Iltapäivä Serenadella

Sain pari viikkoa sitten serkkuni Ninskin eli Höpölän emännän kautta kutsun Siljan järjestämään bloggaajatapahtumaan, johon tietenkin innolla ilmoittauduimme. Tapahtumassa päästiin hauskan laivasuunnistuksen muodossa VIP:einä tutustumaan uusittuun Silja Serenadeen ja suunnistuksen lomassa saatiin sitten makupaloja laivan ravintoloistakin.

Fast Lanessa herkkuja laitettiin tarjolle

 

Mulla oli hieman kiireinen aikataulu, kun suoraan laivalta piti kiiruhtaa treeneihin, joten välipalan jälkeen edettiin nopeassa aikataulussa kohti seuraavaa kartalta löytyvää rastia eli Desigualin myymälää. Siellähän oli jos jonkin moista ihanuutta esillä ja eritoten yksi olkalaukku jäi mielen päälle kaivertelemaan...

Coffee & Cossa Ninski ja kaverinsa Elisa olisivat halunneet pysähtyä heti jo kahvittelemaan, mutta leimojen saamisen jälkeen jatkettiin kuitenkin matkaa. Muutamat räpsyt toki minäkin tässä ehdin kännykällä ottaa.

Ihanat St. Balfourin minimarmeladit :)

Olen viimeksi ollut Siljan risteilyllä ehkä joskus loppuvuodesta 2005, joten oli todella kiva nähdä nyt pitkästä aikaa tämänkin puulaakin tarjontaa, yleensä kun olen ollut liikenteessä kilpailijan laivalla. Promenaden ylle nouseva maisemahissi oli korkeanpaikan kammoiselle yhtä hirvittävä kokemus kuin aiemminkin, mutta uskalsin sentään kuvan näppäistä. Normaalistihan seison selin ikkunoihin tällaisissa hisseissä ja pidättelen hengitystä...

 

Yläkerroksissa pääsimme tutustumaan myös uusittuihin hytteihin, joista erityisesti perhehytti jäi kutittelemaan mieltä - jos vaikka saisin lainalapsia joskus risteilykaveriksi nimittäin. Hyteissä otetut kuvat eivät oikein onnistuneet, syy ihan minussa.

Kävimme myös New York Club & Loungessa ihailemassa pakkaspäivän maisemia ja hörpättiin viihderavintolan tulevan shown merkeissä Red Grease -nimiset trinksut. Just mulle hyvä sopivan hapahko juoma! Palautui mieleen sellainenkin muisto, että olen joskus nuorna tyttönä tainnut täällä laulaa Ninskin ja koulukaverinsa Marian kanssa karaokessa kolmiäänisesti Kalliolle, kukkulalle...

 

Piipahdettiin vielä ennen maalin tuloa lasten Silja Landissa, missä huonolla menestyksellä yritin tunkea itseni kiipeilyseinän reikään. Suunnistuksen viimeinen rasti ja maali oli uusitulla kokousosastolla, missä erityisesti isoin neuvottelutila miellytti mun silmää. Joskus työporukalla on järjestetty kokouksella alkavia viihteellisiä risteilyjä, mutta nykyään niitä on niin vaikea aikatauluttaa, kun joku porukasta on kuitenkin aina töissä. Huom., sen verran kilpailuhenkeä piti suunnistuksessa olla mukana, että oltiin ekana maalissa!!

Mun piti rientää jo treeneihin, mutta Ninski ja Elisa palasivat vielä Coffee & Co:hon, missä kahvin lisäksi saivat nautittavakseen suloisia praliineja. Mulla ei jäänyt suu enää tässä vaiheessa napsamaan, mutta seuraava Tukholman risteily on nyt jo buukattu, ei tosin Serenadelle, vaan Symphonylle. Tulee katsastettua sekin siis tässä kevään aikana.

Iltamenoa ja sisustusjuttua

Viime viikolla menojalkakin pääsi pitkästä aikaa hieman vipattamaan, mutta pieni flunssantynkä, joka erityisesti meidän flamencoporukan ryhmätreeneissä on vellonut, verotti kisakuntoa. Tehokasta treeniä silti saatiin, sillä aina löytyy hinkattavaa rytmeissä ja asennoissa. Lauantaina käytiin työkavereitteni Ryhannan ja Black Fabricin kanssa pitkästä aikaa yhdessä syömässä. Olin tehnyt pöytävarauksen ravintola Prestoon ja vaikka nenä oli hieman tukkoinen, pizza ja eritoten jälkkäriksi nauttimamme italialainen vaniljajäätelö espresson kera maistui hyvältä. Prestosta jatkoimme viereiseen Savoyhin, missä nautimme Suomen parhaasta flamencosta, kun openi Katja ja Emilia esittivät kaksi heille tehtyä koreografiaa, Concha Jareñon Alfa-Betan sekä Olga Pericetin Extremosin. Näiden lisäksi illassa nähtiin Katjan Machina-tanssiryhmälle tehty uusi After Machine -teos, missä oli pari sellaista koreografiaa, joita itsekin olen tanssinut sekä koputuksia syksyllä tekemästämme Argentinan abandolaosta. Kyllä taas niin tykkäsin ja niin tykkäsivät kaveritkin. Ehkäpä saan heidät myös toukokuisen oman näytöksemme yleisön jatkeeksi, lipunmyyntikin on jo alkanut :)

 

Esityksen jälkeen juuri ennen kuin ehdimme hakea takit narikasta Savoyssa pärähti palohälytys päälle, eikä auttanut kuin mennä vahtimestarien hätyyttämänä Kasarminkadulle odottelemaan palokunnan saapumista paikalle. Onneksi pakkaskelit olivat jo lauhtuneet, mutta oman olo kannalta ei kyllä ollut ihan mukavin mahdollinen tilanne. Mut raahattiinkin vielä Simonkadulle G Loungeen lämmittelemään hetkeksi ja rupateltiin siellä hetki mukavia keikan päälle. Ja sitten kotiin peiton alle!

 

Loungen vessasta löytyi orkidea

Töiden ja tanssimisen ohella olen yrittänyt saada kotia järjestykseen ja kun veljeni Affe oli käymässä kaupungissa, saimme vajaat 20 muuttolaatikkoa kannettua väliaikaissäilöön vinttikomeroon. Olen ehkä nyt päässyt itseni kanssa sopuun tulevasta kirjahyllyhankinnasta, ja tästä riemastuneena ostin neljä tyynynpäällistä Pentikiltä. Tykkään tuosta Salonki-kuosista kovasti ja kun värit sattuivat just eikä melkein, mulla on nyt sängyn päälle kaksi ruskeasävyistä ja mummin perintönojatuolin kaveriksi kaksi viinipunaista tyynyä.

 

Aina ei osu kuitenkaan ihan kohdilleen. Viime viikonloppuna ihmettelin, missä on vika, kunnes hoksasin, että olin kaivanut pimeässä eteisessä (mieleisen lampun vielä puuttuessa) liinavaatekaapista epäparit lakanat ja tyynyliinat sänkyyn. Kyllähän noissakin silti nukkumaan pystyy.

Lätynpaistajan sivuprofiili

Kiekkojutut jatkuu vaan

Keskiviikkona pohjoisen juna toi mummun ja Pampulan, ja meillä meillä oli tarkoitus Kouvolasta saavuttuamme käydä pikaisesti syömässä ennen MM-kisoihin menoa. Kuinka ollakaan, Kouvolasta lähtenyt hitaampi juna oli hyytynyt matkalle ja sen matkustajat jouduttiin poimimaan väliasemalta kyytiin ja meidän Pendolino joutui tekemään ekstrapysähdyksiä Kouvolan ja Lahden välillä. Oltiin siis aikataulusta jonkin verran myöhässä ja kun Kultapoika halusi olla ajoissa hallilla, sovittiin että Pampula tulee mummun kanssa meitä Pasilaan vastaan ja jatkamme siitä suoraan hallille. Mummulle siis Pasilassa reppu selkään ja käsky käydä ruokakaupassa. Hallilla alkoikin olla mukavasti kuhinaa jo alkuiltapäivästä, illallahan oli luvassa odotettu Teemu Selänteen maajoukkuepaidan numeron jäädyttäminen. Ensin piti kuitenkin katsoa lohkon aikaisempi peli alta pois ja käydä välissä hieman tankkaamassa. Hauskan sattuman takia myös Kultapojan isä oli hallilla ja ehdittiin häntäkin siinä lyhyesti nähdä ennen kuin työkiireet veivät eteenpäin. Micky-serkun kanssa oli vaihdeltu viestejä näkemisestä, muttei sitten ehditty naamakkain tapaamaan, vaikka bongasin hänet kyllä päädyn aitiosta ja kovasti yritin huiskutella.

Ennen Suomen iltapeliä pitivät ennustukseni paikkansa eli en onnistunut katsomaan Selänteen seremonioita ilman kyyneliä (tiedän, olen toivoton pillittäjä, kun sille päälle satun). Hallissa oli hurja tunnelma ja mun olisi kuin olisikin pitänyt tweetata siitä, onko Teemulla päällään musta, harmaa vai sininen puku ja onko hän kalifornialaisittain rennosti ilman kravattia. Mikään näistä ei pitänyt paikkaansa, kun Teemu tuli juhlallisuuksiin juurikin teemumaisesti eli  täysissä pelikamppeissa luistellen kaukalon ympäri useita kertoja yleisöä tervehtien. 

Meillä oli poikien kanssa turnauksessa omat suosikkimme Suomen joukkueesta eli tietenkin pohjoisen pojat Aho, Puljujärvi ja Kalapudas, jotka pelasivatkin erittäin onnistuneet kisat ja voi että oli kiva katsoa erityisesti Sepen ja Puljun peliä yhdessä ketjukaverinsa Patrik Laineen kanssa. Mikko Rantanen ja Kasperi Kapanen, jotka olivat mukana jo edellisissä kisoissa, eivät kuitenkaan näkemissämme peleissa oikein päässeet vielä kunnolla vauhtiin. Edellisistä kisoista on perheessämme on jäänyt elämään vakavalla naamalla ja äänenpainolla sanottava lentävä lausahdus "Kassu on paska. Aivan sysipaska", mutta tässä oli havaittavissa pientä liennytystä sen jälkeen, kun pojat saivat häneltä voitokkaan Tsekki-ottelun jälkeen nimmarin. Myös Rantasen nimmari saatiin napattua (vaikka sen olin ehtinyt jo keväällä A-junnujen playoffs-pelien yhteydessä pojille hankkia), Pulju ja Sepe eivät kuitenkaan kerinneet. Ei vaikka lapset hartaasti takana odottivat, kuten Ylen tv-kuvastakin tuli havaittua. Myös täti oli osunut kameran eteen, tästä kuulin heti tekstarilla että seuraavana päivänä töissä..



Uudenvuodenpäivänä saatoin lapset ja mummun lentoasemalle ja loput matsit seurasin kotisohvalla jännittäen. Erityisesti Ruotsia vastaan mua jänskätti todella pahasti, jouduin jopa siivoamaan siinä pelin aikana, mutta hyvinhän sekin peli lopulta päättyi. Finaalin katsoin loppiaista vasten yöllä suorana jälkilähetyksenä digiboksilta, kun samalle illalle sattunut Blues-KooKoo -matsi vei aikatauluissani voiton. On se sentään hyvä, että Kassu pääsi mestoille tekemään ratkaisevan voittomaalin, niin ei enää jatkossa ole lasten mielestä ainakaan aivan sysipaska.

Kotoa lätkämatkalle

Vielä loppuvuoteen palaan ja vanhoja muistelen. Joulun pyhät vietin kotona pohjoisessa ja oltiin jouluaattona Kultapojan kotona, missä joulupukkikin kävi vierailulla - pienet pojat tiesivät, että hän tulee. Kilttejä lapsia oli ollut, niin lahjoja saivat. Olin jo keväällä hankkinut Kultapojalle yhdistetyksi synttäri- ja joululahjaksi liput jääkiekon U20-turnaukseen ja kun marraskuussa selvisi, että lippuja oli vielä saatavilla, myös siskonpoika Pampula pääsi MM-kisamatkalle mukaan. En toki pystynyt pitämään yllätystä sisuksissani ihan aattoon asti, vaan kerroin ilosanoman hänelle puhelimessa jo viikkoa ennen.

Tilda-neiti



Näääin tarkkaan piti katsoa kiekkoa!

Tapanina pidettiin lätkän kisastudio sisaren luona ja paisteltiin siinä sivussa lättyjä, ja sunnuntaina olikin aika lähteä Kultapojan kanssa kohti Helsinkiä. Koskapa alle 10-vuotiasta en halunnut jättää päiväksi yksin kotiin, olin Sbutlerin kanssa sopinut siitä, että teen hyvin lätkäpainoitteisen kisaviikon ajan lyhyttä työpäivää ja Kultapoika tuli mukanani töihin kahdeksi päiväksi.

Maanantaina käytiin katsomassa ensimmäiset U20-pelit ja harmiteltiin hieman Suomen häviötä Venäjälle. Tiistaina olikin sitten jännä päivä, sillä läksimme töistä suoraan junalla Kouvolaan, missä paikallinen kiekkoihme sai vieraakseen Kärpät. Late Lammas otettiin varmuuden vuoksi matkaseuraksi, sillä hänet piti kaivaa kaveriksi jo edellisenä yönä, kun koti-ikävä pääsi yllättämään Kultapojan (Laten lisäksi soitto kotiin äidille ja iskälle auttoi nopeasti). Peli oli jännä ja KooKoo voitti, mikä sekin hieman harmitti toista meistä. Matsin jälkeen Kultapoika sai pienen yllätyslahjan eli pelikiekon sekä pari tarraa muistoksi reissusta. Kävelymatka hotellille sujuikin Kärppien tappiosta huolimatta iloisissa merkeissä ja päätettiin sitten käydä vielä hotellin ravintolassa iltapalalla.

Late ja prinsessaleivos

Ankkanaamat Sumulaaksossa

Kultapojan saamat yllärit

Ravintolassa oli todella mukava tarjoilija ja vaikka kello oli jo paljon, hän jaksoi olla ystävällinen ja huomioi lapsenkin kivasti. Ruokalistaan katsoessamme mua vallankin nauratti, kun Kultapoika mietti kovasti kahden eri lasten listan vaihtoehdon välillä päätyen lopulta loheen - lihapullissa kun hänen mielestään on aina välillä ravintoloissa sellainen riski, että ne ovat huonoja.. Mulla valinta oli suht helppo eli otin alkuun voissa (todellakin) tirisevät valkosipulietanat ja sen päälle vielä osin tarjoilijan suosituksenkin takia blinin. Kävikin sitten niin hassusti, että syötiin itsemme sellaiseen ähkyyn, ettei jälkkäriksi pystyttykään enää ottamaan yhtään mitään, vaan kömmittiin suoraan petiin.

Aamupalalla

Kultapoika oli reissuumme kovin tyytyväinen ja pohti pakatessamme, että tämä oli kyllä hyvä hotelli, ehkä jopa paras! Ja olihan tädilläkin lystiä.

Jo vaihtui vuosi

Tää mun kirjoitustahtini alkaa olla jo yksi vitsi, mutta kyllä mä vielä ajattelin ajatuksiani tänne blogimaailmaankin heitellä. Mun elämä on melko tasaista eli töitä, tanssia ja kaiken maailman menoja vaihtelevalla sykkeellä, eikä mitään erityisiä wau-elämyksiä, jotka muita kuin itseäni kiinnostaisivat, nyt ole näköpiirissä ollut. Muu some, jonka pariin viime vuonna heittäydyin, on myös yllättävän aikaa vievää eli syyttävän sormen voi halutessaan kohdistaa IG:n ja Twitterin suuntaan.

Viime postauksen jälkeen joulukuun puolenvälin kieppeillä flamencosta oli viimeiset viikkotunnit, joiden lisäksi Ässä-fanin, Narkkarin ja Biologin kanssa pidettiin omalla pienryhmällä zapateadon treeniä, Biologii kun tulee kevätkaudeksi mukaan ja Katjan kanssa sovittiin, että hän opettelee syksyn aikana tehdyn biisin meidän kanssamme. Kyllä muutamalla treenikerralla tiiviskurssin tapaan matsku saatiin käytyä läpi ja olihan se kivaa itsellekin hinkata oikein rauhassa. Lisäksi kerettiin vetää kevään esityksen ensimmäiset ryhmätreenit ja muisteltiin kolmea vanhempaa koreografiaa, vaikka varsinaiset kertaustreenit alkavat oikein kunnolla vasta ensi viikolla. Näiden treenien lisäksi joulukuussa osallistuin myös kesästä asti odottamilleni Manuel Liñànin tiiviskursseille, rohkeasti molempiin eli jatkotason lisäksi myös edistyneiden ja ammattimaisesti treenaavien ryhmiin. Jatkotasolla teimme oikein mukavaa tientosta, jota vikana päivänä oli kiva fiilistellä omaksi ja ehkä jopa Manuelin iloksi, mutta ylemmän tason solea por bulerias osoittautui kolmantena kurssipäivänä niin tykiksi tavaraksi, että mun aivot ja kroppa kieltäytyivät toimimasta enää yhteistyössä. Ei auttanut kuin istua alas ja seurata sivusta, kun muut vetävät, vaikka venyttelykin oli ihan paikallaan - sen viikon aikana tuli nimittäin tanssittua työpäivien päälle kokonaiset 19 tuntia...

Kyllä maistui Baltika!

Joulua edeltävällä viikolla tuli taloyhtiöltä tieto, että maaliskuusta asti pois käytöstä olleet vinttikomerot on saatu rempattua valmiiksi, mikä sai mussa aikaan ilon ryöpsähdyksen. Mullahan on nyt käynnissä pieni ikuisuusprojekti putkiremontin jälkeen eli yritän saada tavarani jonkinlaiseen järjestykseen. Kylppärin suihkunurkkaukseen löytyi keskustan Stockalta kiva säilytysjärjestelmä, minkä ansiosta purkit eivät enää pyöri suihkussa käydessä jaloissa, mutta paljon on vielä tekemistä. Asunnossa on edelleen noin 27 muuttolaatikollista pääasiassa kirjoja ja cd-levyjä, kun en ole vielä päässyt itseni kanssa sopuun siitä, millaisen kirjahyllysysteemin palasiksi laittamieni tilalle hankin. Aloin myös miettiä sitä, onko (asunnon kokoon suhteutettuna) massiivinen kirjasto/levystö enää ollenkaan tarpeen, kun kuitenkin kuuntelen musiikkia nykyään pääasiassa Spotifyn kautta ja stereot ovat rikki.. Jos riisuisikin kaiken ylimääräisen pois ja eläisi ihan vallan pelkistetysti? Ihan kaikista kirjoista en pysty luopumaan, mutta U20-jääkiekkoa tv:stä katsellessani kävin laatikoita läpi ja vein ne kirjat, joille tässä vaiheessa kykenin jättämään hyvästit, naapureiden kierrätysiloksi rappukäytävään. Hyvin olivat mukaan kelvanneet, tänään oli jäljellä enää kolme kirjaa.



Kuva vinttikomerosta ihan vain sen takia, kun tulin siitä niin iloiseksi!