Tuoksuja ja tunnustuksia

Kesäkuun loppupuolella käväisin jälleen Tukholmassa ja kivahan siellä oli äidin kanssa rauhalliseen tahtiin dallailla ja ihmetellä. Ilma ei ollut liian kuuma kaupungilla pyörimiseen, muttei onneksi sadellutkaan. Carl Philipin ja Sofian häiden (ai että itketti niitä telkkarista katsoessani, ei meinannut samalla puhelimessa puhumisestakaan tulla mitään) kuhina oli juhannuksen jälkeen ehtinyt rauhoittua, mutta täytyihän sitä linnan kulmilla käydä kääntymässä. Kaupoillakin tietenkin käytiin ja mun mussukat saivat tuliaisia.

Näkymä Norrbrolta, jonka alapuolella on Medeltidmuseet - suosittelen!

Laivalla jotenkin iskee kaupungilla vietetyn päivän jälkeen aina hillitön ruuanhimo ja menee vaikeaksi, kun pitää yrittää tehdä päätöksiä siitä, missä ja mitä syö. Äidin kanssa ei oltu tehty etukäteen pöytävarauksia, vaan mentiin nyt ihan fiilispohjalla. Menomatkalla ei enää mahduttu à la carte -ravintolaan, joten vedettiin pikaiset pizzat (yhdistelmä kylmäsavulohi ja wasabimajoneesi toimi hyvin siinäkin!) ja annoksen näyttäessä viereiseen pöytään vietäessä ihan tolkuttoman suurelta jälkkäri eli tahitinvaniljajäätelöä tuoreilla mansikoilla pökkiin. Huhhuh, miten hyvää oli. Paluumatkalla käytiin tapaksilla, jotka listan vaihduttua  olivat tällä kertaa pienoinen pettymys. Sitä toki helpotti jälkiruoka... Tuli taas shoppailtuakin niin, että seuraava risteily on jo buukattuna.

Naminami

Olen tainnut kertoa, että mun uusin heikkous on Victoria´s Secret, jonka myymälään pitää nykyään päästä poikkeamaan aina Tukholmassa käydessäni. Joo, tykkään kyllä edelleen Sephoran oman sarjan tuoksujutuistakin, mutta nyt tuo Coconut Passion, jossa on siis kookosta ja vaniljaa, on ihan ykkönen! Kesäasunnon piirongin päältä löytyykin melkoinen kokoelma, jossa on vaikka ja mitä käsivoiteesta alkaen.. Onneksi VS:n kivoista pakkauksista löytyy myös pieniä puteleita, jotka tulevat taatusti syksyllä käyttöön treenien jälkeen flamencoyhdistyksen salilla suihkussa käydessäni. 

Laivan kosmetiikkaosaston hyllystä löytyi vielä päivitys Estée Lauderin Bronze Goddess -kesätuoksuun. Sitä en ainakaan Suomessa ole maissa missään myynnissä nähnyt, enkä nyt heti muista lentokentilläkään siihen törmänneeni. Aiemman Capri-versionkin ostin taannoin laivalta ja sitä pari kesää päälleni töpsyttelin ja ilokseni huomasin, että uusi versiokin on ok - siinähän tuoksuu selvästi kookos! Tää onkin sellainen tuoksu, jota ei yksinkertaisesti pysty käyttämään muulloin kuin kesällä, mutta talvella sitä on kiva pullon suusta nuuhkutella ja palata kesätunnelmiin (aiempina kesinä on toiminut oikein kivasti, kun tuoksumuisto yhdistää tuoksun täysin Españan aurinkoon ja lämpöön - saas nähdä, miten tämän kesän jälkeen käy).

Mun ihanat..

Kesätuoksun päivitys

Viime viikolla kävin kahtena iltana repimässä itseni ihan hikeen asti flamencoyhdistyksen salilla, kun mulla oli käytettävissä pari tuntia ilmaista saliaikaa. Siinä tuli treenattua melkein kuukauden tauon jälkeen vähän jalkatekniikkaa ja yritin palauttaa mieliin viime kesän zapateado-tiiviskurssin koreografiaa loppukevään biisien lisäksi. Pari koputusta siitä oli hieman hukassa, mutta toinen kyllä löytyi sitten kotona paljain jaloin tepsutellessa, toinen jäi vielä kadoksiin. 

Olen kerennyt hieman nauttia myös Helsinki Cup -tunnelmasta, vaikka säiden puolesta se oli paria aamupäivää lukuun ottamatta lähes yhtä tuskaa, pitkiä kalsareita ja hanskoja kun ei kesäasunnolle raahaamistani vaatteista löydy. Kummipojan joukkue ei päässyt enää välierästään jatkoon, mutta sisarensa joukkue sai sentään hopeaa! Tulipas näihin matseihin polkien suunnatessa tutkittua hieman myös lähitienoon pyöräteitä ja vähän jo harmittaakin, kun etäisyyden takia en pysty taittamaan työmatkaa polkien; johtuupi siis siitä, etten osaa polkea tarpeeksi rauhallisesti ja pitäisi töissä päivä aloittaa uudelleen suihkussa käymällä.

Muuten on elo melko tasaista ja rauhallista lomalle pääsyä odotellessa. Töiden jälkeen kesäasunnon valkoinen sohva kutsuu iltaisin melko kovaan ääneen ja siinähän nyt suurin osa arki-illoista on mennytkin. Tunnustan jääneeni tv-koukkuun eli ensin viideltä Lemmen viemää (en tajua, mitä Pauline näkee Danielissa, joka salakuuntelee ja vähän muutenkin käyttää tilanteita hyväkseen - hyi!), kuudelta Holby Cityn sairaala (siellä inhokkeina Donna ja Jac). Uusi suokkari on True Detectiven kakkoskausi, jota sunnuntaina vedin kolme ensimmäistä jaksoa putkeen, ja tiistai-keskiviikko -illat on tälle kesälle pelastanut Aaron Hotchner kavereineen Criminal Mindsin palattua reilun vuoden tauolta takaisin ruutuun. Ja Poirot perjantaisin (viime viikon Tangomarkkina-taukoa lukuun ottamatta).. kiva, että Yle näyttää herraa uusintana. Jännästi on ehtinyt unohtaa juonen käänteitä näistä vanhoista tapauksista, uudemmat ovat hieman paremmin mielessä. Vallan linnaketta yritin taannoin seurata huonolla menestyksellä, mutta nyt sekin tilanne korjaantuu, kun kaikki kaudet näydetään uusintana, mutta toistaiseksi jaksot menevät suoraan boksille, kun en tahdo enää jaksaa pitää silmiä auki klo 22 jälkeen. Unirytmin kanssa on muutenkin hieman niin ja näin, kun valo herättää mut kesäasunnolla viikonpäivästä riippumatta jo ennen klo 5..

Huomenna enää puolikas työpäivä ja sitten alkaa parin viikon lomapätkä. VR pisti sellaisen hinnan lipulle, etten tällä kertaa lennäkään, vaan otan lomaan pehmeän laskun ja downshiftaan itseni junaan kyydissä lomatunnelmiin. Maanantaiksi on luvassa Pimpampulan synttärikekkerit, mutta ehkä ennen sitä ehdin tutustua myös Oulun yöelämän nykymeininkiin, näin ainakin oli alustavissa suunnitelmissa..