Kohti helmikuuta

Oikein kunnon talvesta ei täällä Helsingissä ole ollut tietoakaan, mutta tänään aamulla oli pikkupakkasta ja aurinkokin on juuri ehtinyt paistaa hetken taivaalla paljastaen luonnollisesti meidän toimiston hieman likaiset ikkunat. Lunta saisi mieluusti tulla hieman lisää, kunhan vain ei ylihuomenna perjantaina, kun joukkoliikenne on seis metro- ja ratikkaliikennettä myöten. Olen jo ehtinyt harjoitella työmatkakävelyjä, vaikka aamuisin tunnustan olevani mukavuudenhaluinen ja useimmiten nappaavani raitiovaunun kotitalon edessä olevalta pysäkiltä. Tällä viikolla kuitenkin olen kävellyt töistä kotiin jo kahtena päivänä, joten ei se puoli tuntia raitista ilmaa aamusellakaan yhtään pahitteeksi olisi. Mielenilmauksen takia perjantain viuhkatreenit Punavuoressa aiheuttavat hieman harmia, sillä sieltä onkin sitten hieman pidempi matka kotiin treenikamojen kanssa lampsia. Joudunkin ehkä ottamaan välipysähdyksen Aikatalon Time-baarissa ja katsoa, josko kasin aikaan jo bussitkin kulkisivat. 

Sain Ferrantet vihdoin luettua!

Amaryllikseni kukoisti vielä joulun jälkeenkin

Olen viihtynyt uudessa työssä loistavasti ja työkaverit ovat ottaneet minut ja muutkin vasta-aloittaneet todella hyvin vastaan. Tammikuun puolella aloitti vielä kaksi uutta tyyppiä, joita olen itsekin sitten ollut jo mukana perehdyttämässä. Viime viikolla järjestimme iltatilaisuuden asiakkaille ja laitettiin paikat vimpan päälle esittelykuntoon. Päivästä tuli pitkä, mutta onneksi asiakkaat viihtyivät ja kehuivat upeiden tilojemme lisäksi myös tilaisuuden järjestelyjä.

Joulun kyntteliköt vaihdettiin orkideoihin

Stockan kavereiden tryffelit syötiin porukalla

Koodinimi Ryhannan kanssa käytiin jo alkukuusta pyörähtämässä Vallilan konepajan Brunon kirpparilla mutka ja sen jälkeen olisi kovasti tehnyt mieli blinejä. Niitähän ei tietty lähikapakistani Weeruskasta kiivaimpaan brunssiaikaan juuri silloin saanut, mutta vedinpä sitten pizzan ja päälle vielä ison vohvelin kermavaahdolla. Kelpasi mulle hyvin. 

 

Muutenhan elo menee vanhoja polkuja eli työtä ja sen päälle sopivassa suhteessa flamencoa ja muuta mukavaa. Rakas ystäväni kävi kylässä kääntymässä ja parin entisen työkaverin kanssa on tullut läyryttyä puhelimessa itselleni suorastaan epätyypillisen pitkään. Tuli pitkästä aikaa käytyä myös teatterissa, kun satuin saamaan Helsingin Kaupunginteatterin Rakastunut Shakespeare -näytelmään edulliset Kultaposse-liput, jotka yleensä myydään silmänräpäyksessä loppuun. En nyt ihan kamalasti esityksestä riehaantunut, mutta olihan siinä kauniit lavastukset ja musiikki sekä muutama ihan oiva roolisuoritus. En tiedä, olenko jotenkin poikkeuksellisen ranttu teatterin suhteen, mutten ihan ymmärrä somessa vastaantulleita hehkutuksia ja ylityksiä esityksen ihanuudesta. Tai sitten musta on vain tullut vanha ;).

Toukokuun kevätnäytökseemme (tutusti Kanneltalossa lauantaina 26.5. klo 18, liput myy lippu.fi) treenataan jälleen viikkotunneilla tehtävien koreografioiden lisäksi kolme vanhempaa biisiä, joiden ryhmätreenit on jo tammikuun alussa startattu. Tulevana viikonloppuna alkavat myös Helsingin flamencofestarit, joiden avajaisklubille Narkkarin, Biologin ja Ässä-fanin kanssa menemme vetämään Joonas Wideniukseen Earth Second -kappaleeseen Katjan tekemän viuhkakoreografian. Tai voi olla, etten ole mukana, jos en mahdu pituuteni takia lavalle.. se jää vielä nähtäväksi, kiva olisi jos mahtuisin. Lisätietoja festareista halukkaille löytyy netistä https://festivaali.flamenco.fi/.

Vielä tunnelmia viime syksyltä

Vaikka aina välillä tuntuu, ettei mun elämässä tapahdu yhtään mitään, kyllähän syksyllä kuitenkin oli vaikkas millaista juttua. En jokaista risausta näin jälkikäteen kehtaa raportoida, mutta tässäpä silti kuvien muodossa lyhyt yhteenveto menneestä.

Vanhan työporukan kanssa käytiin perinteisellä Tukholman risteilyllä ja täti-ihminenkin intoutui hyvän bändin (aivan mainio TrrTrrTrr) tahdittamana joraamaan laivalla ihan vallan kaksi yötä putkeen!

Pizzalla Åhlensin yläkerrassa

Yhden ex-työkaverin kanssa käytiin katsomassa Stingiä, olisko ollut nyt kolmas vai neljäs kerta yhdessä? Ei meno pettänyt tälläkään kertaa.

 

Saliselfie Fiesta Flamencan cuevasta

Syksyllä oli hieman ikävää ja suruakin, mutta vastapainoksi myös aihetta juhlaan. Äiti täytti isoja numeroita ja sisarusten kanssa järjestettiin hänelle pieni yllätys: varattiin ravintolasta kabinetti, jonne äiti luuli saapuvansa avecina merkonomien lounaalle - siellähän odotti sitten melkein koko sisaruskööri lapsineen ja minäkin (minun tulosta ei oltu kerrottu vanhemmille etukäteen). Saman pohjoisen reissun aikana kerkesin tavata rakasta ystävääni ja käytettiin myös sisaren kanssa lainalapsia Kärppä-matsissa ja luonnollisesti näyttiin telkkarissa. Tai sisar, Mehmeli ja Pimpula näkyivät, mut ja muut lapset oli rajattu pois kuvasta. Saa nähdä, miten käy maaliskuussa, kun mennään seuraavan kerran porukalla Kärppiä kannustamaan...

Hissiselfie Scandicista

Georgialaisessa ravintolassa

Uudet kumisaappaat 

Friedrich Karlin huonekalunäyttely Ritarihuoneella

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen impulsiivinen ja käänteissäni höntyilevä tyyppi, mutta syksyllä elämässäni tapahtui isoin juttu sitten vuoden 1994 Helsinkiin muuttoni. Yli kahden Stockmannilla työskennellyn vuosikymmenen (tarkalleen ottaen olin talossa 22 vuotta, viisi kuukautta ja 12 päivää) jälkeen tuli aika vaihtaa työpaikkaa ja marraskuun loppupuolella aloitin täysin uudella alalla uusissa hommissa. Ilman kyyneleitä en pois Stockalta päässyt, mutta läksiäiskahveilla itki kyllä muutama kaverikin. Stadin porukoista tuttu koodinimi Janski sanoi häneen myöhemmin keskustan Stockalla törmätessäni, että siitä tietää tehneensä asioita oikein, jos kaverit itkee ja niin kai se saattaa olla. Monia hyviä ystäviä olen Stockalta saanut, enkä kyllä heitä aatellut ihan hevillä enkä edes rokkenrollilla unohtaa!

Viimeisenä st-aamuna ennen tavaratalon avaamista

Lahjuksia kavereilta

Lahjoin myös itse itseäni :)

Vikana työpäivänä sinkosin pikaisen kotona käynnin jälkeen Tukholman laivalle; pidin siis itseni muka kiireisenä, niin ei ehtinyt jännittää uutta duunia etukäteen.. 

Ekan päivän lounasmestoilla

Uudet huudit

Mikonkadun valot

Ravintoloissakin tuli käytyä syömässä useammin kuin moneen vuoteen. Uutena suokkarina on erikseen mainittava Bulevardin Gaijin, missä pienen alkuahistuksen jälkeen ruoka oli aivan älyttömän hyvää. Erityisesti tykkäsin marmorihärästä, jota voisin käydä uudelleenkin maistelemassa. Koodinimi Kaisaliininikin kävi stadissa ja pidettiin tyttöjen höpöttäjäiset Ninski-serkun tullessa kaiffariksi. Kyllä oli lystiä ja nälkä lähti silloinkin Hard Rock Cafén hampparilla ja jälkiruuallla..

Hard Rock Caféssa

Tää ei enää mahtunut kokonaan massuun...

Joulun vietin ihan itekseni kotona lumettomassa Helsingissä. Aattoaamuna kävin vielä Itiksessä tekemässä viimeiset ruokaostokset ja treffasin samalla Sbutleria ja Kihara-Esulia päiväkahvien merkeissä. Tuli syötyä aivan liikaa, Fazerin konvehtejakin meni valehtelematta 7-8 rasiallista pyhien aikana ja housut alkoivat hiukan kiristää. Toivottavasti kevään treenirupeamat tuovat tähän piakkoin helpotusta, muuten pitää lähteä kaupoille uusia housuja ostelemaan!    

Aattona paistoi aurinko

Amaryllikseni joulupäivänä

Mutka Malagaan

Nautittuani auringosta Sevillassa siirryin vielä pariksi päiväksi nauttimaan auringosta Malagaan. Junamatkalla piti taas ihailla ikkunasta paikallista Monttaa (selityksenä ihmettelijöille, pienet pojat Mehmeli ja Nötterö kovasti tykkäävät Muhoksen Montasta, joka ohi ajettaessa aiheuttaa aina innostunutta puheen pulputusta, kun siellä on paljon sähköä!). 

 

 

Sen verran oli väsymystä ilmassa, että otin rautatieasemalta suosiolla taksin hotellille, joka oli entuudestaan tuttu paikka; muutama vuosi sitten siellä tuli oltua Ässä-fanin kanssa yhden yön verran. Sisäänkirjautumisen jälkeen suuntasin kattoterassille, missä oli kovasti tunkua, mutta sain kuin sainkin sieltä tovin vartottuani pedin ja pääsin pötköllenikin.

 

 

Kylmä nollaolut maistui juorulehtiä lukiessa

 

Illalla oli todellakin jo veto veks, eikä perjantai-illasta huolimatta tehnyt mieli lähteä kaupungillekaan pyörimään. Kävinkin vain hakemassa muutaman korttelin päästä bongaamastani pizzapaikasta makiat slicet tomaatti-mozzarellapizzaa ja jatkoin loppuillan juorulehtien parissa levyttämistä hotellihuoneessa.

Lauantaiaamuna olikin ylläribylläri pilvistä ja ennen aamupalalle etsiytymistä kävin kiertämässä muutaman kilometrin kävelylenkin vielä hiljaisessa kaupungissa. 

 

 

 

 

Aamupalan nautin taas paikalliset mummut ja papat keränneessä kulmakahvilassa, minkä jälkeen siirryin uima-altaalle lukemaan, vaikka alunperin olin ajatellut, että olisi Picasso-museossakin voinut piipahtaa. Pilvisen aamun takia siellä saikin naatiskella ihan yksinään muutaman tunnin, ennen kuin seuraa alkoi valua paikalle. Elena Ferranten kolmososakin tuli tämän reissun aikana kahlattua läpi, siinäpä vasta tarina!

 

 

 

Sen verran aattelin uutta Sevillasta ostettua maksimekkoa ulkoiluttaa, että kävin keskustan kävelykadun kauppoja läpi viimeisten tuliaisostosten toivossa ennen nukkumaan rupeamista. Hotellihuoneessa ehti tulla vielä nälkäkin, joten piti hakea niitä edellisiltana ihan syömäkelpoisiksi osoittautuneita pizzasliceja vielä uudelleenkin... Aamulla edessä olikin sitten lähtö lentokentälle ja takaisin Suomeen päästyäni pikasuihkun jälkeen hienosti suoraan ystävän tyttären rippijuhliin.

Kahden kympin mekko Sevillasta

Että sellainen oli mun kesälomareissu Espanjaan, milloinkahan sinne taas uudelleen pääsisi?

Sevilla-muisteloita

Jos sitä nyt tammikuun kylmien viimojen keskeltä muistelisi vielä kesää ja Sevillan lämpöä hiukan.. ai että tekisi mieli sinne taas takaisin. Ehdottomia lempparipaikkoja Sevillassa on kaksi eli flamencotalo Casa de la Memoria sekä arabialainen kylpylä Aire de Sevilla. Olin siis jo etukäteen tarkistanut casan ohjelman, mistä tälle reissulle ei oikein muuta mielenkiintoista silmään osunut kuin aivan ihana Oscar de los Reyes, jonka kavereina tällä kertaa olivat Saray de los Reyes (ei varmuutta siitä, ovatko miten sukua), Jesus Gorbacho (Sarayn mies) sekä kitarassa Jordi Flores. Tutussa kulman jätskibaarissa mutkan käyneenä olin jonossa ensimmäinen ja pääsin salin parhaalle taemman katsomorivin keskipaikalle. Kyllä mua taas vallan nauratti, kun toiset ovat vaan niin hyviä ja kiva oli myös huomata, miten tässä vaiheessa flamencoharrastusta osaa tunnistaa palojen lisäksi jo biisien rakenteita ja tietää odottaa tiettyjä juttuja tiettyihin paikkoihin. Jos on Sevillaan asiaa, kannattaa siis ehdottomasti vierailla calle Cunalla sijaitsevassa casassa.

Seuraavana päivänä olikin sitten vuorossa kauan odotettu kylpylävierailu, jonka olin säätiedotusten perusteella täsmäsuunnitellut reissun pilvisimmälle päivälle, ettei mene yhtään aurinkoa hukkaan. Olin varannut itselleni ajan aamupäivälle, jolloin odotettavissa ei yleensä ole hirvittävää ruuhkaa, ja lisäksi ajattelin hemmotella itseäni rentouttavalla hieronnalla. Itse paikkahan on mitä hurmaavin ja viime vierailuni jälkeen sitä oli hieman uudistettukin; en ensin meinannut löytää höyrysaunaa, kun se oli eri paikassa kuin aiemmin.. Hieronta oli aiiiivan ihana ja jälkikäteen mietin, että olisi voinut rykäistä vaikka ihan tunninkin setin. Käsittelyn jälkeen minua oli kylpytakin kanssa vastassa tyttö, joka saatteli minut hissillä katolle, jonne oli rakennettu mahtavalla näköalalla varustettu virkistyspiste; siellä olisi voinut oikein drinksun kanssa näkymästä kaupungin kattojen yli katedraalille asti. Jos tilaa olisi ollut, olisi tuolla voinut pidempäänkin istua, mutta palasin takaisin sisälle kiertelemään eri tiloja. Ah suola-allas ja kylmä-kuuma -altaat... 

Uudessa mekossa kylpylän aulassa odottelua

 

Kylpyläkäynnin jälkeen lömpsöttelin rauhassa takaisin hotellille päin ja iltapäivä sujui sitten vallan lungeissa merkeissä poolilla lueskellen. Loppuviikkoa kohti porukka ja sitä myöten myös oli hieman meteli vähentynyt, joten mikäs siellä lötkötellessä :)