Syyskuun puolella alkanut kiire on nyt _vihdoin_ rauhoittunut ja syksyn, elleivät sitten jopa koko vuoden tärkeimmät päivät ovat pulkassa. Pitkiä päiviä viikolla, tänään vähän lyhyempi muttei mitenkään kevyt päivä, työtunteja yhteensä päälle 50... Itkeä tirautin taas pariin otteeseen, kun väsymyksen takia olin tuossa päivällä hieman herkillä. Eilen tapasin myös henkilön, jonka kanssa olen puhunut viimeksi kuusi vuotta sitten. Outo, yllättävä ja kuitenkin huojentava kohtaaminen. Jessenkin tapasin lyhyesti.
 |
| Kuva: Sbutler |
 |
| NAM |
Huomenna en tee yhtään mitään, kun kävin kotimatkalla kaupassa jo valmiiksi eli olen varautunut olemaan tiiviisti neljän seinän sisällä. Joku toinen voisi napata seitinohuet, minä en, ja jos pizza loppuu kesken, syön näkkileipää. Sekin maistuu välillä niin hyvälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, mut ei oo pakko!