Madame kuljailee

Alkuun muutama kuva Radissonin huoneesta, kelpasi mulle niin kuin aiemmillakin reissuilla, vaikka tälläkin kertaa ikkuna antoi ankealle sisäpihalle. Mä luulen, että parin vuoden takaisen ensimmäisen reissuni huoneen ikkunasta avautunut katunäkymä johtui samalle viikonlopulle sijoittuneesta tasavuosisyntymäpäivästäni..



Lyhyen päivälevon jälkeen piti jälleen lähteä tallustelemaan, sillä nyt oli vuorossa Barbicanin Hamlet, jossa pääosassa kukapa muukaan kuin Sherlockina BBC:n tv-sarjassa itsensä koko maailman tietoisuuteen saattanut Benedict Cumberbatch. Näytelmän esitykset myytiin loppuun jo vuosi sitten elokuussa, ja minä onnekas olin yksi lipun saaneista! Kartasta olin katsonut, että High Holbornia pitkin suoraa tietä kohti Cityä vaan pitää kävellä ja puolisen tuntia tuota matkaa kaiken kaikkiaan olisi, mutta vaikka olin lähtenyt mielestäni hyvissä ajoin liikkeelle, alkoi näyttää siltä, että kiire tulee... Ei auttanut muu kuin ottaa sopivasta kulmasta musta taksi ja sillä suoraan etuovelle - en kyllä omin avuin olisi millään ajoissa lippuani lunastamaan ehtinyt!

Barbican on valtavan kokoinen kulttuurikeskus, jossa laskeuduttiin katutasosta useammatkin portaat teatterisalin tasolle. Porukkaa alkoi kerääntyä paikalle ja ovetkin avattiin hyvissä ajoin saliin siirtymistä varten. Täälläkin oli erittäin tiukka kuvauskielto (ennakon jälkeen jopa Benedict itse oli julkisesti tästä puhunut jonkun idiootin kuvattua esitystä kännykällään), ja salin puolella useampi henkilökuntaan kuuluva kiersi erikseen huomauttamassa henkilöille, jotka puhelinta kädessä pyörittelivät. Kyllä mää niin kamalasti ihmettelen myös niitä, jotka tulevat tuopin kanssa katsomoon ja joutuvat sitten kesken näytöksen lähtemään vessaan.. ei tarttis mun puolesta päästää enää takaisin sisälle ennen kuin väliajalla.

Hamlet oli odotuksiini nähden pienoinen pettymys, mihin osaltaan kyllä saattoi vaikuttaa ihan posketon väsymystila erityisesti ennen väliaikaa. Väliajan jälkeen kaksi viimeistä näytöstä meni jo actionin takia paremmin, mutta myönnän kyllä hieman pilkkineeni.. Shakespearea kannattaa kuitenkin aina käydä katsomassa, ja tulihan tässä nähtyä Benedictin lisäksi myös Ciaran Hinds livenä.



Näytelmän jälkeen pähkäilin, että mihinkäs suuntaan sitä nyt lähtisi, sillä lähimmästä uloskäynnistä päästiin aurinkoiselle sisäpihalle, jossa oli myös ravintola. Seurasin yhtä pariskuntaa, jotka kysyivät neuvoa röökitaukoa pitävältä kokilta ja löydettiin sitten pienen kävelyn jälkeen pääsisäänkäynnin tuntumaan toiselle puolelle rakennuskompleksia. Tuumailin hetken kadunkulmauksessa, että pistänkö kävellen takaisin hotellille, mutta toiselle puolelle katua sattui juuri sopivasti pysähtymään taksi ja minähän päätin sitten napata sen tuosta lennosta, jotta kerkeän lepäämään vielä hetken ennen iltamenoa. Takapenkillä oli jumppatrikoot päällä vaalea luonnonkaunis nainen, joka maksun jälkeen kampesi itsensä ulos ja kun hän suoristui täyteen mittaansa, tunsin kerrankin olevani pieni ja siro. Ja sitten kun tajusin, kuka hän on, mun suusta pääsi todella nolo fanityttömäinen parahdus "Oh my God it´s you!", mihin sain vastaukseksi pienen sivusilmän, kun nainen jatkoi matkaansa kohti Barbicanin stage exitiä. Sehän oli siis Game of Thrones -sarjan Brienne of Tarth eli Gwendoline Christie, jolla sukat jalassa mittaa ATK:n mukaan jotain 191 cm. Hän oli ilmeisesti menossa moikkaamaan Benedictiä, jonka kanssa ovat hyvät buddyt.



Taksimatka takaisin hotellille sujui mukavissa merkeissä, kun kuskin kanssa taivasteltiin Gwendolinea, joka oli kuulemma kertonut juuri tulleensa Irlannista GOT:in tuoreimman kauden kuvauksista. Katutöiden takia jouduttiin vähän kiertelemään, mutta kun matka sujui mukavasti, annoin kuskille pari puntaa tippiäkin. Hirveen kiva oli taksilla ajella, eikä sen nyt niin kamalan kallistakaan ollut, vaikka olisi voinut niin olettaa.



Back seat of a black cab

Reissun viimeinen meno oli vielä edessä Gielgud-teatterilla ja lipun noudon jälkeen käväisin Piccadilly Cirkuksen tuntumassa Mäkkäri-aterialla, kun en muuta viitsinyt. Melkoinen meininki oli siellä ja ilman tarjottimia mentiin eli kaikki ruuat kaikille pussiin ja ei kun istumapaikkaa etsimään. Alakerran takanurkasta löytyi yksi jakkara, missä sitten QP-ateriani ilman majoneesia napaan kiskaisin. The Curious Incident of the Dog in the Night-time oli illan näytelmä, jota jo edellisen reissuni ajankohtana olin miettinyt, mutta taisi olla silloin tauolla. Kesällä hommasin lipun tähänkin, eikä kyllä kaduttanut - tämä oli reissun kohokohta. Näytelmä perustuu Mark Haddonin kirjaan, joka on suomennettukin nimellä  Yöllisen koiran merkillinen tapaus, ja se kertoo Christopher-nimisestä pojasta, joka on vähän erilainen. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, jos on mahdollisuus! Oli tosi koskettava, hauska, eikä ihan niin perinteistä puheteatteria. Lavasteita ei juurikaan ollut, vaan toimittiin valoilla, muilla tehosteilla ja stage propeilla, ja näyttelijät käyttivät tosi paljon fysiikkaansa apuna. Tuo traileri antaa jotain osviittaa, mutta livenä lavalla oikein pysäyttävä kokemus.

Näytelmän virallinen traileri

Tony Awards -klippi



Lopen uupuneena valuin takaisin hotellille ja yöunien jälkeen raahustin aamiaiselle, missä sama kohtelias tarjoilija muisti minut ja ohjasi "Madamen" istumaan samaan ikkunapöytään kuin edellisaamuna. Hotellin aulasta skypettelin kotiin ja sitten lähdin metrolla lentokentälle, missä tuli ostettua hieman suklaata ja viimeiset tuliaiset. Lento sujui hyvin ja kun juuri sopivasti ehdin kesäasunnolle vievään kehäradan junaankin, niin olihan kaiken kaikkiaan oikein mainio reissu. Pitää taas alkaa suunnitella jo seuraavaa..

Pyhäaamun rauhaa Great Russell Streetillä

 

Täti mielipuuhassaan

Lauantaina aamu alkoi hotellin ravintolan englantilaisella aamiaisella, josta mulle papuja lukuun ottamatta kelpasi lähes kaikki. Miellyttävä tarjoilija johdatti mut ikkunapöytään, missä sain istuksia ihan itekseni. Pöydän telineestä, jossa oli sievissä pienissä purkeissa hunajaa ja useita eri sortteja marmeladia, löytyi uusi suosikki eli aprikoosimarmeladi, jollaista piti käydä nyt viikolla Herkusta hakemassa, paahtoleivän päällä toimii nimittäin niin hyvin. Tavoistani poiketen söin myös hedelmiä ja hieman marjojakin :)

Kun napa oli täynnä, jaksoin taas lähteä kaupungille sompailemaan ja tarkoitukseni oli käydä mm. Ted Bakerin myymälässä sekä Mayfairin puolella olevassa El Mundo Flamenco -liikkeessä, jossa nettisivujen mukaan piti olla kenkiä ja hameita. Matkalla käväisin Gapin liikkeessä, mistä lähti mukaan Pimpampulalle collegepaidat, ja Regent Streetin Ted Bakerilta löysin kauniskuosisen yhdistetyn kännykkäkotelo-lompakkosysteemin. Reitin varrelle osui yllättäen myös Victoria´s Secretin iso myymälä, jossa oli huonetolkulla tavaraa ja minäkin poistuin kassan kautta muutama salaisuus ostoskassissa.. Jos ei olisi ollut hieman kiirus jo eteenpäin, olisin jäänyt sinne kyllä pidemmäksikin aikaa. Hmm, seuraavalla kerralla sitten.

 

El Mundo Flamencoa etsiessäni kävelin kuuluisan Claridge´s -hotellin editse ja kuikuilin kaula pitkällä, olisiko hotellista kertoneessa tv-dokumentissakin esiintynyt ovimies työvuorossa - ei ollut. Flamencokauppakin löytyi, katutasossa myytiin kitaroita ja muita soittimia, ja vaatepuolikin siellä oli alakerrassa. Onneksi siellä ei ollut netissä bongaamaani mustakukkaista harmaata hametta, sillä hinnat olivat ihan sairaat - jopa 125 £ yhdestä hameesta! Kenkiä en uskaltanut ruveta edes kyselemään eli ne taidan jatkossakin hankkia Helsingin Flamencoshopista tai sitten Espanjasta, jos sieltä mun kokoa mahdollisilta tulevilta reissuilta löytyy.

 

Oxford Streetille nousin juurikin sopivasti Selfridgesin kohdalla ja siellä etukäteen suunniteltuna täsmäiskuna suuntasin kosmetiikkaosastolle Birchboxin pop up -ständille. Tuo Birchbox on ihan loistava konsepti tällaiselle hörhölle, joka on helppo ylipuhua ostamaan, vaikkakaan en ole ihan varma, kuulunko enää varsinaisesti kohderyhmään... Menet siis osastolle, missä on isoja pleksilaareja täynnä erilaisia näytekokoisia kosme-, vartalonhoito-, hius- yms. tuotteita, yhtä sorttia kussakin laarissa. Ota menukortin, jossa on viisi eri kategoriaa, joihin nämä tuotteet on jaettu ja ruksit sitten korttiin, mitä tuotteita haluat (meikkituotteita saa valkata 2 kpl, muita yhden). Saat myyjältä pussukan, joihin tuotteet keräät ja pussukka pakataan Birchboxin laatikkoon ja voilá, sulla on kaunis paketti, josta voit iloita itse tai antaa sen sellaisenaan lahjaksi. Tämä kaikki 15 punnan hintaan, tuotteet vaihtuvat vähintään kerran kuussa.  

Ostoksia ja hotellin komplimentit, joita en ehtinyt lukea :(

Mun Birchboxin sisältö ja Ted-kokoelmani uusin kaunotar

Johan sitä tuollaisen kävelyn ja kaupungilla kiertelyn jälkeen väsytti, joten ei kun takaisin hotellille hetkeksi pötköttämään - ja tää tarina jatkuu taas joku päivä..

Perjantain seikkailut

Arsenalista shoppailun jälkeen lähdin metrolla kaupunkiin päin ja otin haltuun uuden aseman eli Holbornin tienoon, mistä suuntasin kohti hotellia hieman jo nälissäni. Käväisin todella pikaisella lounaalla tutussa italialaisessa, joka oli vain parin kadunkulman päässä hotellilta. Otin kevyesti tomaattikeiton ja tomaatti-mozzarellasalaatin sekä jälkiruuaksi vähän jäätelöä. Palvelu oli taas mainion nopeaa ja kohteliasta, jätin siis tippiä vaikka se oli jo laskulla palvelumaksuna huomioitu (olinpa kiltillä päällä).

Tuossa pöydässä istuin viimeksi

Mansikkaa ja sitrunaa.

Hotellin respassa oli jonoa, mutta Roberta tiskissä oli ystävällinen ja lupasi kiirehtiä huonettani valmiiksi, olinhan mestoilla jo yhden pintaan, kun varsinainen check in olisi vasta kolmelta. Ei tarvinnut varttiakaan, kun jo pääsin huoneeseen. Olin pienessä mielenhäiriössä buukannut huoneen aamiaisen kera, mutta toisaalta sehän oli ihan hyvä, kun ei tarvinnut miettiä, mistä saa safkaa heti herättyään. Kamppeiden purun lomassa whatsappailin pienten poikien äidin kanssa; Mehmel oli käynyt parturissa ja oli tosi hienosti leikatut hiukset, kun tädille oli näytetty Mesut Özilin kuvaa (4-vuotiaan itse valitsema) malliksi. Skypettelin myös kotiin ja sitten olikin päiväunien aika.

Päikkäreiden jälkeen katsastin pikapikaa Oxford ja Regent Streetin valikoidut antimet ja tallasin Strandille tarkistamaan, joko mun pääsylippu illan esitykseen oli lunastettavissa. Olihan se eli lippu lompsaan ja National Portrait Galleryyn odottamaan näyttelyyn sisäänpääsyä.

Audrey Hepburnin uraa ja elämää käsittelevä näyttely oli yllättävän pieni, minkä takia oli hyvinkin ymmärrettävää, että sisäänpääsy oli rajoitettu ja liput syytä ostaa ennakkoon. Näyttelyssä oli ehdoton kuvauskielto, jota myös tarkoin valvottiin, joten ainut kuva Audreysta on gallerian ulkopuolen mainoksesta. Kuvia ihastellessa ei mennyt kuin vajaa tunti, ja vaikka selasin läpi näyttelyn kuvista tehdyn kirjankin, ehdin kiertää vielä lähes koko gallerian muutkin salit läpi - tuli tutustuttua mm. Tudor - ja Stuart -sukujen sekä muiden historiallisten, esim. kuninkaallisten, poliitikkojen, runoilijoiden ja säveltäjien muotokuviin. Voin mennä kyllä toistekin, sillä vaihtuvat näyttelyt näyttävät olevan tosi mielenkiintoisia jatkossakin. Oisko ollut tulossa jopa Ringo Starrin Beatles-aikojen kuvista joku exhibition..

Mulla on reissussa aina nälkä ja koko ajan jano, joten kadun toisella puolella oleva delityyppinen Prêt a Manger oli seuraava pysäkki. Ihan kelpo lohikolmioleipä ajoi asiansa, minkä jälkeen jaksoikin hyvin käppäillä Strandilla sijaitsevaan Vaudeville-teatteriin.

Oscar Wilden komedia, joka Helsingin kaupunginteatterissa on esitetty suomeksi nimellä Tärkeintä on olla Uuno, oli ihan kivaa katsottavaa, mutta hieman mua häiritsivät sekä edessäni että takana hirnuneet mieshenkilöt. Toisen hirnujan vaimo ei vielä lisäksi aina ymmärtänyt kaikkea puhuttua, joten poika tulkkasi osan esityksestä.. ei niin kiva. David Suchet oli oiva Lady Bracknell, mutta en mää nyt ihan silleen wau-mielelle tästä jäänyt.

Näitä en ihan vielä tarvinnut..

Teatterilta poistuttaessa alkoi vettä ripsiä, ja niinhän siinä kävi, että mun muuten hyvä suuntavaisto sateesta, pimeästä ja väsystä johtuen hieman petti ja tein noin viiden minuutin mutkan liian pitkälle Covent Gardenin ytimeen, kun yritin vältellä pahimpia pubijonoja keskustassa. Olinkin melko väsynyt takaisin hotellihuoneeseen päästyäni eikä sitten muuta kuin unta palloon lauantaita varten...

Keep calm and go to London!

Ja  ihan taas useampi viikko on ehtinyt kulua sitten viime päivityksen. Töissä on riittänyt puuhaa ja olinhan mä kolme päivää lomalla, tosin yhtenä päivänä piipahdin reilun tunnin töissä tarkistamassa pari juttua. Flamencon viikkotreenit ovat alkaneet ja ma-ke -illat menevät hyvinkin tiiviisti flamencoyhdistyksen salilla riehuessa. Viime viikonloppuna 44-tuntisen työviikon jälkeen oli vielä muutto kesäasunnolta takaisin kotikonnuille kantakaupunkiin. Onneksi kaikki sujui mallikkaasti siitäkin huolimatta, että hissi oli rikki ja muuttofirman pojat joutuivat kantamaan kaiken katutasosta 4. kerrokseen... itellä oli kyllä itku lähellä.

Löksöpöksyt ja porkkana-mascarponekuppikakku

Viimeisen kesälomaviikon puolittuminen työkiireiden takia ei juuri haitannut, kun pääsin pitkän viikonlopun viettoon Lontooseen. Kyllä oli kivaa yli vuoden odotuksen jälkeen! Perinteisesti suuntasin suoraan Heathrowlta Arsenaliin, missä ankaran tuumailun jälkeen tuli suoritettua tuliaisostokset pienille pojille. 



Tulkut

Isommillekin lapsille löytyi sopivat tuliaiset, itsestäni puhumattakaan.. Lisää tarinaa reissusta luvassa, jahka kerkiän kirjoitella. Stay tuned (jos siis sattuu kiinnostamaan)!