin yrittää etsiä myös se käsiini jostain.

Syksyisiä ilmoja on ainakin aamuisin pukannut, vaikka etenkin töistä päästessä tahtoo lämmin iskeä. Onneksi alesta löytynyt Vilan takki ei ole liian paksu näihin keleihin ja vaaleat vitosen maksaneet nilkkurilöydöt sopivat säähän ja mielentilaankin just eikä melkein.

PS. Meidän kevätnäytös pidetään keskiviikkona 31.5.2017, mikä jo näin hyvissä ajoin asiasta kiinnostuneille ilmoitettakoon.

Maissa ja merellä

Töihin paluu (oho, jo kolme viikkoa sitten) sujui hieman kaksijakoisissa merkeissä eli kiva oli nähdä kavereita, mutta organisaatiomuutos aiheutti hässäkkää ja säätöä. Viikonlopun vapaat tulivatkin enemmän kuin tarpeeseen ja kun sää oli vielä ihanan kesäinen, tein pitkän kävelylenkin Kaivarin rantaa kohti. Siellä päämääränä oli tietty Helsingin Jäätelötehtaan jätskikoju, mistä nappasin sitruunajäden auringossa nautittavaksi. Työkaveri miehineen sattui myös paikalle ja heidän kanssa rupattelin pienen tovin ennen matkan jatkamista.

Mulla on jo useamman vuoden ajan ollut mielen päällä käydä jollain Kauppatorin rannasta lähtevällä miniristeilyllä ja nyt kun sää suosi ja aikaa oli, otin lennosta lipun Helsingin edustan itäiseen saaristoon menevään botskiin. Aurinkokannen paikalla oli kiva odotella laivan lähtöä ja itse risteilykin sujui oikein mukavasti, vaikka välillä hieman tuulikin. Voin suositella tällaista reissua täydestä sydämestä!

 

 

Maanantain aikaisen aamuvuoron ja pitkän työpäivän jälkeen olikin toisenlaisen risteilyn vuoro, suuntana ihana Tukholma. Olin liikenteessä tällä kertaa yksin ja nyt tuli vihdoin testattua Viikkarin Mariellan vuosi sitten remontoitu standardihytti. Melko kompaktihan se oli, mutta isoa plussaa uusista korkeista sängyistä ja tyynyistä, joita kahden hengen hytissäkin oli neljä. Hyvähän tuossa oli itekseen äksänä lötkötellä, lukea ja katsoa telkkaria. 

Sää oli edelleen lämmin ja aurinkoinen, joten mikäpä minun oli kaupungilla käppäillessä. Ilmeisesti käyn erittäin hyvin paikallisesta, koskapa minulta kysyttiin neuvoa kahteen otteeseen - toisella kertaa en valitettavasti osannut auttaa. Pienet tuliaiset tuli hankittua, minkä jälkeen suunnistin kohti vanhankaupungin suokkaria Setas-ravintolaa. Mukava tarjoilijapoika antoi käteeni a la carte -listan, josta löytyi jo keväällä makuhermot räjäyttänyt häränfilepizza. Ai-van mah-ta-vaa!

 

Hyvin nukutusta yöstä huolimatta väsy alkoi hieman painaa, joten palasin laivalle jo hyvissä ajoin ennen lähtöä Södermalmin kautta, matkalla vetäisin pehmisjäätelön. Paistattelin lähtöön asti laivan takakannella cokiksen ja ruotsalaisten juorulehtien kanssa, sitten oli vuorossa pikainen suihku, mutka tax freessä ja ei kun hyttiin pötköttämään. Olipa taas muuten mukava reissu, mutta harmi, kun Mariellan ravintolatarjonta ei nyt just satu kohtaamaan mun maun kanssa. Yksinkertainen ihminen kun tykkää yksinkertaisista asioista ja kahvilaa lukuun ottamatta ei sitten tältä laivalta oikein sopivaa paikkaa mun mielentilaan löytynyt (buffet´ssa tai Food Gardenissa muista ravintoloista puhumattakaan ei tee mieli käydä ilman seuraa ja vanhan hyvän tapas-ravintolan/Ella´sin tilalla on shamppisbaari - juu ei kiitos). Höh.

Hihii!

Kerkesin loppukesän viimeisellä lomaviikolla matkailla hieman kotimaassakin eli kävin moikkaamassa kaveria ja päälle vielä lainalapsia pitkän viikonlopun merkeissä. Reissussa piti vähän herkutella ja pitkästä aikaa söin etanoita - nam!

Ehkä parhaat etanat ikinä

 

Kotona Oulussa oli mukavat oltavat, kun kaikki kolme vesseliä eli veljien pojat kävivät kylässä. Testasimme lahjaksi ostamiani pehmokiekkoja ampuvia pyssyjä ja pidimme tarkkuusammuntakisan, jossa kaadettiin eteisessä tuolin päälle viriteltyjä vessapaperirullia. Pienimmällä Nötteröllä taisi olla meistä kaikkein paras silmä-käsikoordinaatio.

Pääsin myös aloittamaan jääkiekkokauden Kultapojan (#17) joukkueen harkkamatsilla. Voitto tuli kotiin muutaman tehopisteen kera!