Kesälomareissu jatkui lauantaina junamatkalla kohti Tamperetta. Just mun tuurilla silloin, kun pitää istua junassa koko päivä, sää olisi kaunis ja aurinkoinen.. Olin muistanut ottaa reissuun mukaan Sevillan linja-autoaseman krääsämyymälästä ostamani niskatyynyn, joten matkan aikana sain nukuttuakin hetken aikaa ihan kunnolla.
Syy Tampereelle menoon oli flamencoviikon pääesitys Manuel Liñànin Sinergia. Manuel on ensimmäinen espanjalainen tanssija, jonka kurssille olen uskaltautunut, ja halusin nähdä pitkästä aikaa hänet lavalla. Tapasin flamencoyhdistyksen lehden toimituksen kautta tutuksi tulleet Annan ja Kaijan rautatieasemalla, mistä jatkoimme yhdessä Tullikamarille. Siellä olikin oikein reilusti tuttuja ja myös Narkkari ystävänsä Poliokäden (sorry nää inside-koodinimet) saapui paikalle. Odotimme kaikki esitystä kirjaimellisesti tuolin reunalla istuen ja voi pojat, Manuel muusikoineen veti sellaisen flamencotykityksen, että oksat pois! Hesarin kriitikko Jussi Tossavainenkin kirjoitti arviossaan nähneensä nyt todennäköisesti maailman parhaan miesflamencotanssijan. Väheksymättä lainkaan kitaristi Tomatea tai upeita laulajia Miguel Ortegaa ja David Carpiota kyllä Manuel vei meidän kaikkien sydämen ilmeikkäällä ja rytmisesti tarkalla esiintymisellään. Ihan mahtavaa.. Himppasen jäi harmittamaan, etten osallistunut tiiviskurssille, missä oli tehty osia samasta tangoksesta, joka oli koko esityksen kohokohta. Mun pitää tässä vielä yrittää koota ajatukseni, sillä lupasin kirjoittaa esityksestä pienen arvion yhdistyksen lehden seuraavaan numeroon. Ei tuu olemaan ihan helppoa se.
Esityksen jälkeen mentiin porukalla vielä Telakalle drinksut mielessä. Koska olin syönyt kaikki matkaeväät jo ennen Ylivieskaa junassa, mullahan oli taas nälkä... Alkupalakokoinen annos mozzarellaa ja artisokkaa maistuikin hyvässä seurassa alkoholittoman vehnäoluen (oispa kaikkialla tarjolla myös muuta kuin ainaista Nikolaita) kanssa mainiolta. Annan kanssa jatkettiin yötä myöten junalla vielä takaisin Helsinkiin ja keskusteltiin tietenkin flamencosta samaan junaan osuneen vanhan opemme Empun kanssa. Kyllä uni maittoi, kun painoin pään tyynyyn puoli kahden aikoihin sunnuntai-aamuyöstä.
Voi maar miten se aina menee niin, kun aurinko paistaa niin on jossain sisätiloissa jumissa. Yhtäkään päivää en tänä kesänä ole auringossa paistatellut. Hieno reissu! Tampere on muutenkin todella kiva ja rento kaupunki :)
VastaaPoistaPidempäänkin ois voinut kyllä Tampereella viihtyä, ehkä joku toinen kertaa sitten.
PoistaJa kiitos muuten kommentista, en oo oikein tottunut siihen, että täällä joku saattaa käydä juttujani lukemassa (enhän siis näköjään osaa edes kommenttiin kunnolla vastata)!