Ostamisen iloa ja sit tunnelma pilalla

Tänään oli vapaapäivä eli viikonloppu menee sitten iloisesti töissä. Heräsin kuitenkin aikaisin, sillä suuntasin Punavuoressa sijaitsevaan Flamenco Shopiin batani kanssa. Vaikka se on teetetty mittojeni mukaan, siinä on ihan liian pitkät rimpsut sivussa, mikä aiheuttaa vaarallisia tilanteita treenatessa (puhumattakaan siitä, miten ikävää olisi kompuroida helmoihinsa lavalla kevään esityksessä). Bata jäi parin viikon ajaksi tuunattavaksi, mutta vastavuoroisesti toin kotiin uudet kengät. Olen himoinnut vihreitä kenkiä jo lokakuusta asti ja kyllähän nämä ovat aivan ihanat, vaikka alun perin olinkin ajatellut ostaa vähän tummemmat.

Eilenkin tein muutamia ostoksia eli hommasin kevään esitykseen batan kaveriksi mustan bleiserin (ylläribylläri suoraan rekistä löytyi sopiva!), pari toppia kesäksi sekä merinovillaisen setin (pipo, sormikkaat ja saali, kun talvi tulikin takaisin hetkeksi) ja vielä kivan huivin kevään uutuuksien joukosta. Unohdin käydä lunastamassa varauksessa olleet Adidaksen Gazelle-tennarit, toivottavasti ovat vielä huomenna tallella... Edelliset on melkein puhki kuluneet ja ovat Tilda-neidin pissareissukäytössä pohjoisessa, kun ei niitä juuri ihmisten ilmoilla enää kehtaisi muuten käyttääkään. Hommasin vielä liput lätkämatsiin sekä molempiin Machinan/Alfa-Betan näytöksiin ensi kuussa. Tili tuli, tili meni...

Asusteet: Global Accessories ja Passigatti

Kaupunkireissulla kävin hakemassa vähän namppasta olympialaisten jääkiekon puolivälierien kisastudiota varten. Suomen peli jännitti sen verran, että ylimääräistä energiaa piti purkaa suorastaan imuroimalla koko kämppä. Kermatyyny jäi sitten kuitenkin syömättä, kun ruotsalaiset menivät ja pilasivat mun fiiliksen. Toivon, että Kanada voittaa sunnuntaina. 

Festariviikko

Viikko on sujunut töiden ohella hyvinkin pitkälti flamencon merkeissä. Maanantaina ei ollut normaaliviikkotunteja, mutta illat tiistaista torstaihin menivät festaritiivarilla Guadalupe Torresin opissa ja keskiviikkoa lukuun ottamatta kävin ennen tiivaria vielä Katjankin tunnilla, kun mentiin hieman koreografioita eteenpäin. Edistyneiden/ammattilaisten ryhmä oli sopivan pieni ja tangos perinteisen lanteikas ellei suorastaan persevä (sorry sanavalinta). Ihan ei irtoa samaan tapaan kuin Madridin Guadalupella ja varsinkin torstaina teki puolentoista tunnin batan liikuttelun jälkeen tiukkaa suoriutua nopeista koputuksista puhumattakaan matalalle kyykkäämisestä, mikä kuitenkin kuuluu tangoksen ominaispiirteisiin.

Perjantaina töissä venähti vähän pidempään ja menin suoraan Balderin salille, missä oli festareiden resitaalikonsertti ja melko ihana Miguel Lavi laulamassa. Sali oli täydellinen paikka tällaiselle tapahtumalle ja kun saunditkin olivat kohillaan, niin kyllä me tykättiin. Miguel, kitaristi Dani sekä cajonisti Kike saivat seisovat aplodit, tuntuivat olevan vähän jopa yllättyneitä vastaanotosta. Tällaista lisää!

Miguel Lavi: Buleriá por soleá

Eilisen aamupäivän vietin Kampissa studiossa, kun olin lupautunut malliksi tanssikaverille. Matkalaukku oli täynnä erilaisia flamencoasuja ja kuvia tuli kolmesataa jos ei ylikin.. Yhden kuvan näin jo ja kuvaajalle kiitos, olihan se melko onnistunut otos. Yllätyin itsekin, miten hyvin viihdyin kameran edessä, vaikken oikeasti yhtään tykkää olla kuvattavana. Session jälkeen oli tosi väsynyt olo ja otin puolentoista tunnin päikkärit missaten ilmeisen hienon lätkämatsin Venäjän ja USA:n välillä ennen kuin läksin Savoyhin. Siellä oli festarit päättävä pääkonsertti eli Guadalupen teos Acuérdate cuando entonces, missä oli samat muusikot kuin perjantain resitaalissa vahvistettuna vielä laulaja Juanaresilla. Miguel Lavi oli taas melko ihana (eritoten konsertin päätteeksi buleriasta tanssahdellessaan) ja kitaristi Dani osoitti taitonsa. Tanssista jäi vähän kaksijakoiset fiilikset, sillä vaikka tangos oli ihan loistava ja sigikin hieno, batan ja huivin yhdistänyt kappale jäi vähän vaisuksi; ehkä ei ollut kuitenkaan Guadalupen ominta aluetta? 

Mun piti ostaa uusin britti-Elle, kun siinä oli iso juttu Tom Hiddlestonista (oli lehdessä hyvä henkilöhaastattelu myös Lily Allenista, mut muotijutut on jo vähän liikaa mulle). Oon tykästynyt häneen BBC:n Hollow Crown -sarjan ansiosta ja ehkä ymmärrän niitä nuoria naisia, jotka fanittavat häntä hieman hevimmin... vaikuttaa hyvin sympaattiselta tyypiltä. Viikon päästä odottaa Coriolanus National Theatre Liven encore-esityksenä. Hienoa, että tällaista teatteria näkee Suomessakin. Huomenna on sitten vapaapäivä. Ehkä menen leffaan, ehkä en. Ehkä luen kotona Storm of Swordsia ja kuuntelen Laurence Foxia. Tai sitten en.

Festarihöylä yrittää penkkiurheilla

Flamencofestarit saatiin lauantaina onnistuneesti käyntiin Kansallisteatterin Lavaklubin tiloissa pidetyllä avajaisklubilla. Kylläpä oli hienoja esityksiä, mm. Machinan ryhmän jäseniltä ja muiltakin tanssikavereilta. Tunnelma oli korkealla ja Espanjan suurlähetystön väki innoissaan. Narkkarin kanssa oltiin pitämässä flamencoyhdistyksen myyntipöytää ja pääsin puhumaan vähän espanjaakin lähetystön daamien kanssa.

 

Eilisen iltapäivänkin vietin samoissa merkeissä Vuotalossa, missä järjestettiin kuudennen kerran lasten ja nuorten flamencobiennaali. Taas kävi mielessä, että miten taitavaksi sitä itsensä olisi voinut treenata, jos vaan olisi päässyt lajin pariin aikaisemmin. Tosi upeita esityksiä, eikä voi kuin nostaa hattua niille ihmisille, jotka näitä taitavia lapsia ja nuoria ohjaavat.

 

Juttua Hesarissa

 

Tällä viikolla on kolmena iltana vielä festivaalin tiiviskurssia, jossa opena tulevan lauantain pääesityksen tähti Guadalupe Torres. Ängettiin narkkarin kanssa edistyneiden/ammattilaisten ryhmään, jonne entinen ope Laura ilmoittautumisen yhteydessä meitä toki suositteli, muutenhan oltaisiin ujoina uskaltauduttu vain keskitason kurssille.

 

Viikonloppuna tuli festareilla hengaamisen lisäksi myös jonkin verran seurattua olympialaisia, mutta vaikka kuinka pidänkin itseäni penkkiurheiljana, jotenkin ei nyt nappaa.. Naisten jääkiekko tuntuu jotenkin hidastempoiselta ja hiihtoakin yritin seurata sekä naisten että miesten osalta, mutta eipä siellä mitään hurrattavaa Aikkua lukuun ottamatta ole vielä ollut. Mäkihyppy on ihan nähty ja näitä uusia rinnelajeja ei tämmöinen tavallinen pulliainen ymmärrä ollenkaan. Toki tässä työssäkäyminen toimii tehokkaana hidasteena kisahuuman täydelliselle nousulle, ehkäpä se alkaa siinä vaiheessa, kun Teemu Selänne pääsee muiden Leijonien kanssa kaukaloon..

 

Surffailin vaihteeksi netissä ja sieltähän löytyi yhden sortin aarre. Lewis-sarjan ihana Hathaway eli Laurence Fox tekee myös musiikkia.

Laurence Fox: Believe

Naps vaan

Jokin päässäni aina välillä napsahtaa ja nyt näin kävi taas. Tuli hommattua lippu John Mayerin kiertueelle, joka käy kesällä Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, muttei tietenkään Suomessa. Toivottavasti tämä suunnitelma pikaisesta Tukholmassa piipahduksesta käy myös Sbutlerille, kun työpaikan kesälomista ei ole vielä kunnolla ehditty keskustella.

 

Flamencoakin on tanssittu, vaikken siitä olekaan vaihteeksi kamalasti ehtinyt avautua. Maanantain edistyneiden ryhmässä tehdään mukavan äkkiväärää vääntöä aivan törkeän hienoon edesmenneen Morenten biisiin Soneto X ja kahdessa muussa ryhmässä musiikkina on keväämmällä uuden levyn julkaisevan Joonas Wideniuksen uutta materiaalia. Tarantoa sekä jazzhtavaa blues-shufflella sekoitettua rytmiveivausta batan kanssa... Tänään vajaan neljän tunnin treenin jälkeen olo oli kuin saunassa piestyllä eli kyllä ne housut tässä kevään mittaan ihan taatusti lakkaavat puristamasta. 

Ensi viikonloppuna käynnistyy Helsingin flamencofestivaali Kansallisteatterin alakerrassa pidettävällä avajaisklubilla, mihin olen lupautunut töihinkin parin muun illan lisäksi. Kontrolleri käy vetäisemässä klubilla kaiffarin kanssa kesällä tiiviskurssilla harjoitellun hikisen tangoksen, mikä on todella kiva nähdä. Itse olenkin sen jo melkein ehtinyt unohtaa, kun padilla en voi kotona katsella muistitikulle tallennettua treeniversiota. 

Kuva: Aino Huhtaniemi

Käytän tässä taas mahdollisuuden vähän mainostaa muutakin tulevaa. Maaliskuussa Machina-flamencoryhmä esiintyy jälleen Savoyssa ja myös ihanat tanssija-koreografi-opet Katja Lundén ja Emilia Aho esittävät Concha Jarenon juuri heille tekemän uuden teoksen Alfa-Beta. Lippuja saapi Lippupalvelun kautta, suosittelen erittäin lämpimästi!

Sainpahan tuossa joku tovi sitten aikaiseksi olla yhteydessä Sevillaan ja meillehän nyt sitten on buukattu viiden päivän intensiivikurssia itsensä Rafaelin opetuksessa. Jänskää, kun äijä on melko kova. Kurssin taso on vielä arvoitus, mutta Katja lohdutti, että edistyäkseen on hyvä välillä käydä myös sellaisilla tunneilla, joilla joutuu vähän kykyjensä äärirajoille. Katsotaan miten meidän käy..

 Rafael Campallo