A niin kuin Abba

Eihän meidän Tukholman reissu Adelen keikkaan päättynyt, vaan vietimme siskon kanssa siellä vielä toisenkin aurinkoisen päivän. Aamupala nautittiin samassa rauhallisessa Avenyn-kahvilassa ja koska meidän Abba-museon pääsylippumme olivat vasta iltapäivälle, ehdittiin kierrellä kaupungilla oikein kunnolla.

 

 

Östermalmilla bongattiin jälleen vartiosotilaskulkue etsiessämme sitä toista kauppaa, jossa valuvia mukeja piti olla myynnissä - eipä tietenkään ollut sielläkään. Piipahdettiin myös kauppahallissa, joka varsinaisen hallin ollessa remontissa oli rakennettu viereen jonkinlaisiin kontteihin. Ratkaisu oli modernin näköinen ja mun mielestä varsin toimiva, ja asiakkaita oli liikenteessä jo reippaasti ennen puoltapäivää. Muutenkin aurinkoisen sään ja tietty Kalle Kustaan synttäreiden takia väkeä oli kaupungilla runsaasti. Pariin otteeseen risteyksiä oli ihan suljettuinakin ja näimme Sauli Niinistön ajavan ohi poliisisaattuessa mustan Audin kyydissä kohti kuninkaanlinnaa.

Kun sää oli niin hieno, päätettiin ottaa ratikan sijaan jalat alle ja mennä Djurgårdenin kävellen. Mikään kiire meillä ei ollut, joten ehdittiin käydä mutka sekä Junibackenin että Wasa-museon kulmilla, mutta kumpaankaan ei ollut hinkua sisälle asti päästä. Kulut meni meillä kuninkaan juhlien aikataulujen kanssa ristiin, sillä oltiin perjantaina linnan pihalla päivää liian aikaisin ja lauantaina Nordiska museetilla päivää liian myöhään, ei siis nähty kuninkaallisia. No, nähtiinhän toki prinsessa Christinan mies Tord Magnuson, joka käveli meitä vastaan, sekä Tanskan kuningasperheen pursi linnan rannassa.

Astrid Lindgren

Nordiska museet

Aikaa oli edelleenkin ruhtinaallisesti, joten netistä ostamieni pääsylippujen tulostamisen jälkeen kierreltiin Gröna Lundin ja Skansenin tuntumassa. Circuksen luona bongasin sitten oikein mojovan jutun eli julisteen Oopperan kummituksen paikallisesta syksyllä ensi-iltaan tulevasta versiosta. Phantomina produktiossa nähdään huisin ihana Peter Jöback, joka on vetänyt roolin Lontoossa ja muistaakseni myös New Yorkissa. Tässä taitaa siis olla seuraavan Tukholman keikkamatkan kohteeni! O´Leary´sin terassilla korkattiin terassikausi ja nautittiin Carlsbergit.

  

 

Abba-museo olikin sitten sekä omasta että sisaren mielestä pienoinen pettymys. Museo oli pieni, ahtaantuntuinen ja oudon mallinen eli porukkaa liikkui ees taas näyttelyn eri huoneiden välillä. Lisäksi suuri osa museon kuvamateriaaleista oli Lasse Hallströmin Abba-elokuvasta ja Suomessakin useaan otteeseen televisiossa näytetystä dokumentista, joten varsinaisesti mitään uutta tietoa näyttely ei mulle tuonut.

Abba sitter som en tatuering på själen. Jajamen!

Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä ihan oikeita esiintymisasuja sekä mm. levytysstudion äänityspöytä nippeleineen ja nappuloineen. Museon yhteydessä toimiva Swedish Music Hall of Fame sitä vastoin oikein mainio ja jos ei nälkä olisi jo alkanut kurnia vatsassa, olisi tähän näyttelyyn voinut syventyä oikein kunnolla. Näyttelyssä esiteltiin Ruotsin lahjoja maailman musiikkikartalle eri vuosikymmeniltä aina 1930-luvulta lähtien, mukana mm. Kent, Leila K, Robyn, Siw Malmqvist, Cornelis Vreeswijk, Roxette jne. jne. Videopätkien pyöriessä eri huoneissa artistien lauluja pystyi kuuntelemaan kuulokkeista.

 

Nälkä iski siis pahasti ja päätimme palata O´Leary´siin hamppareille. Alkuruuaksi vedettin nachot ja kyllähän napa täyttyikin. Hieman mietittiin Arsenalin pelille jäämistä, mutta se olisi vaatinut kyllä päiväunet väliin ja ehkä jotain limua tiukempaa. Käveltiin siis auringonpaisteessa takaisin hotellille ja iltapesun jälkeen pistettiin päät tyynyyn.

Iltapalaksi vielä tuorejuusto-porkkanamuffinssi