SVP i Stockholm


Kiire on ihmisellä taas ja ihan huonoa omatuntoa pukkaa, kun yrittää pitää sisäänkertyneitä tunteja pois.. Jo hyvissä ajoin oli saldovapaaksi suunniteltuna Päivä Tukholmassa -risteily, jonne äidinkin piti lähteä, mutta kun hän jäi hoitelemaan Nötteröä, lähdin taas reissuun ihan itsekseni. Mukana pörrösukat Yrpä&Illu, pipon tekele, Game of Thrones, hieman univelkaa ja Mäkkärissä täytetty massu. Ei tarvinnut siis laivalla edes syödä, vaan kauppareissun jälkeen heti klo 18 hujakoilla iltapesulle ja pörrikset jalkaan. Paha kurki sentään, kun kova tuuli rupesi jo heti alkumatkasta keikuttelemaan laivaa niin, että heikompivatsaista olisi hirvittänyt, joten nukkumisesta ei oikein tullut mitään. Aamulla peilissä oli vastassa silmäpussien PB..

Aloitin kaupunkikierroksen tällä kertaa Biblioteksgatanilta, missä kävin jälleen täydentämässä kylpytuotevarastoani Sephoran myymälässä. Tsekkasin myös H&M-konserniin kuuluvan &Other Storiesin liikkeen, johon ei edellisellä reissulla äidin kanssa päästy. Ihan noin lyhyitä vaatekappaleita minä en ainakaan enää tässä iässä tohtisi päälleni laittaa, ovat vähän pienemmille hippiäisille suunniteltuja näköjään.. asusteet ja korut sitä vastoin olivat kiinnostavia, samoin kosmetiikkatuotteet. Pitää käydä toistekin.

Sitruunaa ja suklaataa

Åhlensin jouluikkuna

NK:n (kirjapuolella taas vaikka ja mitä - äkkiä pois!) ja Åhlensin joulumeininki piti tietenkin katsastaa ja lisäksi kävin pikaisesti poikkeamassa myös vanhankaupungin Stortorgetin joulumarkkinoilla. En juurikaan ole joulupöhinän ystävä, joten mitään sesonkiin kuuluvaa en reissulta hankkinut; toki vähän kuusenkoristeita sormeilin lähinnä pikkupoikien äiti mielessäni, mutta sain kuin sainkin hillittyä itseni. Bengansin levykauppa Drottninggattanilla sitä vastoin on paikka, jonka ohi ei yksinkertaisesti vaan voi kävellä ja nytkin sieltä tarttui mukaan Hall&Oatesin ja Chet Bakerin kokoelmat sekä jossain aikaisemmassa postauksessa kehumani Searching for Sugarman -dokkarin musaa. Olisihan siellä ollut mm. myös John Mayer -boksi, mutta kun mulla on jo levyhyllyssä Heavier Things, Continuum ja Battle Studies, niin en kahden levyn takia koko settiä ruvennut ostamaan.

Family Ties

Minulla oli vieraita viikonlopun eli Pimpula, Pampula ja Kultapoika tulivat pohjoisesta yöjunalla kylään perjantaiaamuna. Myös mummu ja pappa tulivat, mutta yöpyivät hotellissa. Perjantaina laitettiin pappa talteen päivälevolle, kuljailtiin kaupungilla, ostettiin Pampulalle juhlakengät, haettiin uudet peitot ja käytiin ruokakaupassa.

Musisoivat nallet

Halli

Illan kruunasi kauan odotettu HIFK-Kärpät -ottelu, jonka voitti tietenkin Kärpät Juhamatti Aaltosen tehdessä kaksi ihan mielettömän hienoa byyriä. Jouduin hillitsemään sisäisen kukkahattutätiyteni, sillä vieressä istunut kovaan ääneen huutanut ja kiroillut HIFK:n kannattaja oli sen verran aggressiivisella tuulella, että pataanhan siitä olisi tullut, jos olisin suuta soukemmalle pyytänyt. Pimpula varsinkin oli vähän vaisuna, mutta oltiin yhtä mieltä siitä, ettei setä kyllä itse pelistä mitään ymmärtänyt. 

Pelin jälkeen jäätiin hillumaan hallin takaovelle, sillä Longi oli sopinut Juhin kanssa lyhyestä fanitapaamisesta. Kaikilla kolmella lapsella oli nimmarivihot mukana ja siellähän sitten vaanittiin ovesta poistuvia pelaajia kohtalaisen hyvällä menestyksellä: Lehtonen (pienten poikien äidin ja ehkä jopa minun suosikkini noin niin kuin ulkopelillisten ansioiden mukaan :D), Ohtamaa, Kähkönen, Junttila, Donskoi, Vallin, Kukkonen, Aaltonen, Rynnäs, Keränen, Huml, Pyörälä. Nimmarit antoivat myös HIFK:n kakkosmokke Ore, Kärppien valmentaja Marjamäki sekä Pohjolan Matkan bussikuski. Kultapoika totesi, kun vihdoin klo 22 jälkeen lähdettiin dallaamaan kohti pysäkkiä, että "Maailman paras reissu!". 

Fanipoika *

Lauantaina yritettiin herätä aikaisin, kun tarkoitus oli kiertää kolmosen ratikan koko reitti ympäri. Melkein niin tehtiinkin, mutta kun lapset halusivat leikkiä Kaivopuistossa, ei ihan ehditty. Haettiin liput Smurffit2-leffaan, käytiin puolisalaa Mäkkärissä, käveltiin Töölössä ja sitten pitikin jo lähteä hieman laittautumaan ja juhlimaan Ritarihuoneelle. Siellä oli nimittäin sukuyhdistyksen 80-vuotisjuhlat, ohjelmaa, illallinen ja tanssia. Lapset olivat tosi kiltisti ja saivat käytöksestään kehuja pöytäseuralaisilta. Minäkin sain kehuja omiltani ja pääsinpä myös tanssimaan :). Yhtenä ohjelmanumerona oli seuraleikki, jossa kaukaisempi sukulaispoika esitti väittämiä, joiden mukaan ihmisten tuli nousta seisomaan ja näiden väittämien mukaan oli sitten hauska katsoa, millaisia muut sukulaiset ovat. Esim. olen suoraan alenevassa polvessa suvun merkkihenkilön GG:n jälkeläinen, minulla on yöpöydällä useampi kirja, olen käynyt katsomassa jääkiekkoa, osaan soittaa jotain soitinta, olin nukkunut edellisen yön huonosti ja olen ollut joskus Karjaalla. 

Lähdettiin suht aikaisin kotiin nukkumaan, kun aamulla oli ohjelmanumerona vielä elokuviin meno. Koska ilma oli hyvä, mentiinkin kävellen ja nähtiin matkan varrella mm. Kulttuuritalo, Töölönlahti, Finlandia-talo, Kansallismuseo, Kiasma ja Mannerheimin patsas. Täti lepuutti perinteisesti elokuvan aikana silmiään ja leffan loputtua kaikki olivat Kultapoika etunenässä sitä mieltä, että jätetään joulukadun avajaiset väliin ja mennään kotiin syömään ja vähän rauhoittumaan. Yöjuna vei vieraat takaisin pohjoiseen ja vissiin meillä on jo puolin ja toisin ikävä - vaikka Pimpula meinasi sanoa, että ei tuu ikävä. Vajaan neljän viikon päästähän sitä taas nähdään.

* Helsingissä on kaikki muu parempaa, paitsi jääkiekko!

Väsyneen ihmisen risainen elämä

Syyskuun puolella alkanut kiire on nyt _vihdoin_ rauhoittunut ja syksyn, elleivät sitten jopa koko vuoden tärkeimmät päivät ovat pulkassa. Pitkiä päiviä viikolla, tänään vähän lyhyempi muttei mitenkään kevyt päivä, työtunteja yhteensä päälle 50... Itkeä tirautin taas pariin otteeseen, kun väsymyksen takia olin tuossa päivällä hieman herkillä. Eilen tapasin myös henkilön, jonka kanssa olen puhunut viimeksi kuusi vuotta sitten. Outo, yllättävä ja kuitenkin huojentava kohtaaminen. Jessenkin tapasin lyhyesti.

Kuva: Sbutler

Jesse Kaikuranta: Vielä täällä

NAM

Huomenna en tee yhtään mitään, kun kävin kotimatkalla kaupassa jo valmiiksi eli olen varautunut olemaan tiiviisti neljän seinän sisällä. Joku toinen voisi napata seitinohuet, minä en, ja jos pizza loppuu kesken, syön näkkileipää. Sekin maistuu välillä niin hyvälle.

Mitämitämitä

Nää kuvat ei oikeastaan liity yhtään mitenkään yhtään mihinkään muuhun kuin siihen, mitä viime viikkoina olen puuhastellut. Jostain syytä tuli yhtäkkiä ihan kamala nälkä. Lounaaksi tänään maittava salaatti sekä pari kourallista hedelmä-salmiakkiaakkosia. Niitä kun syö liikaa, ei olekaan enää yhtään hyvä olo.


Herkkulasagnea

Ruokalan täti työvarustuksessa

Herkkuja nämäkin

Joulu tulla jollottaa..

Nötterö eli suloinen kummipojan mussukka pohjoisessa seisoo jo ilman tukea ja kävelee kärryn kanssa. Kohta on kotonaan kova vipinä, kun hän siitä oikein kunnolla vauhtiin pääsee. Ihana, kun saan aina välillä tilannekuvia kaukaa pohjoisesta :)

Niin ja vapaapäiväksi suunnittelemani maanantai slirvahti sitten 9,5 tunnin työpäiväksi. Palkitsen itseni yllättäen mozzarellalla tuunatulla salamipizzalla.

Isänpäivä

Olen ihaillut Sbutlerilta kiitokseksi muutaman viikon työrutistuksesta saamaani kukkakimppua, jonka värit on just täydelliset mun kodin sisustukseen. Eilinenkin meni taas vaihteeksi töiden merkeissä ja hommia kyllä riittää vielä, kun emme elä täydellisessä maailmassa. Heräsin keskellä yötä kirjaamaan juttuja muistiin ja vaikka olin suunnitellut pitäväni huomisen vapaata, töihin on mentävä, jottei loppuviikko ihan mene plörinäksi. Istun kyllä pimeässä ovi ja puhelin kiinni, että saan pöydällä lojuneet paperit vihdoin järjestykseen ja pääsen ehkä jo puoliltapäivin vapailemaan - jos kävisin vaikka leffassa? Thor ja Selänne nyt ainakin kiinnostaisivat..

Yöllisen valvomisen takia en jaksanut tehdä mitään järkevää koko päivän aikana, vaan surffailin netissä ja katsoin telkkarin/digiboksin antimia. Viisi jaksoa Broadchurchia putkeen, yksi Downton Abbey, vähän jääkiekkoa ja jalkapalloa, espanjalainen perunasipulitortilla, paketillinen minidonitseja ja pari mukillista kahvia. Terveellistä (viikolla muuten neljän työpäivän aikana nautittu lounaaksi kolme mäkkäriateriaa ja yksi kiinalainen lounasbuffet). Vastapainoksi kokeilin kyykkäämistä, kun Hesarissa oli pieni juttu Moskovasta, missä metromatkan pystyi maksamaan tekemällä 30 jalkakyykkyä. Nyt on reidet jumissa. Illan päätteeksi Ruotsin tv:stä Mentalisti, kun en jaksa odottaa jaksoja Maikkarilta - jännät on paikat Patrick Janella - ja ehkä Silta, jos pysyn hereillä. Toka kausi ei jotenkin nappaa ihan niin hyvin kuin eka. 

Simon Baker and Jimmy Fallon's Mick-Off

Nuhanenän vapaapäivä

Vapaapäivä ja luonnollisesti pukkaa nyt nuhaa, joten tää pysyttelee neljän seinän sisällä, vaikka ilman puolesta olisi voinut kuljailla kylilläkin. On hyvää aikaa tyhjennellä digiboksia ja latailla kuvia kännykästä padille. Viikonloppuna ruokalan emäntänä toimimisen lisäksi ehdin Hurtsin keikalle ja kivaa oli. Kuvat vähän huonoja, mutta ei se mitään. 

Keikkaa lukuun ottamatta viime päivät ovat kuluneet eri tiiviisti töissä ja kun hommat eli vähän isomman kokoluokan muutto saatiin tehtyä ja talo auki aikataulun mukaisesti, niin kyynelhän siinä irtosi. Vielä maanantai ja eilinenkin tuli juoksenneltua eestaas lenkkarit tai vaihtoehtoisesti turvajalkineet jalassa, kun muutama homma vaati säätöä. Nyt voikin rauhassa nuhia tämän päivän ja ehkä vielä tulevan sunnuntain, kun ensi viikolla ei sitten taas voi enää sairastella. Varmuuden vuoksi jätin eilen tekniikan ja edistyneiden tunnit väliin, mikä olikin ainoa oikea ratkaisu. 

Voi Veikkanen sentään!

 

Minun suloinen kummipojan mussukkani pääsi viime viikonloppuna käymään Helsingissä ja kun äiti & mummu kävivät Tallinnassa, pieni ihana oli minulla hoidossa maanantaipäivän. Söpö kuin nappi ja kiltti kuin mikä. Meillä oli ihan kamalan kiva päivä, vaikka häntä hieman itketti myöhään venyneiltä päiväunilta herääminen. Tällaisia vieraita saisi käydä useamminkin <3<3<3.

Tänään on painettu töissä muuttoa ja itse olin hyörinyt mm. henkilöstöravintolan emäntänä. Pikkuisen alkaa jalkaa ja silmää painaa, mutta tänäänhän on Hurtsin keikka vanhassa jäähallissa, minne ollaan työkaverin kanssa vielä suuntaamassa! Ja heti aamulla seiskan jälkeen taas kahvia keittelemään...

JM

Metromatka Wembley Parkiin näytti tubekartalla lyhyeltä, mutta pysäkkien välit olivatkin melko pitkät ja matkahan kesti puoli tuntia. Alkoi jo valmiiksi jännittää, ehdinkö kuunnella koko keikan missaamatta viimeistä metroa - ei siis juurikaan kiinnostanut jäädä sinne huitsin nevadaan, varsinkin kun lompsassa oli enää 15 puntaa käteistä... Samalla pysäkillä jäi paljon porukkaa pois ja hyvässä järjestyksessä siirryttiin etiäpäin edessä kohoavaa Wembley Stadiumia kohti vievää Olympic Waytä. Yhden rakennuksen kulmalla oli jo valtavan pitkä jono ja ajattelin, että tämä ei nyt näytä hyvältä sisäänpääsyn sujumisen kannalta. Kävi kuitenkin ilmi, että väki jonotti X Factorin nauhoituksiin ja ystävällinen nuori mies opasti minut vielä eteenpäin, mistä hyvin valaistu Wembley Arena sitten löytyikin.

 

Jono veti nopsaan ja muutenkin homma toimi kuin junan vessa. Katsomoon sai viedä virvokkeita ja jopa olutta, kukaan ei ördäillyt ja mun paikkakin oli ihan jees - sain käyttööni oman kolmen tuolin rivin, kun kaksi viereistä paikkaa oli ilmeisesti jätetty tyhjäksi katsomolohkon sisäänkäynnin muodostaman lievän näköesteen takia. Kamppeet oli kaiteella, mahduin jopa ojentelemaan jalkoja ja kun istuin yläkatsomon alimmalla rivillä, ei alakatsomon väen seisomaan nouseminenkaan häirinnyt (itsehän siis mielelläni aina istun konserteissa kohteliaisuussyistä, ettei takana olevan ihmisen keikkakokemus mene piloille edessä heiluvan 180-senttisen takia).

 

Lämppärinä toiminut Gabrielle Aplin aloitti settinsä hieman lippuun merkittyä aiemmin ja sai onneksi korvamonitorinsa kuntoon parin biisin hapuilun jälkeen. Eli lauloi ihan tarpeeksi hyvin. Pitääkin vallan perehtyä tarkemmin hänenkin tuotantoonsa, kappaleista erityisesti Keep On Walking jäi mieleen.

 

Pienen roudaustauon jälkeen itse John Mayer bändeineen tuli lavalle ja täytyy kyllä myöntää, ettei tämä tyttö olisi voinut lauantai-iltaa paremmin viettää (tai tietenkin olisi voinut, you know). Kyllä mää nautin ja anteeksi vaan kielenkäyttöni, mun korvathan suorastaan pissii hunajaa niistä äänistä, joita JM irrottelee sekä kurkustaan että kitarastaan. Jo keikan alku oli mielestäni TKO eli sieltä putosi tenhoavalla svengillä ensin Queen of California, Wildfire ja Slow Dancing in a Burning Room. Valitettavasti mun kännykän kamera ei suostunut taltioimaan kuin vain murto-osan illan hienosta tunnelmasta, tykkäsin kovasti myös taustan autiomaa-/tähtitaivasgrafiikasta ja valoista.

 

 

Yleisön käytöksessä vähän häiritsi se, että osa tyypeistä rupesi kiljumaan ja vislailemaan erityisesti juuri silloin, kun käynnissä oli mitä herkin tiluttelu. Jäi siis parhaimmat palat kuulematta mökän takia :(. Muuten ilta oli musiikillisesti niin sanotusti täytellinen. En kuitenkaan sitten uskaltanut jäädä ihan koko akustista encoresettiä enää kuuntelemaan, vaan tokan kappaleen aikana katsoin parhaaksi lähteä kipittelemään metrolle. Valitettavasti biisi sattui olemaan yksi Born and Raised -levyn suosikeista eli Walt Grace´s Submarine Test... onneksi netistä jälkeenpäin bongaamani settilistan mukaan kuulematta jäi vain yksi kappale. Hyvä niin. Yöllä vesisateessa ei nimittäin ollut sitten enää kovin kivaa suunnistaa takaisin hotellille, kun tubesta maan päälle noustaessa ei aina ole ihan selvillä siitä, mihin päin pitää lähteä. Vartti siinä hortoillessa meni ja onneksi kartta oli mukana, eikä sääennustuksissa tulevaksi pelätty myrskykään vaivannut, edes kotimatkalla.

John Mayer: On The Way Home



Milloin mun paluulennon portti päivittyy?!?!?!?