tiistai 24. toukokuuta 2016

Kevään merkit

Terassikelejä on pukannut parin viime viikon aikana, mutta töiden, treenien ja jääkiekon MM-kisojen parissa on ollut sen verran sutinaa, että vähiin on jäänyt terdellä istuskelu, vaikka jano olisi ollutkin. Toissa viikolla oli normituntien lisäksi vielä viimeiset ryhmätreenit ennen esitystä ja omasta - onneksi myös Katjan - mielestä saatiin biisit hyvään kuosiin, lähes tulkoon priimaa pukkasi. Helluntaina käytiin Ässä-fanin kanssa heittämässä heipat Hemma Beast -yhtyeelle toiseksi viimeisen keikan merkeissä, sen ihan viimeisen keikan lipunmyynti kun pääsi slirvahtamaan meiltä ohi. Vähäsen oli haikeat tunnelmat kyllä, mutta ymmärtäähän sen, ettei soittajien fiilikset jatkaa enää ole ihan samanlaiset, kun kaveri on vierestä lähtenyt.

Terassikauden Helsingin avaus suoritettu

 
Kävin vielä janoissani keikan päälle vanhassa kunnon Time-baarissa katsomassa Suomen pelin kolmannen erän ja paikalle sattui ko. baarissa tutuksi tullut parta-Jussi vaimoineen. Oli kiva nähdä, edellisestä kerrasta olikin jo niin kauan, että olivat ehtineet hankkia perheenlisäystä toisenkin pojan verran.. 
Katja Lundén Companyn oppilasnäytös on nyt lopulta saatu tanssittua ja kivaahan siellä Kanneltalon lavalla oli, vaikkei sali aivan loppuunmyyty ollutkaan. Pikkuisen jänskämomenttia aiheutti livemuusikoiden kanssa vetäminen, varsinkin kuin viimeisellä viikkotunnilla bataa kertaalleen tanssittaessa Joonas yhtäkkiä keskeytti kitaransoiton ja kysyi meiltä, miten biisi jatkuu... tunnustan, että olin repiä treenihousuni siihen paikkaan!
 
Bata imuroitiin
Biologi toimi tuttuun tapaan valtuutettuna nutturanvääntäjänä, kun se ei oikein itseltäni luonnistu. Mulla oli tuplarooli esityksessä eli toimin myös juontajana ja sehän se taisi tällä kertaa jopa tanssia enemmän jännittää. Hieman mikrofoni tärisi ensimmäisen juonnon aikana, mutta ilmeisen hyvin se sujui (teinivuosien Kärppä-junnujen toimitsijakokemuksesta on edelleen hyötyä).


Kummipojan äiti oli vapaalippulaisena katsomossa ja sain häneltä muutamat kuvat esityksestä (osa saattaa olla kaverinsa kamerasta), mikä oli tosi kiva! Jäi muutama muisto illasta, kun tuntui että lavalla kaikki meni kuitenkin niin nopeasti ohi. Ainut mikä jäi kismittämään, oli pari tiukahkoa vaatteiden vaihtoa - hikisenä ei mikään kiva juttu yrittää vetää hapsutoppia päältä kampausta vahingoittamatta samalla, kun tanssikaveri yrittää jalkojeni juureen kyykistyneenä saada kenkieni remmejä auki. Lisäksi viimeiseksi vedetyssä batabiisissä eli Libre Idiotismissa, jossa piti hulluna tempoilla bataa ylle, onnistuin vetämään halterneck-toppini ihanan puuterin- eli pakastekalkkunan värisen ja hyvin liukkaan spänks-alushaalarin päällä niin alas, että puolessa välissä biisiä huomasin tissiliivien paistavan kaula-aukosta yleisöön. Ehkä sitä ei kukaan huomannut?
Kamut muistivat minuakin :)
Parin kamun kanssa käytiin vielä Kuikassa istuskelemassa, minkä jälkeen menin aivan uuvahtaneena kotiin nutturaa purkamaan. Siinäkin muuten meni ihan muutama tovi... Viikonlopun olin ihan laiskamatona ja upeasta ilmasta huolimatta en juuri käynyt ulkona - mitä nyt lauantaina eksyin Pasilan Lidlin paistopisteelle. Sunnuntaina lätkän MM-finaalia odotellessani katsoin digiboksilta putkeen neljä (kyllä, 4) Twilight-elokuvaa. Nyt ne on sitten vihdoin nähty.
Hei hei nuttura!

maanantai 9. toukokuuta 2016

A niin kuin Abba

Eihän meidän Tukholman reissu Adelen keikkaan päättynyt, vaan vietimme siskon kanssa siellä vielä toisenkin aurinkoisen päivän. Aamupala nautittiin samassa rauhallisessa Avenyn-kahvilassa ja koska meidän Abba-museon pääsylippumme olivat vasta iltapäivälle, ehdittiin kierrellä kaupungilla oikein kunnolla.
 
 
Östermalmilla bongattiin jälleen vartiosotilaskulkue etsiessämme sitä toista kauppaa, jossa valuvia mukeja piti olla myynnissä - eipä tietenkään ollut sielläkään. Piipahdettiin myös kauppahallissa, joka varsinaisen hallin ollessa remontissa oli rakennettu viereen jonkinlaisiin kontteihin. Ratkaisu oli modernin näköinen ja mun mielestä varsin toimiva, ja asiakkaita oli liikenteessä jo reippaasti ennen puoltapäivää. Muutenkin aurinkoisen sään ja tietty Kalle Kustaan synttäreiden takia väkeä oli kaupungilla runsaasti. Pariin otteeseen risteyksiä oli ihan suljettuinakin ja näimme Sauli Niinistön ajavan ohi poliisisaattuessa mustan Audin kyydissä kohti kuninkaanlinnaa.

Kun sää oli niin hieno, päätettiin ottaa ratikan sijaan jalat alle ja mennä Djurgårdenin kävellen. Mikään kiire meillä ei ollut, joten ehdittiin käydä mutka sekä Junibackenin että Wasa-museon kulmilla, mutta kumpaankaan ei ollut hinkua sisälle asti päästä. Kulut meni meillä kuninkaan juhlien aikataulujen kanssa ristiin, sillä oltiin perjantaina linnan pihalla päivää liian aikaisin ja lauantaina Nordiska museetilla päivää liian myöhään, ei siis nähty kuninkaallisia. No, nähtiinhän toki prinsessa Christinan mies Tord Magnuson, joka käveli meitä vastaan, sekä Tanskan kuningasperheen pursi linnan rannassa.
Astrid Lindgren
Nordiska museet
Aikaa oli edelleenkin ruhtinaallisesti, joten netistä ostamieni pääsylippujen tulostamisen jälkeen kierreltiin Gröna Lundin ja Skansenin tuntumassa. Circuksen luona bongasin sitten oikein mojovan jutun eli julisteen Oopperan kummituksen paikallisesta syksyllä ensi-iltaan tulevasta versiosta. Phantomina produktiossa nähdään huisin ihana Peter Jöback, joka on vetänyt roolin Lontoossa ja muistaakseni myös New Yorkissa. Tässä taitaa siis olla seuraavan Tukholman keikkamatkan kohteeni! O´Leary´sin terassilla korkattiin terassikausi ja nautittiin Carlsbergit.
  
 
Abba-museo olikin sitten sekä omasta että sisaren mielestä pienoinen pettymys. Museo oli pieni, ahtaantuntuinen ja oudon mallinen eli porukkaa liikkui ees taas näyttelyn eri huoneiden välillä. Lisäksi suuri osa museon kuvamateriaaleista oli Lasse Hallströmin Abba-elokuvasta ja Suomessakin useaan otteeseen televisiossa näytetystä dokumentista, joten varsinaisesti mitään uutta tietoa näyttely ei mulle tuonut.
Abba sitter som en tatuering på själen. Jajamen!
Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä ihan oikeita esiintymisasuja sekä mm. levytysstudion äänityspöytä nippeleineen ja nappuloineen. Museon yhteydessä toimiva Swedish Music Hall of Fame sitä vastoin oikein mainio ja jos ei nälkä olisi jo alkanut kurnia vatsassa, olisi tähän näyttelyyn voinut syventyä oikein kunnolla. Näyttelyssä esiteltiin Ruotsin lahjoja maailman musiikkikartalle eri vuosikymmeniltä aina 1930-luvulta lähtien, mukana mm. Kent, Leila K, Robyn, Siw Malmqvist, Cornelis Vreeswijk, Roxette jne. jne. Videopätkien pyöriessä eri huoneissa artistien lauluja pystyi kuuntelemaan kuulokkeista.
 
Nälkä iski siis pahasti ja päätimme palata O´Leary´siin hamppareille. Alkuruuaksi vedettin nachot ja kyllähän napa täyttyikin. Hieman mietittiin Arsenalin pelille jäämistä, mutta se olisi vaatinut kyllä päiväunet väliin ja ehkä jotain limua tiukempaa. Käveltiin siis auringonpaisteessa takaisin hotellille ja iltapesun jälkeen pistettiin päät tyynyyn.

Iltapalaksi vielä tuorejuusto-porkkanamuffinssi

tiistai 3. toukokuuta 2016

A niin kuin Adele

Tuli sitten viikon sisään tehtyä toinenkin reissu eli perjantaina talvilomaviikon päätteeksi lensimme sisaren kanssa varhaisella aamukoneella ihanan keväiseen Tukholmaan. Kone oli kanssamatkustajien puheista päätellen täynnänsä samaan kohteeseen eli Adelen keikalle menossa olevia tyyppejä, eikä tainnut yhtään istuinta tyhjäksi jäädä. Perillä Arlandassa oltiin seitsemältä paikallista aikaa, joten kaupunkiin ei ollut mikään kiire. Otettiin siis lentokenttäbussi ja väsyneenä kerkesin jo tässäkin välissä hetken torkahtaa. 
 
Kaupunkiin päästyämme käväistiin parin kolmen kahvilan ovella, mutta päädyimme lopulta aamupalalle Kungsgatanin Cafe Avenyn -nimiseen kahvilaan, missä oli sopivan rauhallista ja ihanat viinerit. Mietimme hieman päivän ohjelmaa ja kun sää oli lievästä tuulesta huolimatta ihan jees, päätettiin lähteä jalkaisin kaupungin läpi kohti Södermalmia ja Fotografiskaa. Siellä oli jälleen mielenkiintoiset näyttelyt; etenkin minuun kolahti Bettina Rheimsin I´ll Be Your Mirror julkkishahmoineen sekä Ikoner - en utställning om att få finnas, jossa malleina oli down-nuoria eri rooleihin puettuina. Kannattaa käydä katsomassa.
Söderillä poikkesimme vielä Götgatanilla ja löysimme sieltä lelukaupan, jonka Ässä-fani oli googlannut etsimiensä valuvien mukien myyntipaikaksi, mutta paikka oli loppukevääksi siirtänyt toimintansa Mall of Scandinavia -ostoskeskukseen. Ilman mukeja suuntasimme seuraavaksi vanhaan kaupunkiin ja pysähdyimme kuninkaanlinnan pihalle katsomaan vartiosotilaiden kuviota. Synttärisankari Kalle Kustaata tai muuta perhettä ei näkynyt ja koska meillä alkoi olla kiljuva nälkä, läksimme pizzalle.
 
Lounaspaikkaa ei ollut vaikea valita eli mentiin tietty Sally´siin, joka muuten näytti vaihtaneen nimensä Setaksi. Alakertakin oli tällä kertaa auki eli sain napattua kivan kuvan sieltä. Alkusalaatti ja pizza maistui jälleen kerran, sen jälkeen olikin aika lähteä hotellia kohti.
Olin varannut meille huoneen aivan keskusrautatieaseman kupeessa sijaitsevasta Radisson Blu Royal Vikingistä, eikä kyllä kannattanut yhtään katua. Respassa ollut mukavan puhelias nuori mies arvasi, että mekin olemme Adelen keikalle menossa, oli kuulemma niin paljon muitakin varauksia Suomesta juuri tälle viikonlopulle. Vitoskerroksen huone oli tosi jees ja (kingsize)sänky ihan mahtava, ei siis respan tarjouksesta huolimatta enää ruvettu vaihtamaan huoneeseen, jossa olisi ollut kaksi erillistä vuodetta. Täydellä vatsalla oli hyvä ottaa pieni välikuolema ennen Tele2 Arenalle siirtymistä.
 
Metromatka sujui pienestä perjantai-iltapäivän ruuhkasta huolimatta hyvin ja osattiin mennää oikeaan vihreän linjan metrojunaan. Areenalla oltiin hyvissä ajoin ja ehdin käydä tutustumassa merchandise-pöydän antimiin. Yksi piirretty juliste olisi hieman kutitellut, koska väriensä puolesta olisi sopinut mun sisustukseen, mutta sehän oli tietenkin juuri tuosta kenttätason puodista loppunut, enkä viitsinyt enää muita myyntipisteitä lähteä etsimään. Ostin kuitenkin tuliaiseksi kauniin unimaskin, toivottavasti kelpaa saajalleen.
Tuliaiseksi
Keikalla ei ollut mitään lämppäriesiintyjää ja Adelea, tai oikeammin yleisön saapumista paikalle, jouduttiin hieman odottelemaan. Onhan se selvää, että 40 000 henkilöä ei ihan sormia napsauttaen liiku.. Siinä odotellessa pelleiltiin kännykän kanssa ja vitsinä pistin alla olevan kuvan Instagramiin sopivilla aihetunnisteilla varustettuna. Sisko lähti käymään vessassa ja hänen sieltä palattuaan jouduin pyytämään anteeksi - kuva oli sieltä Instasta tietysti poimittu areenan mediakuutiolle, missä se pyöri noin 10 minuutin ajan ennen kuin uudempia kuvia tuli tilalle. Ihan pikkuisen nauratti.
Hallelujaa!


Artisti sitten viimein aloitti ja olihan se melko mahtavaa.. kun on tarpeeksi hyvä, ei kyllä tarvitse mitään ylimääräistä hömpötystä. Väsy alkoi kyllä pahasti loppukeikkaa kohti jo iskeä, ja kun uusimman 25-levyn kuunteleminen on jäänyt Hello-biisiin, en ehkä kuitenkaan ihan täysillä pystynyt nauttimaan menosta. Adelen keskimmäinen levy on silti mulle tosi tärkeä, kun kuuntelin sitä tietynlaisessa mielentilassa yhdessä elämänvaiheessa, joten kyyneleet eivät sitten enää olleet kaukana, kun varsinaisen setin viimeisenä biisinä tuli Set Fire to The Rain. Encorena saatiin vielä Rolling In The Deep ja porukka pääsi vielä tanssimaankin. Melko helposti Adele sai yhden areenallisen (kertomansa mukaan suurin yleisönsä ikinä) hyppysiinsä, etenkin kuin on laulamisen ohella valloittava höpöttäjä. Muutaman onnelliset fanit pääsivät lavalle asti selfien ottoon ja olihan siellä yksi Calle-poika, joka sai laulaa dueton pätkän ihanan A:n kanssa - ja hienosti lauloikin! 

Saimme siskon kanssa itsemme mahdutettua ensimmäiseen mahdolliseen keskustaan menevään metrojunaan, joten matka hotellille ei onneksi kestänyt kauaa. 7Elevenistä napattiin huoneeseen vielä iltapalat mukaan ja sitten kaaduttiinkin sänkyyn lopen uupuneina.