tiistai 23. tammikuuta 2018

Vielä tunnelmia viime syksyltä

Vaikka aina välillä tuntuu, ettei mun elämässä tapahdu yhtään mitään, kyllähän syksyllä kuitenkin oli vaikkas millaista juttua. En jokaista risausta näin jälkikäteen kehtaa raportoida, mutta tässäpä silti kuvien muodossa lyhyt yhteenveto menneestä.

Vanhan työporukan kanssa käytiin perinteisellä Tukholman risteilyllä ja täti-ihminenkin intoutui hyvän bändin (aivan mainio TrrTrrTrr) tahdittamana joraamaan laivalla ihan vallan kaksi yötä putkeen!
Pizzalla Åhlensin yläkerrassa
Yhden ex-työkaverin kanssa käytiin katsomassa Stingiä, olisko ollut nyt kolmas vai neljäs kerta yhdessä? Ei meno pettänyt tälläkään kertaa.
 

Saliselfie Fiesta Flamencan cuevasta
Syksyllä oli hieman ikävää ja suruakin, mutta vastapainoksi myös aihetta juhlaan. Äiti täytti isoja numeroita ja sisarusten kanssa järjestettiin hänelle pieni yllätys: varattiin ravintolasta kabinetti, jonne äiti luuli saapuvansa avecina merkonomien lounaalle - siellähän odotti sitten melkein koko sisaruskööri lapsineen ja minäkin (minun tulosta ei oltu kerrottu vanhemmille etukäteen). Saman pohjoisen reissun aikana kerkesin tavata rakasta ystävääni ja käytettiin myös sisaren kanssa lainalapsia Kärppä-matsissa ja luonnollisesti näyttiin telkkarissa. Tai sisar, Mehmeli ja Pimpula näkyivät, mut ja muut lapset oli rajattu pois kuvasta. Saa nähdä, miten käy maaliskuussa, kun mennään seuraavan kerran porukalla Kärppiä kannustamaan...
Hissiselfie Scandicista
Georgialaisessa ravintolassa
Uudet kumisaappaat 
Friedrich Karlin huonekalunäyttely Ritarihuoneella

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen impulsiivinen ja käänteissäni höntyilevä tyyppi, mutta syksyllä elämässäni tapahtui isoin juttu sitten vuoden 1994 Helsinkiin muuttoni. Yli kahden Stockmannilla työskennellyn vuosikymmenen (tarkalleen ottaen olin talossa 22 vuotta, viisi kuukautta ja 12 päivää) jälkeen tuli aika vaihtaa työpaikkaa ja marraskuun loppupuolella aloitin täysin uudella alalla uusissa hommissa. Ilman kyyneleitä en pois Stockalta päässyt, mutta läksiäiskahveilla itki kyllä muutama kaverikin. Stadin porukoista tuttu koodinimi Janski sanoi häneen myöhemmin keskustan Stockalla törmätessäni, että siitä tietää tehneensä asioita oikein, jos kaverit itkee ja niin kai se saattaa olla. Monia hyviä ystäviä olen Stockalta saanut, enkä kyllä heitä aatellut ihan hevillä enkä edes rokkenrollilla unohtaa!
Viimeisenä st-aamuna ennen tavaratalon avaamista
Lahjuksia kavereilta
Lahjoin myös itse itseäni :)
Vikana työpäivänä sinkosin pikaisen kotona käynnin jälkeen Tukholman laivalle; pidin siis itseni muka kiireisenä, niin ei ehtinyt jännittää uutta duunia etukäteen.. 
Ekan päivän lounasmestoilla
Uudet huudit
Mikonkadun valot
Ravintoloissakin tuli käytyä syömässä useammin kuin moneen vuoteen. Uutena suokkarina on erikseen mainittava Bulevardin Gaijin, missä pienen alkuahistuksen jälkeen ruoka oli aivan älyttömän hyvää. Erityisesti tykkäsin marmorihärästä, jota voisin käydä uudelleenkin maistelemassa. Koodinimi Kaisaliininikin kävi stadissa ja pidettiin tyttöjen höpöttäjäiset Ninski-serkun tullessa kaiffariksi. Kyllä oli lystiä ja nälkä lähti silloinkin Hard Rock Cafén hampparilla ja jälkiruuallla..
Hard Rock Caféssa
Tää ei enää mahtunut kokonaan massuun...
Joulun vietin ihan itekseni kotona lumettomassa Helsingissä. Aattoaamuna kävin vielä Itiksessä tekemässä viimeiset ruokaostokset ja treffasin samalla Sbutleria ja Kihara-Esulia päiväkahvien merkeissä. Tuli syötyä aivan liikaa, Fazerin konvehtejakin meni valehtelematta 7-8 rasiallista pyhien aikana ja housut alkoivat hiukan kiristää. Toivottavasti kevään treenirupeamat tuovat tähän piakkoin helpotusta, muuten pitää lähteä kaupoille uusia housuja ostelemaan!    
Aattona paistoi aurinko
Amaryllikseni joulupäivänä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida, mut ei oo pakko!