Kuopijjoo ja juhannusta jälkikäteen

Niin kuin aiemmissa postauksissa olen ehtinyt hehkutella, tämän kesän flamencoreissun korvaukseksi reissaan tanssin perässä kotimaassa. Juhannusviikolla kohteeni oli Kuopio, jonne sai vieläpä kohtuuhintaiset junaliput - hotellista maksoinkin sitten jo enemmän, 260€ kahdelta yötä on mielestäni aika paljon... 

Näillä mentiin alkumatka

Kaikki asemat näyttävät ihan samanlaisilta

Marco Flores oli Kuopio tanssi ja soi -festarin henkilökohtainen päänäytös, mutta olin ostanut lipun vielä edeltävälle illan kahteen teokseen eli näin Marita Liulian, Minna Tervamäen ja Ima Iduozeen Swan Songin sekä Susanna Leinonen Companyn Touch Of Gravityn. En etukäteen ollut ottanut esityksistä lainkaan selvää, mutta lievästä väsymyksestä (esitys alkoi vasta klo 21) huolimatta olin molemmista erittäin vaikuttunut. Tervamäki on aina Tervamäki ja duettokaveriin Kritiikin Kannuksilla palkittuun Ima Iduozeen olin kiinnittänyt huomiota jo toukokuussa käydessäni katsomassa Tero Saarinen Companyn Morphed´in Kansallisteatterissa. Melko taipuisa kundi.. 

Touch Of Gravityssa lavastuksella ja puvustuksella oli saatu aikaiseksi hienoja optisia harhoja ja välillä näytti, että tanssijat leijuvat ilmassa. Muutenkin naistanssijat muistuttivat enemmänkin jo akrobaatteja, sen verran haastavia liikkeet olivat. Tai ehkä mää ite olen vaan niin jäykkä ja taipumaton..

Marco Floresin Laberíntica-teoksesta tiesin sen verran, että kyseessä on kuvaus henkilökohtaisesta kasvusta. Olipa hieno ja koskettava teos - Marco ja neljä muuta miestanssijaa, erittäin tyylikäs näyttämöohjaus (en tiedä, onko oikea termi, mutta tarkoitan siis lavan käyttöä ja tanssijoiden sijoitusta ja liikkumista lavalla; samat fiilikset jäivät myös Helsingin flamencofestareilla nähdystä De Flamencas -teoksesta) ja tykkäsin myös kolmesta naislaulajasta, jotka vuorottelivat äänessä. Esitys sai seisovat aplodit ja ihan fiiliksissä poistuin Kuopion kadulle ja kävelin hotellille syömään. Kylmän kelin takia jätin Marcon esityksen jälkeen siis festareiden ohjelmaan kuuluvat toritanssit väliin.

Eivät kyllä todellakaan säät suosineet tällä reissulla, mutten sentään kastunut, kun rankkasade kakkospäivänä musiikkikeskukseen mennessä alkoi onneksi, kun olin korttelin päässä keskuksesta. Edellisillan kävelymatka kellon lähestyessä puoltayötä oli kuuden asteen lämpötilassa se vasta olikin ikävä, kun en ollut ottanut käsineitä matkatavaroihin mukaan. Hotellihuone oli onneksi ihastuttava eli sisustus oli kovasti makuuni, vaikka näkymä ikkunasta olikin Kallaveden sijaan kadulle päin. Lisäksi saunaosastolla sai aamuisin löylytellä ja pulikoida parhaassa mahdollisessa seurassa eli vallankin itsekseen ja porealtaassa yritin helpottaa lapaluun alla olevaa lukitustilaa.

Hotellin tarjoamaan aamupalaan olin hieman pettynyt, samaten illalla syömiini etanoihin (liikaa gorgonzolaa) ja pekonicaesar-salaattiin, mutta onneksi jälkkäri pelasti. Ihana suklaafondant pistaasijäätelöllä, naminami!

Kuopiossa vietetyn kahden päivän jälkeen suuntasin kohti Oulua, missä Kultapoika jo odotti, oli raukka saanut mökillä vatsataudin ja joutunut palaamaan etuajassa kotiin. Mikäpä siinä, kivahan meidän oli kaksin (+ vanhemmat ja mummu ja pappa ja Tilda-neiti ja Ässä-herra) höpötellä ja käytiin jätskilläkin Stockmannilla. Tähtipojankin kanssa ehdin pelailla pihalla jalkapalloa - siinä on muuten melko taitava 3-vuotias palloilijan alku! - ennen kuin lähtivät mökille juhannuksen viettoon.

 

 

Äidin tekemä salmiakkinen kakku

Juhannuspäivän iltana käväistiin hautausmaalla tarkistamassa, että kaikki on siellä kunnossa. Aurinkokin jo paistoi.. Pitkästä aikaa ehdin tällä lomastintillä myös kirjan ääreen ja sain luettua sekä Kuopion junamatkalla aloittamani Siri Hustvedtin New Yorkin taidepiireihin sijoittuvan Säihkyvän maailman että pokkariversionakin lähes tiiliskiven kokoisen Donna Tarttin Tiklin. Suosittelen!