Ei pöllömpää

Kello löi 12

Lounaspaikka New Oxford Streetillä 

Ostos Harrodsilta

Saint Jamesin puistosta päästyäni alkoi nälkä tulla ja kun Big Benin tienoilla oli ihan jumalaton tungos, nappasin parit croissantit mukaan ja menin rehellisesti pizzalle italialaiseen, joka osui silmään illalla hotellille palatessa (Jamie Oliverinkin paikka olisi ollut lähellä, mutta olisi varmaan vaatinut pöytävarauksen). Margherita maistui, samoin jälkkäriksi nautittu vadelmajuustokakku, jota yksi minua palvelleista kolmesta (!) tarjoilijasta suositteli, kun en osannut päättää sen ja jäätelön välillä. Päikkärit, päiväkahvit ja toinen voisarvista ja sitten Euston Squaren metroasemalta tuben kyytiin....

These boots are made for walking?

Brunssi, yummy!

Patisserie Valeriessa nautitun aamupalan/brunssin (GMT+2) jälkeen vedin alun neljättä tuntia kestäneen kävelylenkin eli painelin ensin The Mallia pitkin Buckinghamin palatsille. 

Queen Victoria Memorial 

Wellington Arch

Ihana näyteikkuna!

Suuntasin sitten kohti Knightsbridgeä ja Ted Bakerin myymälässä piipahduksen jälkeen uskaltautuin jopa Harvey Nichollsille, kun löysin oven, jonka sain ihan itse avata (silinterihattupäiset ovimiehet on niin pelottavia...). Kävin myös Harrodsilla, missä sain hyvää palvelua paperiosastolla. Herra tarjoutui auliisti opastamaan minua tavaratalossa, mutta kiitin kauniisti ja osasin omin avuin alakertaan. Hyvin kävi selväksi, että sitten kun rikastun ja herkiän köyhtymästä (eli voitan 50 M€ lotossa tai nain miljardöörin), tulen asioimaan vain näissä kauppataloissa. On muuten vähän isompi elämänmuutos luvassa, kun ei voi enää asua edes Helsingissä - vaatii vähintään kartanon tuo mun tuleva elämäntyylini. Vähän harmittaa, että lähdin ilman meikkiä, matalissa koroissa ja Didriksonin kuoritakissa liikenteeseen, mutta ilmeisesti mun uljas ryhti (hehe) kompensoi muutoin lievästi homssuista olemusta, kun TB:n myymälässäkin myyjäneiti kutsui madameksi. Jalkapatikka jatkui vielä takaisin kaupunkiin päin toiselta puolelta St. Jamesin puistoa.

Do not feed the pelicans!

 

O excellent!

Lento oli hieman myöhässä, kun ei Lontoon päässä saatu tuulen takia laskeutumislupaa aikataulun mukaisesti. Muuten matka sujui hyvin ja sain jopa hieman nukuttua, vaikka vieressä isokokoinen mies tunki oikeaa kyynärpäätään minun puolelle. Ärsyttävää. Laukku oli tallessa ja osasin kuin osasinkin ladata matkakortille automaatilla lisää arvoa. Sitten suuntasin metrolla suoraan Arsenaliin (26 pysäkkiä), kun ajattelin että hotellille on turha vielä mennä. Tuli taas ostettua vaikka ja mitä koko Arsu-Longin perheelle, kun molemmilla vanhemmilla on synttärit tässä juuri. 

No mutta sehän on Tony Adams

Palatessa jäin pois Russell Squaren asemalla ja sieltä hotellille suunnatessa onnistuin harhailemaan hetkeksi yliopiston kampukselle. Onneksi British Museum on hyvä maamerkki ja keväältä tuttu hotelli löytyi vain pienen mutkan takaa. Huone oli pienempi kuin keväällä ja ikkunasta näkyy Bloomsbury Streetin bussien sijaan jokin sisäpihan putki. Eipä haittaa, enhän mää tänne ole hotellin ikkunasta tullut katselemaan. Otin skypeyhteyden Longin kotiin, missä olikin kaikki kolme veljenpoikaa ruudun toisella puolella huiskuttelemassa. Tuliaiset ilmeisesti kelpasivat. Kultapoika tosin omiaan kaipaili, mutta kun hän on mielestäni enemmänkin lätkäjätkä, niin en hommannut mitään Gooner-tavaraa hänelle.

Ted ja Estée kylppärissä 

Päikkärien jälkeen suuntaisin kaupungille katselemaan tuliaisia lopuille lainalapsille. Löytyihän ne ja samalla reissulla sain lunastettua lipun illan esitykseen, ostin postikortit ja juustohampurilaisaterian Mäkkäristä. Sitten jälleen pienen hengähdystauon jälkeen kaupungille ja kohti Noel Coward Theatrea. Valomainos pisti miettimään, onko tarjolla paljaita pakaroita mutta kyseessähän oli viittaus David Walliamsin roolihahmoon. Olen nähnyt unelmasta elokuvaversion, jossa Puckina Stanley Tucci, mutta muuten en kyllä muistanut tästä Shakespearen näytelmästä mitään. Nautin ja nauroin kovasti, roolitus oli hieno ja David Walliams oli - no, David Walliams... Väliajalla ehdin lueskella ostamaani scriptaa, jossa siis oli kaikki vuorosanat. Lehdykästä oli apua, sillä osa repliikeista oli vanhaa kieltä. Yllättävän hyvin kyllä pysyi kärryillä. Oikein odotan tammikuun Henry V:sta.. Iltapalaksi vielä kadunkulman kiskasta kolmioleipä ja vaniljan(!)makuista kokista. 

 

Heading out West with my headphones on..

Sevillaan ostettu edulliset lennot, kämppä biologin kautta hoidossa ja myös yksi hotelliyö Malagaan järjestettynä. Tulispa kesä pian. Sitä ennen matkalla jälleen, illalla David Walliams Kesäyön unelmassa ja huomenna JM. Sweet. Matkalukemisena ruots. Elle ja Game of Thrones.

John Mayer: Queen of California

Ja hyvää syntymäpäivää rakkaalle pikkuveljelleni Longille!

Fireworks in my bed

Ei tässä sen kummempia kuin että aina silloin tällöin mun sängystä on iltaöiselle taivaalle tällaiset näkymät. Yöunet on taas olleet vähissä, suurimpana syynä se, että menin pyynnöstä käymään töiden jälkeen perjantai-iltana baarissa, mikä sekoitti rytmin ihan totaalisesti. Koko muu viikonloppu menikin sitten pötkötellessä katkopäikkäreiden ja levottomien työpaikkaorientoituneiden unien merkeissä ja sain kiusakseni vielä ihmeellisen kasvukipukohtauksen ilmeisesti liiallisesta makuuasennossa lojumisesta. Särki siis jalkateriä ja sääriä niin penteleesti, vaikken edes piipahtanut Blackbirdin tanssilattialla (Kihara-Esuli toki piipahti). Lauantain vedin näkkileivän voimin, sunnuntaina sentään ulostauduin alakerran Siwaan pizza- ja suklaaostoksille :).

Syssy

Yhtäkkiä on näköjään tullut syksy. Aamulla herätessä on ihan pimeää ja lehtiä on maassa, hanskoja ei sovi unohtaa (tänään meinasi kyllä käydä hupsusti ja piti palata ratikalla Hakaniemestä takaisin keskustaan päin, kun olin pudottanut toisen matkasta), kaulahuivi on must ja kohta pitää päähänkin jotain laittaa. Lunta en kyllä ihan vielä toivoisi, saisi olla vähän pidempään tällaisia kirpakkaita ja ehkä jopa aurinkoisia päiviä. Sisar tuli eilen taas kaupunkiin ja vapaapäivästä huolimatta heräsin seiskan pintaan, kun otettiin aamukävely keskustaan. Siskon mentyä töihin istuin padin kanssa Stockan alakerrassa aamukahvilla ja surffailin netissä Sevillan asuntovaihtoehtojen kimpussa. 

Hulluilta Päiviltä ostin päivittäiskosmetiikan perusjuttujen ja lento- sekä leffalippujen lisäksi hieromapulikan ja -pallon. Itekseen pulikkaa ei oikein voi selkäpuolelle käyttää, mutta voi että tuntuu makialta vedellä sillä reisilihasten ulkosyrjiä ja pohkeita eestaas! Viime viikon työputken ja tämän viikon tekniikkatreenien jälkeen on nimittäin lihakset pikkuisen juntturassa. Eilen illalla vuoroteltiin siskon kanssa pulikan hantaakeissa ja saatiin yläselkää ja hartioita vähän avattua. Pitäisi kyllä varmaan pitkästä aikaa käydä ihan hierojallakin. Pieni nikamien niksauttelu voisi myös olla paikallaan, kun tuntuu ettei pää käänny kunnolla ja takaraivossa välillä natisee jännästi...

Aina ei käy hyvä viuhka

Jaahans, juurikin kun ehdin hehkuttaa hyviä unia, niin eiköhän sitten tällä viikolla hehkutus kostautunut.. tiistaina heräsin ensimmäisen kerran klo 1.20 ja keskiviikkona edellisillan nelituntisen treenin jälkeisestä väsymyksestä huolimatta klo 0.12. Nyt on takana neljä klo 4.40 herätyksen aamua ja onneksi huomenna voi nukkua hieman pidempään eli ehkä jopa kahdeksaan. Eilinen oli todella raskas päivä ja jouduinkin ottamaan vajaan tunnin päiväunet ennen steppiesitystä, johon oli biologin seuraksi lupautunut. Kannatti kyllä lähteä, sillä olihan sitä pääosin mukava seurata näin flamencoaficionadon silmin. 

Treeneissä on vedetty lujaa ja Katjan tekemiä soolokoreografioita on _niin_ kiva tanssia, että olen jo miettinyt, olisiko minusta niitä joskus joissain pienissä privaattikinkereissä esittämään.. Jää nähtäväksi. Koskapa flamenco on ainakin minulle jonkin verran myös varusteurheilua, olen nyt onnistunut kasvattamaan viuhkakokoelmaani kahdella uudella värillä. Kuvattujen lisäksi omistan mustan ja ihanan pistaasinvihreän täysikokoisen viuhkan. Viininpunaisenkin tilasin, mutta se jäi uupumaan toimituksesta ja voi olla, että väri vaihtuu kauniin roosaan.

Kämpän etsintä Sevillan matkaa varten on hyvällä mallilla, kiitos biologin ja koodinimi Ässä-fanin, lentojakin on hieman jo mulkoiltu. Vielä pitäisi olla yhteydessä paikalliseen flamencokouluun, sillä meitähän rupesi kiinnostamaan myös Rafael Campallon opetukseen pääseminen. Yritetään siis osallistua hänen kesäkurssilleen, kunhan ensin selvitetään kurssin taso (suomalainen edistynyt ei ihan välttämättä ole sitä espanjalaisen käsityksen mukaan) ja se, voidaanko ottaa osaa vain kurssin ensimmäiselle viikolle. Eilen ostin joka tapauksessa lennot Lontooseen tammikuun teatterireissulle. 

Nyt taidan laittaa taas pizzan uuniin ja aloitan digiboksille viikon aikana kerääntyneiden ohjelmien katsomisen. Muutama jakso Rasittavia tyttäriä tai Broadchurchia putkeen ennen nukkumaan rupeamista on minusta melko hyvä idea lauantai-illan viettämiseksi.

Kylpykonekänkkykesä

Mun Kultapoika-kummipoika lähettelee aina joskus tekstiviestejä esim. mökillä nähdystä kotkasta tai serkkupoikien tekemisistä, joskus myös jääkiekosta tai muista kivoista asioista. Tämä keskustelu käytiin keskiviikkona.

Kultapoika: Kärpät voitti viisi kaksi

Minä: Olit vissiin katsomassa
K : En mää katoin telkkarista
Minä: Ai mää aattelin että olit hallilla, kun sun viesti oli tullut niin myöhään illalla.. Hyvää koulupäivää Kultapoika!
K: Kiitos
K: Äiti tilas meille kylpy ammeen
Minä: Oho, siinä minäkin kyllä haluan kylpeä ;)
K: OK tuu käymään Se tulee tänä viikon loppuna
Minä: En valitettavasti ehdi kuin vasta jouluna :). Sinähän tulet käymään täällä Helsingissä ennen sitä, niin pääset kylpemään minun ammeessa.
K: Nii

Keskiviikkona oli myös Machinan esitys Savoyssa, siellä katsomon puolella paljon tuttuja ja lavalla Katja sekä tutut tanssikaverit maanantain edistyneiden ryhmästä. Kylläpä oli henkeäsalpaavan hieno ilta ja jäätiin kaipaamaan lissää... Teknisesti erittäin taitavaa, tiukkaa koputusta ja tarkoin viimeisteltyä tanssia, ihanaa eläytymistä, hieno puvustus sekä upea musiikki. Koodinimi kontrolleri huomasi lähestulkoon unohtaneensa hengittää esityksen aikana ja minullakin oli ihokarvat pystyssä, vaikka onneksi hihaan varuiksi tungettu nenäliina sai pysyä piilossa. Kone ei suinkaan tähän pysähdy, vaan palaa lavalle keväällä, jolloin saman illan aikana esitetään myös uusi koreografia, jonka espanjalainen Olga Pericet tekee nimenomaan Katjalle ja aiemmalle opelleni Emilia Aholle. 

Pizza Ristorante Grande Salame con extra mozzarella

Eteisen lattialle kertyneistä laatikoista päätellen hyvin on neidille pizza maistunut viime päivinä. Ei vaan jaksa iltaisin kokkailla töiden tai treenien jälkeen. Töissä nimittäin menossa toinen kuusipäiväinen viikko putkeen ja putkihan jatkuu vielä ainakin ensi viikon. Onneksi oon vaihteeksi pystynyt nukkumaan suht hyvin (kopkop) ja viime yönä näin jopa unta päiväunilla olemisesta, kun taas Kihara-Esuli kertoi kahvipöydässä heränneensä jo kolmen viikon ajan joka aamu 4.15 sharp. Tunteja on kertynyt itse kullekin sisään enemmän kuin tarpeeksi ja teinkin Sbutlerille suunnitelman loppuvuoden vapaapäivistä, kun tiukka tahti jatkuu jouluun asti. Syksyinen räkätauti sopii tähän yhtälöön varsin huonosti, joten toivoa sopii, että tässä jaksaa terveenä painaa vuoden loppuun. Silloin on aikaa vähän hengähtää. 

Mullahan on kyllä jo Espanjan aurinko ja ensimmäinen kesälomaviikko mielessä, sillä olemme aloittaneet seuraavan Sevillan reissun valmistelut. Ope-Maijan kalenterista on varattu viikko meidän retkikunnalle, eikä kesään ole kuin vähän reilu puoli vuotta..