Kesä ja herkut

No on tässä taas ollut vaikka ja mitä, tiiviskurssia ja lomaa ja jalkapallon EM-kisoja.. Ei sitä ihminen siis ehdi blogiaan näköjään päivittää. Puolustukseksi myös se, että padilla (jos kuvia on paljon) se on hieman hankalaa.

Flamencotaukoa on ollut nyt parin viikon verran, kun esitykseen päättyneiden viikkotuntien jälkeinen kahden viikon hikinen tangos-tiivarikin on loppu. Sielläpä oli varsin mukavaa ja onneksi seuraava tiiviskurssi onkin jo kohta käsillä. Heinäkuun ekana viikonloppuna palautellaan mieliin aiemmin tehty viuhkakoreografia, joka tullaan jossain vaiheessa myös esittämään. Omaa treeniä en lomailusta huolimatta ole vetänyt, sillä flamencoyhdistyksen sali on käyttökiellossa - eri ihmeellinen ja ikävä tilanne, kun muutama vuosi sitten löydettyihin tiloihin tehtiin mittava remontti ja nyt sitten käy ilmi, etteivät lupa-asiat olekaan olleet kunnossa, vaikka yhdistykselle niin on luvattu. Höh. Korvaavia tiloja on etsitty ja toivottavasti sellaiset löytyvät, muuten voi käydä opetuksen ja treenien suhteen ohraisesti. Höh.

Treenaamisen sijaan olenkin panostanut syömiseen, sillä hyvä ruoka, parempi mieli. Tulipas heti uudelleen nälkä.

 

Sitruunarahkajugurttia ja mansikat

 

 

 

 

En nyt sentään ihan täysin ole kotona neljän seinän sisällä möllöttänyt ja syönyt, sillä kävin katsomassa junnujalkapalloa Töölön pallokentällä kahtena päivänä. Kummipojan sisaren joukkue pääsi jaetulle pronssisijalle, vaikka välierissä koettu rankkarikisatappio hieman kismittikin.

Kummipojan ja äitinsä kanssa kiinalaisessa

Kiinalaisessa ollessamme huomasin, etten ollut syönyt viikkoon lihaa lainkaan - eikä tehnyt edes tiukkaa. Otin vahinkoa hieman takaisin heti seuraavana päivänä HJK-ROPS -pelissä nakkimukin kanssa.

 

Kun muut kahden viikon loman reissusuunnitelmat menivät rakkaan ystäväni sairastelun takia pikkuisen pieleen (kyl munst nii pal v******i), otin ex tempore -junaliput pohjoiseen ja lähdin käymään kotona kertomatta muille kuin sisarelle. Yllätys olikin onnistunut, kun odottelin vanhempien oven takana, että joku tulee päästämään mut sisälle. Tilda-neitikin oli oven takana ihan hiljaa, eikä edes haukkunut, vaikka ovikelloa rimputtelin. Parikymmentä minuuttia kesti, ennen kuin äiti tuli avamaan oven, olivat nimittäin juuri kauppareissulla. Onneksi ei ollut nälkä, kun olin käynyt vetämässä pizzan ihan parhaassa Da Mariossa vanhan kodin alakerrassa.

Al Capone

 Kaisaliini oli fiksuna tyttönä osannut vetää IG:n pizzakuvasta oikeat johtopäätökset, joten vaikka muuten en juuri missään pitkän viikonlopun aikana käynyt, piipahdettiin perjantai-kahveilla Letkun puiston Makiassa. Kylläpä oli herkullinen mansikkavalkosuklaacroissant. Hyvvää. Kerrassaan.

 

Töihin ja stadiin oli kuitenkin palattava, mutta onneksi maanantaina iltavuoroon tullessani hokasin Herkun Bakerystä Red Velvet -kakkupalaset. Kun hinta oli kohillaan eli 1€/biitti, ostin kokonaisen kakun pakastelokeron täytteeksi. Tässä voipi sitten kesän aikana syödä vaikka palan viikossa.. ellei useammankin.

  

 

Pohjoisesta tulee mulle tänään vieraita ja tuplasuklaamuffinssit on valmiiksi tilattuina. Lupasin nimittäin Pimpulalle, että jos hän tulee mummun ja Pampulan kanssa Helsinkiin, ostan koko porukalle sellaiset. Kohtahan tässä pitääkin lähteä heitä jo junalle vastaan :)