lauantai 26. lokakuuta 2013

O excellent!

Lento oli hieman myöhässä, kun ei Lontoon päässä saatu tuulen takia laskeutumislupaa aikataulun mukaisesti. Muuten matka sujui hyvin ja sain jopa hieman nukuttua, vaikka vieressä isokokoinen mies tunki oikeaa kyynärpäätään minun puolelle. Ärsyttävää. Laukku oli tallessa ja osasin kuin osasinkin ladata matkakortille automaatilla lisää arvoa. Sitten suuntasin metrolla suoraan Arsenaliin (26 pysäkkiä), kun ajattelin että hotellille on turha vielä mennä. Tuli taas ostettua vaikka ja mitä koko Arsu-Longin perheelle, kun molemmilla vanhemmilla on synttärit tässä juuri. 

No mutta sehän on Tony Adams
Palatessa jäin pois Russell Squaren asemalla ja sieltä hotellille suunnatessa onnistuin harhailemaan hetkeksi yliopiston kampukselle. Onneksi British Museum on hyvä maamerkki ja keväältä tuttu hotelli löytyi vain pienen mutkan takaa. Huone oli pienempi kuin keväällä ja ikkunasta näkyy Bloomsbury Streetin bussien sijaan jokin sisäpihan putki. Eipä haittaa, enhän mää tänne ole hotellin ikkunasta tullut katselemaan. Otin skypeyhteyden Longin kotiin, missä olikin kaikki kolme veljenpoikaa ruudun toisella puolella huiskuttelemassa. Tuliaiset ilmeisesti kelpasivat. Kultapoika tosin omiaan kaipaili, mutta kun hän on mielestäni enemmänkin lätkäjätkä, niin en hommannut mitään Gooner-tavaraa hänelle.
Ted ja Estée kylppärissä 

Päikkärien jälkeen suuntaisin kaupungille katselemaan tuliaisia lopuille lainalapsille. Löytyihän ne ja samalla reissulla sain lunastettua lipun illan esitykseen, ostin postikortit ja juustohampurilaisaterian Mäkkäristä. Sitten jälleen pienen hengähdystauon jälkeen kaupungille ja kohti Noel Coward Theatrea. Valomainos pisti miettimään, onko tarjolla paljaita pakaroita mutta kyseessähän oli viittaus David Walliamsin roolihahmoon. Olen nähnyt unelmasta elokuvaversion, jossa Puckina Stanley Tucci, mutta muuten en kyllä muistanut tästä Shakespearen näytelmästä mitään. Nautin ja nauroin kovasti, roolitus oli hieno ja David Walliams oli - no, David Walliams... Väliajalla ehdin lueskella ostamaani scriptaa, jossa siis oli kaikki vuorosanat. Lehdykästä oli apua, sillä osa repliikeista oli vanhaa kieltä. Yllättävän hyvin kyllä pysyi kärryillä. Oikein odotan tammikuun Henry V:sta.. Iltapalaksi vielä kadunkulman kiskasta kolmioleipä ja vaniljan(!)makuista kokista. 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saa kommentoida, mut ei oo pakko!