torstai 8. kesäkuuta 2017

Esiintyvän flamencotaiteilijan elämää

Kevätnäytös tuli ja meni ja tällä kertaa Kanneltalon sali oli loppuunmyyty - kiitos esityspäivän Helsingin Sanomissa olleen menouutisen! Olin toivonut keskiviikoksi vapaata töistä, jotta ehdin suorittaa kaikki tarpeelliset toimet kuten pukujen silityksen kotona ennen Kanneltalolle lähtemistä. Kävin myös hakemassa Stockalta vielä lisää hiusverkkoja sekä eväät pitkää iltaa varten ja koin ratikassa kauhun hetkiä. Katjalta nimittäin tuli vielä lisäys juontoteksteihin, mulla juontokortit valmiiksi askarreltuina ja muutamaan kertaan hiusharjaan läpi luettuina, mutta ei tietenkään tietokonetta eikä tulostinta kotosalla. Onneksi pikaisen Whatsapp-viestittelyn jälkeen apuun tuli koodinimi Biologi, joka tulosti juonnot lisäyksillä varustettuina ja Kantsussa fiksasin kortit kuntoon saatuani puvut uudelleen silitettyä, ne kun ehtivät matkalaukkukuljetuksessa jo uudet rypyt saada.

Ongelmia esityksiin valmistauduttaessa aiheuttaa mun hiuksisto, sillä en ole kovinkaan etevä sitä laittelemaan. Tukka on pitkä ja materiaalia paljon ja lisäksi hiukseni ovat liukkaat, eivätkä mun kätöset taivu taakse niin hyvin, että saisin väkerrettyä kovin kaunista näkymää. Kolmeen biisiin tarvittiiin asusteita päähän, joten vielä maanantaina kävin ostamassa erinäisiä kukkia, pinnejä ja renksuja, jotka onneksi sopivat mainiosti meidän tarkoituksiin. Sain vetäistyä WA-ringille esimerkkinutturan ja tykästyin kovasti tuohon ruusurenksuun, joita jäikin sitten muutama yli ja mulle kotivarastoon seuraavaa käyttöä varten. Väri sattuu olemaan ihanasti juuri saman punainen kuin Erlandiin teetetyssä puvussa. Hiusten lisäksi myös naamaa täytyy laittaa eri meiningillä kuin normaalisti, joten treenasin parina iltana töiden jälkeen mustan luomivärin ja kajalin sutimista silmiin ennen iltapesuja. Lähetin kuvat arvostelua varten sisarelle ja äidille, ja sisar oli sitä mieltä, ettei meikissä mitään vikaa ollut, mutta ilme oli outo. Se mikään outo ollut, mun naama nyt vaan näyttää tuolta.
Kanneltalossa esityspäivänä oli hulina käynnissä jo iltapäivästä saakka. Saavuin paikalle ensimmäisenä ja sain näyttämömestarin ja äänimiehen kanssa tehtyä soundcheckin heti kättelyssä. Tässä vaiheessa kaikkein pahin jännitys oli jo vähän laantunut, sillä kotonahan mua vielä jännitti niin että suorastaan oksetti! Biologi ja Katjakin saapuivat paikalle piakkoin ja Katja yllätti minut kiitokseksi hankkimallaan upealla liljakimpulla. Enhän sellaista ollut yhtään odottanut, kiitokseksi olisi riittänyt kaksi kavereilleni saamaani vapaalippua. Biologi väänsi mulle jälleen hienon nutturan ja musiikin kanssa vedetyn läpimenon jälkeen odoteltiin sitten esityksen alkamista. 
Kumipuku on tanssijan paras ystävä (toinen hyvä kaveri Ässä-fani kuvassa oikealla)
Esitys taisi mennä ihan hyvin, sillä kukaan ei kaatunut (edes lattian tai kahdeksan piruetin takia), eikä kenenkään keppi tai viuhka pudonnut, yleisöstä kuului jaleoita ja ystäväni Ryhanna oli kyynelten partaalla, kun näimme katsomossa jälkikäteen. Joonaksen kitarointiin oli hieno tanssia ja viimeisen treeniviikonlopun päätöksellä saatiin myös Katja lavalle livebiisien palmeraksi, mistä olikin rytmisesti tosi paljon tukea myös tanssille. Kummipojan äiti oli vaparilla katsomossa ja hän oli napannut muutamia kuvia; alla olevat viuhka-guajiraksen kuvat ovat siis hänen kännykästään. Lisäksi serkkuni Höpölän emäntä oli ihan virallisestikin kuvaamassa ja osa kuvista on katsottavissa Katja Lundén Companyn FB-sivuilla.

Illasta jäi ihanasti tosi kiva fiilis ja kiitoksia tuli vielä Kantsun asemallakin. Ei siis haitannut, että parissa kohtaa oli pakko vähän feikata koputuksissa, kun jalat eivät yksinkertaisesti enää toimineet plus että niin kuin jo etukäteen arvelin, viimeiseen juontoon lähtö oli ihan hieman hankala. En siis pystynyt kunnolla aloittamaan juontotekstiä viimeisenä vedetyn Fangalin sekä Blue Flamencon Anjan 60-v. yllärikukituksen jälkeen, vaan jouduin kokoamaan itseäni ja vetämään henkeä hetken omituisella höpöttämisellä, kääk.. No eipä tullut ainakaan läpikäsikirjoitettua pönötystä, vaan enemmänkin sellaista ex tempore stand up -fiilistä. Illan päättänyttä Katjan companyn Flamencosauna-otetta ei päästy takahuoneesta ihailemaan, mutta se mitä lämpiöön lavalta Kimmo Pohjosen musiikista ja kavereiden jaloista kuului, on varmaan ihan mahtavaa. Onneksi pääsen näkemään koko teoksen loppukuusta Tampereen festareilla, jonne ollaan porukalla lähdössä.

Ihana työkaveri Tiinuli toi ruusuja mulle vielä töihinkin ja tuossa ne ovat pöydällä mua ihastuttaneet koko viikon <3<3<3<3
 
ps. otsikossa on pieni annos suvunsisäistä huumoria, terveiset Espanjan kummitädille!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Bruno ja XXIV Magic

Muutama vuosi sitten oltiin työkavereiden kanssa Madonnan Olympiastadionin keikalla ja siinä kun rouvaa lavalle odoteltiin, kuunneltiin ämyreistä muuta musiikkia, mm. Bruno Marsia. Muistan sanoneeni kavereille, että sinä päivänä kun tämä heppu Suomeen tulee, minä olen kyllä keikalla ja niin kävi, vaikka sitä päivää saatiin ihan jonkin verran odottaa!

Moonshine Jungle Tour ei koskaan muualta Euroopasta Suomeen yltänyt, mutta tuorein 24K Magic World Tour tuli kuin tulikin ja sain liput hommattua meille samana päivänä kuin ne myyntiin tulivat. Pientä jänskämomenttia aiheutti maininta mahdollisesta näkörajoitteesta, mutta kun Hartwall Arenalle päästiin, huoli osoittautui turhaksi, sillä olimme aivan lavan sivustalla, eikä lavan rakenteistakaan ollut isompaa näköhaittaa kuin vain keikan yhdessä osuudessa valopilareiden laskeuduttua katosta. 

Lämppärinä toimi mulle täysin tuntematon nimi Anderson .Paak, jonka biisejä ehdin kuunnella ihan peräti kaksi odotellessani kaveriani ja poikaansa areenan edustalla. Kävipä kuitenkin niin, että herra oli varsin hurmaava ja näköjään omasi valmiin Suomessa fanipohjan ja tykkäsin setistä kovasti - niin paljon, että keikan jälkeen mukaan merchandise-pöydästä lähti nimenomaan .Paak-paita, senkin takia, että siinä oli mansikka! Anderson lauloi hyvin ja oli myös erittäin taitava rumpali; alkuun nimittäin ihmeteltiin rumpusettiä, jota kukaan ei soittanut taustabiittien tullessa koneelta, mutta meno vain parani Andersonin siirtyessä kannujen taakse. 
Anderson .Paak

Lavan vaihdosten jälkeen Brunoa ja The Hooligans -bändiä saatiin odotella pieni hetki, mutta kun keikka pääsi vauhtiin ensimmäisen biisin ja hillittömien pyropaukkujen saattelemana, niin siinähän meni pari tuntia ihan vilauksessa. En ihan heti muista, milloin olisin tanssinut ja laulanut yhtä täysillä kuin tällä keikalla, oli siis aivan mahtavaa. Pari suokkaribiisiä edelliseltä Unorthodox Jukebox -levyltä jäi puuttumaan, enkä nyt niin hirveästi ennen keikkaa ole tykännyt uudelta matskusta, mutta show oli kerta kaikkiaan niin vetävä, että eihän tuota voinut olla rakastamatta. 


Bändi svengasi ja Hooligans-siipiveikot Phil Smeeze ja Kameron Whalum etunenässä vetivät show´ta eteenpäin. Tykkään aina yhtä paljon siitä, että miehet laulavat ihanasti stemmoja ja nää heebot kun vielä tanssivatkin... siis jos ei tullut selväksi, niin tykkäsin. TYKKÄSIN!



Keikalta paluu sujui ihmisvilinässäkin rauhallisesti, mutta keikan jälkeinen euforinen fiilis muuttui kertaheitosta seuraavana aamuna, kun uutiset kertoivat Manchesterin tapahtumista. Toivottavasti Suomessa ei tuollaista tulla koskaan näkemään.



tiistai 30. toukokuuta 2017

Shoppailua ja sushia

Tulihan sitten John Mayerin keikan jälkeen käytyä vielä kertaalleen tälle keväälle Tukholmassa - olin siis aiemmilta risteilyiltä shoppaillut sen verran, että lisää matkaa pukkasi ja koska kesäkuun kalenteri on täyttynyt mm. tiiviskurssista ja lomaviikosta, pitihän mun se ilmainen matka käyttää jo ennen toukokuun loppua. Ihan helpolla ei onnistunut nytkään eli ennen sunnuntai-iltapäivän lähtöä äitienpäivänä meillä oli vielä pienryhmätreenit Fiesta Flamencalla. Kivaa oli ja etenkin keppisigi alkaa nyt olla erittäin hyvässä vormussa - mikä on tietty hyvä juttu, kun esitys on HUOMENNA! JÄNNÄÄ!
Cuevaan johtava ramppi ja Johanneksen kirkko
Sen verran olen turvallisuushakuinen ja kaavoihini kangistunut ihminen, että Tukholmassa kiersin jälleen vanhat tutut paikat ja aamiaisen viinereineen nautin Kungsgatanilla. Ostoslistalla ei ollut mitään suurempaa, paitsi että olin luvannut tuoda työkaverin tyttärelle tiettyä purkkaa, jota ei Suomesta saa, ja toista työkaveria ilahdutan aina ruotsalaisilla juorulehdillä, jotka tietty luen itse jo laivalla. Zarasta ostin itselleni ihan tuosta vaan neuleen ja pienille pojille t-paidat, muuten ei tehnyt mieli mitään.

Risteilyltä tiistaina palattuani mulla oli vapaapäivä ja olin varannut itselleni puolentoista tunnin treeniajan cuevaan. Kertailin esityskoreografioiden koputuksia ja otin muutamat läpimenot myös edistyneiden ryhmän kevään biisistä, josta oli sovittu kevään päätteeksi vedettävän sooloversiot - tää treeni oli ihan itseäni varten, kun olin ehtinyt sooloni esittää jo viikkoa aiemmin (ja meni vieläpä hyvin, vaikka olisihan tää lisätreeni tehnyt gutaa suoritusvarmuudelle). Ennen viikkotuntia mulla oli hieman luppoaikaa ja päätin käydä tutustumassa Hanko Sushin tarjontaan myös täällä koti-Helsingissä. Hyvältä maistui lounassushit vanhan kustannuspaikan entisessä röökikopissa eli akvaariossa, joka sijaitsee siis keskustan Stockmannin 8. kerroksessa. Totisesti olen nyt tykästynyt sushiin ja onneksi myös nykyisellä kustannuspaikalla on mahdollisuus siitä nauttia, lähistöllä on Hanko Sushin lisäksi myös toinen kokeilemisen arvoinen paikka, jossa toivottavasti eivät ole rajoittamassa sushibuffet´n syömismääriä, sen verran monta kertaa kävin lautasta täyttämässä viimeksi käydessäni. 
Hanko Sushi HT8
Olen jo jonkin aikaa ihaillut kotimaista Lumoan-merkkiä ja nyt kun aikaa oli, käväisin Katariinankadun myymälässä sillä seurauksella, että kotiin päätyi kiva paketti ja kaunis t-paita. Sen verran väsynyt olin treenien ja sushiannoksen jälkeen, etten jaksanut sovittaessa ottaa housuja pois jalasta, joten mekko-ostos, joka varsinaisesti oli mielen päällä, jäi tällä kertaa tekemättä. Hieman jäi kaihertamaan, pitää käydä uudemman kerran kunnolla sovittelemassa. 
Aiemmin olin jo ostanut uudet lempisämpylät eli Otz:in Jessica-sandaalit, joita ihailin maahantuojapariskunnan rouvan jalassa jo viime kesänä. Näillä kelpaa lämpsytellä tulevana kesänä mihin nokka nyt sitten sattuu osoittamaankaan. Nyt nimittäin tekee niin kovasti mieli Espanjaan, ettei mitään rajaa! Lentojen suhteen tässä vielä arvon ja arvon, mutta hotellit (jotka on niin helppo perua) mulla on kyllä jo varattuina... 

Ja loppuun vielä mainos: Flamencon ilta on huomenna klo 19 Kanneltalossa, tervetuloa paikalle - liput myynnissä osoitteessa lippu.fi!!

tiistai 23. toukokuuta 2017

TSFE eli kaikkea etsimässä

Fanityttö käväisi keikkamatkalla eli kun John Mayeriä ei näköjään millään ilveellä saada Suomeen, vaikka käykin Tanskassa ja Ruotsissa, tein pari viikkoa sitten pikavisiitin Tukholmaan. Aamupäivälle oli varattuna ryhmätreenit, joten tosi pikapikaa piti rientää salilta kotiin ja suihkunraikkaana sitten lentokentälle. Onneksi junayhteys toimi, eikä lähtöjä oltu peruttu, niin kuin joskus käy. Lentokin sujui hyvin ilman kommelluksia (tuoreessa muistissa vielä Oulun reissu, jossa kapteeni veti koneen kesken laskeutumisen takaisin ylös syystä että näkyvyys oli niin huono!) ja ennätin juurikin sopivasti keskustaan vievään bussiin. 

Olin ajatellut ottaa pienet tirsat ennen Globenille suuntaamista, mutta se jäi vain haaveeksi, sillä hotellin uumenista kuului vasarointia melkein 45 minuutin ajan putkeen - tästä lähti kyllä hotellille palautekyselyn kautta viestiä takaisin kotiin päästyäni. No, onhan se silmät kiinni makoilukin jonkinlaista lepoa, vaikken unta saanutkaan. 

Metroyhteydet olin varmistellut jo etukäteen, joten Globenille pääsin näppärästi ja hyvissä ajoin. Ostin merchandise-pöydästä t-paidan ja nyt korttimaksupäätekin toimi - viimeksi JM:n keikalla oli häikkää suomalaisten luottokorttien kanssa. Vähän oli nälkä, kun en sitten aamiaisen ollut mitään suuhuni ehtinyt pistää, joten ostin puolikylmän hodarin ja omenamehun, jotka auttoivat pahimpaan hätään ja eikun omalle paikalle istumaan lämppäriä kuuntelemaan. Niin kuin viimeksikin, lämppärinä toimi Andreas Moe ja ihan kivasti hän musisoi tälläkin kertaa. Oli kiva myös seurata lavanvaihtotapahtumia ja ensimmäistä kertaa osui silmään sellainenkin juttu, että mikrofonin korkeus lattiasta mitataan ja vielä tarkistusmitataan ennen keikan alkua artistia varten. Oispa kiva olla sellaisessa hommassa!

Itse John Mayer ei pettänyt, vaan veti hyväntuulisena aivan loistavan keikan, joka koostui viidestä episodista: Full Band, Acoustic, John Mayer Trio (eli samalla kertaa tuli tsekattua muutaman biisin verran myös liki legendaaristen Steve Jordanin ja Pino Palladinon kompittelua), Full Band toistamiseen ja viimeisenä JM säestämässä itse itseään valkoisella pianolla. Taustalla pyörivä videomatsku tuki musiikkia hienosti ja kyllä mää vaan niin tykkäsin. Ei olisi malttanut kuviakaan ottaa, mutta pitihän niitä nyt muutama sentään... 
Keikan jälkeen viisaana seurasin hallilta lähtevää porukkaa Gullmarsplanin metroasemalle, jolta kulki kaupunkiin päin kolme linjaa (Globenia lähimmältä vain yksi, huom!), joten pääsin parin minuutin päästä lähes tyhjään metroon ja muutamassa minuutissa takaisin keskustaan. Tässä vaiheessa nälkä oli jo melkoinen, hotellihuoneeseen mukaan lähti lähi-Mäkkäristä kolme hampurilaista ja pullo vissyä. Aamulla ei onneksi ollut kentälle mikään kiire eli vedin buffet-aamiaisen kitusiin oikein huolella. 

lauantai 13. toukokuuta 2017

Namilakko ja muut pikakuulumiset

Kevät on edennyt jo pitkälle ja näytöksemme koittaa ihan muutaman viikon päästä. Palkitsin töissä ja treenisalilla ahkeroimiseni uusilla flamencokengillä, jotka ovat ah niin kauniit (mutta käytössä oikea kenkä ei istukaan ihan perfect). Esiintymisasutkin olen saanut fiksattua, ao. kuvan punaisen leningin kolmannen sovituksen jälkeen ja viime keväänä hankitut puvut on otettu tuultumaan. Selvittelin myös huivini kaikki hapsut ja laitoin vakaasti korvan taakse, ettei sitä kannata säilyttää muovipussiin ja vaatehuoneen laatikkoon ryntättynä, vaan mieluummin henkarilla roikkumassa. 

Kaikki biisit ovat nyt valmiit ja viikkotreenit jatkuvat tänään pienen tauon jälkeen, ryhmätreenejäkin on vielä muutamat jäljellä. Olen myös saanut valmiiksi juontoteksteistä ensimmäisen luonnoksen ja taitaakin olla niin, että se puoli jännittää tälläkin kertaa eniten - varsinkin kun viimeinen biisi eli Joonaksen Fangal on kestoltaan kuusi minuuttia ja sen jälkeen tulee heti suoraan mun viimeinen spiikki.. Myös viuhkabiisi Earth Second hieman vaivaa, sillä treeneissä olen onnistunut laittamaan viuhkan kauluksesta sisään oikein päin (siis osa biisistä tanssitaan ilman viuhkaa, kun pitää heilutella käsiä) tasan kerran ja kun se halvatun väline pitäisi saada sieltä rintsikoista suht nopeasti poiskin vielä.. 
 
Huhtikuun alkupuolella huomasin yllättäen, että olin ollut ilman suklaata, pullaa ja jäätelöä useita päiviä, ja päätin sitten suorittaa ihmiskokeen. Käytännössä siis laitoin sokeria vain kahviin, enkä syönyt mitään ylimääräistä makeaa melkein neljään viikkoon! Iltaisin narskuttelin tv:n ääressä porkkanoita ja kuinka ollakaan, makeanhimo tuntuu nyt jääneen pysyvästi pois, jopa niin että suklaa ei oikeasti maistu enää millekään! Pystyin pitäytymään lakossa jopa yhden Tukholman reissun verran, mutta lopulta koe päättyi käydessäni talvilomalla kotona Oulussa, siellä äidin ostamat mini-Magnumit veivät voiton. Jäätelö siis menee alas ja maistuu hyvälle, pullaa ei ole vielä testannut. Omasta mielestä iho on pikkuisen kirkastunut (sisaren mukaan mulla on silmissä vikaa) ja kyllähän tuo vyötärö taitaa olla tätä nykyä hieman kapeampi, kun housujen vyötärölle jää pieni rako :)

Oulussa tuli nähtyä myös lainalapsia, kun pienet pojat olivat kylässä koko päivän. Ihanat pelailivat kännyköillä jotain Hill Climb Racing -peliä niin, että välillä toinen poika istui vasemmalla ja toinen oikealla polvella. Valitettavasti ei päästy koko päivänä puistoon tai Tilda-neidin kanssa ulkoilemaan, kun sää oli aivan järkyttävä. Myös Kultapoika ja Pimpula kävivät pikaisesti kylässä ja seuraavan kerran nähdäänkin kesäkuussa, kun mulla on kesäloman ensimmäinen viikko ja ennen juhannusta juhlitaan Kultapojan siskon ripiltä pääsyä.   
Kaisaliininin kanssa käväistiin lounaalla Hanko Sushissa ja kyllähän tuo maistui - olenhan näin kypsemmällä iällä huomanut tykkääväni tosi paljon sushista. Sääkin oli jo sen verran parantunut, että samalla kaupunkireissulla pääsin kävellen käymään hautausmaalla ja siivosin isovanhempien ja muiden sukulaisten haudoilta kynttiläjämät roskiin. Kotimatkalla sitten alkoikin taas kamala räntäsade..

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Toinen rykäisy Tukholman reissulta

Kuninkaanlinnan kierros päätettiin morsiuspukujen näyttelyyn, joka oli avoinna viimeistä viikonloppua. Pikkuisen kiirettä pukkasi, mutta kaikki oleellinen saatiin nähtyä. Pukujen lisäksi esillä oli muita juhla-asuja sekä kunniamerkkejä, koruja ja mitaleita, mutta kyllähän nyt oli niin hienoa päästä näkemään puvut ihan lähietäisyydeltä. Madeleinen morsiuspuku oli pieni pettymys ja helman kangas näytti halvalta ja ryppyiseltä (vaikkei sitä tietenkään ollut). Sitä vastoin tykättiin kovasti Vickanin puvusta ja erityisesti iltapuvuista, joita hän ja Madde käyttivät häitä edeltävänä iltana juhlakonsertissa. Kovin pieniä puvut myös olivat eli pieniä ja siroja ovat naapurimaan rinsessat!

 
 
Prinssi Bertilin kunniamerkkejä
Replika kuningatar Kristiinan istuimesta
 

Silvian puku
Victorian puku

Sofian puku
Madeleinen puku

Madden morsiusneitojen asut sekä hääjuhlaan vaihdettu (Silvian vanha) puku
Sofia juhlaleninki sekä morsiusneitojen asut
Lilianin puku
Kun kierros oli tehty, oltiin äidin kanssa jo lopen uupuneita. Onneksi pääsimme bussiin hetkeksi lepäilemään ja miettimään, mitä seuraavaksi. Osa porukkaa nimittäin lähti omille teilleen ympäri kaupunkia, kun taas osa halusi lähteä Vasa-museoon. Päätimmekin ajella jälkimmäisen porukan matkassa Djurgårdeniin ja museon pihassa sitten tuumailtiin, että kun tähän asti on tultu, niin samalla vaivalla voidaan kiertää tämäkin näyttely läpi. En ole aiemmin museossa käynyt ja nytkin väsyn takia kaikkein ylimmät kerrokset jäivät kiertämättä. Kannatti kuitenkin käydä, aion mennä uudelleen, sen verran mielenkiintoinen paikka oli! Kierroksen jälkeen käytiin nauttimassa herkulliset pannarit museon ravintolassa ja sitten olikin jo aika palata bussille.

Päivä oli pitkä ja jälkikäteen kännykän applikaatiosta huomasin, että oltiin kävelty päivän aikana pitkälti yli 13 kilometriä!! Laivalla (Amorellalla kun on tallella vielä tapasravintola) vedettiin kahteen pirkkoon kunnon tapaslautaset nollaoluiden kanssa ja jo uni maistui...

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Turistina

Tukholma on yksi lempikaupungeistani ja olen menossa sinne vielä ennen juhannusta kolmeen otteeseen. Viikolla tapahtunut on ikävästi mielessä, eikä vähiten siksi, että lähes joka reissulla tulee kuljettua Drottninggatania, vaikken välttämättä Åhlensilla aina piipahtaisikaan. Tämä postaus on ollut monta viikkoa työn alla, mutta nyt vasta saan julkaistua työkiireiden ja niiden aiheuttaman väsymyksen takia (sain tietty vähän tiedusteluakin, miksi uutta juttua ei ole pukannut..). 

Käväistiin siis tuossa kuukausi sitten sukuyhdistyksen ryhmän kanssa kevätretkellä Tukholmassa. Aiempinakin vuosina retkiä on kyllä järjestetty, mutten aikataulusyistä ole mukana ollut - ja nyt kun olin itse reissua ideoimassa, katsoin jo etukäteen, että omassa kalenterissa oli sopiva aukko retkelle. Äiti lähti reissuun matkaan, lainalapsiakin olisi ollut kiva ulkoiluttaa, mutta he jäivät kuitenkin kaikki kotiin pohjoiseen. Matka alkoi jo perjantaina, kun työpäiväni päälle kokoonnuttiin porukan kanssa Kiasman kupeessa ja lähdettiin bussilla kohti Turkua, mistä jatkoimme Viikkarin Gracella yön yli Tukholmaan. 

Jälkiruoka oli aivan hyvä :)

Laivalla meille oli varattu illallinen Buffet-ravintolassa ja saatiin pitkän päivän jälkeen vatsat täyteen, mutta nopeasti piti sitten suoriutua hyttiin levolle, sillä ohjelma maissa alkoi aamuvarhaisella. Ryhmälle oli nimittäin varattu opastettu kiertoajelu Tukholmassa ja kiersimmekin aurinkoisessa mutta hieman viileässä säässä mm. Riddarholmenilla, Skeppsholmenilla ja Djurgårdenissa. Oppaamme Joel kertoi rakennusten historiasta eläväisesti ja kyllä voin tällaista rundia suositella kaikille - niin useasti kuin kaupungissa olen käynytkin, sain paljon uutta tietoa.
Gröna Lund Skeppsholmenilta nähtynä
Södermalm
Kaupungintalo ja Bellman
Olimme jo etukäteen tiedustelleet mahdollisuutta päästä tutustumaan Ritarihuoneeseen, mutta paikka oli niin täynnä tapahtumia, ettei tällaista ryhmäkierrosta siellä meille pystytty järjestämään. Ulkopuolelta saimme taloa kuitenkin ihailla.
Poikapatsas Suomalaisen kirkon takapihalla
Vanhan kaupungin kierroksen jälkeen oli jo hieman nälkä ja kylmäkin eli lounastauko oli enemmän kuin paikallaan. Äidin kanssa valittiin ensimmäinen silmiin osunut paikka eli pieni viihtyisä kahvila Stortorgetin kupeessa. 
 
 
 
 
Kun oli saatu napa täyteen sekä lepuutettua hetki jalkoja että käytyä vessassa, olikin aika siirtyä kuninkaanlinnalle, missä ensin katsottiin vahdinvaihto ja sitten siirryttiin sisätiloihin opastetulle kierrokselle. Kuvia tuli otettua kännykällä todella paljon, mutten en tohdi niitä tähän ihan kamalasti tunkea. Kannatti käydä ja suosittelen oppaan varaamista, mikäli aihe kiinnostaa. Itsehän olen ollut Silvia-fani ja kiinnostunut kuninkaallisista jo pienestä pitäen, joten voitte arvata että tykkäsin kovasti. 
 
 
 

Linnassa oli viimeistä viikonloppua esillä myös morsiuspukujen näyttely, mutta siitä lisää sitten seuraavalla kerralla.