Teatterikärpänen

Kyllä mää niin vahvasti olen sitä mieltä, että voisin kuluttaa aikani ihan vaan Lontoossa pelkästään teatterissa käyden. Liput ovat suht edullisia ja lavalla voi nähdä melkein kenet tahansa, tosin melko nopea pitää lippuja hankiessaan olla. Viime viikonloppuna näin kaksi melko erilaista näytelmää eli P. G. Wodehousen hahmoihin perustuvan Jeeves&Wooster in Perfect Nonsensen sekä Shakespearen Henry V:n.

 

Taannoin tv:stä tuli ihana sarja Kyllä Jeeves hoitaa, jossa päähenkilöitä näyttelivät Hugh Laurie Bertie Woosterina sekä Stephen Fry Bertien luottomiehenä Jeevesinä (yes, I do have a soft spot for Stephen). Etukäteen vähän mietitytti, miten Matthew McFadyen suoriutuu Jeevesin roolista, kun taas Vikatikistä tutun Stephen Manganin saattoi jo valmiiksi arvata onnistuvan hienosti... hulvaton tyyppi. Ideanahan tässä näytelmässä oli esittää näyttämöllisin keinoin eräs tapahtumaketju Bertie Woosterin elämästä samalla, kun Bertie saa kokeilla siipiään näyttelijänä. How hard could it be?!? Pieniä ongelmia aiheutuu siitä, että tapahtumissa on mukana useampi henkilö, joiden esittämiseen Bertie tarvitsee sekä Jeevesin että tätinsä Dahlian hovimestarin Seppingsin apua, Seppingsillä kun on vieläpä taipumusta oivaksi imitaattoriksi. Lavalla nähtiinkin Jeevesin, Woosterin ja Seppingsin lisäksi Aunt Dahlia, Sir Winton Bassett, Gussie Fink-Nottle, Madeleine Basset, Sir Roderick Spode, Stiffy Bing sekä poliisimestari. Tykkäsin kovasti, vaikkei mua nyt ihan sillä lailla hervottomasti naurattanut (sama kävi aikanaan Kaupunginteatterin Kiviä taskussa -näytelmän kanssa - en ihan ymmärtänyt niitä, jotka lähestulkoon olisivat voineet kieriskellä lattialla). Jos ihanainen Rafael Campallo narkkarin mukaan rematoi (flamencotermi) silmämunillaan, sama vaikutus tässä McFadyenin kulmakarvalla sekä oikealla peukalolla; yllätyin siis miten hän sittenkin sopi tähän rooliin. Erinomaista työskentelyä kaikilta kolmelta, tarkat ajoitukset, hyvät henkilökemiat ja puolialaston miesvartalo kylpyammeessa. Suosittelen. 

 

"We few, we happy few, we band of brothers" on muissakin yhteyksissä usein käytetty lainaus Henry V:sta, johon en valitettavasti etukäteen perehtynyt eli melko lailla ummikkona katsomoon astelin. Kerkesin kyllä ostaa ohjelman ja scriptan (sekä Jude Law:n kuvalla varustetun julisteen) ennen näytöksen alkua, mutta vain tosi nopealla silmäyksellä ehdin vihkoset vilkaista läpi. Perussettiä, mutta Englannin ja vihollis-Ranskan välinen sotiminen ei saanut aikaan mitään erityistä wau-elämystä.. Loppua kohti tunnelma keveni ja hieman paranikin, kun Jude tai niin siis Henry pääsi liehittelemään broken Englishiä vääntänyttä viehättävää Ranskan prinsessaa. Mitä sitä turhaa jaanailemaan ja ei kun naimisiin vaan. Ulkonäkö (ja brittilehdissäkin mainittu pakeneva hiusraja) ehkä veivät liikaa huomiotani näyttelemiseltä ja kun Jude vielä hieman muistuttaa erästä ihmistä menneisyydessäni, niin ehken oikein keskittynyt tarpeeksi, jotta oisin tykännyt esityksestä sillä lailla kunnolla.

 

Seuraavaa teatterireissua ei ole vielä kalenterissa, mutta mietinnässä toki.. Heinäkuussa tulee lisää klassikkokamaa eli Shakespeare in Love, jonka castingiä ei vielä netistä löytynyt, mutta ehkäpä sekin julkaistaan tässä kohta puolin. Sitä ennen ihastelen elokuvateatterin penkillä Coriolanusta ja Tom Hiddlestonia ja ehkäpä ehdin katsoa vihdoin myös Teemalta tulleet BBC:n kehutut tv-versiot Shakespearen näytelmistä. Kyllä mää siltikin suosittelen.

Ettekö te tiedä, kuka minä olen?

Reissussa kävi huvittamaan taas se, että jostain syystä matkoillakin ollessani minut pysäytetään kadulla ja kysytään neuvoa. Ekalla Lontoon reissulla näin kävi kolmesti ja tällä viimeisimmälläkin kaksi kertaa ja mikä mainiointa, osaan useimmiten myös olla avuksi. Toki minähän pyrin aina liikkumaan "turistina" niin vähän kuin vain suinkin mahdollista ja suunnittelen reittini kartan avulla jo etukäteen, ettei kaduilla tarvi aivan pölijänä pyöriä, vaan voi määrätietoisen näköisenä reippaasti edetä sinne minne on tarkoituskin päästä. Ei nimittäin ole mitään ärsyttävämpää kuin ihminen (pahimmassa tapauksessa useampi rinnan), joka pähkäilee kadunkulmassa, talon/hissin/portaiden/oven edessä että misä mää ny ole.. Erityisesti mua ärsyttää tavaratalossa tai vaikka metroasemalla rullaportaiden edessä, kun joku pysähtyy siihen portaan ylä- tai alapäähän - sehän on jo vaarallista!

Iskin Regent Streetillä lauantaiaamuna kävellessäni silmäni Zaran ikkunassa oleviin nilkkureihin. Myymälä oli silloin vielä kiinni, enkä illalla enää sinne päin kaupunkia ehtinyt, joten riemu oli suuri, kun näin paluumatkalla samat kengät Heathrown myymälässä kahden mallinuken jalassa ja kokokin näytti olevan ehkä jopa minun jalkaani sopiva. Riemu jäi varsin lyhytaikaiseksi.
Minä (englanniksi osoittaen samalla kenkiä): Anteeksi neiti, ovatko nämä kengät myytävänä?
Myyjä (englanniksi espanjalaisittain korostaen): Löysittekö niitä myymälästä?
Minä (jatkan siis englanniksi): Ei, mielestäni täällä ei ole esillä kuin nämä kaksi paria, jotka saattaisivat olla kokoani.
Myyjä: Voin soittaa varastoon. (Soittaa radiopuhelimella jonnekin, kuvailee mallia ja toistaa mallinumeron kolmesti) Valitettavasti meillä on varastossa vain koko 38 ja 39.
Minä (toistan mielestäni varsin yksinkertaisen kysymyksen): Ovatko nämä kengät siis myytävänä?
Myyjä: Ei, me emme voi laittaa koon 38 kenkää mallinukelle, kun se ei sovi.
Minä (mielenosoituksellisesti jatkan): Eli te ette myy noita kenkiä? 
Myyjä: Minä kysyn. (Kysyy jotain kahdelta myyjältä, jotka hekin pyörittelevät päätään ja palaa) Juu ei, emme voi myydä noita kenkiä. 
Minä: Kiitos, anteeksi että häiritsin (jätän lausumatta mielessä pyörivän kysymyksen 'ettekö te tiedä, kuka minä olen' sekä vastauksen 'minä olen asiakas' ja poistun nöyränä paikalta). Seuraavana päivänä kävelen kotona Helsingissä paikalliseen myymälään netistä kaivetun kuvan kanssa ja pienen odottelun jälkeen minulle on varattuna kaksi paria kenkiä toisesta myymälästä. Töiden jälkeen ei kun sinne sitten ja sovittamaan. Oikea koko löytyi ja nilkkurit ovat täydelliset <3. Löydöstä ilahtuneena ostin sitten vielä alerekistä pari puseroakin. 

Ääntä kohti ja silleen

Lauantaina karistin Coriolanus-liputta jäämisestä aiheutuneen pettymyksen kävelemällä molemmat päkiät rakoille. Kun ei edes satanut, oli ihan mukava talsia ympäri kaupunkia arkkitehtuuria tutkaillen ja kaikkea muutakin ihmetellen. Matkaa kertyi 5-6 kilometriä ja ehdinpä siinä samalla soittaa äidille kotiinkin Regent´s Parkin rauhasta.

Kaupungilla kuljaillessa tulee tietenkin aina kova nälkä, mutta onneksi apu on lähellä, kun erilaisia kahvila- ja ravintolaketjuja on ihan tsiljoona; esim. EAT., Itsu, Pret á Manger, jo aiemmissa yhteyksissä mainittu Patisserie Valerie, Garfunkel´s sekä tietenkin hampurilaispaikat Starbucksista puhumattakaan. Yksin kun liikkuu, ei ole kiva mennä _ylihienoon_ paikkaan, eikä mulla myöskään ole hinkua tehdä pöytävarauksia valmiiksi etukäteen, vaan nälän yllättäessä menen lähimpään tarpeeksi kivalta näyttävään mestaan, josta ruoan saa nopeasti.

Tämä taktiikka tuotti nyt ennen lauantain Henry V -näytöstä epämiellyttävän yllätyksen, kun lipun lunastamisen jälkeen oli taas reilusti toista tuntia ylimääräistä aikaa kulutettavana. Päätin siis kokeilla St. Martin´s Lanen Garfunkel´sia korttelin päässä Nöel Coward -teatterista. Pizzaa teki kovasti mieli, mutta otin alkuruoaksi kanansiipiä, jotka tuotiinkin varsin pian gorgonzola-dipin kera. Ilman dippiä menivät alas. Pizza oli suuri pettymys, sillä vaikka luulisi ettei Margaritassa paljoa ole epäonnistumisen vaaraa, tämä lätty oli kyllä pohjanoteeraus. Juustoa ei ollut juuri nimeksikään ja se mitä oli, oli ihan kuivunutta, päällä vielä muutama tomaattislaissi. Nälkä kun oli, sain käntyn alas jotenkuten ja jälkkäriksi erehdyin vielä tilaamaan sitruunasorbetin, joka oli pilattu vadelmakastikkeella ja runsaalla kermavaahdolla. Nälkä lähti, muttei se kyllä kovin hyvää ollut. Kuuntelin salaa viereisessä pöydässä keskustelevaa kolmea miestä, jotka arvioivat ravintolan vaalean tarjoilijatytön kaksien treffien arvoiseksi. Hehe.

Sunnuntaiaamun brunssi sitä vastoin oli oikein onnistunut eli kun luovutin huoneeni, talsin kimpsujen ja kampsujen kanssa vesisateessa lähimpään Pret a Mangeriin. Päädyin syömään italialaisen kanasalaatin, lämpimän kinkku-juustotäytteisen croissantin sekä maistuvan sitruunajuustokakkuvanukkaan.

Vaeltaa Lontoon kaduilla

Eilisiltana teatteriohjelmasta huomasin, että Donmar Warehousessa pyörii Shakespearen näytelmä Coriolanus ja pikagooglettelun tuloksena päädyin aamulla heti yhdeksän jälkeen takaisin West Endiin. Lipunmyynnin jonohan oli jo siihen mennessä venynyt niin pitkäksi, että jätin seisoskelun suosiolla muille ja lähdin tutkimaan toisia seutuja.

Jonoa oli siis muuallakin, mutta tulipahan käveltyä reippaasti eli aamupala maistui, tosin ei Speedyn paikassa (tv-sarjassa Sherlockin kodin alakerta osoitteessa Baker Street 221B), kun en sinnekään mukaan mahtunut. Ja syy miksi tuo Coriolanus olisi yllättäen kiinnostanut löytyy täältä:

Tom Hiddleston prepares for Coriolanus

Onneksi näytelmä on vielä ihan nähtävissä, sillä Finnkino esittää sen ensi kuussa Helsingissä. Näppärästi netin kautta mullahan on lippukin jo varattuna.

Perfect Nonsense

Lontooseen taas tieni vei ja tutusti ajelin Heathrowlta suoraan Arsenaliin. Pienet pojat saivat uudet paidat, vähän muutakin ostin (jääköön vielä salaisuudeksi). Sitten metrolla takaisin kaupunkiin päin. Jäin jälleen Russell Squaren asemalla pois ja viimekertaisesta vahingosta viisastuneena suunnistin kartan avulla kohti uutta hotelliani, joka Moleskin-muistikirjani kartan mukaan sijaitsee Fitzrovian puolella. Matkalla osui vastaan Patisserie Valerien kahvila, johon pysähdyin ruokatauolle, sillä johan oli nälkä ehtinyt tulla, vaikka koneessa pienen aamupalan saikin ja toki kotonakin olin aamuviideltä syönyt ennen pakkaseen lähtemistä.

Täytetyn croissantin päälle vedetty iso kuppi americanoa auttoi lievään väsytilaan ja suuntasin Grafton-hotelliin, jossa ilahduttavasti huoneeni oli jo valmiina. Tavarat paikoilleen ja nukkumaan eli koneessa nukutun parin tunnin lisäksi otin kahden tunnin päiväunet vielä päälle. Olipa hyvä parisänky ja muutenkin kiva huone, kylpyammekin!

 

Unien jälkeen läksin sitten kaupungille eli Oxford Streetin kautta Regent Streetille. Piipahdin Ted Bakerin, Desigualin, GAP:in, Russell Bromleyn, Zaran ja Mangon myymälöissä, mutta lompakko pysyi laukussa. Oikaisin sitten Piccadilly Circuksen yläpuolelta Leicester Squaren kautta St. Martin's Lanelle ja pienen jonotuksen jälkeen sain lippuni illan esitykseen. Aikaa oli vielä puolitoista tuntia, joten kävelinpä vielä Strandia Savoylle ja sieltä Thamesin rannan kautta kohti Trafalgar Squarea. Juustohamppari ja Cocoa nassuun ja takaisin teatterille. 

Pakkaspäivän piristys

Sen lisäksi että outo valoilmiö on pilkistänyt työhuoneen ikkunan takaa, piristystä on tuottanut työpisteeni uusi näyttöruutu. Halvat on huvit. Vielä kun parina aamuna olen pystynyt pitkästä aikaa hengittämään sekä sisään että ulos ihan molempien sierainten kautta, niin mikäpä tässä ollessa, ei juuri pakkanenkaan haittaa. Aamulla myöskin linjan 58 kuski sai hymyn huulille, kun lentokapteenin tapaan kuulutteli pitkin matkaa ja pyysi matkan päätyttyä varmistamaan, että kaikki matkatavarat ovat mukana. Olihan ne :). Töissä taas nauratti pienestä palelluksesta huolimatta aamukahvipöydässä niin, että ihan vallan vesi silmistä valui, kiitos Kihara-Esuli!

Huomenna olisi tarkoitus taas reissun päälle. Teatteria ainakin luvassa, mutta päänvaivaa tuottaa vielä täysin kesken oleva pakkaaminen, kun Londonissa on lämpöasteita.. Tarkoitus olisi myös tutkailla kaupungissa vähän toisia huudeja kuin aiemmilla reissuilla, kun menen eri hotelliin tällä kertaa. Melko lähellä West Endiä kyllä varmasti silti tulee pyörittyä. Voisin myös yrittää lounaalle Jamie Oliverin ravintolan, sikäli kun sinne ihan tuosta noin vaan kadulta voi poiketa. Jääpi nähtäväksi.

MGC presents Henry V

Frozen

Sunnuntaina ennen etelään paluutani käytiin isompien lasten kanssa katsomassa piirrosleffa Frozen ja aiheeseen sopien pakkaset tulivat, mutta onneksi jäätävä tuuli ei ainakaan vielä ole isommin vaivannut ja kerrospukeutumisella olen pärjännyt. Ihme räkätauti kuitenkin palasi viime viikolla ja sisätiloissa on palelluttanut niin vietävästi. Kahden peiton, neljän tyynyn ja kolmen sukkaparin turvin pistän nukkumaan sen jälkeen, kun olen rasvannut punaiseksi niistetyn nenänaluseni Elizabeth Ardenin Eight Hour Creamilla eli taikavoiteella. Sehän käy lähes mihin vain, muttei syötäväksi sentään. Vanhaa kunnon Niveaakin on tullut käytettyä, kun tavallisesti käyttämäni kasvovoide ei tunnu näin talvella riittävän.

Eilen jäi vuolaan nuhailun takia vuoden ekat treenit siis väliin ja olin pidempään töissä posteja purkamassa, mutta huomenna olisi tarkoitus vihdoin päästä salille; nyt keväällä teemme tanssiopiston edistyneiden ryhmässä koreografian bata de colalle. Joskohan pian lakkaisivat joulutauon aikana hivenen tiukahkoiksi käyneet housut puristamasta..?

Nyt pitäisi vihdoin myös olla yhteydessä erääseen sevillalaiseen flamencokouluun, kun laiskuuttani homma on jäänyt pahasti vaiheeseen.. Ehkä huomenna sitten.

2013 in a nutshell

Pääsinpäs hetkeksi valloittamaan tietokoneen niin pitkäksi aikaa, että sain tämän tehtyä, kun tuli vähän luvattua itsellekin..

Tammikuu

- kummipoika Nötterö syntyi ja pääsin lähes tuoreeltaan moikkaamaan vauvaa 
- suoritin työturvallisuuskortin
- kävin Tukholmassa

Helmikuu
- flamencofestarit ja ihanan Marco Floresin kurssi <3
- hommasin iPadin ja aloitin tämän bloggailun. 
- kävin Tukholmassa

Maaliskuu
- Nötterö sai nimen, Oulussa oli tosi paljon lunta
- täytin pyöreitä ja läksin Lontooseen, missä shoppailin Arsenalin fanituotteita ja näin teatterilavalla sekä Dame Judi Denchin, Ben Whishawn että Rowan Atkinsonin 
- Adam Lambertin keikka 

Huhtikuu
- kiireitä töissä
- Pakko Tanssia -ohjelman nauhoituksissa Machinaa kannustamassa
- Nötterö ja Mehmeli Helsingissä käymässä

Toukokuu
- esiintyvänä flamencotaiteilijana eli keppisigiä ja farrucaa kahteen otteeseen
- kävin Turussa (!) kahdesti (!) eli Bruce Springsteenin keikka ja työporukan virkistysreissu
- jääkiekon MM-kisoissa kolme USA:n peliä
- suoritin hygieniapassin

Kesäkuu
- reilun viikon tanssimatka Sevillaan, hienoja esityksiä ja hyvää ruokaa. Säät ei parhaasta päästä. Casa de la Memoriassa aivan ihana nuori mies. 
- Kultapoika ja sisarensa kylässä, flamencoyhdistyksen kesäjuhlat
- Lana Del Reyn keikka
- kaksikin Katjan tiiviskurssia, hikistä hommaa

Rafael ja Adela Campallo

Kultapoika kesäjuhlassa

Heinäkuu
- flamencotiivari jatkui, zumbat jäi kun laiskotti 
- seurasin Hesacuppia Käpylässä ja makoilin puistossa lukien
- Musen ja Rihannan keikat, pari Koko kesä Kalliossa -klubia

Elokuu
- viimeinen kesälomaviikko ja pari yötä mökillä ihanassa säässä. Talviturkkikin lähti Nallikarissa 
- Bo Kaspers Orkesterin ja Eva Dahlgrenin keikka
- Robbie Williams ja Olly Murs Tallinnassa
- kävin Tukholmassa 

Syyskuu
- en nähnyt Espanjan jalkapallomaajoukkuetta stadionilla, kun en saanut lippuja :(
- flashmobbasin flamencoyhdistyksen porukan kanssa Rautatientorilla

Lokakuu
- töissä kiirettä
- Machinan ja Katjan flamencoteoksessa hengityksen ja itkun pidättämistä.
- John Mayerin keikka Lontoossa, samalla reissulla teatterissa David Walliams (iiiooo!)
- Nötterö kävi päiväseltään hoidossa

Marraskuu
- töissä muutto, uuden talon avaus ja kutsuvierastilaisuus, kiirettä ja väsyä 
- Hurtsin keikka
- Kultapoika, Pimpula ja Pampula yökylässä, juhlat Ritarihuoneella.
- HIFK-Kärpät lasten kanssa ja nimmareiden kyttäystä jäähallin takaovella
- Tukholmassa kovassa merenkäynnissä
- Kaari Martinin flamencoesitys

Joulukuu
- Jokerit-Kärpät työkaverin kanssa
- Bo Kaspers Orkesterin ja Depeche Moden keikat
- kauan odotetut jouluvapaat ja hyvin ajoitettu flunssan tynkä
- Johanneksen kirkossa mm. Samulia ja Cheekiä

Luettu:
Jens Lapidus: Livet Deluxe
Peter James Carlin: Bruce
Rupert Everett: Vanished Years
John Taylor: In The Pleasure Groove
Joe Memo: The Great Perhaps
Siri Hustvedt: Living, Thinking, Looking
George R. R. Martin: A Game of Thrones
Heidi Köngäs: Dora Dora
Katja Kettu: Kätilö
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
Pekka Hiltunen: Sysipimeä
Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia
Carlos Ruiz Zafon: Taivasten vanki
David Nicholls: Kaikki peliin
Jussi Adler Olsen: Vanki
Jonas Gardell: Om Gud
Jonas Gardell: Om Jesus
Lars Kepler: Sandmannen

Nähty (häpeällisen vähän):
Django Unchained
Ironman 3
Springsteen and I
muutama lastenleffa, oisko ollut ainakin Itse ilkimys, Monsteriyliopisto ja Smurffit??

Uudenvuoden lupauksena enemmän kirjoja, leffaa, musaa, teatteria sekä espanjan kertausta? Saapa nähdä. 

MTSNEH

Niinhän siinä kävi, että lumisade tuli ja lämpötila hulahti kymmenen astetta pakkasen puolelle. 

Kävin seuraamassa Kultapojan G-junnujoukkueen harkkapelin (kaksi maalia ja hieno tuuletus, iskä ja kummitäti saivat myös vilkutuksen vaihtoaitiosta) ja hallilla istumisen jälkeen sauna ja takkatulen lämpö olivat eri jees. Jäin yöksi ja aamulla laitettiin poika kouluun, minkä jälkeen käytiin Affen kanssa vähän kaupungilla ja K-kaupassa kakkukahveilla. Sain sitten kyydin pieniä poikia hoitamaan. Hyvinhän meillä taas meni ja Mehmeli sai palan suklaata, kun oli niin kiltti. Ihan hellyyttävää katsoa, kun pojat halailevat ja suukottelevat toisiaan ja rakentelevat Joulupukin tuomilla Lego-palikoilla. Mehmeli myös tanssii yksin vierashuoneessa. Joskus sinne saa mennä kaveriksi, useimmiten ei. Alkuviikosta lempibiisi oli David Bowien Let's Dance, tänään Fashion.

Huomenna on bileet Nötterön 1-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Toin Lontoosta lahjaksi tuollaisen farkut/trikoopaita-setin, toivottavasti kelpaa pojalle, ite ainakin tykkään. Longi oli ripustanut Arsun lipun vierashuoneen seinälle ja myös nuorempi poika näyttää jo seuran värit tunnistavan. Ted Bakerin kännykkäkotelon hain tänään alennusmyynnistä, kun olin sitä jo viikkoja silmäillyt ja käynyt hipelöimässä. Mä tykkään siitäkin <3.

(Otsikkohan viittaa siis Juha Tapion biisiin Mä tykkään susta niin että halkeen, jota isot lapset lauloivat viime viime viikolla auton takapenkillä matkalla jäähallille. Viime keväänä samoissa yhteyksissä kaikui Huuda huuda ilosta, huuda huuda vapaudesta ja huuda huuda onnesta.. Ai että mä tykkään noista kaikista mukuloista!)

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Ehtipä hyvinkin uusi vuosi käyntiin ja pitkän vapaan aikana on ollut puuhailtavaa pääasiassa lastenhoidon merkeissä. Lisäksi kun operaattorini 3G-yhteys ja sitä myötä padini jostain syystä toimii täällä pohjoisessa kunnolla vain silloin, kun sitä sattuu huvittamaan, ovat päivitykset jääneet vähemmälle huomiolle. Lepäilyn ja lastenhoidon lisäksi olen lukenut Clash of Kingsiä, käynyt Kärppä-matsissa lasten kanssa sekä pitänyt jääkiekon junnujen MM-kiekon ja miesten lentopallokarsinnan kisastudiota Kultapojan luona. Eilen kävin pitkästä aikaa ystäväni Jenskan luona kylässä ja illallemmalla tapasin myös Lissan läyryämisen ja kahvittelun merkeissä. Toissa päivänä sateli lunta, eilen ihan vettä ja lämpötila plussan puolella. Ei siis kunnon talvesta tietoakaan. 

Kultapoika ei tykkää kuvattavana olemisesta

Muutin yötä myöten hieman blogin ulkoasua, sikäli kun joku on pannut sen merkille. Mulla on työn alla viime vuoden kertauspäivityskin, jahka tästä sen valmiiksi asti saan. Kattellaan.