keskiviikko 31. joulukuuta 2014

¡Feliz Nochevieja y Feliz 2015!

Näin se vaan taas vanha vuosi lähestyy loppuaan. Joulunalusaika meni vahvasti töissä ja aattona lensin sitten pohjoiseen ja kotiin joulua viettämään. 

Näkymä työhuoneen ikkunasta, kun lunta vihdoin alkoi tulla
Kotikadulla
Joulutilpehööriä kotiin viemisiksi
Alunperin oltiin siinä uskossa, että ollaan aatto vanhempien kanssa ihan vain kolmistaan, mutta saatiin sitten kutsu Longin perheen luo Joulupukkia odottelemaan. Tulihan se pukki ja pienestä ujostelusta huolimatta Mehmel uskalsi ihan syliin ja kokeili vähän parrastakin. Laulettiinkin pukille ja loppuilta meni poikien Legoja kootessa ennen kuin lähdettiin viemään kynttilät haudoille.
Hautausmaalla jouluaaton iltana
Kylmä oli ja kun töissäkin olin saanut hieman vetoa, loput vapaat menivät enemmän ja vähemmän puolikuntoisena. Affen luona vietin laatuaikaa kummipojan kanssa perinteisesti junnulätkän MM-kisastudion sekä lettukestien muodossa. Alennusmyynneissä en juuri jaksanut pyöriä, vaikka kaupunkiin asti päästiin, mutta jaksoimme kuitenkin porukalla käydä kannustamassa Kärpät voittoon. Mehmel oli ensimmäistä kertaa aikuisten jääkiekko-ottelussa ja alun hämmästelyn jälkeen viihtyikin silmin nähden hyvin Kärppä-viiriä rumpujen tahdissa iloisesti heilutellen. Sisko ja pienten poikien äiti pääsivät myös hallin jumbotronille, mikä välittömästi aiheutti viestien tulvan :).
Fanipoika

Lettukestit kummipojan kanssa
Tiernapojat Rotuaarilla

 

maanantai 15. joulukuuta 2014

Vaihteeksi flamencosti

Lupailin flamencoaiheista postausta ja täältä pesee. Osallistuin tuossa muutamana viikonloppuna mielenkiintoiseen flamencotyöpajaan, jossa alegrias-pätkän ohella tehtiin jänniä ja hieman haastaviakin kehonhallintaharjoitteita. Geishakävelyä, lattialla kiipeilyä (!), liskomatelua, mittarimatoilua sekä meduusaranteita ja meriheinänä vedessä heilumista. Kroppa oli näiden tuntien jälkeen hellänä melko mielenkiintoisista paikoista, polvissa messevät mustelmat..
 
Viikkotuntien lisäksi pidimme pienellä porukalla omia treenejä, sillä tanssikamu Anne järjesti äitinsä kanssa itsenäisyyspäivän kekkerit, joissa sitten esiinnyimme vetäen Arcangelin fandangon sekä viisi säkeistöä sevillanasta. En ole aiemmin ollut mikään suuri sevillanasin ystävä, mutta sehän näköjään johtuikin vain siitä, etten ole muistanut kaikkia säkeistöjä ihan kunnolla. Flamencon harrastaminenhan aloitetaan yleensä nimenomaan opettelemalla sevillanas, enkä itse ole sitä juurikaan vuonna 2007 käymieni alkeiskurssien jälkeen tanssinut. Nyt on tilanne kuitenkin kerralla korjattu!
Saliselfie
Santran äidin tekemä kampaus itsenäisyyspäivältä
Tanssiopiston Tientos Griegos -biisissä meillä oli Katjalta erittäin selvät speksit sen suhteen, miltä lavalla tulisi näyttää: mustat suorat housut ja poolo, kirkkaanpunaiset huulet, kynnet ja mielellään myös kengät. Tätä varten mun piti tietenkin tilata uudet kengät Espanjasta, kun vanhemmat punaiset olivat jo sen verran käytössä kuluneet (plus väärän punaiset), etten niitä halunnut käyttää. Kengät saapuivat Espanjasta juurikin niin sopivasti, että kerkesin käyttää niitä sekä tiistain että torstain treeneissä ja sain ne ajettua sisään ennen perjantain esitystä. Oltiin esiintymisjärjestyksessä toiseksi viimeisiä, joten pientä jännitystä ehdittiin takahuoneessa nostattaa. Ryhmänä kaikki meni tosi hienosti, mutta täydellisyyden tavoittelijana ja ikiviilaajana en ollut omaan suoritukseeni kovinkaan tyytyväinen. Yhdessä vaiheessa kesken biisin nimittäin huomasin olevani tanssimattojen sauman kohdalla ja tämähän luonnollisesti vaikutti tunnetusti kyseenalaiseen jännäämisestä johtuvaan esiintymistilanteen suoritusvarmuuteeni niin, että kolmas neljästä tikkupiruetista jäi kokonaan tekemättä... Muuten oli tosi kiva tanssia ja joka tapauksessa saatiin raikuvat  aplodit ja yksi tanssikamu kertoi kuulleensa kehuja ja kiitoksia vielä bussissakin kotimatkalla.
Begoña Cerverat con tres correas ja uusi luuri :)
Lauantaina oli sitten vuorossa flamencoyhdistyksen pikkujoulut, joissa Ässä-fanin ja nuoren Santran kanssa kolmestaan esitimme hyvällä menestyksellä samaisen Arcangelin fandangon. Tästäkin saatiin siis kovasti kehuja ja Ässä-fani on saanut vielä sunnuntainakin palautetta tiiviskurssin kaverilta, joka oli kuulemma ollut ihan vaikuttunut meidän esityksestä. Hyvin se kyllä menikin aiemmin päivällä pidetyn puolen tunnin pikatreenin jälkeen - kerrattiin siis alkuperäisestä koreografiasta ja edellisestä esityksestämme hieman muuttuneet suunnat ja paikanvaihdokset - ja tilaisuuden miehiltä tuli kommenttia kauniista naisista :). Pikkujouluissa nähtiin Machinan ja muiden esitysten lisäksi myös riemukkaat flamencotiernapojat eli Camaron, Paco de Lucia sekä Tomatito. Täydellistä compasta Helsingistä metsästivät ikuisen duenden toivossa. Niin ja treeneistä innostuneina vedimme yhdessä myös yhdet sevillanasit siellä pikkujoulujen väen paljoudessa.
 
Aika flamencopainoitteinen viikko mulla siis takana, vaikka tapahtui kyllä muutakin mukavaa. Maanantaina heräsin Turussa, tiistaina lounastettiin isomman työporukan kanssa ja keskiviikkonakin kävin ulkona syömässä ja läyryämässä parin työkaverin kera. Hommasin uuden puhelimen ja siihen tutustumisen parissa olen pähkäillyt illat, kun luuri yleensäkin soi melko harvoin, enkä heti älyä siihen vastata ja parikin odotettua puhelua oli mennä sivu suun.. Kaikki tärkeimmät sovellukset sain kuitenkin ihan itse luuriin ladattua ja ensimmäiset Skype-puhelutkin ehdin jo keskiviikkona ottaa pohjoiseen. Lauantaina Ässä-fani ja Santra kävivät luonani kylässä valmistautumassa pikkujouluihin ja eilen tapasin vielä pitkästä aikaa vanhan opiskelukaverini, joka joulun hengessä tarjosi minulle maittavat pizzat. Nam, hyvää oli ruoka ja seura tietenkin myös!

maanantai 8. joulukuuta 2014

Ihan harmaa joulukuun alku

No niinhän siinä sitten kävi, että marraskuun lukuhaaste meni vituralleen aivan kalkkiviivoilla eli kuun viimeisenä päivänä. Keskimäärin toki luin selvästi enemmän kuin haasteen edellyttämät 30 sivua kaunoa päivässä, mutta hieman harmittaa kyllä lipsahtaminen. Sain kahlattua kuukauden aikana Tuhman tytön, John Irvingin Viimeinen yö Twisted Riverillä + Minä olen monta sekä Kaisa Ingemarssonin hieman kepeämmän naisille suunnatun ja nopealukuisen Vettä vain -teoksen, jossa oli varsin ärsyttävä dekkareita tehtaileva sankaritar. Viimeisenä lauantaina piti vielä kaivaa lukemista viikonlopulle ja käteen sattui jo niin useaan kertaan kesken jäänyt Umberto Econ Foucault´s Pendulum - mikä oli haasteen kannalta virhe.. 18 sivua jäi vajaaksi. Syytän myös Ylen TV2:a torstai-illan Game Of Thrones -putken takia, sillä kun alkuvuodesta sain koko kirjasarjan luettua, nyt olen seurannut urakalla tv-versiota ja tykännyt siitä kovasti. Hienosti on kirjan hahmot tuotu eloon ja inhaa Joffreytä lukuun ottamatta henkilöistä löytyy myös lämpöä. Uusin tuotantokausikin alkaa tässä ihan kohta..

Edellisen postauksen jälkeen olen töiden ja flamencon (miten yllättävää) lisäksi käynyt katsomassa pitkästä aikaa vähän jääkiekkoa eli vauhdikasta ja viihdyttävää A-junnujen SM-liigaa sekä vieläpä ihan KHL:ää. Jokerit-peliin pääsin työkaverin piikkiin ja olihan siellä hallissa tunnelmaa, harmi vaan, ettei Ak Bars Kazania vastaan pelattu peli ollut mitenkään häikäisevää kiekkoa. Plussan puolelle ilta silti jäi, kun satuin bongaamaan katsomossa Micky-serkkuni, jota en ollut pitkään aikaan nähnytkään ja kerettiin lyhyet kuulumiset siinä kolmannen erän lopun yhteydessä vaihtamaan.

Pitää varmaan kuitata myös tuo National Theatren Frankenstein, jonka molemmat esitykset kävin siis kurkkaamassa Finnkinon live encoressa. Ekassa Creaturen roolin veti Benedict Cumberbatch ja vakuutti erityisesti alkukohtauksessa, jossa Olento herää henkiin. Näytelmän puolivälissä armoton väsymys pääsi kuitenkin valloilleen ja myönnän sulkeneeni silmät noin vartiksi, mikä tietenkin jonkin verran tuntui kokonaisvaikutelmassa => tykkäsin, mutta en nyt niin jesjes -kovasti. Kakkosversiossa Jonny Lee Miller oli Olento ja Benedict sitten itse Frankenstein ja jotenkin tykkäsin roolituksesta enemmän näin päin, vaikka katsomossa toistakin mielipidettä esityksen jälkeen olin kuulostelevinani. Sain myös pidettyä itseni koko esityksen ajan hereillä :).
Frankenstein ja Olento
Elokuvateatterissa on nähty nyt myös The Judge (tähän kyllä jesjes, RDJ ei petä koskaan) sekä viime perjantaina Interstellar, josta täytyy sanoa, että olipas siinä yllättävä pläjäys. Itse tarina oli aivan huikea ja elokuva myös kosketti; täytyy myöntää, että uran suunnanvaihdos sopii Matthew McConagheylle.. Olin aivan tilassa elokuvan päätyttyä ja onnellinen siitä, ettei ollut ketään kaveria mukana, kun en olisi pystynyt kyllä puhumaan yhtään mitään. Itkukin siellä tuli, mutten onneksi ollut ainoa. Vieressä istuneen pariskunnan naispuolinen henkilö niisteli äänekkäästi ja myös herra kuivaili silmiään kaulaliinaansa, minähän osaan itkeä ihan hipihiljaa niin, ettei kukaan huomaa..
 
Flamencostakin olisi kerrottavaa, mutta nyt ei irtoa.. yritän myöhemmin tällä viikolla ehtiä.