¡Feliz Nochevieja y Feliz 2015!

Näin se vaan taas vanha vuosi lähestyy loppuaan. Joulunalusaika meni vahvasti töissä ja aattona lensin sitten pohjoiseen ja kotiin joulua viettämään. 


Näkymä työhuoneen ikkunasta, kun lunta vihdoin alkoi tulla

Kotikadulla

Joulutilpehööriä kotiin viemisiksi

Alunperin oltiin siinä uskossa, että ollaan aatto vanhempien kanssa ihan vain kolmistaan, mutta saatiin sitten kutsu Longin perheen luo Joulupukkia odottelemaan. Tulihan se pukki ja pienestä ujostelusta huolimatta Mehmel uskalsi ihan syliin ja kokeili vähän parrastakin. Laulettiinkin pukille ja loppuilta meni poikien Legoja kootessa ennen kuin lähdettiin viemään kynttilät haudoille.

Hautausmaalla jouluaaton iltana

Kylmä oli ja kun töissäkin olin saanut hieman vetoa, loput vapaat menivät enemmän ja vähemmän puolikuntoisena. Affen luona vietin laatuaikaa kummipojan kanssa perinteisesti junnulätkän MM-kisastudion sekä lettukestien muodossa. Alennusmyynneissä en juuri jaksanut pyöriä, vaikka kaupunkiin asti päästiin, mutta jaksoimme kuitenkin porukalla käydä kannustamassa Kärpät voittoon. Mehmel oli ensimmäistä kertaa aikuisten jääkiekko-ottelussa ja alun hämmästelyn jälkeen viihtyikin silmin nähden hyvin Kärppä-viiriä rumpujen tahdissa iloisesti heilutellen. Sisko ja pienten poikien äiti pääsivät myös hallin jumbotronille, mikä välittömästi aiheutti viestien tulvan :).

Fanipoika

Lettukestit kummipojan kanssa

Tiernapojat Rotuaarilla

 

Vaihteeksi flamencosti

Lupailin flamencoaiheista postausta ja täältä pesee. Osallistuin tuossa muutamana viikonloppuna mielenkiintoiseen flamencotyöpajaan, jossa alegrias-pätkän ohella tehtiin jänniä ja hieman haastaviakin kehonhallintaharjoitteita. Geishakävelyä, lattialla kiipeilyä (!), liskomatelua, mittarimatoilua sekä meduusaranteita ja meriheinänä vedessä heilumista. Kroppa oli näiden tuntien jälkeen hellänä melko mielenkiintoisista paikoista, polvissa messevät mustelmat..

 

Viikkotuntien lisäksi pidimme pienellä porukalla omia treenejä, sillä tanssikamu Anne järjesti äitinsä kanssa itsenäisyyspäivän kekkerit, joissa sitten esiinnyimme vetäen Arcangelin fandangon sekä viisi säkeistöä sevillanasta. En ole aiemmin ollut mikään suuri sevillanasin ystävä, mutta sehän näköjään johtuikin vain siitä, etten ole muistanut kaikkia säkeistöjä ihan kunnolla. Flamencon harrastaminenhan aloitetaan yleensä nimenomaan opettelemalla sevillanas, enkä itse ole sitä juurikaan vuonna 2007 käymieni alkeiskurssien jälkeen tanssinut. Nyt on tilanne kuitenkin kerralla korjattu!

Saliselfie

Santran äidin tekemä kampaus itsenäisyyspäivältä

Tanssiopiston Tientos Griegos -biisissä meillä oli Katjalta erittäin selvät speksit sen suhteen, miltä lavalla tulisi näyttää: mustat suorat housut ja poolo, kirkkaanpunaiset huulet, kynnet ja mielellään myös kengät. Tätä varten mun piti tietenkin tilata uudet kengät Espanjasta, kun vanhemmat punaiset olivat jo sen verran käytössä kuluneet (plus väärän punaiset), etten niitä halunnut käyttää. Kengät saapuivat Espanjasta juurikin niin sopivasti, että kerkesin käyttää niitä sekä tiistain että torstain treeneissä ja sain ne ajettua sisään ennen perjantain esitystä. Oltiin esiintymisjärjestyksessä toiseksi viimeisiä, joten pientä jännitystä ehdittiin takahuoneessa nostattaa. Ryhmänä kaikki meni tosi hienosti, mutta täydellisyyden tavoittelijana ja ikiviilaajana en ollut omaan suoritukseeni kovinkaan tyytyväinen. Yhdessä vaiheessa kesken biisin nimittäin huomasin olevani tanssimattojen sauman kohdalla ja tämähän luonnollisesti vaikutti tunnetusti kyseenalaiseen jännäämisestä johtuvaan esiintymistilanteen suoritusvarmuuteeni niin, että kolmas neljästä tikkupiruetista jäi kokonaan tekemättä... Muuten oli tosi kiva tanssia ja joka tapauksessa saatiin raikuvat  aplodit ja yksi tanssikamu kertoi kuulleensa kehuja ja kiitoksia vielä bussissakin kotimatkalla.

Begoña Cerverat con tres correas ja uusi luuri :)

Lauantaina oli sitten vuorossa flamencoyhdistyksen pikkujoulut, joissa Ässä-fanin ja nuoren Santran kanssa kolmestaan esitimme hyvällä menestyksellä samaisen Arcangelin fandangon. Tästäkin saatiin siis kovasti kehuja ja Ässä-fani on saanut vielä sunnuntainakin palautetta tiiviskurssin kaverilta, joka oli kuulemma ollut ihan vaikuttunut meidän esityksestä. Hyvin se kyllä menikin aiemmin päivällä pidetyn puolen tunnin pikatreenin jälkeen - kerrattiin siis alkuperäisestä koreografiasta ja edellisestä esityksestämme hieman muuttuneet suunnat ja paikanvaihdokset - ja tilaisuuden miehiltä tuli kommenttia kauniista naisista :). Pikkujouluissa nähtiin Machinan ja muiden esitysten lisäksi myös riemukkaat flamencotiernapojat eli Camaron, Paco de Lucia sekä Tomatito. Täydellistä compasta Helsingistä metsästivät ikuisen duenden toivossa. Niin ja treeneistä innostuneina vedimme yhdessä myös yhdet sevillanasit siellä pikkujoulujen väen paljoudessa.

 

Aika flamencopainoitteinen viikko mulla siis takana, vaikka tapahtui kyllä muutakin mukavaa. Maanantaina heräsin Turussa, tiistaina lounastettiin isomman työporukan kanssa ja keskiviikkonakin kävin ulkona syömässä ja läyryämässä parin työkaverin kera. Hommasin uuden puhelimen ja siihen tutustumisen parissa olen pähkäillyt illat, kun luuri yleensäkin soi melko harvoin, enkä heti älyä siihen vastata ja parikin odotettua puhelua oli mennä sivu suun.. Kaikki tärkeimmät sovellukset sain kuitenkin ihan itse luuriin ladattua ja ensimmäiset Skype-puhelutkin ehdin jo keskiviikkona ottaa pohjoiseen. Lauantaina Ässä-fani ja Santra kävivät luonani kylässä valmistautumassa pikkujouluihin ja eilen tapasin vielä pitkästä aikaa vanhan opiskelukaverini, joka joulun hengessä tarjosi minulle maittavat pizzat. Nam, hyvää oli ruoka ja seura tietenkin myös!

Ihan harmaa joulukuun alku

No niinhän siinä sitten kävi, että marraskuun lukuhaaste meni vituralleen aivan kalkkiviivoilla eli kuun viimeisenä päivänä. Keskimäärin toki luin selvästi enemmän kuin haasteen edellyttämät 30 sivua kaunoa päivässä, mutta hieman harmittaa kyllä lipsahtaminen. Sain kahlattua kuukauden aikana Tuhman tytön, John Irvingin Viimeinen yö Twisted Riverillä + Minä olen monta sekä Kaisa Ingemarssonin hieman kepeämmän naisille suunnatun ja nopealukuisen Vettä vain -teoksen, jossa oli varsin ärsyttävä dekkareita tehtaileva sankaritar. Viimeisenä lauantaina piti vielä kaivaa lukemista viikonlopulle ja käteen sattui jo niin useaan kertaan kesken jäänyt Umberto Econ Foucault´s Pendulum - mikä oli haasteen kannalta virhe.. 18 sivua jäi vajaaksi. Syytän myös Ylen TV2:a torstai-illan Game Of Thrones -putken takia, sillä kun alkuvuodesta sain koko kirjasarjan luettua, nyt olen seurannut urakalla tv-versiota ja tykännyt siitä kovasti. Hienosti on kirjan hahmot tuotu eloon ja inhaa Joffreytä lukuun ottamatta henkilöistä löytyy myös lämpöä. Uusin tuotantokausikin alkaa tässä ihan kohta..

Edellisen postauksen jälkeen olen töiden ja flamencon (miten yllättävää) lisäksi käynyt katsomassa pitkästä aikaa vähän jääkiekkoa eli vauhdikasta ja viihdyttävää A-junnujen SM-liigaa sekä vieläpä ihan KHL:ää. Jokerit-peliin pääsin työkaverin piikkiin ja olihan siellä hallissa tunnelmaa, harmi vaan, ettei Ak Bars Kazania vastaan pelattu peli ollut mitenkään häikäisevää kiekkoa. Plussan puolelle ilta silti jäi, kun satuin bongaamaan katsomossa Micky-serkkuni, jota en ollut pitkään aikaan nähnytkään ja kerettiin lyhyet kuulumiset siinä kolmannen erän lopun yhteydessä vaihtamaan.



Pitää varmaan kuitata myös tuo National Theatren Frankenstein, jonka molemmat esitykset kävin siis kurkkaamassa Finnkinon live encoressa. Ekassa Creaturen roolin veti Benedict Cumberbatch ja vakuutti erityisesti alkukohtauksessa, jossa Olento herää henkiin. Näytelmän puolivälissä armoton väsymys pääsi kuitenkin valloilleen ja myönnän sulkeneeni silmät noin vartiksi, mikä tietenkin jonkin verran tuntui kokonaisvaikutelmassa => tykkäsin, mutta en nyt niin jesjes -kovasti. Kakkosversiossa Jonny Lee Miller oli Olento ja Benedict sitten itse Frankenstein ja jotenkin tykkäsin roolituksesta enemmän näin päin, vaikka katsomossa toistakin mielipidettä esityksen jälkeen olin kuulostelevinani. Sain myös pidettyä itseni koko esityksen ajan hereillä :).

Frankenstein ja Olento

Elokuvateatterissa on nähty nyt myös The Judge (tähän kyllä jesjes, RDJ ei petä koskaan) sekä viime perjantaina Interstellar, josta täytyy sanoa, että olipas siinä yllättävä pläjäys. Itse tarina oli aivan huikea ja elokuva myös kosketti; täytyy myöntää, että uran suunnanvaihdos sopii Matthew McConagheylle.. Olin aivan tilassa elokuvan päätyttyä ja onnellinen siitä, ettei ollut ketään kaveria mukana, kun en olisi pystynyt kyllä puhumaan yhtään mitään. Itkukin siellä tuli, mutten onneksi ollut ainoa. Vieressä istuneen pariskunnan naispuolinen henkilö niisteli äänekkäästi ja myös herra kuivaili silmiään kaulaliinaansa, minähän osaan itkeä ihan hipihiljaa niin, ettei kukaan huomaa..

 

Flamencostakin olisi kerrottavaa, mutta nyt ei irtoa.. yritän myöhemmin tällä viikolla ehtiä.

Lukuhaasteeseen upposin

Marraskuun kunniaksi päätin sitten osallistua lukuhaasteseen, jossa joka päivä pitäisi saada luettua 30 sivua kaunokirjallisuutta. Mun yöpöydällä kirjoja kyllä riittää ja sieltä ensimmäisenä käsiin osui äidiltä lahjaksi saatu Nobel-voittaja Mario Vargas Llosan Tuhma tyttö. Vaikka 30 sivua päivässä tuntui ajatuksena alkuun haastavalta, kyllähän se haaste siitä sitten vauhdilla käyntiin lähti, jopa siis siinä määrin, että muu työn ulkopuolinen tekeminen on jäänyt todella reippaasti vähemmälle. En siis iltaisin malttaisi millään laskea kirjaa kourasta. Olen Tuhman tytön lisäksi saanut kahlattua tähän mennessä John Irvingin opuksen Viimeinen yö Twisted Riverillä ja nyt on vielä jäljellä vajaat parisataa sivua Irvingin Minä olen monta -teoksesta.

Olenhan mä nyt sentään jotain muutakin saanut aikaiseksi. Kävin taas Ted Bakerin ystävämyynnissä ja tarjosin päiväkahvit stadissa piipahtaneelle Affe-veljelleni. Olen skypetellyt pienten poikien kanssa, jotka erityisesti tykkäävät katsoa iPadin kameran kautta ikkunani alla kulkevaa raitiovaunu- ja bussiliikennettä. Mehmeli on pariin kertaan hellyyttävästi kutsunut kyläilemään, mutta enhän minä täältä ennen joulua heille ehdi :(. 

Sevilla-fiilistelyä postikorteilla

Saalis ystävämyynnistä

Leffassa olen yrittänyt kompensoida pitämääni liian pitkäksi venähtänyttä taukoa ja käyttänyt oikein urakalla sarjalippuja. Nightcrawler, johon edellisessä postauksessa viittasin, tuli nähtyä ja sen jälkeen ihanan itkettävä, vaikka hieman ennalta arvattava Tähtiin kirjoitettu virhe, Guardians Of The Galaxy, Nick Cave -filkka 20.000 Days On Earth ja viimeksi tänään tuorein Nälkäpeli eli Matkijanärhi 1. Yrityksenä oli sitä ennen katsoa leffateatterissa väliin jäänyt Vihan liekit DVD:nä kotisohvalla, mutta tilaamani levy ei sitten suostunut toimimaan mun monitoimilaitteessa - ja tietenkin olin ehtinyt jo hävittää toimituksen mukana tulleen lapun, jolla olisin voinut tuoteviasta reklamoida.. Noh, kun olin kirjat lukenut, ei nyt sillä lailla kamalasti jäänyt juonesta paitsi. 

Finnkinon hienoja tapahtumia olen ihastellut eli fiilistelin V&A Museumin David Bowie -näyttelyn ja viikko sitten katsoin NT liven Frankensteinin, jossa Benedict Cumberbatch oli Hirviönä ja Jonny Lee Miller itse Frankensteinina. Huomenna menen uudestaan katsomaan, miten toimii, kun vetävät pääroolit toisin päin. Ihan mahtavaa, että Suomessakin pääsee näistä esityksistä ja maailmankuuluista näyttelijöistä tällä tavalla nauttimaan.

Töissä on piisannut hommia ja flamencoakin on vedetty. Nyt myös Tientos Griegos on valmis ja ensi viikolla Katja tulee tarkistamaan toteutuksemme, jotta kaikki asennot, käden ja sormien ojennukset, päät ja piruetit saadaan hinkattua ryhmänä yhtenäisiksi. Ai että tulee olemaan muuten siistiä vetää juuri tuo biisi oppilasnäytöksessä kolmen viikon päästä. Ja koska olen ollut niin kiltti, hyvä tyttö ja muutenkin mukava ja näköjään laiskanhivakkuudesta huolimatta halutessani kuitenkin kohtalaisen aikaansaava ihminen, ostin itselleni uuden tuoksun ja sain tuollaisen kivan lahjapussukan vielä kaupan päälle. 

Leffan lumoissa ja vähän tanssinkin

Elokuvissa käyminen on flamencon rytyyttämisen ohella kyllä oiva keino nollata päätä. Ostin nyt vihdoin lisää noita mainioita Finnkinon sarjalippuja ja sain niitä pari kappaletta lisää töistä Sbutleriltakin. Viime viikonloppuna näin kaksi filmiä eli Jason Batemanin & kumppaneiden (mm. aina mainio Tina Fey, Jane Fonda, Rose Byrne ja Dax Shepard) This Is Where I Leave You - suomeksi sietämättömästi Seitsemän sietämättömän pitkää päivää sekä La Grande Bellezan. Jason Batemanista jostain syystä tykkään kovasti (roolihahmonsa ovat aina jotenkin sopivan tavallisia ja niiden huumori osuu mussa oikeaan kohtaan) ja elokuvakin oli hyvä, nauratti ja itketti sopivassa suhteessa. Suuri kauneus oli alkuun ihan outo, italialaiset vissiin ovat vähän sellaisia, mutta loppua kohti tykästyin tähänkin filmiin. Rooma oli kaunis, siellä voisin eli haluaisin joku päivä käydä. 

Mulla kun näkyy noita maksukanaviakin, tulee aina tallennettua sieltäkin elokuvia ja sarjoja, jotka näytetään Suomen televisiossa paljon myöhemmin. Välillä pitää boksia ihan vallan ajatuksen kanssa tyhjennellä, jota sinne taas jotain tallennettavaa mahtuisi ja katsoin nyt sitten Steven Soderberghin Behind The Candelabran, joka kertoi pianotaiteilija Liberacen elämän viimeisistä vuosista ja suhteesta nuorempaan mieheen. Herkullisissa rooleissa Michael Douglas ja Matt Damon, myös vanha teini-idoli Rob Lowe (mmm Youngblood!) oli mukana. Työviikon päätteeksi olin varannut lipun Furyyn eli Brad Pittin tähdittämään 2. maailmansodan loppuvaiheista kertovaan sotaelokuvaan eli sekin tuli kuitattua nähdyksi heti ensi-iltapäivänä. Hienot näyttelijät, etunenässä eritoten Shia LaBeouf, jota hankalaksi tyypiksi kutsuvat. Aivan sama mulle, kun tekee niin hienoja rooleja. Joskus takavuosina katsoin sellaisen episodielokuvan kuin New York, I Love You, missä hän teki minuun suuren vaikutuksen. 

Rob Cantor: Shia LaBeouf Live

Tänään tein päiväkävelyn ihanan auringonpaisteisessa syyskelissä Töölönlahden kautta Tennispalatsiin ja katsoin Vadelmavenepakolaisen. Mielensäpahoittajan tapaan tämäkin elokuva oli mulle pieni pettymys, en oikein tykännyt Jonas Karlssonista pääroolissa, kun taas Solsidanista tuttu Josephine Bornebusch tummassa tukassa oli kyllä hyvä. Huomenna olisi tarkoitus nähdä tälle viikolle vielä Nightcrawler, jonka traileri vaikutti lupaavalta.. Ja Jake Gyllenhaal kannattaa nähdä aina. 

Huomenna pitäisi myös vääntäytyä tanssiyhdistyksen salille, sillä pienen porukan kanssa saimme mahdollisuuden esiintyä tulevana itsenäisyyspäivänä eräässä ravintolassa pidettävässä tilaisuudessa, jonne vallankin illalliskortteja myydään. Muutama kerta tässä on siis fandangoa treenattava ja opemme Katja tulee salille parina iltana vastaamaan ns. näyttämöohjauksesta. Pieniä muutoksia saattaa koreografiaankin tulla, kun alunperinhän tuo biisi oli tarkoitettu sooloksi, mutta toimii varmasti myös tällaisen pienen ryhmän vetämänä. On tässä muutenkin treeneissä käyty ja hikoiltu, kun opiston salien ilmastointi ei oikein tunnu toimivan ja ite kun tanssista oikein innostun, vedän aina sata lasissa.. Jos ei tunnu missään, ei kyllä tee kunnolla! Piruetteja on harjoiteltu kovasti sekä lantiolla, taivutuksella, kyykällä, puristuksella että jalannostolla ja ilman - alan päästä kärryille näköjään pikku hiljaa niissäkin, kun vain uskallan tempaista. 

Option Paralysis

Edellisen postauksen jälkeen olen kasannut voimia eli yrittänyt kuitata hullun työviikon univelkoja, onneksi melko hyvällä menestyksellä. Ainoastaan sunnuntain ja maanantain väliset yöunet tuppaavat välillä olemaan huonot, ehkä tuleva työviikko sen verran mielessä kuitenkin pyörii. 

Tanssittukin on ja saatiin valmiiksi sekä fandango että soleá; ai että molemmista tuli taas vallankin tanssijafiilis, vaikka soleán lopun kuusi nopsatahtista ylös-alas-pirtsaa eivät tietenkään flamencoyhdistyksen liukkaalla lattialla lähteneet niin kuin olisi pitänyt. Vaatisi tiukemmat hermot ja rutkasti enemmän itseluottamusta lähteä niihin ihan _täpöillä_. Tanssiopistolla tehtävä Tientos Griegos alkaa sekin valmistua pikku hiljaa joulukuista oppilasnäytöstämme silmällä pitäen ja puvustuskin alkaa olla hanskassa. Tervetuloa vaan tarkistamaan lopputulos, esityspäivä ei tosin vielä ole varmistunut. 

Parin viikon sisällä olen urakalla käyttänyt Finnkinon sarjalippuja, joissa kohta puolin olisi voimassaoloaika mennyt umpeen. Paha kurki sentään unohdin ostaa lippuja lisää Hulluilta Päiviltä, kun nyt taas on sellainen fiilis, että leffatkin maistuvat. Gone Girl oli jänskä, semminkin kun en ollut kirjaa lukenut ja Ben Affleck, vaikka hieman pökkelö makuuni onkin, passasi hienosti aviomiehen rooliin ja Rosamund Pike oli hyytävän hyvä! Viime viikon arkivapaalla täräytin sitten kaksi elokuvaa saman päivän aikana ja katsoin Valekytät (tunnustan, vain ja ainoastaan Jake Johnsonin takia - tyyppi on ihan loistava New Girl -komediasarjassa, jota Suomessa jostain syystä esitetään nimellä Kolme miestä ja tyttö) ja Mielensäpahoittajan. Jälkimmäinen oli pienoinen pettymys, odotin kyllä enemmän.. Viikonloppuna vuorostaan näin Boyhoodin ja A Most Wanted Manin, joita kumpaakin suosittelen lämpimästi. Boyhoodin teko kesti 12 vuotta ja leffassa seurattiin pojan kasvua 6-vuotiaasta täysi-ikäiseksi. Pääosan tehnyt Ellar Coltrane sopi rooliin mainiosti ja Patricia Arquettea ja Ethan Hawkea nyt voisi katsoa vaikka puhelinluetteloa lukemassa. Myös A Most Wanted Manin roolitus oli osuva - Robin Wright, Willem Dafoe, Rachel McAdams - ja Philip Seymour Hoffman... eräänkin kohtauksen aikana yksi katse sai aikaan sen, että meinasin pillahtaa itkuun. Ihan vaan siitä v******sesta, että tyyppi on kuollut aivan liian aikaisin ja huumeisiin. What a waste. 

Toissapäivänä oli taas Finnkinon loistavien Event-juttujen vuoro eli Live encore -lähetyksessä minä ja ehkä 10 muuta salissa ollutta pääsi Lontooseen seuraamaan Stephen Fryn omaelämäkerran kolmannen osan 'More Fool me' julkistustilaisuutta. Kirja on jo tilauksessa mulla Akateemisessa, enkä millään malttaisi odottaa sen saapumista. Siinä kanssa yksi ihminen, joka kiehtoo mua kovasti. Noita Finnkinon tapahtumia kannattaa muutenkin pitää silmällä, jos kiinnostusta löytyy, sillä baletin ja oopperan lisäksi esim. marraskuussa pääsee näkemään David Bowie -retrospektiivin (siis juuri sen Victoria & Albert Museumin näyttelyn, jonka olisin Lontoossa käydessäni halunnut nähdä, mutta ei sitten osunut mun reissujen ajalle), jonne tietenkin mulla on lippu jo hankittuna :) 

Hullujen Päivien saaliini

* otsikko on viittaus Stephen Fryn esitykseen. Pitää muuten tutustua tarkemmin  Oscar Wilden elämään ja tuotantoon tässä heti kohta, kun kerkiää.

Vain elämää ja taidetta

Töissä on taas pitänyt kiirettä ja kun kolmena päivänä viikosta pitää yrittää singahtaa myös treeneihin, joissa riehumisen jälkeen on suht veto veks, on taas tämä postausväli päässyt venähtämään. Olen mää kyllä nyt vähän muutakin ehtinyt. Pari viikkoa sitten kävin Kanneltalossa katsomassa tanssikoulu Blue Flamencon teoksen Kirjeitä, jota viime keväänä Helsingin flamencoyhdistyksen Letra-lehdessä kovasti kehuttiin. Teos perustuu tanssijoiden omiin lyhyisiin kirjeisiin aiheista viha, rakkaus, viisaus ja ilo eli tanssilla näitä erilaisia tunteita kuvattiin. Koskettava ja hieno esitys, tanssijat eläytyivät täysillä musiikkiin ja kaikki tunteet kyllä välittyivät katsomoon asti. 
* Vaikka oma vihaisuus joskus pelottaa niin nautin kun lyön jalkaa ja paukutan kovaa
* Yksinäisyys on kylmää ja rakkauskin voi olla välillä kylmää
* En osaa sanoa mitään rakkaudesta, mutta osaan sanoa sen ettei se ole iloinen tanssi
* Viisas osaa asua ja olla yksin ja yhdessä
* Iloinen tanssi on kuin vesi jossa on kirkas pinta
(Sikäli kun sillä on mitään merkitystä, kaikki tanssijat ovat flamencoa useita vuosia harrastaneita nuoria kehitysvammaisia aikuisia)

Tavastiallekin eksyin pitkästä aikaa, kun siellä toissa tiistaina esiintyi Jarmo Saari Republic - mielenkiintoinen kombo eli kitaristina maestro itse + kolme rumpalia (Olavi Louhivuori, Abdissa "Mamba" Assefa sekä Sami "Kuoppis" Kuoppamäki). Vierailevina solisteina lavalla nähtiin vielä Eternal Erectionista tuttu Sam Huber sekä moottoriturpa Tommy Lindgren. Kova oli meno ja melkoista taitureita kaikki tyynni.

Taiteiden talon hissin ovesta bongasin vielä yhden menon ja onneksi lipun vielä ehti saada samalla viikolla olevaan viimeiseen esitykseen; kyseessä oli siis Oulusta lähtöisin olevien ex-kilpatanssijoiden Katja Koukkulan ja Jussi Väänäsen sekä Jaakko Toivosen kolmen koreografian teos Hierarchy, jossa kukin tanssijoista oli tehnyt oman duettokoreografian kahdelle muulle. Hauska idea, jota vielä mukavasti avasi esityksen jälkeen pidetty pienimuotoinen keskustelutilaisuus, jossa yleisö sai esittää tanssijoille kysymyksiä teoksen synnystä. Nykyparitanssi kohtasi kilpatanssiteatterin tai jotain sinne päin :). Väänäsen Jussilla on karismaa vaikka muille jakaa ja vaimonsa, vaikka ovatkin tanssijoina melko erilaiset, kanssa ajoitus ja intuitio kohtaavat hienosti. Pidin kovasti Jaakko Toivosen ilmeikkyydestä sekä pehmeästi liikkuvista käsistä, tanssiminen näytti myös ihan älyttömän helpolta ja kevyeltä. 

Olenhan mä tietenkin seurannut Vain elämää -ohjelman tuoreinta kautta, kun mukaan on saatu Samuli ja Vesku. Samuli ei ole kyllä vielä kunnolla päässyt vauhtiin ja yllätyksekseni Elastinen on ollut tähän mennessä vahvin lenkki, vaikka myös molemmat Paulat ja Toni Wirtanen ovat omissa versioissaan onnistuneet hyvin. Paula Vesalan Apulanta meets Eurythmics meets Paula -veto Pahempi toistaan oli kyllä ihan parasta, mitä olen tässä ohjelmassa tai sen ruotsalaisessa serkussa Så mycket bättre nähnyt. Tai no ok, ehkä E-Typen ysäriteknopoppiversiointi Eva Dahlgrenin Jag är Gud:ista aiheutti samanlaiset vibraatiot ekalla kerralla tv:ssä kuultuna. Lahjakkaat on lahjakkaita, niin se vaan on.

Costa Blancalla

Vietin viimeisen kesälomaviikkoni kummitädin ja -sedän hoteissa Espanjan itärannikolla Torreviejassa. Olin jo etukäteen ilmoittanut, ettei mulla ole tarkoitus puuhailla juuri muuta kuin nauttia auringosta, lukea ja nukkua. Tämä toteutuikin, vaikka pieni kylmettyminen pääsi yllättämään ja nenä oli tukkoinen loppureissun ajan (ja paluulennon laskeutuminen todella tuskaa, kun tuntui että korvissa jo poksahtaa). 

Lomaviikkoni ja sitä edeltänyt viikko olivat kuulemma seudulla lämpimimmät syyskuun viikot 52 vuoteen, joten säät todellakin suosivat ja sain hankittua rusketusrajat, jollaisia ei vähään aikaa kyllä ole nähty. Kahtena päivänä tehtiin pitkä kävelylenkki, kolmena käytiin La Matan hienolla hiekkarannalla ja elbailin päivittäin vielä uima-altaallakin lukemassa. Kävimme kylässä äitini toisenkin sisaren luona ja samalla autoreissulla tarkastettiin myös Zenia Boulevard -ostoskeskus, mistä löytyi mm. Kikon myymälä. En mä silti sieltäkään mitään ostanut.. 

Päiväkävelyllä pitää tankata

Välimeren ruokavalion parhaita paloja de mi tia - ei päässyt nälkä yllättämään!

Septiembre

En enää edes pyytele anteeksi hidastunutta postaustahtia, mitäpä sitä selittelemään. Olinpas kuitenkin reissussa kymmenen päivää eli seuraa lyhyt selostus kesälomamatkasta. Menolentoni oli Barcelonaan, minne pääsemistä jo etukäteen kovin odotin. Vaikka vajaan vuorokauden pysähdys oli aivan liian lyhyt, voin nyt sanoa siellä käyneeni. Ehdottomasti seuraavalla kerralla kaupungissa on viivyttävä vähintään pitkä viikonloppu, jotta ehtii nähdä mahdollisimman paljon. Arkkitehtuuri on jotain aivan käsittämättömän hienoa ja myös Camp Noulle on päästävä. 

Reissun ainoa tuliainen mennessä Hki-Vantaalta

Pienet käsivoiteet suuresta Sephoran myymälästä

Pörrösukat aina matkassa :)

Muutama maisemaräpsy

Yhden yön reissulla kerkesin kuitenkin ajaa turistibussin sinisen linjan läpi ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin ottanut kahden päivän lipun ja hyppinyt välillä kyydistä pois ja nauttinut myös punaisen ja vihreän linjan nähtävyyksistä. Sininen linja kiersi kaupungin pohjoispuolella, missä sielläkin oli runsaasti nähtävää, pääsin siis jopa Sagrada Familian ja Camp Noun viereen. Hotellini oli mahtavalla paikalla eli Ramblasilla näköetäisyydellä Plaza de Catalunyalta. Ostoskadut ja myös satama olivat kävelymatkan päässä, kauempaa ei kyllä kannata lähteä hotellia hakemaan! Koska mukanani oli tällä kertaa vain reppu käsimatkatavarana, en ostanut kaupungista Sephoran käsivoiteiden ja parin pienen yllätyksen lisäksi mitään, mikä on perin harvinaista.. Siinä yhdessä repussakin toki oli raahaamista, kun läksin matkan seuraavalle etapille eli Santsin rautatieasemalta itärannikon pikajunalla kohti Alicantea. Kyllä taas hieno nainen perspiroi kevyesti.

Harkittuja heräteostoksia

Shoppailu on ihan valtavan mukavaa, etenkin silloin kun ei ole pakko hankkia jotain tiettyä kovaan tarpeeseen (harvemmin näin toki pääsee käymään), ja vaikka olen yrittänyt hieman hillitä itseäni, tuleepas aina silloin tällöin vingutettua korttia. Nyt olen oppinut kuitenkin jopa harkitsemaan ostoksia hieman eli jos näen jotain kivaa, en välttämättä ihan heti ryntää kaupoille. Tai kyllähän mä edellenkin ryntään, ettei jää tavara saamatta.. Otzeja olin katsellut naistenlehtien palstoilta ja muutaman kerran treeneistä palattuani kuikuillut Mikonkadun liikkeen ikkunasta sisälle ja nyt vapaapäivänä kaupungilla kuljaillessani päätin piipahtaa ihan myymäläänkin. Mustia kenkiä olin ajatellut, mutta niistä ei löytynyt kokoani, joten jouduin sovittamaan toista väriä. Yllättäen vaaleanharmaa pari ei ollutkaan yhtään hullumpi päivän asun kanssa ja ostopäätöksen vahvisti vieressä sovitusta tarkkaillut Sauli Koskinen (ai miten miellyttävä nuori mies siinä).. Kun kotiin pääsin ja surffailin netistä kuvia, rupesi kyllä tekemään kovasti mieli myös korallinpunaisia, olisivat todella ihanat kesällä. Nämä harmaat pääsevät kyllä nekin auringosta nauttimaan, sillä ne taatusti lähtevät seuraavalle Espanjan reissulle mukaan!

Ylhäältä alas: GA, Lindex, Selected Femme, Mango ja Otz

Kesäisin mielelläni kulkisin aina vaan mekko päällä, jos säät sen sallisivat, ja niitä tulee aina hommattua varastoon asti, useampikin tänä vuonna (uskallanko edes laskea).. Desigualin musta ihanuus oli siinä mielessä "järkiostos", että Sevillassa piti oikein tarkkaan harkita kertaostoksen loppusummaa, sillä satasen ostoista sai kylkiäisenä treenikäyttöön mitä mainioimman putkikassin; mekon lisäksi mukaan lähti oikein kiva käsilaukku ja sisarkin sai tästä syystä sitten t-paidan tuliaiseksi. Harmaata mekkoa vastaavia yksilöitä tuli Oulun kaduilla vastaan useampaan kertaan ja kiva malli jäi vaivaamaan siinä määrin, että kun Helsinkiin palattuani Lindexiltä tuon mekon löysin, niin pitihän se ostaa. Selectedin mekko taas oli 23€ maksanut alelöytö, jota ei voinut kauppaan jättää.

Desigual, Lindex ja Selected Femme

Tämän syksyn varsinainen heräteostojen heräteosto on kuitenkin teatterilippu vuoden päähän syyskuulle. Lähdenpä siis taas Lontooseen teatterimatkalle, tällä kertaa tähtäimessä Hamlet ja Benedict Cumberbatch. Mullehan tulee West Endin uutiskirjeitä lipunmyynneistä ja tulevista ensi-illoista ja päätinpäs sitten koettaa onneani, kun Barbicanin liput elokuussa 2015 ensi-iltansa saavaan näytelmään tulivat myyntiin. Yritin ensin suoraan teatterin omasta lipunmyyntikanavasta ja hetkeksi ehdin lannistua, kun ennen minua jonossa oli öbaut 27 900 asiakasta, mutta kokeilin sitten vielä muita reittejä netin kautta. Voitte arvata, miten iloinen olin, kun tärppäsi ja sain lipun - kaikki esitykset myytiin loppuun seitsemässä tunnissa!!! Nyt voikin rauhassa suunnitella reissun muuta ohjelmaa, kun edes lentoja tai hotellia ei voi vielä varata. Jos vaikka sattuisi joku kiva konsertti tulemaan tuon saman viikonlopun ajalle, vielä ei voi tietää..

Tällä kadulla

Taas on yksi viikko takana ja nyt olen töiden lisäksi ehtinyt vähän muutakin. Maanantaina tein perinteisen piipahduksen Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-telttaan, missä pyrin ainakin kertaalleen käymään, viime kesä otettakoon poikkeuksena sääntöön.. Esiintymässä olivat Suvi Isotalo yhtyeineen sekä Pepe Willberg ylistetyn Saimaa-orkesterin kera. Suvi Isotalon kappaleista olin etukäteen kuullut vain kaksi, vahingossa radiosta kesän mökkireissulla, mutta ei se haitannut. Pidin kovasti kappaleista ja kolmihenkinen taustabändi, eritoten multi-instrumentalisti (basso, piano, kitara nyt ainakin) Timo Kämäräinen, soitti rennosti ja iloisesti. 

Suvi Isotalo: Kuunpimennys

Illan pääesiintyjä oli kuitenkin Pepe&Saimaa ja jouduinkin jo etukäteen varoittamaan vieressä istunutta ja juttelemaan ruvennutta miestä siitä, että saattaapi kyynel jos toinenkin illan aikana irrota. Enpä turhaan varoitellut, ei vaadittu kuin kaksi biisiä, niin johan irtosi. Kuoro, bändi (mm. niin jäätävä basisti että oli jo härskin hyvä sekä intiaanikutrinen laulava kitaristi, molemmat ilmeisesti Laura Närhen bändistä) torvineen ja jousineen, tietenkin itse maestron vielä hyvin kauniisti soiva ääni sekä pääasiassa Matti Mikkolan säveltämät kappaleet ovat vain sellainen yhdistelmä, että oksat pois. Erityisesti Leikitään ja Uneton kolahtivat, niin kuin olivat ehtineet kolahtaa jo Spotifystä kuunneltuina ja harvoinpa sitä pääsee kuulemaan näin hienoa stemmalaulantaa niinkin vaikeaan biisiin kuin Rauno Lehtisen Toiset meistä on. Illan päätteeksi lavalle tuli myös levy-yhtiön tyyppi luovuttamaan ansaittua kultalevyä ja kun kello olo jo yli 22 ja soittolupa mennyt umpeen, yleisö veti vielä bändin kanssa Aamun yhteislauluna. Hieno ilta oli kyllä.

Tiistaina töiden jälkeen oli toiseen yksikköön siirtyvän työkaverin läksiäiset ja käytiin porukalla keskustassa syömässä. Kihara-Esuli oli vauhdissa ja onnistui hämmentämään paria tuoreempaa kollegaa hersyvillä jutuillaan. Kivaahan meillä oli, eikä kovin pahasti jäänyt harmittamaan jo toisena iltana putkeen väliin jääneet treenit. Keskiviikkona sain kaivatun vieraan piipahtamaan kylässä, harmi vain, ettei hän ehtinyt pidempään olla ja eilen olikin sitten vapaapäivä. Pyykkäilin ja lueskelin ja lakkailin kynsiä ennen treenejä, joissa otinkin sitten alkuviikon löysäilyn vahingon komeasti takaisin Tientos Griegosin merkeissä. Hieno nainen ei hikoa ja silleen.. Mieli olisi tehnyt vielä kuuntelemaan Paula Koivuniemeä Koko kesä Kalliossa -klubille, mutta suihkun jälkeen kotona iski väsy. Väsy on kyllä vieläkin ja huomenna voisin taas öllötellä ihan kotosalla, ellen sitten elokuviin eksy. Sielläkin on välillä niin lysti käydä (ai niin, sunnuntaina kävin katsomassa uuden Sin Cityn - ja tykkäsin lievähköstä väkivaltaisuudesta huolimatta).

Aika lentää

En kyllä tiedä, miten saisin itsestäni irti ryhtiliikkeen, joka edesauttaisi vähän näiden postausten kanssa.. Niin vaan taas tauko slirvahti pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Loman jälkeen olen ehtinyt olla töissä kolme viikkoa, joiden aikana olen mm. päivystänyt kolmesti ja viettänyt myös neljä päivää uuden työvuorosuunnittelujärjestelmän koulutuksessa. Sepäs vasta olikin uuvuttavaa puuhaa, jopa siinä määrin, etten koko tämän viikon aikana jaksanut edes televisiota katsoa jostain lukemisesta nyt puhumattakaan. Keskiviikkona kävin sentään hieman kaupungilla kääntymässä ja aikani kuluksi kampaajalla. Olin saanut tekstiviestikutsun uuden vaateliikkeen tilaisuuteen, mitä ennen oli hieman aikaa kulutettavana ja kampaajallahan tämä hyvin sujui. Päästä tuli kevyen värin kera ihan jees, mutta olin niin väsyksissä, että vaikka vaatteista olisi saanut 20% alennuksen, läksin pikaisen kierroksen jälkeen ruokakaupan kautta kotiin. Olin ihan taju kankaalla jo yhdeksän pintaan ja melkein unessa, kun yksi ihana ihminen hieman yllättäen soitti ja ihmetteli, kun olin jo nukkumassa (tähän voisi laittaa sellaisen ujohkon sydänhymiön). 

Paita: Selected Femme

Flamencon viikkotreenitkin ovat alkaneet ja viime viikolla niiden lisäksi tuli myös tanssittua tiiviskurssilla, kun Manuel Reyes piipahti Madridista viikoksi pitämään kurssia flamencoyhdistyksen salilla. Kuukauden tauko oli kivasti nollannut aivoista lähes kaiken flamencoon liittyvän ja edistyneiden/ammattimaisesti treenaavien ryhmässä olikin sitten ihan tarpeeksi haastetta.. Sigiä ja bulea vedettiin ja viiden illan jälkeen oli sellainen olo, että vielä jos yhden illan oli saanut Manuelin opissa olla, niin olisi jäänyt jotain muistiinkin. Se on kyllä hyvä, kun nuo espanjalaiset tanssiopet osaavat myös laulaa jollottaa melko hienosti. Katjan tunneilla tehdään syksyllä fandangoa, soleáa sekä tientosta (ah, Pakko tanssia -ohjelmasta tuttu Morenten Tientos Griegos!) tiiviiseen tahtiin, sillä Katja saa perheenlisäystä ja jää puolivälissä syksyä pois aktiiviopetuksesta. Onneksi Machina-ryhmän Laura vetää lukukauden loppuun, sillä tarkoitus olisi esittää tientos syksyn näytöksessä. Jänskää, sen verran tiukasta tsipaleesta on kyse. Hyvä puoli tässä on, että taidan vihdoin päästä eroon joulumahastani.. 

Torstaina kävin vaihteeksi konsertissa eli Finlandia-talossa Bo Kaspers Orkesterilla. Kummasti vaan nämä heput aina yllättävät taidoillaan ja uusiutumiskyvyllään, sillä vaikka olen nähnyt bändin vuosien aikana pitkälti toistakymmentä kertaa, tuli taas niin erilaisia versioita vanhoistakin ja harvemmin keikalla kuulluista biiseistä, että oksat pois. Ihan vuolaasti itketti välillä; varsinkin suoraviivainen rautalankaversio (kiertuekitaristi Robert Östlund muy bueno!) suurhitistä Svårt att säga nej oli hieno, samaten tuoreimman levyn  Utan dig, jonka Bosse Sundström spiikkasi sisään koskettavasti, eikä itsekään pystynyt täysin liikutusta pidättämään kappaleen päätyttyä. Ja niin kuin viime vuoden puolellakin totesin, torvet eli trumpetti ja saksofoni ovat aina paikallaan.

Mikä kesä!

Kolme neljäsosaa kesälomasta on pidetty ja kylmän alkukesän jälkeen on onneksi saatu nauttia auringosta. Pari viikkoa meni kotona pohjoisessa ja vietettiin kokonainen viikko mökilläkin. En muista, olenko noin pitkää aikaa siellä ikinä yhteen putkeen ollutkaan.. Ekana viikonloppuna vietettiin kuitenkin pitkästä aikaa tyttöjen iltaa vanhalla kaveriporukalla ja parannettiin maailmaa. Käytiin myös baarissa (jonne ajeltiin taksilla ja matkan aikana nauratettiin naiskuskia, jonka mielestä oltiin illan paras kyyti - luonnollisesti), mistä minä toki häippäsin varhaisessa vaiheessa nukkumaan, kun vallan oli outoa porukkaa ja tungoskin alkoi illan lämmössä pahasti ahistaa. Sain sentään Jumprun portsarilta Mälliltä lämpimän halauksen - eipä hänen lisäkseen osunut kuin yksi tuttu naama vastaan. Vähän kulttuuriakin piti harrastaa eli kävin katsomassa Monty Pythonin viimeisen shown suorana Lontoosta Finnkinon näyttämänä. Eivät sedät olleet enää parhaassa terässä, mutta kyllähän se ihan viihdyttävä paketti oli. Seuraavaksi odotan, että James Francon tähdittämä John Steinbeckin kirjaan perustuva Of Mice and Men, jota on vedetty Broadwaylla ilmeisesti loppuunmyydyille katsomoille, esitetään myös Suomessa NT Liven kautta.

Ehdin hieman reippaillakin ennen mökille lähtöä ja hyvien säiden ansiosta pyöräilin kahtena päivänä Longin luo pieniä poikia katsomaan, n. 15 km suuntaansa. Hyvä minä. Mökillä olikin sitten hulinat käynnissä (parhaimmillaan 7 aikuista, 5 lasta ja koira), eipä siellä juuri aika pitkäksi käynyt ja vesi- ynnä muita leikkejä penskat porukalla harrastivat. Sääskiä ei onneksi ollut, paarmoja sitä vastoin kyllä ja pienimmät Tilda-neidin ohella tarkkailivat innolla "pärkäsiä". Toiset kävivät myös retkillä poroja bongaamassa sekä mustikassa, kun mun päävastuulla oli pienten poikien kakkavaippojen vaihto sekä unikaverina toimiminen. Kaksikko ei enää yhtään arastele minua eli tullaan toimeen tosi hyvin keskenämme ja Nötterö välillä nukkumaan ruvetessa jo komentelikin minua että "Anni-täti - laula!". Ihanan suloiset ihmeelliset pienet kaverit lauleskelevat myös ihan itsekseen mm. Lapin äidin kehtolaulua tahi Tiu tau tilheä ja pienin kummilapseni puhuu jo täysiä lauseita - ikää irvijepellä 1,5 vuotta.. Katseltiin yhdessä iltaisin kuvia mun iPadilta ja Mehmelin suosikki - ehkä hieman yllättäen - on zapateado-tiiviskurssin video :).

Kaupunkiin takaisin päästyämme kävin Lissan kanssa vähän läyryämässä eli vaihtamassa mahtiukkosen tauottua kuulumiset Cafe Roosterissa. Siellä kantsii käydä vastakin.

Kaupungilla piti muutenkin kuljailla ja torijätskejä käytiin nauttimassa useampaankin otteeseen. Harrastin myös pitkästä aikaa rantaelämää eli käytiin lötköttelemässä sekalaisilla kokoonpanoilla sekä Nallikarin että Tuiran uimarannoilla ja koko lomareissun aikana tuli uitua järvessä, meressä, joessa ja hiekkakuopalla, jossa taisi olla sinileväkielto, mutta onneksi mitään oireita ei kenellekään ilmaantunut. Yllättäen shoppailinkin, vaikkei tarkoitus juurikaan ollut - Lindexiltä kahdet housut, Selectedin mekko sekä teeppari, lapsille ostettuja kamppeita en tohdi edes käydä listaamaan... Minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

Muka kiire mulla

Lupauksesta huolimatta postaaminen on jälleen jäänyt vähiin, melkein kuukausi on hurahtanut. Ennen heinäkuun puolivälissä lomalle jäämistä rykäisin neljä päivystystä sisältäneet kahdeksan päivän työputken, jonka päätteeksi Kultapoika sisarineen tuli yökylään Tallinnan risteilyltä Suomeen palattuaan. Meillä oli kovin lystiä, sillä käytiin koko perheen kanssa Porvoossa (myös Brunbergin tehtaanmyymälässä) ja illan päälle vielä uimastadionilla, missä lapset polskivat sydämensä kyllyydestä ja kauhukseni hyppivät myös hyppytornista. 

Kultapojan kanssa Porvoossa (kuva: Kultapojan äiti)

Aamulla mentiin sitten vähän kaupungille kuljailemaan. Kultapoika sai uudet kengät, niin minäkin, ja sisarensa kesäisen trikoomekon ja hameen. Käytiin Hiljaisuuden kappelin lisäksi tietenkin myös jäätelöllä, kauppahallissa ja tuomiokirkossa. Yökaverit lähtivät jatkamaan kesälomamatkaansa ja minä jäin pakkaamaan matkalaukkua pohjoisen lennolle. Muitakin ostoksia on tullut tehtyä kesän aikana syksyä varten ja vähän muutenkin.. Totuttelen muuten uuteen kuvanmuokkausappsiin, kun en enää löydä aiemmin käyttämääni systeemiä, minkä takia kaikki kuvat ovat nyt hieman kökösti erilaiset.

Vanhat ja uudet kesäkengät GA ja Mango

Mun menopelit

Laukut ja huivi GA, muistikirja Guess, 
neuleet Vila+Lindex, kosmetiikka Sephora (Sevillasta)

Makiaa mahan täydeltä

Taco Bellin herkut

Espanjassa maistuu tuo jäätelökin jotenkin erilaiselta..  
sitruunaa, suklaata ja Kitkatia

Hotelliaamiainen

Tanssireissun tapahtumat on nyt vihdoin saatu kerrottua, mutta sen jälkeenkin on kaikkea ehtinyt sattua. Lentokentältä singahdin lupaukseni mukaisesti matkalaukun kera suoraan Katjan tiiviskurssille, missä kahden viikona aikana lähdettiin tekemään tiukkaa, mutta silti hyvin tanssillista Vicente Amigon zapateadoa. Uusi biisi, jossa haasteena muutamat rytminvaihdokset nelijakoisesta tangoksesta 12-jakoiseen buleriakseen ja takaisin. Ensimmäiset koputukset ja pirtsat eivät millään tahtoneet mennä aivoon jaloista puhumattakaan, mutta kivaa oli ja kahdessa viikossa saatiin aikaiseksi jälleen todella hieno sooloksi vedettävänä tarkoitettu biisi. Eka torstai jäi kuitenkin minulta väliin, kun piti lähteä uudestaan reissuun..

John Mayerin keikkalippu Globeniin oli hankittu alkuvuodesta ja kylläpä oli kiva yhdistää Tukholmassa dallailu keikkaan. Hotellin olin varannut Södermalmilta eli kun lentokenttäbussilla olin keskustassa jo ennen aamukymmentä, mullahan oli hyvin aikaa käydä lähes normisetti läpi (eli yleensä ainakin Åhlens, NK, Desigual ja Gallerian) ennen vanhankaupungin läpi Söderille kävelyä. Pitihän mun kuitenkin syödään jotain, eikä Montis taaskaan pettänyt. Jäätelö varsinkaan.

 

Sää Tukholmassa ei ollut paras mahdollinen eli tuuli ja mitä lähemmäksi hotellia pääsin, myös satoi vettä. Clarion Ringvägenillä löytyi kuitenkin hyvin ja olin chekkaamassa itseäni sisään päikkärit mielessä. Paniikinpoikanen pääsi iskemään, kun korttiyhteydet eivät pelanneet, eikä maksu mennyt luottokortilla läpi.. Onneksi sentään automaatilla kortti pelasi ja maksoin yöpymisen sitten käteisellä jo valmiiksi. Päikkäreiden jälkeen olikin aika lähteä kohti Globenia ja tietenkin satoi kaatamalla vettä, minä kun olin ajatellut tehdä mukavan iltakävelyn hallia kohti. Ei siis auttanut kuin mennä sokkona metrolle. Lippuautomaatilla piti hieman pähkäillä, että miten homma toimii (ei ollut niin helppokäyttöinen kuin Lontoossa tai Sevillassa), mutta ystävällinen nuori mies huomasi ahdinkoni ja auttoi täti-ihmistä hädässä. 

Pari pysäkinväliä ajeltiin täydessä metrossa kohti Globenia eli ihan vain "muutama" ihminen oli samaan suuntaan menossa. Pienen jonotuksen jälkeen olin hallissa toisessa jonossa eli olisin ostanut JM:n mustan tanktopin, mutta eihän sen mun kortti tietenkään toiminut myöskään myyntipisteen käsipäätteessä. Kyllä otti päähän. Istuskelin sitten katsomossa ja katselin, kun porukkaa lappoi sisään. Lämppärinä toimi Andeas Moe, joka kertoi olleensa tulossa keikalle äitinsä kanssa, kun hänet pyydettiinkin ihailemansa artistin lämmittelijäksi. Hyvin se veti, kivoja kappaleita. Paikkani oli lavan sivustalla, mutta harmittavasti välissä oli joku kaapeli, joka tehokkaasti pilasi kaikki kuvat, jotka yritin ottaa suoraan lavalle päin. Tunnelma ilmeisesti loppuunmyydyssä (on se kumma, ettei JM:iä saada Suomeen!) hallissa oli mahtava ja ennen encoreita yleisö ryhtyi spontaanisti hoilaamaan Dear Marie -biisin loppuloilotusta, kunnes artisti tuli takaisin lavalle ja duetoi hetken yleisön kanssa tuota pätkää. Myös mies+kitara -versio Beyoncén biisistä XO oli eri hiano.. Toiset tekee mitä osaa, toiset mitä haluaa.

Nuo silmälasit tekevät Johnista eri söppänän

Kesäkuun lopulla kävin taas myös kaverini Artun Koko kesä Kalliossa -klubilla kuuntelemassa tällä kertaa Pave Maijasta, vaikka Kihara-Esuli tätä pontevasti protestoi. Lievästä flunssasta huolimatta ääni kulkee edelleen hienosti ja keikan loppua kohden ihan vallan alkoi kyynel hiipiä silmäkulmaan. Hillitsin kuitenkin hienosti itseni. Keikalta kotiin lähtiessäni en sitten enää kyennytkään itsehillintään, kun huomasin Pakko tanssia -ohjelmassa tuomarina olleen Sami Saikkosen istumassa loungen soffalla ja mun piti tietenkin käydä häntä tuomaroinneista kiittämässä ja kertomassa, että itsekin tanssin flamencoa. Sain Samilta muhevat lentosuukot ja hurmaannuin. 

Viime viikolla vedettiin sitten kesän toinen (muttei suinkaan viimeinen, jos elokuu lasketaan vielä kesäksi) flamencotiiviskurssi ja tehtiin Arcangelin alegriakseen kirjaimellisen ihana huivikoreografia. Viimekesäisistä Maijan huivitreeneistä oli nyt apua ja ihan taas tuli sellainen olo, että tämän biisin voisi jossain esittääkin. Suunniteltiin myös Narkkarin kanssa tulevia tuntivalintoja; mulla viikkotuntien määrä nyt valitettavasti laskee, kun töissä on tiedossa taas mielenkiintoinen syksy. No, toivottavasti on tulossa vaikka lisää tiivareita pitkin lukukautta, niin voi sitten käydä pienempiä pätkiä oppia saamassa. Ja onhan aina se vaihtoehto, että varaan omaa treeniaikaa yhdistyksen salilta ja hinkkaan siellä itsekseni tekniikan lisäksi tekemiämme koreografioita (siltä varalta, että uskaltautuisi joskus esiintymään).