maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ah Manuel!

Kesälomareissu jatkui lauantaina junamatkalla kohti Tamperetta. Just mun tuurilla silloin, kun pitää istua junassa koko päivä, sää olisi kaunis ja aurinkoinen.. Olin muistanut ottaa reissuun mukaan Sevillan linja-autoaseman krääsämyymälästä ostamani niskatyynyn, joten matkan aikana sain nukuttuakin hetken aikaa ihan kunnolla.
Syy Tampereelle menoon oli flamencoviikon pääesitys Manuel Liñànin Sinergia. Manuel on ensimmäinen espanjalainen tanssija, jonka kurssille olen uskaltautunut, ja halusin nähdä pitkästä aikaa hänet lavalla. Tapasin flamencoyhdistyksen lehden toimituksen kautta tutuksi tulleet Annan ja Kaijan rautatieasemalla, mistä jatkoimme yhdessä Tullikamarille. Siellä olikin oikein reilusti tuttuja ja myös Narkkari ystävänsä Poliokäden (sorry nää inside-koodinimet) saapui paikalle. Odotimme kaikki esitystä kirjaimellisesti tuolin reunalla istuen ja voi pojat, Manuel muusikoineen veti sellaisen flamencotykityksen, että oksat pois! Hesarin kriitikko Jussi Tossavainenkin kirjoitti arviossaan nähneensä nyt todennäköisesti maailman parhaan miesflamencotanssijan. Väheksymättä lainkaan kitaristi Tomatea tai upeita laulajia Miguel Ortegaa ja David Carpiota kyllä Manuel vei meidän kaikkien sydämen ilmeikkäällä ja rytmisesti tarkalla esiintymisellään. Ihan mahtavaa.. Himppasen jäi harmittamaan, etten osallistunut tiiviskurssille, missä oli tehty osia samasta tangoksesta, joka oli koko esityksen kohokohta. Mun pitää tässä vielä yrittää koota ajatukseni, sillä lupasin kirjoittaa esityksestä pienen arvion yhdistyksen lehden seuraavaan numeroon. Ei tuu olemaan ihan helppoa se.
Esityksen jälkeen mentiin porukalla vielä Telakalle drinksut mielessä. Koska olin syönyt kaikki matkaeväät jo ennen Ylivieskaa junassa, mullahan oli taas nälkä... Alkupalakokoinen annos mozzarellaa ja artisokkaa maistuikin hyvässä seurassa alkoholittoman vehnäoluen (oispa kaikkialla tarjolla myös muuta kuin ainaista Nikolaita) kanssa mainiolta. Annan kanssa jatkettiin yötä myöten junalla vielä takaisin Helsinkiin ja keskusteltiin tietenkin flamencosta samaan junaan osuneen vanhan opemme Empun kanssa. Kyllä uni maittoi, kun painoin pään tyynyyn puoli kahden aikoihin sunnuntai-aamuyöstä.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Ihan itekseni

Lainalapset läksivät kaikki mummun, sisaren ja Longin kanssa mökille, joten minä jäin viettämään pari päivää ihan itsekseni kaupunkiin. Olisi ollut kiva lähteä mukaan, mutta olisin joutunut lähtemään kuitenkin kesken kaiken pois Tampereen flamencoviikon pääesityksen takia. Ennen mökkireissua käytiin äidin kanssa vähän kaupungilla kuljailemassa eli kurkattiin, että hautausmaalla on kaikki kunnossa ja pyörähdettiin torilla, missä oli ranskalais-italialaiset markkinat. Viime vuonna tapahtuma meni mönkään rajujen ukkosten ja sateiden takia, eikä juuri parempaa säätä nytkään tainnut olla.. Tapahtuman paikkaa torilla oli viime vuodesta muutettu ja kojut oli ahdettu liian pieneen tilaan, jotta siellä olisi ollut mukava katsella, maistella ja ehkä ostellakin. Nälkä kuitenkin tuli ja kävimme vetämässä nopeat nachot nyhtöpossulla läheisessä Pancho Villa -ravintolassa. 
Perjantaina olin ajatellut pyöräillä kaupunkiin, mutta ajatukseksi se jäi, sillä vesisade alkoi juuri satulaan ehdittyäni. Ei auttanut kuin vaihtaa kulkuväline bussiksi. Aamiainen oli jäänyt väliin (laiska ei viitsinyt tehdä), joten päätin mennä pizzalle Da Marioon, joka on ollut suosikkipaikkoja 80-luvulta lähtien. Asuimme tuolloin samassa talossa ja jauhelihapizza Roma oli ainoa pizza, jota suostuimme syömään. Nostalgiasyistä söin Roman, vaikka listalla olisi ollut kyllä muutakin maittavaa.
Kun massu oli täynnä, oli hyvä vähän shoppailla ja sitten päädyin vielä leffaan katsomaan Marvelin uuden toimintapläjäyksen Antmanin 3D-versiona. Paul Rudd oli hauska pääroolissa ja muutamaan otteeseen nauratti ihan ääneen, oikein mainio kesäleffa siis. Melkein jäin katsomaan heti perään Amy Winehousen elämästä kertovan dokumentinkin, mutta jätin sen vielä varastoon odottamaan muita sadepäiviä. Paha mieli siitä varmasti olisi tullut ja itkupillinä mähän melkein itkin taannoin jo leffa-arvostelua Hesarista lukiessani...

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Herkuttelua mussukoiden kanssa

Tänä kesänä putkiremontit ovat jokseenkin kasaantuneet meidän perheeseen eli sisarella on myös sellainen käynnissä. Perheensä on siis evakossa vanhemmilla, jotka taas ovat vallanneet toisen veljen takkahuoneen ja kun minä olen etelästä lomalla, olen minäkin siellä ollut ristinä. Alkuviikosta veljellä oli vielä vapaata ja hän toi kauppareissulta ison laatikon suurimpia koskaan näkemiäni mansikoita, jotka sormet punaisina Kultapojan avustuksella putsasin. Olin luvannut myös paistaa lättyjä, mitä varten käytiin vielä uudelleen kaupassa täydennysreissulla. Matkalla sinne minuun iski vallaton pullanhimo, joten meidänhän piti äidin kanssa vielä leipoa täräyttää kahvikehrät kehiin.
En tiedä, mistä nämä pullat ovat peräisin, mutta näitä tehtiin meillä kotona usein silloin, kun olimme pieniä - ja vaikka pullia olisi säilötty pakkaseen, pienet pullahiiret kävivät niitä sieltäkin syömässä ihan jäisinäkin. Pulliin tulee makea täyte, jota olen joskus aikuisenakin tehnyt pahaan makeannälkään ja vetänyt sitä nassuun lusikalla suoraan kulhosta. NAM! 
Jos jotakuta kiinnostaa, tässä ohje:

Täyte 
100 g voita tai margariina, 100 g tomusokeria + vaniljasokeria

Taikina
150 g voita tai margariiniä + 6 dl vehnäjauhoja => nypitään
3/4 dl maitoa + 50 g hiivaa => liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon
2 munaa + 2 rkl sokeria => vatkaa sekaisin

Yhdistä kaikki kolme settiä yhteen ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Kauli levyksi ja levitä (mahan)täyte päälle. Tee taikinasta rulla ja leikkaa n. 1 cm paloiksi, laita pullavuokiin ja anna kohota. HUOM! ei kuitenkaan lämmössä, mitä yksi entinen kämppis yritti; tämä pilasi pullat ja ne muuttuivat uunissa kivikoviksi. Kun pullat ovat hieman kohonneet, voitele munalla ja ripota päälle raesokeria. Paista uunin tehoista riippuen n. 175 asteessa n. 15 min. tai kunnes kehrät ovat kauniin kellanruskeita (tässä saa olla tarkkana, sillä jos menevät liian ruskeiksi, ovat mielestäni jo pilalla...). Voipi syödä mielellään heti kylmän maidon kanssa, toimii myös seuraavana päivänä ja pakastaakin voi, jos sattuu yli jäämään. Itse teen usein tuplataikinan, mistä tulee vajaat 50 kpl pullia. Ihan järkyttävän hyviä, kannattaa koklata!
Ihania kahvikehriä - aivan parhaita, jos normipullia ei lasketa!
Pienet pojat ehtivät kartsareissun jälkeen käydä Naantalin Muumimaailmassa, mutta ehtivät palata jo takaisin Leenanpäivä-kekkereille. Veli oli käynyt ostamassa jo toisen satsin mansikoita, jotka nekin tekivät hyvin kauppansa kermavaahdon kera. Pojat pistivät porukalla pystyyn pienet pihapelit ja yritin siellä minäkin potkia, kun aurinkokin sattui hetkiseksi taas pilkistämään pilven takaa. 
Tilda-neitikin halusi osallistua peliin
Ei tää nyt ihan niin kamalan paska kesä oo oikeesti ollutkaan.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Liikunnallinen lauantai eli yöjuoksuyritys

Eivät säät juuri ole ehtineet tänä kesänä suosia, mutta sattuipa kuitenkin viime lauantaina olemaan sen verran lämmintä, että lähdettiin vanhempien ja lainalasten kanssa hieman kartsalle pyörimään. Pienin oli eri hellyyttävä hypätessään syliin kysyen "Anni, ostetaanko me sitten jätskit siellä kartsalla?", joten ei täti voinut siihen muuta kuin luvata, että ostetaan. Koskapa meitä oli niin monta liikenteessä, ei mahduttu kaikki autoon eli Pimpulan kanssa reippaina tyttöinä lähdettiin kohti kaupunkia pyörällä. 
Merikoskella oli ohijuoksutukset käynnissä, joten pitihän sitä näkyä hetkeksi pysähtyä ihailemaan. Jätskien jälkeen isot ja pienet pojat lähtivät mummun ja papan kanssa autolla pois ja minä jatkoin Pimpulan kanssa pyöräillen. Kun ei kiirekään ollut, piipahdettiin vielä pieni mutka torilla ja jatkettiin siitä rantaa pitkin etelään päin. On kyllä entisessä kotikaupungissani hienot pyörätiet, siitä ei pääse mihinkään. Oispa Helsingissäkin.. Kun Pimpula lähti kotiin, läksin minä päikkäreiden jälkeen kaverini Kaisan kanssa katsomaan miesten ykkössarjan pesismatsia. Melko monta vuotta on siitä, kun pesistä olen paikan päällä katsonut, oiskohan ollut vuonna 2006, kun Pimpula oli niin pieni, että istui vielä rattaissa? Ei peli nyt kovin suuria intohimoja herättänyt, mutta kivahan siellä oli istuksia ja nauttia välillä paistavasta auringosta. Pelin jälkeen läksin toisille kauneusunille, kun tarkoitus oli vielä viettää iltaa terassilla eli patiolla. Sisariakin oli houkuteltu messiin, mutta kahdestaan sitten kuitenkin Jumpruun päädyttiin.
Koska #paskinkesäikinä, kävi sitten tietenkin niin, että vettähän sitä rupesi illan mittaan satamaan. Onneksi fiksuina tyttöinä oltiin niin aikaisin liikkeellä, että saatiin istumapaikat ravintolan seinustalta näppärästi portaiden alta niin, ettei sateen ripsintä ei meitä juuri haitannut. Siinäpä tarkkailtiin sisään tulevaa liikennettä silmä kovana. Tuttuja näkyi kuitenkin vähän ja muutamaan otteeseen oltiin jo vakavissamme tekemässä kotiin lähtöä, mutta sitten mun puhelin pirahti ja yksi toinen kaveri ilmoitti olevansa tulossa seuraan hetkeksi... Vanha kun olen, en mää kovin pitkään silti siinä viilenevässä illassa seinän vierustalla viihtynyt (sisälle ei enää edes yritetty, kun näytti olevan niin kamala tungos siellä) ja läksin jo ennen yhtä nukkumaan. Kiva ilta silti - ehkä voisi taikka pitäisi käydä useamminkin :)

torstai 16. heinäkuuta 2015

Tuoksuja ja tunnustuksia

Kesäkuun loppupuolella käväisin jälleen Tukholmassa ja kivahan siellä oli äidin kanssa rauhalliseen tahtiin dallailla ja ihmetellä. Ilma ei ollut liian kuuma kaupungilla pyörimiseen, muttei onneksi sadellutkaan. Carl Philipin ja Sofian häiden (ai että itketti niitä telkkarista katsoessani, ei meinannut samalla puhelimessa puhumisestakaan tulla mitään) kuhina oli juhannuksen jälkeen ehtinyt rauhoittua, mutta täytyihän sitä linnan kulmilla käydä kääntymässä. Kaupoillakin tietenkin käytiin ja mun mussukat saivat tuliaisia.
Näkymä Norrbrolta, jonka alapuolella on Medeltidmuseet - suosittelen!
Laivalla jotenkin iskee kaupungilla vietetyn päivän jälkeen aina hillitön ruuanhimo ja menee vaikeaksi, kun pitää yrittää tehdä päätöksiä siitä, missä ja mitä syö. Äidin kanssa ei oltu tehty etukäteen pöytävarauksia, vaan mentiin nyt ihan fiilispohjalla. Menomatkalla ei enää mahduttu à la carte -ravintolaan, joten vedettiin pikaiset pizzat (yhdistelmä kylmäsavulohi ja wasabimajoneesi toimi hyvin siinäkin!) ja annoksen näyttäessä viereiseen pöytään vietäessä ihan tolkuttoman suurelta jälkkäri eli tahitinvaniljajäätelöä tuoreilla mansikoilla pökkiin. Huhhuh, miten hyvää oli. Paluumatkalla käytiin tapaksilla, jotka listan vaihduttua  olivat tällä kertaa pienoinen pettymys. Sitä toki helpotti jälkiruoka... Tuli taas shoppailtuakin niin, että seuraava risteily on jo buukattuna.
Naminami
Olen tainnut kertoa, että mun uusin heikkous on Victoria´s Secret, jonka myymälään pitää nykyään päästä poikkeamaan aina Tukholmassa käydessäni. Joo, tykkään kyllä edelleen Sephoran oman sarjan tuoksujutuistakin, mutta nyt tuo Coconut Passion, jossa on siis kookosta ja vaniljaa, on ihan ykkönen! Kesäasunnon piirongin päältä löytyykin melkoinen kokoelma, jossa on vaikka ja mitä käsivoiteesta alkaen.. Onneksi VS:n kivoista pakkauksista löytyy myös pieniä puteleita, jotka tulevat taatusti syksyllä käyttöön treenien jälkeen flamencoyhdistyksen salilla suihkussa käydessäni. 

Laivan kosmetiikkaosaston hyllystä löytyi vielä päivitys Estée Lauderin Bronze Goddess -kesätuoksuun. Sitä en ainakaan Suomessa ole maissa missään myynnissä nähnyt, enkä nyt heti muista lentokentilläkään siihen törmänneeni. Aiemman Capri-versionkin ostin taannoin laivalta ja sitä pari kesää päälleni töpsyttelin ja ilokseni huomasin, että uusi versiokin on ok - siinähän tuoksuu selvästi kookos! Tää onkin sellainen tuoksu, jota ei yksinkertaisesti pysty käyttämään muulloin kuin kesällä, mutta talvella sitä on kiva pullon suusta nuuhkutella ja palata kesätunnelmiin (aiempina kesinä on toiminut oikein kivasti, kun tuoksumuisto yhdistää tuoksun täysin Españan aurinkoon ja lämpöön - saas nähdä, miten tämän kesän jälkeen käy).

Mun ihanat..
Kesätuoksun päivitys
Viime viikolla kävin kahtena iltana repimässä itseni ihan hikeen asti flamencoyhdistyksen salilla, kun mulla oli käytettävissä pari tuntia ilmaista saliaikaa. Siinä tuli treenattua melkein kuukauden tauon jälkeen vähän jalkatekniikkaa ja yritin palauttaa mieliin viime kesän zapateado-tiiviskurssin koreografiaa loppukevään biisien lisäksi. Pari koputusta siitä oli hieman hukassa, mutta toinen kyllä löytyi sitten kotona paljain jaloin tepsutellessa, toinen jäi vielä kadoksiin. 

Olen kerennyt hieman nauttia myös Helsinki Cup -tunnelmasta, vaikka säiden puolesta se oli paria aamupäivää lukuun ottamatta lähes yhtä tuskaa, pitkiä kalsareita ja hanskoja kun ei kesäasunnolle raahaamistani vaatteista löydy. Kummipojan joukkue ei päässyt enää välierästään jatkoon, mutta sisarensa joukkue sai sentään hopeaa! Tulipas näihin matseihin polkien suunnatessa tutkittua hieman myös lähitienoon pyöräteitä ja vähän jo harmittaakin, kun etäisyyden takia en pysty taittamaan työmatkaa polkien; johtuupi siis siitä, etten osaa polkea tarpeeksi rauhallisesti ja pitäisi töissä päivä aloittaa uudelleen suihkussa käymällä.

Muuten on elo melko tasaista ja rauhallista lomalle pääsyä odotellessa. Töiden jälkeen kesäasunnon valkoinen sohva kutsuu iltaisin melko kovaan ääneen ja siinähän nyt suurin osa arki-illoista on mennytkin. Tunnustan jääneeni tv-koukkuun eli ensin viideltä Lemmen viemää (en tajua, mitä Pauline näkee Danielissa, joka salakuuntelee ja vähän muutenkin käyttää tilanteita hyväkseen - hyi!), kuudelta Holby Cityn sairaala (siellä inhokkeina Donna ja Jac). Uusi suokkari on True Detectiven kakkoskausi, jota sunnuntaina vedin kolme ensimmäistä jaksoa putkeen, ja tiistai-keskiviikko -illat on tälle kesälle pelastanut Aaron Hotchner kavereineen Criminal Mindsin palattua reilun vuoden tauolta takaisin ruutuun. Ja Poirot perjantaisin (viime viikon Tangomarkkina-taukoa lukuun ottamatta).. kiva, että Yle näyttää herraa uusintana. Jännästi on ehtinyt unohtaa juonen käänteitä näistä vanhoista tapauksista, uudemmat ovat hieman paremmin mielessä. Vallan linnaketta yritin taannoin seurata huonolla menestyksellä, mutta nyt sekin tilanne korjaantuu, kun kaikki kaudet näydetään uusintana, mutta toistaiseksi jaksot menevät suoraan boksille, kun en tahdo enää jaksaa pitää silmiä auki klo 22 jälkeen. Unirytmin kanssa on muutenkin hieman niin ja näin, kun valo herättää mut kesäasunnolla viikonpäivästä riippumatta jo ennen klo 5..

Huomenna enää puolikas työpäivä ja sitten alkaa parin viikon lomapätkä. VR pisti sellaisen hinnan lipulle, etten tällä kertaa lennäkään, vaan otan lomaan pehmeän laskun ja downshiftaan itseni junaan kyydissä lomatunnelmiin. Maanantaiksi on luvassa Pimpampulan synttärikekkerit, mutta ehkä ennen sitä ehdin tutustua myös Oulun yöelämän nykymeininkiin, näin ainakin oli alustavissa suunnitelmissa..

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kuopijjoo ja juhannusta jälkikäteen

Niin kuin aiemmissa postauksissa olen ehtinyt hehkutella, tämän kesän flamencoreissun korvaukseksi reissaan tanssin perässä kotimaassa. Juhannusviikolla kohteeni oli Kuopio, jonne sai vieläpä kohtuuhintaiset junaliput - hotellista maksoinkin sitten jo enemmän, 260€ kahdelta yötä on mielestäni aika paljon... 
Näillä mentiin alkumatka
Kaikki asemat näyttävät ihan samanlaisilta
Marco Flores oli Kuopio tanssi ja soi -festarin henkilökohtainen päänäytös, mutta olin ostanut lipun vielä edeltävälle illan kahteen teokseen eli näin Marita Liulian, Minna Tervamäen ja Ima Iduozeen Swan Songin sekä Susanna Leinonen Companyn Touch Of Gravityn. En etukäteen ollut ottanut esityksistä lainkaan selvää, mutta lievästä väsymyksestä (esitys alkoi vasta klo 21) huolimatta olin molemmista erittäin vaikuttunut. Tervamäki on aina Tervamäki ja duettokaveriin Kritiikin Kannuksilla palkittuun Ima Iduozeen olin kiinnittänyt huomiota jo toukokuussa käydessäni katsomassa Tero Saarinen Companyn Morphed´in Kansallisteatterissa. Melko taipuisa kundi.. 

Touch Of Gravityssa lavastuksella ja puvustuksella oli saatu aikaiseksi hienoja optisia harhoja ja välillä näytti, että tanssijat leijuvat ilmassa. Muutenkin naistanssijat muistuttivat enemmänkin jo akrobaatteja, sen verran haastavia liikkeet olivat. Tai ehkä mää ite olen vaan niin jäykkä ja taipumaton..

Marco Floresin Laberíntica-teoksesta tiesin sen verran, että kyseessä on kuvaus henkilökohtaisesta kasvusta. Olipa hieno ja koskettava teos - Marco ja neljä muuta miestanssijaa, erittäin tyylikäs näyttämöohjaus (en tiedä, onko oikea termi, mutta tarkoitan siis lavan käyttöä ja tanssijoiden sijoitusta ja liikkumista lavalla; samat fiilikset jäivät myös Helsingin flamencofestareilla nähdystä De Flamencas -teoksesta) ja tykkäsin myös kolmesta naislaulajasta, jotka vuorottelivat äänessä. Esitys sai seisovat aplodit ja ihan fiiliksissä poistuin Kuopion kadulle ja kävelin hotellille syömään. Kylmän kelin takia jätin Marcon esityksen jälkeen siis festareiden ohjelmaan kuuluvat toritanssit väliin.

Eivät kyllä todellakaan säät suosineet tällä reissulla, mutten sentään kastunut, kun rankkasade kakkospäivänä musiikkikeskukseen mennessä alkoi onneksi, kun olin korttelin päässä keskuksesta. Edellisillan kävelymatka kellon lähestyessä puoltayötä oli kuuden asteen lämpötilassa se vasta olikin ikävä, kun en ollut ottanut käsineitä matkatavaroihin mukaan. Hotellihuone oli onneksi ihastuttava eli sisustus oli kovasti makuuni, vaikka näkymä ikkunasta olikin Kallaveden sijaan kadulle päin. Lisäksi saunaosastolla sai aamuisin löylytellä ja pulikoida parhaassa mahdollisessa seurassa eli vallankin itsekseen ja porealtaassa yritin helpottaa lapaluun alla olevaa lukitustilaa.

Hotellin tarjoamaan aamupalaan olin hieman pettynyt, samaten illalla syömiini etanoihin (liikaa gorgonzolaa) ja pekonicaesar-salaattiin, mutta onneksi jälkkäri pelasti. Ihana suklaafondant pistaasijäätelöllä, naminami!
Kuopiossa vietetyn kahden päivän jälkeen suuntasin kohti Oulua, missä Kultapoika jo odotti, oli raukka saanut mökillä vatsataudin ja joutunut palaamaan etuajassa kotiin. Mikäpä siinä, kivahan meidän oli kaksin (+ vanhemmat ja mummu ja pappa ja Tilda-neiti ja Ässä-herra) höpötellä ja käytiin jätskilläkin Stockmannilla. Tähtipojankin kanssa ehdin pelailla pihalla jalkapalloa - siinä on muuten melko taitava 3-vuotias palloilijan alku! - ennen kuin lähtivät mökille juhannuksen viettoon.


 
Äidin tekemä salmiakkinen kakku
Juhannuspäivän iltana käväistiin hautausmaalla tarkistamassa, että kaikki on siellä kunnossa. Aurinkokin jo paistoi.. Pitkästä aikaa ehdin tällä lomastintillä myös kirjan ääreen ja sain luettua sekä Kuopion junamatkalla aloittamani Siri Hustvedtin New Yorkin taidepiireihin sijoittuvan Säihkyvän maailman että pokkariversionakin lähes tiiliskiven kokoisen Donna Tarttin Tiklin. Suosittelen!