tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kesähommia ennen lomia

Työpaikan vaihdoksesta johtuen mullahan ei ole tänä kesänä kuin kaksi viikkoa lomaa. Siitäpä huolimatta on ollut ihan kivaa, sillä kerrankin säät ovat suosineet ja lämmintä on piisannut. Ennen lomaa ehdin tehdä vaikka ja mitä, kävin muutamilla keikoilla ja Oulussakin jopa kahteen otteeseen! 
Öinen Kaarlekatu kotimatkalla
Suruakin alkukesään kuului, sillä perheemme koiraneiti Tilda eli Tilu eli Tilulii Tilulei eli Tilpsis eli Tilspe eli Tilpster jouduttiin nukuttamaan. Ikäähän hänellä toki jo oli ja varmasti kipujakin, mutta kyllä hieman häntä piti itkeä ja surra. 
Kitkalla kolme vuotta sitten
Pimpulan ottama kuva ennen eläinlääkärille menoa
Lämpimien kelien ansiosta olen pystynyt kävelemään työmatkat ja tietty olen kävellyt muutenkin. Kaivarin rannasta löytyvästä Helsingin jäätelötehtaan kojusta piti käydä hakemassa sitruunajäätelöä lempisämpylät eli Otzin Jessica-sandaalit jalassa. Ehdin piipahtaa myös serkun tyttären YO-juhlissa, joista palatessa sain Kilon asemalla kehut hienoista housuistani. Todellinen löytö Sevillasta viime kesältä, pulitin niistä nimittäin vain kympin!

Kesän eka Oulun reissuni tuli tehtyä Kaisaliininin kesäjuhlien merkeissä ja onneksi keli suosi myös pohjoisessa, sillä juhlat pidettiin Pyykkärillä pihalla. Viikolla ehti jo hieman ahistaa, kun vanhemmiten musta on tullut hieman erakko (enkä tykkää vieraista ihmisistä), mutta kyllähän siellä sitten oli valtavan hauskaa ja nauratti oikein kunnolla. Illan aikana kisailtiin kolmen hengen joukkueilla hernepussin heitossa, hulavanteen pyörityksessä ja musavisassa, ja pääsin sitten todistamaan kilpailuviettini heräämisen sillä seurauksella, että hulakisassa tuli tyrmäysvoitto (52 pyöritystä puoleen minuuttiin). Kyllähän mä musavisassakin loistin, ja visan yli-innokkuuteni takia mut suljettiin pois hulakisan toiselta kierrokselta - eikä tuomarille voinut valittaa. 
Miksi mulle puhuttiin turvatarkastuksessa englantia?!?
Sisko ja sen sisko hississä
Juhlittiin musta-valkoteemalla
Eikä tietty kuukautta ilman keikkoja! Yrjönkadun ja Pikku-Roban kulmaan on muutama vuosi sitten tullut G Live Lab -niminen paikka, jossa on livemusaa ja muita tapahtumia useamman kerran viikossa. Mun on pitänyt tuolla vierailla jo vaikka kuinka pitkään, mutta nyt sain vasta aikaiseksi ostettua lippuja timanttisen konseptin ansiosta. Paikassa nimittäin on kesän aikana Timanttinen keikka -otsikon alle sijoittuva keikkasarja ja nämät keikat nauhoitetaan myöhempää televisiointia varten. Kesäkuun puolivälissä kävin ensin Tuomari Nurmion Dumari ja Spuget -poppoon ja heti perään seuraavalla viikolla Laura Sippolan ja Tuki-orkesterinsa keikalla. Molemmat olivat erittäin positiivisia yllätyksiä ja jälkimmäisen aikana kävi niin, että yksi Peter Engbergin soittama kitarasoolo sai naisen kyyneliin. Toivottavasti tämä soolo nähdään myös telkkarissa (levyversio on luonnollisesti erilainen) eli pitäkää silmällä Ylen Areenan ja Teeman ohjelmatietoja loppuvuodesta ja vuodenvaihteen jälkeen. Ehkä minutkin ruudusta sitten saatatte bongata. Yritin kyllä olla nätisti. 
Vessaselfie/asukuva (Dumari ja Spuget)
Vessaselfie/asukuva (Laura Sippola)
Läksin myös juhannukseksi kotio päin tai itse asiassa otin Oulussa eli Jäälissä junamatkan jälkeen vain housujen vaihto - ja vessatauon, sillä jatkoimme Affen ja Kultapojan kanssa autolla mökille Kitkalle, missä jo vanhemmat ja Longi poikiensa kanssa meitä odottelivat. 

Ihan ok maisemat mökkirannassa
Vesisadetta oli juhannuksen ajaksi luvattu ja sitä saatiinkin, mutta onneksi poikia ei sade kalastushommissa ihan hirveästi häirinnyt, telkkarista tuli kolme matsia MM-jalkapalloa päivässä ja Pentikiltä kaikki kolme veljienpoikaa saivat omat mukit. Vietimme myös Tilun hautajaiset eli laskettiin hänen tuhkansa Cokin viereen pikkumökin rinteeseen. Tähtipoika valitsi kauppareissulla K-Market Muikusta liljat ja pojat vielä reunustivat hautapaikan ylimääräisillä kiuaskivillä. Kyllä mua vähän itketti taas.
Meillä kävi myös tosi innokas vieras eli Paltamosta kotoisin oleva naapurimökin Olli, joka hirveästi teki itseään tykö ja yritti suudellakin, mutta meidän hampaat vähän kolahtivat siinä sitten yhteen. Kultapoika ja Tähtipoika olivat Ollin kanssa hyvää pataa, mutta Hymypoika ehti hieman säikähtää häntä ja ylitsevuotavaa innokkuuttaan ensivierailun yhteydessä ja kylille mennessäkin sitten kyseli että onko siellä koiria. Toivottavasti hän pääsee tästä pienestä koirapelosta irti, kun on ne karvakaverit niin ihania. 

Juu moikku :)

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kevään pöhinät

Niin se aika on taas kiiruhtanut ja kirjoittelu jäänyt takasijalle. Kaikenlaista hommahommaa tässä on ollut ja erityisesti flamenco on vienyt aikaa. Kerkesin kuitenkin vapun tienoilla käydä vaihteeksi Tukholmassa paossa Helsingin kehnoa säätä ja vaikka lähtiessä näytti uhkaavalta, niin maissa oli onneksi ihan ok keli kaupungilla käppäillä. 
Maisemat Helsingistä lähdettäessä
 
Kungsträdgården
  
 
Tuli tietenkin syötyä ihan liikaa, mutta shoppailu ei taaskaan oikein maittanut ja saaliiksi jäi tällä kertaa yksi muki, jonka uskalsin sitten viedä töihin nimikkomukiksi. Koeaikani uudessa työpaikassa nimittäin kesti vielä toukokuun loppupuolelle asti.. 
Tuliainen itselle
Flamencon iltaan valmistauduttiin jälleen huolella ja treenejä oli parhaimmillaan neljät viikossa! Myös asuja suunniteltiin tarkoin sillä seurauksella, että lopulta tavaraa raahattiin Kanneltaloon matkalaukulla.
Uudet ihanuudet
Bataporukka helmoineen
Toukokuussa säät olivat mitä ihanimmat eli aurinkoa ja lämmintä piisasi. Tästä innostuneena istuksin pihalla lukemassa ja päivää paistattelemassa, lisäksi työmatkat ovat sujuneet reippaasti kävellen. Talven aikana iltaisin syödyt suklaat ovat pikku hiljaa vyötäröltä sulaneet ja housut mahtuvat jälleen paremmin päälle. Painoakin on lähtenyt parisen kiloa, vaikkei mulla mitään läskiseurantakäyrää käytössä olekaan niin kuin työkaverillani koodinimi Pärskyllä. 
Sain äitienpäiväruusun
Tukholman lisäksi olisin päässyt meriteitse Tallinnaan työpaikan seminaari-/virkistysreissun merkeissä, mutta minäpä jäinkin Helsinkiin, koska flamenco! Aurinkoinen iltapäivä meni konttorilla lähes yksin, kun reissuporukka poistui laivalle jo puoliltapäivin. Hauskaahan siellä oli tietysti ollut, mutta niin oli meilläkin Kanneltalon esityksessä.
 
Ninski-serkku oli jälleen esitystä kuvaamassa ja yhden tanssikaverin kautta saatiin show myös nauhalle, joten päästään fiilistelemään biisejä myöhemminkin. Mua jännitti etukäteen ihan kamalasti, kun tiesin, että katsomossa on muutaman entisen työkaverin lisäksi myös toinen serkku miehineen. Läpimeno oli aivan kammottava, mutta ehkä juuri sen takia itse esitys meni rennon letkeästi ja jo ensimmäisestä biisistä lähtien fiilis lavalla oli todella hyvä. Yleisö tykkäsi (kyyneliltäkään ei vältytty) ja lisäksi katsomosta kuului ihastelevia huudahduksia vaatteidemme ansiosta. Hirviä janokin illan päälle iski ja opemme Katjan kanssa kun jostain syystä jäimme viimeisiksi takahuoneeseen, päätimme käydä yhdessä vielä olusella keskustaan päästyämme. Ja kylläpä maistui kylmä vehnäolut Bierhausin terassilla :)
Minä tuolla takana mustissa
 

torstai 26. huhtikuuta 2018

Pehva penkissä

Jännitystä on ilmassa, kun liigan finaalit ovat käynnissä ja Kärpäthän siellä Tapparaa vastaan nyt pelaavat. Pääsin käymään ihan hallillakin edellisen kierroksen otteluita katsomassa, kun Kärpät peittosivat HIFK:n ja toka matsissa tuli juteltua myös Micky-serkun kanssa lyhyesti. Kolmas stadin matsi jäi välistä Flamencosaunan Aleksanterin teatterin esityksen takia ja sarjan ratkaisseen Oulun pelin viimeiset hetket tuli katsottua paikallisessa eli Alppilan Kultaisessa Kulauksessa hienoisessa tupakankatkussa. Nahkasohva oli onneksi pehmeä ja treenin jälkeen maistui alkoholiton Nikolaikin niin hyvälle. 
Eka

Toka
Kuudes

Seiska
Jääkiekon kisastudioiden lisäksi istahdin eräänä torstaina jälleen siis Flamencosaunankin pariin ja näin kaverit lavalla nyt jo kolmannen kerran. Aleksanterin teatterin veto oli näkemistäni paras, mihin ehkä vaikutti itse paikka; lava oli tarpeeksi lähellä ja oikealla tasolla suhteessa lievästi nousevaan katsomoon ja lisäksi ylimääräistä tilaa ei lavan reunoilla jäänyt, mikä sai saikaan sopivan saunamaisen fiiliksen. Pitihän mun taas myös itkeä, kun oli niin hienoa! Tulevana lauantaina Flamencosauna olisi myös Vantaalla Martinus-salissa Tanssin viikot -tapahtumassa, mutta sinne en taida jaksaa lähteä. Syyskuussa esitys onkin sitten vallan Kansallisteatterissa, jonka pienellä näyttämöllä nähdään flamencoa ensimmäistä kertaa (ja HUOM! liput jo myynnissä)!

Töissä on tullut istuskeltua uudessa ihanassa hierovassa tuolissa, joka oli meillä toimistolla ensin testikäytössä viikon ajan. Käyttäjäpalautteen ja varta vasten tekemäni kyselylomakkeen ansiosta tuoli jää meille pysyvästi, ja sitä onkin porukka varsin ahkerasti käyttänyt. On nimittäin melko ihanaa aloittaa työpäivä viiden (tai kymmenen) minuutin virkistävällä hieronnalla! Muutamana päivänä olen jäänyt töiden jälkeen myös pidempään hierontaan, mikä on varsin oiva yhdistelmä tiistai-illan lenkkisaunan kanssa - uni maistuu ihan pikkuisen makeasti tuon kombon jälkeen. 
 
Nyt kun työpaikkani on aivan Helsingin ydinkeskustassa, olisi varsin mainiot mahdollisuudet käydä enemmän ulkona lounasta syömässä. Useimmiten mulla on omat eväät mukana, mutta aina silloin tällöin viereisen työpisteen porukka koodinimi Pärsky etunenässä saa minutkin messiin. Viime viikolla käytiin avaamassa parsakausi naapurin Raffaellossa ja risotto oli ihan mieltsin hyvää. Pärskyn annoskaan ei huonolta näyttänyt, joten joudun ehkä käymään parsalla siellä vielä toistekin. Huomenna yritetään päästä kokeilemaan The Cockin lounasta, joka sekin on usein houkutellut jo pelkästään lounaslistan lukemisen perusteella. 
Tietenkään ilman flamencoa ei tässä huhtikuussakaan ole voinut olla, kun kevätnäytös lähenee lähenemistään. Normaalien viikkotuntien lisäksi on ollut vaihteleva määrä ryhmätreenejä ja vihdoin alkaa homma sujua, vaikka batabiisin kanssa oli välillä hieman vaikeuksia saada se palautumaan mieleen ja kroppaan. Muusikoiden kanssa on ehditty vetää yksi alustava treeni ja ilahduttavasti saadaan Joonaksen kaveriksi lavalle cajonisti Ricardo Padilla (joka kröhkröh saapui treeneihimme suoraan Samuli Edelmannin keikalta Seinäjoelta - niin että kyllä sitä tässä ihan oikeaa esiintyvää taiteilijaa näin täti-ihmisenäkin vielä ollaan), jonka musisoinnista on tanssiin ihan valtavasti tukea. Koodinimi Biologin kanssa on vielä vedetty omia ylimääräisiä treenejä, joissa hinkkaamme koputuksia koputusten perään. Näistä treeneistä on ollut todella paljon hyötyä, kun voidaan hidastaa ja nopeuttaa ihan oman mielemme mukaan, pätkiä koputuksia palasiksi ja hinkata niitä omiin jalkoihin kaikkein hankalimpia kohtia. Näytöksen esiintymisasut ovat jo melkein kunnossa, mutta vielä puuttuu yhdet Espanjasta tulevat kengät, punavalkoinen pallobolero ompelijalta ja pitäishän mun itse korjata vielä batan rimpsu, josta jalka meni viime sunnuntain treenissä läpi... Juontotekstikin alkaa olla treenaamista vailla valmis, joten tulkaahan kaikki kynnelle kykenevät meidän Kanneltalon esitykseen lauantaina 26.5.!
Yo y Camarón de la Isla en la Cueva


maanantai 16. huhtikuuta 2018

Flunssa, ruokaa ja vaikka mitä muuta

Talviloman jälkeen jouduin uuden puhelimen hankintaan, sillä jo ennen lomalle lähtöä työluuri mykistyi mystisesti ja oma puhelin talvilomalla koki sen verran kovia, että etulasi lähti irvistämään. Pienen googlailun jälkeen valitsin tulevaksi luurikseni iPhonen 6S-mallin, jonka sain jopa itse ihan toimintakuntoon. Nyt mulla on muistiakin hieman reilummin, joten saan tallennettua kuvia ja videoita aiempaa paremmin.
Uusi kapula vielä paketissa
Täysin ilman kevätflunssaa en sitten kuitenkaan minäkään selvinnyt, sillä ihmeellinen räkätauti ilmaantui mallia yön yli. Yritin lääkitä itseäni sinkillä ja C-vitamiinilla, mutta puolisentoista viikkoa silti kesti ennen kuin tunsin olevani jälleen täydessä terässä. Lämpö nousi vain yhtenä päivänä yli 37, mutta voi pojat, miten oli veto pois ja joka paikkaa kolotti silmämunia myöten. 
 
Treenikertoja vai muutama väliin, kun esim. yhtenä päivänä jaksanut edes tehdä ruokaa ja Hese-reissu vei loputkin voimat,  joten ehdin tutustua töiden kautta tehdyn Firstbeat-mittauksen tuloksiin. Firstbeatissa pidetään sykettä mittaavaa laitetta ylävartaloon kiinnitettynä kolmen vuorokauden ajan. Mittausjaksoon suositellaan sisältyvän kaksi työpäivää sekä yksi lepopäivä, jotta stressin, palautumisen ja unen suhdetta pystyy järkevästi vertailemaan. Itselläni suurin kiinnostuksen kohde oli flamencotreenien kropalle aiheuttama rasitus ja siitä palautuminen, joten pistin mittarin rintaan torstai-aamuna, jolloin mittausjakson ns. lepopäivä oli lauantai kolmen tunnin treeneineen. Kun mittarin sai kiinni kroppaan, se unohtui varsin äkkiä (mitä nyt itse heräsin ekana yönä siihen, että anturi irtosi), eikä se haitannut elämää lainkaan. Jakson jälkeen laite lähetettiin eteenpäin tietojen purkamista ja analysointia varten, minkä jälkeen sain sähköpostiini palautteen hyvinvointianalyysin muodossa. 
Tämähän oli varsin mielenkiintoista, sillä käppyröistä kävi ilmi mm. työmatkaliikunnan hyötyvaikutukset, ts. kävelykin kannattaa! Lisäksi mulla esiintyi rasituksesta/työpäivän aiheuttamista stressitiloista palauttavia hetkiä ihan itse työpäivänkin aikana, ja työpäivän jälkeinen palautuminen alkoi mittausjakson aikana heti kotiin päästyni jatkuen aina aamuherätykseen asti! Mittausjakson lauantaiaamun pyykkitupavierailut ja kävelyt yläkerrasta kellariin näkyivät hyötyliikuntana, samoin vajaan puolen tunnin kävely treeneihin. Itse kolmen tunnin flamencotreeni menikin sitten heittämällä merkittävästi aerobista kuntoa parantavan treenin puolelle ja tuloksissa näkyy myös lyhyet palauttavat hetket treenin aikana - lisäksi mittari vallan sekosi välillä johtuen siitä, että se ensinnäkin irtosi kertaalleen hikisestä yläkropasta ja varmasti myös siitä, että sykevaihtelut treenin sisällä ovat välillä melkoiset. Mittauksessa tuli myös todistettua se, että tanssi jatkuu myös öisin eli keho on rasittuneessa tilassa tuollaisen kolmen tunnin rykäyksen jälkeen pitkälle aamuyöhön, eikä normaalia unenaikaista palautumista tapahdu. Palautteen kanssani läpikäynyt personal trainer vertasikin tuota rasitustilaa jääkiekkoilijoihin, joilla palautuminen ottelun jälkeen alkaa vasta 4-5 aikaan aamuyöstä. Voidaankin täysin unohtaa höpöpuheet siitä, ettei tanssiminen voisi muka olla urheilua - flamenco ainakin voi! Jos tuollainen hyvinvointianalyysi kiinnostaa, käy ihmeessä tutustumassa Firstbeatin sivuihin. Analyysin voi tilata itselleen tai vaikka lahjaksikin.
Nykyinen työnantajani panostaa paljon työtyytyväisyyteen ja henkilöstön hyvinvointiin, mikä on ihan mahtava juttu. Itse kannoin oman korteni kekoon hommaamalla kaikkien työpöydälle pääsiäisen alla Kinder-munat ja sopimalla kahvimaistatuksesta kotimaisten pienpaahtimoiden kahveja kauppaavan Slurpin kanssa. Pääsimme maistamaan erilaisia kahveja ja tee-sortteja, ja päädyimme myös tilaamaan konttorin kahviautomaatteihin uudet pavut, jotka on paahdettu meidän toiveidemme mukaisesti. Teetoimitus jo saatiinkin, mutta kahveja vielä odottelemme, pitää myös kuluttaa pois kaupasta ostetut pavut ensin. 
 
Näkymät rappukäytävästä sisäpihalle
Pääsin vihdoin kokeilemaan Sushirullenia ihan täällä stadissakin ja voi pojat, miten hyvää oli! Toki tuollainen neljän rullan setti iltaa vasten oli pikkuisen överit, mutta kun loppuiltana ei tarvinnut kuin maata oman vatsansa vieressä, niin mikäpä siinä. Olen yrittänyt aloitella herkkulakkoa, mutta ei se oikein ole onnistunut. Erityisesti olen nyt ihastunut Pätkikseen suklaalevyn muodossa, eikä siinä ole muuten mitään vikaa kuin että levy on pikkaisen liian pieni. Onkin tullut tavaksi syödä kaksi 100 gramman levyä kerrallaan, kun yhdestä tulee vain paha mieli... vastaavasti olen yrittänyt syödä muuten terveellisesti eli yleensä töissä vedän lounaaksi keiton tai salaattia viilin kera. 
Ässä-fanin kanssa treenin jälkeisellä lounaalla
Kokkaaminen on lähes kokonaan jäänyt, eikä viimeksi tekemäni pasta bolognese oikeastaan ollut edes hyvää.. sitä vastoin tein ensimmäistä kertaa eläissäni pannukakkua, joka kyllä maistui mulle! Ehkä en ota tätä onnistumista kokonaan omalle kontolleni, sillä netistä löytämäni resepti oli maailman parhaalle pannukakulle. Ihan tuli pannukakun näköinenkin tuotos :)
Pääsiäissunnuntaina läksin vaihteeksi Tukholmaan risteilylle ilman sen kummempaa agendaa. Sää oli ihan ok kävellä ja pällistellä, mutta palasin kuitenkin hyvissä ajoin laivalle lepuuttelemaan. Siskonlapsille hankin toivotut tuliaiset eli hajuja loppuneiden tilalle, mutta muuten mitään isompaa shoppailun riemua en kokenut. Lueskelin tuttuun tapaani hytissä ruotsalaisia juorulehtiä sekä vaihteeksi ihan kirjaakin; mukanani oli Tommi Kinnusen Lopotti, jonka sain hyvään vauhtiin. Onhan tässä jo taas seuraava reissukin lähestymässä eli vappuaattona on edessä Viikkarin tarjoama synttärilahjareissu, jonka lisäksi on pari muutakin Tukholman matkaa jo valmiiksi kiikarissa: elokuun vikana viikonloppuna lähdetään vanhan työkaverin kanssa tarkistamaan ruotsalaisbändin G.E.S:in nykykunto Skansenille ja lokakuussa taas on Shania Twainin vuoro.
Tuoksuvia tuliaisia
Uudet Guessin arskat Stockalta