Keikkaelämää

Viime vuosi päättyi vahvasti rokkenrollin merkeissä, sillä kävin kokemassa vielä kaksi Von Hertzen Brothersien keikkaa. Oulussakin heidät olisi ollut mahdollista nähdä, mutta Hevímestan keikka jäi kuin jäikin minulta väliin, vaikka ehdinkin jo katsella to-ilta/pe-aamu lentoja Helsingistä Ouluun ja takaisin. Korvaukseksi läksin viikonloppureissulle Lahteen, koska bändin lisäksi halusin kokea vaaran tunteen. No, onneksi Lahdessa ei ollutkaan vaarallista, vaan oikein mukavaa. Hotellin olin buukannut aivan rautatieaseman kupeesta sitä silmällä pitäen, ettei aamulla tarvitse turhan aikaisin paluumatkaa varten heräillä, ja kerkesin ottaa kunnon kauneusunetkin ennen keikalle valmistautumista. Hotellin ravintola aukesi vasta illalla, joten kävin hakemassa naapurista Hesen juustoaterian huoneeseen. Keikkapaikan sijainnin olin käynyt varmistamassa jo heti hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen, eikä kävelymatka sinne kestänyt kuin kymmenkunta minuuttia.

 

Möysän Musaklubi keskustassa oli vallan miellyttävä tuttavuus ja oikein toimiva keikkamesta.  Jätettyäni takin narikkaan juotavaa ostaessani törmäsin heti maailman parhaaseen Kuoppikseen ja tuli siinä vaihdettua muutama sana myös Mössöstä. Paikka on ennen toiminut leffateatterina ja salin muoto sopi todella hyvin musiikista nauttimiseen. Sain vielä apua paikan ääniteknikolta siihen, mistä näkee ja kuulee parhaiten, sillä tila oli useammassa tasossa. Lähes joka puolelta oli hyvä näkyvyys lavalle, mutta jäin kuitenkin kakkostasolle lavan edustan tasanteelle odottelemaan keikan alkua. Edessäni oli puolenkymmentä VHB:n keikoilla aiemminkin näkemiäni vakkarifaneja huppareissaan, ja yhden heistä kanssa rupesin sitten aikaa kuluttaakseni juttelemaan. Suuri osa heistä oli kiertänyt kaikki joulun välipäivien keikat ja käynyt kuun alussa vielä Briteissäkin VHB:n paikallisella kiertueella - todellista faniporukkaa siis!

Itse keikka sujui mainiosti huolimatta Mikon flussapöpöstä, jonka vaikutus kuului laulussa varsinkin alkupuolella. Mutta eipä se haitannut. Keikan jälkeen kun ei ollut mikään kiire takaisin hotellille (ajattelin hyödyntää kaiken ajan ja ajoittaa paluuni niin, että voin samoilla silmillä seurata telkkarista nuorten Leijonien edesottamuksia jääkiekon MM-kisoissa Kanadassa), ostin vielä toisen drinksun ja jäin odottamaan, kerkiääkö Sami vaihtaa muutaman sanan vielä keikan jälkeenkin. Kerkesi tietenkin, mutta siinä odottaessa kävi vielä niin, että myös Mikko ja Kie tulivat juttelemaan ja saatiin siinä otettua sitten äidille pieni muisto veljeksistä. Olipas lystiä. Ja kerrassaan mukavat veljekset (vaikka Jonnen kanssa en puhunutkaan). 

Liekö Mikon flunssapöpö tarttunut halauksen välityksellä, vai oliko mulla jo omia pohjia valmiiksi, mutta olo takaisin hotellille päästyäni oli hieman köhäinen, enkä juuri jaksanut lätkää katsoakaan. Lyhyiden unien jälkeen nousin aamusaunaan ja otin muutamat löylyt, mutta altaaseen en uskaltanut. Saunan jälkeen vetäisin tukevan aamupalan (paras ko. ketjun hotellissa syömäni muuten) ja menin takaisin nukkumaan ja asemalle läksin vasta uloskirjautumisen aikaan. Juna oli tietenkin puoli tunti myöhässä vielä, mutta kotiin pääsin ja eikun aikaisin nukkumaan. 

Uudenvuodenaatto meni töissä rauhallisissa merkeissä ja töiden jälkeen otin kotona oikein kunnon päiväunet ennen Virgin Oiliin lähtemistä, siellä nimittäin VHB:n perinteisen uudenvuodenkeikan showtime oli oleva vasta klo 23. Jäin tällä kertaa salin takaosaan miksauspöydän kupeeseen, kun aattelin, että siellä on vähän rauhallisempi meno näin täti-ihmisen keikasta naatiskella ja kyllä mää niin nautinkin! Sama ihme toistui eli flussaisesta alusta huolimatta Mikon ääni lämpeni ja kesti keikan loppuun asti, ja myös Willing Victimin loppuhehkutukset tulivat just eikä melkein. Olin koko keikan tanssittuani ja laulettuani taas ihan fiiliksissä kotiin mennessäni, eikä yhtään haitannut, että ratikan poikkeusreitin takia jouduin kulkemaan ällöttävässä räntäsateessa muutaman pysäkinvälin kotiin jalkaisin. 

IhaBEST!

Joulukuun juttuja

Joulukuussakin ehdin harrastaa flamencon lisäksi kulttuurisia rientoja useampaan otteeseen. Ryhannan kanssa käytiin katsomassa Kaupunginteatterin Pullo cavaa ja aurinkoa, joka oli positiivinen yllätys (kun usein tuollaiset etukäteen hauskaksi mainostetut jutut eivät minusta sitä ole) ja Mustan Saaran toisesta näkemisestä mainitsinkin jo aiemmin. Ässäfanin kuoroa kävin kuuntelemassa Kallion kirkon kauneimpien joululaulujen merkeissä ja monen vuoden tauon jälkeen kyllähän ne joululaulut hieman mieltä herkistivät. Samalle illalle oli buukattu Ninski-serkun kanssa vielä Yonan ja Lumos-kvartetin keikka uudessa Sofia Future Farm -paikassa Torikortteleissa ja nyt kyllä paikka oli musiikille just eikä melkein sopiva. Äänentoiston kanssa oli hieman välillä ongelmia, mutta onneksi se ei isommin keikan etenemistä haitannut.

 

Töissä olemme jatkaneet perjantain aamupalasessioita eli torikahveista on siirrytty sisätiloihin ja muutamaan otteeseen on porukalla nautittu aamiaista toimiston alakerran Picnicissä. Ai että oli hyvä piparminttu mocha latte!

 

Helsingin kummipojan äitiäkin ehdin tapaamaan Kämpin yläkertaan avanneessa sushimestassa, jossa olen nyt käynyt pariin otteeseen. Kyllä on mainiot sushit, ainoana miinuksena valtaisat ruuhkat lounasaikaan - ei meinaa nimittäin vapaata pöytää saada, jos oikein huonosti käy!

 

Joulunpyhät sattuivat kalenterissa nyt niin mukavaan saumaan, että sain vapaata melkein viikon putkeen ja ehdin oikein hyvin viettää aikaa kotona pohjoisessa. Menomatka hieman venähti, kun Helsinki Vantaalla oli joku matkatavarankäsittelyjärjestelmän bugi, joka vaikutti sekä lähtevään että saapuvaan liikenteeseen. Ouluun kuitenkin pääsin ja heti seuraavana aamuna sain pienet pojat seurakseni joulukuusta koristelemaan.

Näin kulutan aikaa

Pakkasaamu parvekkeella

Olin luvannut auttaa muutenkin joulun laitossa ja leipastiin sitten äidin kanssa korvapuusteja ja joulutorttuja sekä Nutellalla että luumuhillolla. Oikein hyvin maistuivat kaikille! Hieman jouduin jouluherkkuja syödessäni itseäni pidättelemään, ettei hyvin sujuneen namilakon lopputulos kovin olisi kärsinyt.. tulihan sitä kalaa, kinkkua ja suklaata kuitenkin vedettyä ihan tarpeeksi asti.

 

Pääsin myös näkemään ensimmäisen kerran uuden Affe-veljen perheenjäsenen eli sileäkarvaisen noutajauroksen Lucan, joka olikin varsin hurmaava. Hän oli varsin kiltti, eli totteli myös minua ja osasi hienosti antaa molempia tassuja. Lisäksi hän tykkäsi kovasti mun poninhännästä ja sohvalla istuessani yritti sitä kovasti sohvan takaa suuhunsa nyppäistä. Kultapojan kanssa ovat tosi hyvät kaverit ja myös pienet pojat alkavat pikku hiljaa häneen tottua, Nötterökin, vaikka alkuun jopa hieman Lucaa pelkäsi.

 

Mun piti yrittää lukea pyhien aikana Ildefonso Falconesin Paljasjalkainen kuningatar loppuun, mutta niin vaan sitä puuhaa oli, ettei lukemisesta oikein tullut mitään. Kaupungillakaan ei tullut pyörittyä, mitä nyt hankittiin viimeiset joululahjat lapsille ja aattona tietty käytiin hautausmaalla viemässä kynttilät isovanhempien haudoille. Tapanin iltana lensin takaisin Helsinkiin ja olihan se paluulentokin sitten tietenkin myöhässä. 

Vanhoja muisteloita marraskuisista kinkereistä

Marraskuussa sain nauttia erittäin hyvästä ruuasta, kun työpaikan pikkujoulujen lisäksi oli sukuyhdistyksen 85-vuotisjuhlat Ritarihuoneella. Noihin juhliin teetätin Flamencoshopissa mustasta sametista uuden juhlamekon, johon olin niin tyytyväinen, että hyvä kun en alkanut itkeä sitä hakiessani. Flamencoshopin Marina oli ymmärtänyt ihan tismalleen mun toiveet ja todellakin sain rahoilleni vastinetta. Niin että jos on tarvetta juhlavaatteelle, hänen puoleensa kannattaa kääntyä!

Ritarihuoneella kokoonnuttiin siis sukulaisten kesken ensin vuosikokouksen ja sen jälkeen hyvän ruuan ja seurustelun merkeissä. Olin onneksi saanut pöytäkumppaneiksi Ninskin miehineen sekä serkkupojan perheensä kanssa, ja toisellekin puolelle oli plaseerattu mukavaa väkeä, vaikken heitä entuudestaan tuntenutkaan. Ruoka oli todella hyvää ja sattumalta viikko myöhemmin pidetyissä työpaikan pikkujouluissa tarjoiluista vastasi sama cateringyritys! 

 

Vessaselfie ja puku edestä

Kuvan näppäsi Ninski-serkku

Löysin Glitterin myymälästä sellaisen vehkeen, jonka avulla saan kuin saankin tehtyä lähestulkoon kelvollisen nutturan itselleni. Kelpasi sekä sukujuhliin että pikkujouluihin, tulee käytettyä joskus ehkä flamencoyhteyksissäkin! 

Pikkujouluja juhlittiin meidän omissa tiloissa ja lystiähän meillä oli. Ruoka todellakin maittoi ja joukkueissa päästiin testaamaan drinkintekotaitoja. Vaikka meidän joukkue ei voittanut, lopputulos ainakin vähän sinnepäin näytti oikealta. Niin ja sainhan minä suureksi yllätyksekseni kunniakirjankin :)

 

 

Yllättävän pitkään kestin party-humussa ja jopa tanssahtelin nuorison kanssa aulan pehmeällä matolla, kun ns. virallinen osuus oli saatu päätökseen. Jatkoille Apolloon en sentään jaksanut lähteä, vaan olin kiltisti kotona puoli kahden jälkeen. Onneksi pikkujoulut on vain kerran vuodessa!