sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lukuhaasteeseen upposin

Marraskuun kunniaksi päätin sitten osallistua lukuhaasteseen, jossa joka päivä pitäisi saada luettua 30 sivua kaunokirjallisuutta. Mun yöpöydällä kirjoja kyllä riittää ja sieltä ensimmäisenä käsiin osui äidiltä lahjaksi saatu Nobel-voittaja Mario Vargas Llosan Tuhma tyttö. Vaikka 30 sivua päivässä tuntui ajatuksena alkuun haastavalta, kyllähän se haaste siitä sitten vauhdilla käyntiin lähti, jopa siis siinä määrin, että muu työn ulkopuolinen tekeminen on jäänyt todella reippaasti vähemmälle. En siis iltaisin malttaisi millään laskea kirjaa kourasta. Olen Tuhman tytön lisäksi saanut kahlattua tähän mennessä John Irvingin opuksen Viimeinen yö Twisted Riverillä ja nyt on vielä jäljellä vajaat parisataa sivua Irvingin Minä olen monta -teoksesta.

Olenhan mä nyt sentään jotain muutakin saanut aikaiseksi. Kävin taas Ted Bakerin ystävämyynnissä ja tarjosin päiväkahvit stadissa piipahtaneelle Affe-veljelleni. Olen skypetellyt pienten poikien kanssa, jotka erityisesti tykkäävät katsoa iPadin kameran kautta ikkunani alla kulkevaa raitiovaunu- ja bussiliikennettä. Mehmeli on pariin kertaan hellyyttävästi kutsunut kyläilemään, mutta enhän minä täältä ennen joulua heille ehdi :(. 

Sevilla-fiilistelyä postikorteilla
Saalis ystävämyynnistä

Leffassa olen yrittänyt kompensoida pitämääni liian pitkäksi venähtänyttä taukoa ja käyttänyt oikein urakalla sarjalippuja. Nightcrawler, johon edellisessä postauksessa viittasin, tuli nähtyä ja sen jälkeen ihanan itkettävä, vaikka hieman ennalta arvattava Tähtiin kirjoitettu virhe, Guardians Of The Galaxy, Nick Cave -filkka 20.000 Days On Earth ja viimeksi tänään tuorein Nälkäpeli eli Matkijanärhi 1. Yrityksenä oli sitä ennen katsoa leffateatterissa väliin jäänyt Vihan liekit DVD:nä kotisohvalla, mutta tilaamani levy ei sitten suostunut toimimaan mun monitoimilaitteessa - ja tietenkin olin ehtinyt jo hävittää toimituksen mukana tulleen lapun, jolla olisin voinut tuoteviasta reklamoida.. Noh, kun olin kirjat lukenut, ei nyt sillä lailla kamalasti jäänyt juonesta paitsi. 

Finnkinon hienoja tapahtumia olen ihastellut eli fiilistelin V&A Museumin David Bowie -näyttelyn ja viikko sitten katsoin NT liven Frankensteinin, jossa Benedict Cumberbatch oli Hirviönä ja Jonny Lee Miller itse Frankensteinina. Huomenna menen uudestaan katsomaan, miten toimii, kun vetävät pääroolit toisin päin. Ihan mahtavaa, että Suomessakin pääsee näistä esityksistä ja maailmankuuluista näyttelijöistä tällä tavalla nauttimaan.


Töissä on piisannut hommia ja flamencoakin on vedetty. Nyt myös Tientos Griegos on valmis ja ensi viikolla Katja tulee tarkistamaan toteutuksemme, jotta kaikki asennot, käden ja sormien ojennukset, päät ja piruetit saadaan hinkattua ryhmänä yhtenäisiksi. Ai että tulee olemaan muuten siistiä vetää juuri tuo biisi oppilasnäytöksessä kolmen viikon päästä. Ja koska olen ollut niin kiltti, hyvä tyttö ja muutenkin mukava ja näköjään laiskanhivakkuudesta huolimatta halutessani kuitenkin kohtalaisen aikaansaava ihminen, ostin itselleni uuden tuoksun ja sain tuollaisen kivan lahjapussukan vielä kaupan päälle. 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Leffan lumoissa ja vähän tanssinkin

Elokuvissa käyminen on flamencon rytyyttämisen ohella kyllä oiva keino nollata päätä. Ostin nyt vihdoin lisää noita mainioita Finnkinon sarjalippuja ja sain niitä pari kappaletta lisää töistä Sbutleriltakin. Viime viikonloppuna näin kaksi filmiä eli Jason Batemanin & kumppaneiden (mm. aina mainio Tina Fey, Jane Fonda, Rose Byrne ja Dax Shepard) This Is Where I Leave You - suomeksi sietämättömästi Seitsemän sietämättömän pitkää päivää sekä La Grande Bellezan. Jason Batemanista jostain syystä tykkään kovasti (roolihahmonsa ovat aina jotenkin sopivan tavallisia ja niiden huumori osuu mussa oikeaan kohtaan) ja elokuvakin oli hyvä, nauratti ja itketti sopivassa suhteessa. Suuri kauneus oli alkuun ihan outo, italialaiset vissiin ovat vähän sellaisia, mutta loppua kohti tykästyin tähänkin filmiin. Rooma oli kaunis, siellä voisin eli haluaisin joku päivä käydä. 

Mulla kun näkyy noita maksukanaviakin, tulee aina tallennettua sieltäkin elokuvia ja sarjoja, jotka näytetään Suomen televisiossa paljon myöhemmin. Välillä pitää boksia ihan vallan ajatuksen kanssa tyhjennellä, jota sinne taas jotain tallennettavaa mahtuisi ja katsoin nyt sitten Steven Soderberghin Behind The Candelabran, joka kertoi pianotaiteilija Liberacen elämän viimeisistä vuosista ja suhteesta nuorempaan mieheen. Herkullisissa rooleissa Michael Douglas ja Matt Damon, myös vanha teini-idoli Rob Lowe (mmm Youngblood!) oli mukana. Työviikon päätteeksi olin varannut lipun Furyyn eli Brad Pittin tähdittämään 2. maailmansodan loppuvaiheista kertovaan sotaelokuvaan eli sekin tuli kuitattua nähdyksi heti ensi-iltapäivänä. Hienot näyttelijät, etunenässä eritoten Shia LaBeouf, jota hankalaksi tyypiksi kutsuvat. Aivan sama mulle, kun tekee niin hienoja rooleja. Joskus takavuosina katsoin sellaisen episodielokuvan kuin New York, I Love You, missä hän teki minuun suuren vaikutuksen. 

Tänään tein päiväkävelyn ihanan auringonpaisteisessa syyskelissä Töölönlahden kautta Tennispalatsiin ja katsoin Vadelmavenepakolaisen. Mielensäpahoittajan tapaan tämäkin elokuva oli mulle pieni pettymys, en oikein tykännyt Jonas Karlssonista pääroolissa, kun taas Solsidanista tuttu Josephine Bornebusch tummassa tukassa oli kyllä hyvä. Huomenna olisi tarkoitus nähdä tälle viikolle vielä Nightcrawler, jonka traileri vaikutti lupaavalta.. Ja Jake Gyllenhaal kannattaa nähdä aina. 

Huomenna pitäisi myös vääntäytyä tanssiyhdistyksen salille, sillä pienen porukan kanssa saimme mahdollisuuden esiintyä tulevana itsenäisyyspäivänä eräässä ravintolassa pidettävässä tilaisuudessa, jonne vallankin illalliskortteja myydään. Muutama kerta tässä on siis fandangoa treenattava ja opemme Katja tulee salille parina iltana vastaamaan ns. näyttämöohjauksesta. Pieniä muutoksia saattaa koreografiaankin tulla, kun alunperinhän tuo biisi oli tarkoitettu sooloksi, mutta toimii varmasti myös tällaisen pienen ryhmän vetämänä. On tässä muutenkin treeneissä käyty ja hikoiltu, kun opiston salien ilmastointi ei oikein tunnu toimivan ja ite kun tanssista oikein innostun, vedän aina sata lasissa.. Jos ei tunnu missään, ei kyllä tee kunnolla! Piruetteja on harjoiteltu kovasti sekä lantiolla, taivutuksella, kyykällä, puristuksella että jalannostolla ja ilman - alan päästä kärryille näköjään pikku hiljaa niissäkin, kun vain uskallan tempaista.