Lainalapset läksivät kaikki mummun, sisaren ja Longin kanssa mökille, joten minä jäin viettämään pari päivää ihan itsekseni kaupunkiin. Olisi ollut kiva lähteä mukaan, mutta olisin joutunut lähtemään kuitenkin kesken kaiken pois Tampereen flamencoviikon pääesityksen takia. Ennen mökkireissua käytiin äidin kanssa vähän kaupungilla kuljailemassa eli kurkattiin, että hautausmaalla on kaikki kunnossa ja pyörähdettiin torilla, missä oli ranskalais-italialaiset markkinat. Viime vuonna tapahtuma meni mönkään rajujen ukkosten ja sateiden takia, eikä juuri parempaa säätä nytkään tainnut olla.. Tapahtuman paikkaa torilla oli viime vuodesta muutettu ja kojut oli ahdettu liian pieneen tilaan, jotta siellä olisi ollut mukava katsella, maistella ja ehkä ostellakin. Nälkä kuitenkin tuli ja kävimme vetämässä nopeat nachot nyhtöpossulla läheisessä Pancho Villa -ravintolassa.
Perjantaina olin ajatellut pyöräillä kaupunkiin, mutta ajatukseksi se jäi, sillä vesisade alkoi juuri satulaan ehdittyäni. Ei auttanut kuin vaihtaa kulkuväline bussiksi. Aamiainen oli jäänyt väliin (laiska ei viitsinyt tehdä), joten päätin mennä pizzalle Da Marioon, joka on ollut suosikkipaikkoja 80-luvulta lähtien. Asuimme tuolloin samassa talossa ja jauhelihapizza Roma oli ainoa pizza, jota suostuimme syömään. Nostalgiasyistä söin Roman, vaikka listalla olisi ollut kyllä muutakin maittavaa.
Kun massu oli täynnä, oli hyvä vähän shoppailla ja sitten päädyin vielä leffaan katsomaan Marvelin uuden toimintapläjäyksen Antmanin 3D-versiona. Paul Rudd oli hauska pääroolissa ja muutamaan otteeseen nauratti ihan ääneen, oikein mainio kesäleffa siis. Melkein jäin katsomaan heti perään Amy Winehousen elämästä kertovan dokumentinkin, mutta jätin sen vielä varastoon odottamaan muita sadepäiviä. Paha mieli siitä varmasti olisi tullut ja itkupillinä mähän melkein itkin taannoin jo leffa-arvostelua Hesarista lukiessani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, mut ei oo pakko!