Makiaa mahan täydeltä

Taco Bellin herkut

Espanjassa maistuu tuo jäätelökin jotenkin erilaiselta..  
sitruunaa, suklaata ja Kitkatia

Hotelliaamiainen

Tanssireissun tapahtumat on nyt vihdoin saatu kerrottua, mutta sen jälkeenkin on kaikkea ehtinyt sattua. Lentokentältä singahdin lupaukseni mukaisesti matkalaukun kera suoraan Katjan tiiviskurssille, missä kahden viikona aikana lähdettiin tekemään tiukkaa, mutta silti hyvin tanssillista Vicente Amigon zapateadoa. Uusi biisi, jossa haasteena muutamat rytminvaihdokset nelijakoisesta tangoksesta 12-jakoiseen buleriakseen ja takaisin. Ensimmäiset koputukset ja pirtsat eivät millään tahtoneet mennä aivoon jaloista puhumattakaan, mutta kivaa oli ja kahdessa viikossa saatiin aikaiseksi jälleen todella hieno sooloksi vedettävänä tarkoitettu biisi. Eka torstai jäi kuitenkin minulta väliin, kun piti lähteä uudestaan reissuun..

John Mayerin keikkalippu Globeniin oli hankittu alkuvuodesta ja kylläpä oli kiva yhdistää Tukholmassa dallailu keikkaan. Hotellin olin varannut Södermalmilta eli kun lentokenttäbussilla olin keskustassa jo ennen aamukymmentä, mullahan oli hyvin aikaa käydä lähes normisetti läpi (eli yleensä ainakin Åhlens, NK, Desigual ja Gallerian) ennen vanhankaupungin läpi Söderille kävelyä. Pitihän mun kuitenkin syödään jotain, eikä Montis taaskaan pettänyt. Jäätelö varsinkaan.

 

Sää Tukholmassa ei ollut paras mahdollinen eli tuuli ja mitä lähemmäksi hotellia pääsin, myös satoi vettä. Clarion Ringvägenillä löytyi kuitenkin hyvin ja olin chekkaamassa itseäni sisään päikkärit mielessä. Paniikinpoikanen pääsi iskemään, kun korttiyhteydet eivät pelanneet, eikä maksu mennyt luottokortilla läpi.. Onneksi sentään automaatilla kortti pelasi ja maksoin yöpymisen sitten käteisellä jo valmiiksi. Päikkäreiden jälkeen olikin aika lähteä kohti Globenia ja tietenkin satoi kaatamalla vettä, minä kun olin ajatellut tehdä mukavan iltakävelyn hallia kohti. Ei siis auttanut kuin mennä sokkona metrolle. Lippuautomaatilla piti hieman pähkäillä, että miten homma toimii (ei ollut niin helppokäyttöinen kuin Lontoossa tai Sevillassa), mutta ystävällinen nuori mies huomasi ahdinkoni ja auttoi täti-ihmistä hädässä. 

Pari pysäkinväliä ajeltiin täydessä metrossa kohti Globenia eli ihan vain "muutama" ihminen oli samaan suuntaan menossa. Pienen jonotuksen jälkeen olin hallissa toisessa jonossa eli olisin ostanut JM:n mustan tanktopin, mutta eihän sen mun kortti tietenkään toiminut myöskään myyntipisteen käsipäätteessä. Kyllä otti päähän. Istuskelin sitten katsomossa ja katselin, kun porukkaa lappoi sisään. Lämppärinä toimi Andeas Moe, joka kertoi olleensa tulossa keikalle äitinsä kanssa, kun hänet pyydettiinkin ihailemansa artistin lämmittelijäksi. Hyvin se veti, kivoja kappaleita. Paikkani oli lavan sivustalla, mutta harmittavasti välissä oli joku kaapeli, joka tehokkaasti pilasi kaikki kuvat, jotka yritin ottaa suoraan lavalle päin. Tunnelma ilmeisesti loppuunmyydyssä (on se kumma, ettei JM:iä saada Suomeen!) hallissa oli mahtava ja ennen encoreita yleisö ryhtyi spontaanisti hoilaamaan Dear Marie -biisin loppuloilotusta, kunnes artisti tuli takaisin lavalle ja duetoi hetken yleisön kanssa tuota pätkää. Myös mies+kitara -versio Beyoncén biisistä XO oli eri hiano.. Toiset tekee mitä osaa, toiset mitä haluaa.

Nuo silmälasit tekevät Johnista eri söppänän

Kesäkuun lopulla kävin taas myös kaverini Artun Koko kesä Kalliossa -klubilla kuuntelemassa tällä kertaa Pave Maijasta, vaikka Kihara-Esuli tätä pontevasti protestoi. Lievästä flunssasta huolimatta ääni kulkee edelleen hienosti ja keikan loppua kohden ihan vallan alkoi kyynel hiipiä silmäkulmaan. Hillitsin kuitenkin hienosti itseni. Keikalta kotiin lähtiessäni en sitten enää kyennytkään itsehillintään, kun huomasin Pakko tanssia -ohjelmassa tuomarina olleen Sami Saikkosen istumassa loungen soffalla ja mun piti tietenkin käydä häntä tuomaroinneista kiittämässä ja kertomassa, että itsekin tanssin flamencoa. Sain Samilta muhevat lentosuukot ja hurmaannuin. 

Viime viikolla vedettiin sitten kesän toinen (muttei suinkaan viimeinen, jos elokuu lasketaan vielä kesäksi) flamencotiiviskurssi ja tehtiin Arcangelin alegriakseen kirjaimellisen ihana huivikoreografia. Viimekesäisistä Maijan huivitreeneistä oli nyt apua ja ihan taas tuli sellainen olo, että tämän biisin voisi jossain esittääkin. Suunniteltiin myös Narkkarin kanssa tulevia tuntivalintoja; mulla viikkotuntien määrä nyt valitettavasti laskee, kun töissä on tiedossa taas mielenkiintoinen syksy. No, toivottavasti on tulossa vaikka lisää tiivareita pitkin lukukautta, niin voi sitten käydä pienempiä pätkiä oppia saamassa. Ja onhan aina se vaihtoehto, että varaan omaa treeniaikaa yhdistyksen salilta ja hinkkaan siellä itsekseni tekniikan lisäksi tekemiämme koreografioita (siltä varalta, että uskaltautuisi joskus esiintymään).

Maisemia ja muita mainintoja

Niin kuin vähän arvelinkin, hiukka vaikea on näin kolmisen viikkoa reissun jälkeen muistella, mitä kaikkea kerkesi tapahtua. Jäi esim. mainitsematta sekin, että perjantaina Rafaelin tunneilta palatessamme rupesin taksissa kaivelemaan laukkua ja ihmettelin, miten se vaikutti niin tyhjältä. Ilmankos, kun kenkiä lukuun ottamatta olin unohtanut kaikki tanssikamat sinne Manuel Betanzosin koulun pukuhuoneeseen. Eipä sitten auttanut kuin ajella taksilla itsekseen edes takaisin joen toiselle puolelle. Onneksi koululla oli vielä tunnit käynnissä (Rafael laulaa loilotti salissa kovaan ääneen) ja ovet auki. Siellä ne mun tavarat olivat siistissä pinossa huoneen perällä penkillä - ei kuitenkaan sillä penkillä, jolla Kontrollerin kanssa istuttiin, kun hän vielä erikseen tarkisti, ettei siihen mitään jäänyt. Taksimatka ei maksanut kuin 12 euroa ja ehdin vielä muiden mukaan Oscarillekin.

Uudet tanssihameet: Betanzos & Menkes

Jerezin asemarakennus

Alkupalasalaatti Cadizissa

Aurinko paistoi Cadizissa myös lounasravintolan terassille..

Sunnuntaina oli sitten lähtö edessä. Narkkari ja Kontrolleri hippasivat hiljaa ulos jo pian kahdeksan jälkeen Madridin junalle, me muut saimme nukkua hieman pidempään. Siivoiltiin asunto luovutuskuntoon, tyhjennettiin jääkaappi ja tehtiin eväsleivät junaan mukaan. Onneksi olin pakannut laukkuni jo edellisiltana, melkein itkun kanssa tietenkin. Laukku oli nimittäin _aivan_ täynnä ja jo aiempien matkojen jäljiltä  hieman haljennut ja teipeillä paikattu.. Olin vieläpä älynnyt kotoa lähtiessä jättää kaksi paria kenkiä pois, muuten ei olisi hyvä heilunut! Käsimatkatavaroissa oli yhdet flamencokengät ja treenivaatteet valmiiksi pakattuina maanantain kesätiiviskurssia varten. Ajelimme Biologin ja Ässä-fanin kanssa junalla Malagaan, mistä Biologi jatkoi suoraan lentokentälle.

Maisemia junan ikkunasta

Ässä-fanin kanssa jäimme siis vielä yhdeksi yöksi Malagaan ja yövyimme kivassa hotellissa, josta oli lyhyt kävelymatka kaupungin historialliseen keskustaan. Kun oli saatu huone ja pienet välilevot, mentiin kattoterassin uima-altaalle nauttimaan auringosta muutaman tunnin ajaksi.  

Illalla lähdettiin vielä katselemaan kaupunkia. Käytiin syömässä Taco Bellissä - kiitos ja nam, voin tulla toistekin - minkä jälkeen minut vietiin Kikon liikkeeseen tunnetuin seurauksin eli lapanen lähti kädestä ja läksin kaupasta kassi täynnä uutta värikosmetiikkaa. Pakkaukset ovat kyllä niin kauniita, että tokko noita raaskii edes käyttöön ottaa. Jäätelöäkin piti vielä saada ihan iso pikarillinen ja maistuipa hyvältä. Illan päälle mentiin vielä trinksuille hotellin kattobaariin, minkä jälkeen oltiin ihan valmiita nukkumaan. Sain sentään tungettua vetoketjun raosta kaikki Kikot matkalaukkuun.

Malagaa hotellin katolta kuvattuna