keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Toinen rykäisy Tukholman reissulta

Kuninkaanlinnan kierros päätettiin morsiuspukujen näyttelyyn, joka oli avoinna viimeistä viikonloppua. Pikkuisen kiirettä pukkasi, mutta kaikki oleellinen saatiin nähtyä. Pukujen lisäksi esillä oli muita juhla-asuja sekä kunniamerkkejä, koruja ja mitaleita, mutta kyllähän nyt oli niin hienoa päästä näkemään puvut ihan lähietäisyydeltä. Madeleinen morsiuspuku oli pieni pettymys ja helman kangas näytti halvalta ja ryppyiseltä (vaikkei sitä tietenkään ollut). Sitä vastoin tykättiin kovasti Vickanin puvusta ja erityisesti iltapuvuista, joita hän ja Madde käyttivät häitä edeltävänä iltana juhlakonsertissa. Kovin pieniä puvut myös olivat eli pieniä ja siroja ovat naapurimaan rinsessat!

 
 
Prinssi Bertilin kunniamerkkejä
Replika kuningatar Kristiinan istuimesta
 

Silvian puku
Victorian puku

Sofian puku
Madeleinen puku

Madden morsiusneitojen asut sekä hääjuhlaan vaihdettu (Silvian vanha) puku
Sofia juhlaleninki sekä morsiusneitojen asut
Lilianin puku
Kun kierros oli tehty, oltiin äidin kanssa jo lopen uupuneita. Onneksi pääsimme bussiin hetkeksi lepäilemään ja miettimään, mitä seuraavaksi. Osa porukkaa nimittäin lähti omille teilleen ympäri kaupunkia, kun taas osa halusi lähteä Vasa-museoon. Päätimmekin ajella jälkimmäisen porukan matkassa Djurgårdeniin ja museon pihassa sitten tuumailtiin, että kun tähän asti on tultu, niin samalla vaivalla voidaan kiertää tämäkin näyttely läpi. En ole aiemmin museossa käynyt ja nytkin väsyn takia kaikkein ylimmät kerrokset jäivät kiertämättä. Kannatti kuitenkin käydä, aion mennä uudelleen, sen verran mielenkiintoinen paikka oli! Kierroksen jälkeen käytiin nauttimassa herkulliset pannarit museon ravintolassa ja sitten olikin jo aika palata bussille.

Päivä oli pitkä ja jälkikäteen kännykän applikaatiosta huomasin, että oltiin kävelty päivän aikana pitkälti yli 13 kilometriä!! Laivalla (Amorellalla kun on tallella vielä tapasravintola) vedettiin kahteen pirkkoon kunnon tapaslautaset nollaoluiden kanssa ja jo uni maistui...

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Turistina

Tukholma on yksi lempikaupungeistani ja olen menossa sinne vielä ennen juhannusta kolmeen otteeseen. Viikolla tapahtunut on ikävästi mielessä, eikä vähiten siksi, että lähes joka reissulla tulee kuljettua Drottninggatania, vaikken välttämättä Åhlensilla aina piipahtaisikaan. Tämä postaus on ollut monta viikkoa työn alla, mutta nyt vasta saan julkaistua työkiireiden ja niiden aiheuttaman väsymyksen takia (sain tietty vähän tiedusteluakin, miksi uutta juttua ei ole pukannut..). 

Käväistiin siis tuossa kuukausi sitten sukuyhdistyksen ryhmän kanssa kevätretkellä Tukholmassa. Aiempinakin vuosina retkiä on kyllä järjestetty, mutten aikataulusyistä ole mukana ollut - ja nyt kun olin itse reissua ideoimassa, katsoin jo etukäteen, että omassa kalenterissa oli sopiva aukko retkelle. Äiti lähti reissuun matkaan, lainalapsiakin olisi ollut kiva ulkoiluttaa, mutta he jäivät kuitenkin kaikki kotiin pohjoiseen. Matka alkoi jo perjantaina, kun työpäiväni päälle kokoonnuttiin porukan kanssa Kiasman kupeessa ja lähdettiin bussilla kohti Turkua, mistä jatkoimme Viikkarin Gracella yön yli Tukholmaan. 

Jälkiruoka oli aivan hyvä :)

Laivalla meille oli varattu illallinen Buffet-ravintolassa ja saatiin pitkän päivän jälkeen vatsat täyteen, mutta nopeasti piti sitten suoriutua hyttiin levolle, sillä ohjelma maissa alkoi aamuvarhaisella. Ryhmälle oli nimittäin varattu opastettu kiertoajelu Tukholmassa ja kiersimmekin aurinkoisessa mutta hieman viileässä säässä mm. Riddarholmenilla, Skeppsholmenilla ja Djurgårdenissa. Oppaamme Joel kertoi rakennusten historiasta eläväisesti ja kyllä voin tällaista rundia suositella kaikille - niin useasti kuin kaupungissa olen käynytkin, sain paljon uutta tietoa.
Gröna Lund Skeppsholmenilta nähtynä
Södermalm
Kaupungintalo ja Bellman
Olimme jo etukäteen tiedustelleet mahdollisuutta päästä tutustumaan Ritarihuoneeseen, mutta paikka oli niin täynnä tapahtumia, ettei tällaista ryhmäkierrosta siellä meille pystytty järjestämään. Ulkopuolelta saimme taloa kuitenkin ihailla.
Poikapatsas Suomalaisen kirkon takapihalla
Vanhan kaupungin kierroksen jälkeen oli jo hieman nälkä ja kylmäkin eli lounastauko oli enemmän kuin paikallaan. Äidin kanssa valittiin ensimmäinen silmiin osunut paikka eli pieni viihtyisä kahvila Stortorgetin kupeessa. 
 
 
 
 
Kun oli saatu napa täyteen sekä lepuutettua hetki jalkoja että käytyä vessassa, olikin aika siirtyä kuninkaanlinnalle, missä ensin katsottiin vahdinvaihto ja sitten siirryttiin sisätiloihin opastetulle kierrokselle. Kuvia tuli otettua kännykällä todella paljon, mutten en tohdi niitä tähän ihan kamalasti tunkea. Kannatti käydä ja suosittelen oppaan varaamista, mikäli aihe kiinnostaa. Itsehän olen ollut Silvia-fani ja kiinnostunut kuninkaallisista jo pienestä pitäen, joten voitte arvata että tykkäsin kovasti. 
 
 
 

Linnassa oli viimeistä viikonloppua esillä myös morsiuspukujen näyttely, mutta siitä lisää sitten seuraavalla kerralla. 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Humppaa ja suklaatia

Kävin helmikuussa kertaalleen myös oikealla humpalla elikäs keikalla eli On The Rockissa kuuntelemassa ja katsomassa Borta Beastia. Kevätväsymys on vaivannut koko alkuvuoden ja melkein jätin menemättä, mutta onneksi (äidin ja sisaren yllyttämänä) läksin, sillä kyllä taas niin kivaa oli, vaikka yksin liikenteessä olinkin. On ne vaan eri veijareita noi Marzi, Leka, Tatu, Sami, Timo, Joonas ja Jarmo. Välillä irrotellaan aivan hulluna ja hulluja, seuraavassa hetkessä ollaan oikeasti niin hyviä, että itku on irrota - tällä kerralla sen teki ai-van tör-keän hieno versio Romanssista, johon yleisö intoutui mukaan laulamaan. Jos joku ei ole vielä tätä ryhmää nähnyt, niin paljon on missannut ja kannattaa pitää silmällä Rocksin keikkasivuja sekä Tiketin lipunmyyntiä, sillä keikkoja on kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin riippuen vähän siitä miten poikia huvittaa.

Ystävänpäivänä töissä
Mulla on kotikokkailut jääneet vähän vähemmälle, kiitos kevätväsymyksen ja puhtaan laiskotuksen, mutta kun viimeksi tein ruokaa, piti tölkinavaajan käyttöohjetta etsiä ihan netistä guuglaamalla. En tiedä, mistä olen saanut noin hienon Tupperwaren avaajan.. Kun kunnon ruokaa ei kotona ole tarjolla, vastaavasti suklaata (Fazerin punaista, siinä on pehmeämpi maku) olenkin sitten iltaisin vetänyt yhden levyn tahtia jo parin viikon ajan. Voisko tällä olla yhteyttä mun silmäpussien koon kanssa??
Tässähän muuten kävi niin, että humpalle lähtöjä on tälle vuodelle tulossa ihan ulkomaita (no Ruotsia vain, mutta silti) myöten. Kun näyttää olevan niin perin hankalaa saada isoja nimiä Suomeen, yritin hyvällä menestyksellä hankkia liput sekä John Mayerin toukokuiselle että Lady Gagan lokakuun Tukholman keikalle. Lady Gagan uusin levy Joanne oli sellaista matskua, että muutaman päivän ihan putkeen Spotifysta kuuntelin ja toivon, että myös keikka mua tällä uudella tulemisella miellyttää - ei aina tarvitse olla niin kamalan shokeeraavaa ja tekemällä tehtyä, välillä vois mennä musa edellä. Gagan keikkamatka on enää lentoja vailla, JM:lle on valmiina jo nekin. Ei millään malttaisi odottaa!

torstai 2. maaliskuuta 2017

Flamee

Tämän vuoden flamencofestarit olivat ja menivät muutama viikko sitten. Avajaisklubilla pääsin tällä kertaa jälleen myyntipöydän taakse kauppaa tekemään ja tulipa siinä jutusteltua yhden jännän miehen kanssa tovi siihen malliin, että yksi kaveri kysäisi ´onko tää sun mies´. No ei ollut :)

Klubi oli jälleen loppuunmyyty ja tunnelma illassa varsin leppoisa ja mukava, vaikka esitysten laatu hieman heittelehtikin. Oli kuitenkin ilo kuulla useampaakin laulajaa ja nähdä tuttuja tanssikavereita lavalla. Pikkuisen jäi kutittelemaan, että pitäisikö sitä meidän porukalla valmistella tuleville klubeille pari biisiä - jää vielä nähtäväksi.

Festareiden aikana kävin katsomassa toistamiseen Replaying Silence -esityksen, josta kyllä edelleenkin tykkäsin, vaikka looppien kanssa oli nyt hieman ongelmia ja rytmi osassa biisejä jäi ontuvaksi. Väliajan jälkeen esitetty kunnianosoitus Fernándezin flamencoperheelle oli perussettiä, jonka sitten kruunasi ihanan Maija Lepistön ihana tanssi. Ai että oli naisellista ja kuitenkin vahvaa työskentelyä batan ja huivin kanssa.
Vessaselfie Kanneltalon sinisestä valosta
Festareiden tanssikurssit jäivät minulta tällä kertaa väliin, mikä ei yllättäen edes suuremmin harmittanut. Pääesitykseen olin saanut ilmaisen lipun kiitoksena flamencoyhdistyksen lehteen tekemästäni työstä (olen siis oikolukija) ja suoraan lauantain treeneistä pikasuihkun jälkeen kiiruhdin Savoy-teatteriin, VIP:inä eturiviin. Nyt kävi sitten Losat eli Nino de los Reyes ei onnistunut tuottamaan wau-elämystä kuin yhdessä biisissä hetkellisesti. Esitys oli mielestäni dramaturgisesti tylsä ja perustui samojen maneerien eli voimallisen rynttäyksen toistoon. En myöskään juuri perustanut bändistä (sähköbasso flamencossa yäk), mutta laulaja Ismaelista sentään tykkäsin ja häntä olisin voinut kuunnella enemmänkin.

Vertauksena tuli nähtyä Lontoon flamencofestareilla esiintyvän ja viime vuonna Losan kanssa Suomessakin tanssineen Jesus Carmonan Morenon Impetu´s -esityksen promoklippi (ks. alla), jota olen tsuumaillut useaan otteeseen. Tällaista tanssia on ilo katsoa ja harmi vaan, että on kyse noin isosta ryhmästä, esitystä ei todennäköisesti tulla Suomessa näkemään.


Ryhmätreenejä on ollut jo muutamia, porukkaa paikalla enemmän ja vähemmän.. viime viikolla vedettiin kontrollerin kanssa parin tunnin treeni kahteen pekkaan, mutta saatiinpa siinä muisteltua viikkotuntienkin uusia kuvioita hieman ja tehokasta oli. Huhtikuun puolella alkaakin sitten tiiviimpi treenaaminen ja toivottavasti porukkaa on silloin jo paremmin paikalla. Ja mikä tärkeintä, kohta pääsee taas tilaamaan ja sovittelemaan uusia esiintymisasuja ja ehkä uudet kengätkin pitäisi vielä hommata...

perjantai 10. helmikuuta 2017

Lisää löytöjä

Kankea minä yritän kovasti notkistua ja vahvistaa lihaskuntoa, mutta heikolta näyttää, vaikka ostin alesta oikein välineitäkin. Kuvaa varten sain ne sentään jo muoveista pois, mutta oikeaan käyttöön ei joogamattokaan ole vielä mulla päätynyt. Venyttely treenien jälkeen kyllä oikeasti tekisi hyvää, mutta kun se ryhtyminen on niin vaikiaa..
Casallin setti vain 12,-
Olin jo päättänyt ostaa uudet farkut, mutta ostinkin sitten L´Orealin naamion ja hassuttelin itsekseni kotona sen kanssa. Lisukkeeksi sain vielä Clarinsin kivan pussukan ja matkakokoiset vartalotuotteet :)
Sukuyhdistyksen hallituksen kokouksen merkeissä käytiin jälleen kokoustamassa ja syömässä hyvin. Tälläkään kertaa ei päästy ruuan suhteen pettymään eli Kasarmitorin kupeessa oleva The Cock yllätti erittäin positiivisesti. Alkuruoka Broccoli Tempura avocado- ja wasabijugurtilla meni parempiin suihin alta aikayksikön ja oli aivan törkeän hyvää eli ei ehtinyt kuvattavaksi. Myös blini lisukkeineen maistui, vaikkei nyt ihan niin wau-elämystä aiheuttanut. Täytyy kyllä uudestaankin käydä tuolla syömässä, näytti olevan muutenkin erittäin suosittu paikka. Niin ja sitä paitsi meitä palvellut ponnaripäinen tarjoilijapoitsu oli tosi söpö ja hällä oli sopivasti pilkettä silmässä.
 
Jälkkäriksi valitsin lemontartin ja tyytyväisenä jatkoin kokouksen jälkeen kotiin. Nyt pitäisikin vielä tehdä päätös siitä, lähdenkö mukaan yhdistyksen maaliskuiselle kevätretkelle - yllätysyllätys Tukholmaan.