Kevään merkit

Terassikelejä on pukannut parin viime viikon aikana, mutta töiden, treenien ja jääkiekon MM-kisojen parissa on ollut sen verran sutinaa, että vähiin on jäänyt terdellä istuskelu, vaikka jano olisi ollutkin. Toissa viikolla oli normituntien lisäksi vielä viimeiset ryhmätreenit ennen esitystä ja omasta - onneksi myös Katjan - mielestä saatiin biisit hyvään kuosiin, lähes tulkoon priimaa pukkasi. Helluntaina käytiin Ässä-fanin kanssa heittämässä heipat Hemma Beast -yhtyeelle toiseksi viimeisen keikan merkeissä, sen ihan viimeisen keikan lipunmyynti kun pääsi slirvahtamaan meiltä ohi. Vähäsen oli haikeat tunnelmat kyllä, mutta ymmärtäähän sen, ettei soittajien fiilikset jatkaa enää ole ihan samanlaiset, kun kaveri on vierestä lähtenyt.

Terassikauden Helsingin avaus suoritettu

 

Kävin vielä janoissani keikan päälle vanhassa kunnon Time-baarissa katsomassa Suomen pelin kolmannen erän ja paikalle sattui ko. baarissa tutuksi tullut parta-Jussi vaimoineen. Oli kiva nähdä, edellisestä kerrasta olikin jo niin kauan, että olivat ehtineet hankkia perheenlisäystä toisenkin pojan verran.. 

Katja Lundén Companyn oppilasnäytös on nyt lopulta saatu tanssittua ja kivaahan siellä Kanneltalon lavalla oli, vaikkei sali aivan loppuunmyyty ollutkaan. Pikkuisen jänskämomenttia aiheutti livemuusikoiden kanssa vetäminen, varsinkin kuin viimeisellä viikkotunnilla bataa kertaalleen tanssittaessa Joonas yhtäkkiä keskeytti kitaransoiton ja kysyi meiltä, miten biisi jatkuu... tunnustan, että olin repiä treenihousuni siihen paikkaan!

 

Bata imuroitiin

Biologi toimi tuttuun tapaan valtuutettuna nutturanvääntäjänä, kun se ei oikein itseltäni luonnistu. Mulla oli tuplarooli esityksessä eli toimin myös juontajana ja sehän se taisi tällä kertaa jopa tanssia enemmän jännittää. Hieman mikrofoni tärisi ensimmäisen juonnon aikana, mutta ilmeisen hyvin se sujui (teinivuosien Kärppä-junnujen toimitsijakokemuksesta on edelleen hyötyä).

Kummipojan äiti oli vapaalippulaisena katsomossa ja sain häneltä muutamat kuvat esityksestä (osa saattaa olla kaverinsa kamerasta), mikä oli tosi kiva! Jäi muutama muisto illasta, kun tuntui että lavalla kaikki meni kuitenkin niin nopeasti ohi. Ainut mikä jäi kismittämään, oli pari tiukahkoa vaatteiden vaihtoa - hikisenä ei mikään kiva juttu yrittää vetää hapsutoppia päältä kampausta vahingoittamatta samalla, kun tanssikaveri yrittää jalkojeni juureen kyykistyneenä saada kenkieni remmejä auki. Lisäksi viimeiseksi vedetyssä batabiisissä eli Libre Idiotismissa, jossa piti hulluna tempoilla bataa ylle, onnistuin vetämään halterneck-toppini ihanan puuterin- eli pakastekalkkunan värisen ja hyvin liukkaan spänks-alushaalarin päällä niin alas, että puolessa välissä biisiä huomasin tissiliivien paistavan kaula-aukosta yleisöön. Ehkä sitä ei kukaan huomannut?

Kamut muistivat minuakin :)

Parin kamun kanssa käytiin vielä Kuikassa istuskelemassa, minkä jälkeen menin aivan uuvahtaneena kotiin nutturaa purkamaan. Siinäkin muuten meni ihan muutama tovi... Viikonlopun olin ihan laiskamatona ja upeasta ilmasta huolimatta en juuri käynyt ulkona - mitä nyt lauantaina eksyin Pasilan Lidlin paistopisteelle. Sunnuntaina lätkän MM-finaalia odotellessani katsoin digiboksilta putkeen neljä (kyllä, 4) Twilight-elokuvaa. Nyt ne on sitten vihdoin nähty.

Hei hei nuttura!