Jo vaihtui vuosi

Tää mun kirjoitustahtini alkaa olla jo yksi vitsi, mutta kyllä mä vielä ajattelin ajatuksiani tänne blogimaailmaankin heitellä. Mun elämä on melko tasaista eli töitä, tanssia ja kaiken maailman menoja vaihtelevalla sykkeellä, eikä mitään erityisiä wau-elämyksiä, jotka muita kuin itseäni kiinnostaisivat, nyt ole näköpiirissä ollut. Muu some, jonka pariin viime vuonna heittäydyin, on myös yllättävän aikaa vievää eli syyttävän sormen voi halutessaan kohdistaa IG:n ja Twitterin suuntaan.

Viime postauksen jälkeen joulukuun puolenvälin kieppeillä flamencosta oli viimeiset viikkotunnit, joiden lisäksi Ässä-fanin, Narkkarin ja Biologin kanssa pidettiin omalla pienryhmällä zapateadon treeniä, Biologii kun tulee kevätkaudeksi mukaan ja Katjan kanssa sovittiin, että hän opettelee syksyn aikana tehdyn biisin meidän kanssamme. Kyllä muutamalla treenikerralla tiiviskurssin tapaan matsku saatiin käytyä läpi ja olihan se kivaa itsellekin hinkata oikein rauhassa. Lisäksi kerettiin vetää kevään esityksen ensimmäiset ryhmätreenit ja muisteltiin kolmea vanhempaa koreografiaa, vaikka varsinaiset kertaustreenit alkavat oikein kunnolla vasta ensi viikolla. Näiden treenien lisäksi joulukuussa osallistuin myös kesästä asti odottamilleni Manuel Liñànin tiiviskursseille, rohkeasti molempiin eli jatkotason lisäksi myös edistyneiden ja ammattimaisesti treenaavien ryhmiin. Jatkotasolla teimme oikein mukavaa tientosta, jota vikana päivänä oli kiva fiilistellä omaksi ja ehkä jopa Manuelin iloksi, mutta ylemmän tason solea por bulerias osoittautui kolmantena kurssipäivänä niin tykiksi tavaraksi, että mun aivot ja kroppa kieltäytyivät toimimasta enää yhteistyössä. Ei auttanut kuin istua alas ja seurata sivusta, kun muut vetävät, vaikka venyttelykin oli ihan paikallaan - sen viikon aikana tuli nimittäin tanssittua työpäivien päälle kokonaiset 19 tuntia...

Kyllä maistui Baltika!

Joulua edeltävällä viikolla tuli taloyhtiöltä tieto, että maaliskuusta asti pois käytöstä olleet vinttikomerot on saatu rempattua valmiiksi, mikä sai mussa aikaan ilon ryöpsähdyksen. Mullahan on nyt käynnissä pieni ikuisuusprojekti putkiremontin jälkeen eli yritän saada tavarani jonkinlaiseen järjestykseen. Kylppärin suihkunurkkaukseen löytyi keskustan Stockalta kiva säilytysjärjestelmä, minkä ansiosta purkit eivät enää pyöri suihkussa käydessä jaloissa, mutta paljon on vielä tekemistä. Asunnossa on edelleen noin 27 muuttolaatikollista pääasiassa kirjoja ja cd-levyjä, kun en ole vielä päässyt itseni kanssa sopuun siitä, millaisen kirjahyllysysteemin palasiksi laittamieni tilalle hankin. Aloin myös miettiä sitä, onko (asunnon kokoon suhteutettuna) massiivinen kirjasto/levystö enää ollenkaan tarpeen, kun kuitenkin kuuntelen musiikkia nykyään pääasiassa Spotifyn kautta ja stereot ovat rikki.. Jos riisuisikin kaiken ylimääräisen pois ja eläisi ihan vallan pelkistetysti? Ihan kaikista kirjoista en pysty luopumaan, mutta U20-jääkiekkoa tv:stä katsellessani kävin laatikoita läpi ja vein ne kirjat, joille tässä vaiheessa kykenin jättämään hyvästit, naapureiden kierrätysiloksi rappukäytävään. Hyvin olivat mukaan kelvanneet, tänään oli jäljellä enää kolme kirjaa.



Kuva vinttikomerosta ihan vain sen takia, kun tulin siitä niin iloiseksi!