Spring Break

Käytiin työporukan kanssa kauan kaivatulla ja kovaan tarpeeseen tulleella rentouttavalla kevätretkellä. Matkaan pääsy oli monen mutkan takana. Ensiksi koko reissu oli vaarassa peruuntua, kun alunperin varaamamme risteily meni mönkään Viikkarin myytyä Isabellan pois. Saimme tilalle Hki-Sthlm-Hki -risteilyn ja kerkesin jo iloita, että pääsen käymään vastikään avatussa Sephoran myymälässä Biblioteksgatanilla. Väärin luultu - Gabriellan telakointi venyi pitkäksi ja risteilymme oli peruttu. Työkaverit eivät tästä kuitenkaan lannistuneet, vaan saivat kuin saivatkin hankittua tilalle korvaavan risteilyn uudenuutukaisella Gracella, kaksi viimeistä hyttiä! Lähtö oli Turusta, joten pääsimme matkaamaan myös junalla.

Turuus istuttiin Koulun pihalla nauttimassa hetkittäisestä auringonpaisteessa sekä kylmistä juomista, minkä jälkeen siirryttiin satamaan. Päästiin onnellisesti laivaan ja heti kohta olikin jo buffet-illallisen vuoro. Aiemmista reissuista oppineena keskityin nyt vain alkupalapöytään ja sielläkin kalapuoleen, sillä se on ainoa keino välttyä ähkyltä. Vieruskaverini Kihara-Esuli uhkasi syödä koko reissun 'v***u salaattia', mutta söi kyllä muutakin, jälkkäriksi jopa jätskiä (se ei näy meissä). Ihasteltiin Turun saaristoa, Mr. Romance kertoi Korppoosta ja Sbutler eli Janus näppäsi kuvan kauniista maisemasta laskevan auringon kera.

Loppuilta sujui laivan menomestat tarkastaessa. Yökerhossa esiintyi koodinimi Gulliver eli Gary Revel Jr. ja kyllähän esim. Bryan Adamsin Everything I Do (I Do It For You) kuulosti hyvältä. Mr. Romance oli vauhdissa, Kihara-Esuli päästeli höyryjä tanssilattialla, vaikkei Gary edes vetänyt ACDC:tä ja minäkin pääsin joraamaan Januksen ja matkanjohtajamme kanssa Euphorian tahdissa. Täti-ihminen väsähti ensimmäisenä ja vetäydyin hyttiin kahden maissa aamuyöstä.

Lauantaiaamuna heräiltiin rauhalliseen tahtiin ja kaupassa käynnin jälkeen nautittiin puolella porukalla aamiasta kymppikannella Mr. Romancen vielä torkkuessa ja Esulin jatkaessa tuliaisostosten tekoa. Lounaalle meillä oli varaus laivan A la carte -ravintolaan. Kylläpä maistui.

Kotiinkin päästiin väsyneinä mutta onnellisina eli reissu vastasi tarkoitustaan. Kivaa oli, naurua riitti ja sain päikkärien yhteydessä vähän lämpöä. Propell, Wendy, bearnaiset, lusikka, kaivattuni, mä diggaan niistä kaikista! Ilman käsiä! Tauski! Jeti! Siistii! Tää on just mun ongelma!

Kun matkassa on ollut rotissöörejä, tulee ruuasta ja juomasta puhuttua aika lailla, vaikken itse mikään varsinainen kulinaristi olekaan. Laivalla herkuttelun jälkeen sama vaihde jäi päälle ja piti käydä kaupassa. Sieltä lähti mukaan kovasti kehuttua Kolmen kaverin jäätelöä. Vadelma-valkosuklaa oli nannaa - kiitokset vinkistä Kihara-Esuli.

Herkkua

Sisar oli taas stadissa kouluttautumassa ja työpäivän päätteeksi käytiin St. Urho's Pubissa vetäisemässä pizzat. NAM! Myös kylmä alkoholiton saksalainen vehnäolut maistui kiireisen päivän jälkeen ja johan siinä ajatus kääntyi loppuviikkoon - perjantaina luvassa pieni merellinen ekskursio työporukan kanssa. Ei nyt päästykään Tukholmaan, mutta tutustutaan kuitenkin Viikkariin uuteen Graceen. Luvassa hulvatonta seuraa, naurua ja hyvää ruokaa; mulla on pörrösukat jo valmiina lähtöön :)

Kivat yllärit

Armaat työkaverit (Mr. Romance, Sbutler, Kihara-Esuli, Mercedes ja Kerstin) tunkivat tänään konttoriini, laittoivat oven takalukkoon, ahistivat mut työpöydän taakse ja alkoivat laulaa jollottaa "paaaljon onneaaa vaaan", enkä mää tajunnut mistään mitään. Sitten tungettiin pussia kouraan - siis myöhäiset syntymäpäiväonnittelut vallankin lahjusten kera!

Ted Bakerin wash bagistä löytyi Kenzon pareo (täydellinen poolilla lierihattu päässä ja kylmä juoma kädessä hengailuun), Issey Miyaken kynsilakat, Tommy Girl -EdT, Rochasin body lotion sekä John Galliano -muistikirja. ¡Gracias amigos!

Toinen vähän ikävämpi yllätys paljastui illemmalla ottaessani flamencotreenin jälkeen housut jalasta - buleriaksen rytmiin tehdyn svengaavan ja eri tempakan kopuläpsyrytmikuvion takomisen jälkeen molemmat yläreidet näyttivät siltä, kuin niihin olisi iskenyt jokin todella ärhäkkä paikallinen allerginen ihottuma tai rokko tahi muu ryhelmä. Loppuiltaa kohti kämmenen läpsyjäljet muuttuivat, jos mahdollista, vieläkin tummemmanpunaisiksi ja iho nousi hieman turvoksiin. Säästän teidät kuvalta. 

Finaalissa

Lämmintä pukkaa vihdoin ja vihreätäkin alkaa jo olla. Illansuu meni Kruununhaassa kevään päättäneessä flamencoillanvietossa, missä vedettiin keppisigi ja nautittiin myös Machinan porukan uudesta biisistä sekä ex-tanssikoulumme Blue Flamencon kehitysvammaisten ryhmien esityksistä. Itku pääsi.

Illan kovin veto oli kuitenkin Sveitsin toinen maali USA:a vastaan MM-kisojen semifinaalissa. Suomen tappio Ruotsille jäi näkemättä - onneksi. Finaalissa olen siis Sveitsin puolella ja pronssia pokkaa kyllä USA, jos pojat eivät vaan tappion jälkeen innostu viettämään iltaa Stockholmin yössä. Just alkoi myös Euroviisu-lähetys, joten siirryn seuraamaan sitä. Mun suosikkini ovat Tanska ja Norja, vaikka kumpikaan laulajatar ei ainakaan esikatseluissa tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta (tää kaipais enemmän ytyä esitykseen). Krista on 10 parhaan joukossa. 

Just Chillin'



Siskon kanssa nautittiin eilen kylmät juomat Wäinössä

On se kyllä hyvä tuo jääkiekko siinä mielessä, että katsoin peliä sitten kotona tai hallilla, tulee eläydyttyä peliin aika lailla täysillä. Hallilla jupisen itsekseni enemmän ja kotona taas vastaavasti huudan ääneen. Taisi naapureilla olla hieman ihmettelemistä tässä yksi ilta täti-ihmisen kajauttaessa sohvalta jatkoaikamaaliin jälkeen että P***UUU!!!!! Pahoitteluni ainakin alakerran mummulle, yläkerran tyytsistä ei niin väliä, kun sieltä se vasta möykkä välillä kuuluukin.

 

Juhis irroitti melkein yhtä riehakkaan reaktion, kun pienestä jänskätysmomentista huolimatta Suomi pääsi jatkamaan MM-turnausta Globenissa. Tämän turnauksen suosikkipelaajani on silti #44 Nate, joka teki hänkin tänään maalin USA:n peitotessa (ehkä jopa hieman yllättäen?) Venäjän. Nate kiinnitti huomioni alunperin Latvia-pelissä paitsi vajaan hammaskaluston ja takatukkansa takia, myös siksi että hän aina lämpän päätteeksi heitti kiekon yhdelle onnelliselle pikkupojalle pleksin yli sekä poistui viimeisenä jäältä tsempaten viimeiseen saakka joukkuekavereita. Saapas nyt sitten nähdä, mitkä joukkueet sunnuntaina pelaavat kullasta.

Takatukalla ja ilman

Jaapasen jaa, on hieman tullut seurattua jääkiekkoa parin viime viikon aikana ja Suomen joukkuekin on ennakko-odotuksiini nähden pärjännyt toistaiseksi hienosti. Jääkiekkoteemaan sopii mainiosti ruotsalainen trallpunk-rallatus De Lyckliga Kompisarna: Hockeyfrilla, johon tutustuin Time-baarin Markuksen sekä DJ Alexin ansiosta parisen vuotta sitten. Kertsi on eri vetävä ja ta-ta-ta-ta-ta-ta-takatukkaa enemmän tahi vähemmän nähtävissä alla.

Työkaveri ennusteli, että olisin löytänyt MM-kisakatsomosta itselleni jonkun hampaattoman jenkin, esim. Alaskan poika #44 Nate. Hän on kisareissun aikana pelaamisen lisäksi ilmeisesti ehtinyt tutustumaan Helsingin yöelämäänkin - harmi vaan, että itse olen siellä tätä nykyä varsin harvoin. Polkuni ei siis ainakaan toistaiseksi ole kohdanut Naten tai kenenkään muunkaan pelimiehen kanssa. Muuta lähikontaktia tosin melkein pääsi syntymään kaukalon laitojen toisella puolella Latvia-USA -matsissa, missä ehdin hädin tuskin istahtaa omalle paikalleni, kun latvialainen lihapulla lähestyi minua kysyen "weö aa juu from". Suomestahan minä, muttei siinä sitten kättelyä pidemmälle menty.


Jaromir, poika, mulletti

Team Finland #50 Juhis vanhassa fledassa

Team USA #44 Nate Thompson

Team Canada #88 Eric Lindros vuonna 1991

Mää ja Eric (<3<3<3)

Ihan pakko oli laittaa tähän vielä nuo Eric Lindrosin kuvat, kun Eric oli aikanaan kova sana. Työpaikan jääkiekkotietäjille (otanta kolme mieshenkilöä) näytin tuon kuvan, heistä kaikki tunnistivat siitä minut ja kaksi myös herra Lindrosin. Harmi vain, että Ericin peliura lopahti useiden aivotärähdysten ja muiden loukkaantumisten takia ihan liian aikaisin, hänhän on hyvää -73 vuosikertaa ja nuori mies vielä. Kuviin liittyy hauska muisto, sillä tuolloinhan ei vielä ollut digikameroita ja valmiita kuvia joutui ihan vallan odottamaan sekä jännittämään vielä sitä, miten hyvin otokset ovat onnistuneet. Noh, Oulun jäähallin edustalla kaveriporukalla otettiin siis Ericistä kuvia eestä takkaa sivulta ja sitten odotettiin... Sisareni palasi valokuvaliikkeestä muka suruissaan ja ilmoitti, että minusta ja Ericistä otettu kuva oli epäonnistunut. Pettymys oli kova ja tyttöjen syntymäpäivälahjaksi ideoima suurennettu ja kehystetty valokuva olisikin ollut _täydellinen_ yllätys, ellei Ester-mummu (R.I.P., tänään 15.5.2013 syntymästä 104 vuotta) olisi siitä suutaan avannut, paljastanut yllätyksen ja leimannut sen täydeksi höpötykseksi. Kuva oli joka tapauksessa seinällä siihen asti, kun muutin pois kotoa Helsinkiin. Mitähän Ericille tänään kuuluu?

Helatorstaitunnelmia

Yritin jo yöllä etsiä YouTubesta klippiä Brucen eilisen konsertin mielestäni ehdottomasta kohokohdasta. Enpä arvannutkaan, että hetki jota sain olla mukana todistamassa, oli täysin ainutlaatuinen: Wages Of Sin ensimmäistä kertaa livenä. Hieno biisi, hieno tunnelma, hieno trumpettisoolo. 

Aamulla sain myös yllättävän puhelinsoiton vanhalta tutulta, jonka kanssa ei ole oltu vuosiin yhteydessä. Puhelun jälkeen mieleen tulvi tiettyihin biiseihin ja tilanteisiin liittyviä muistoja.

The Chemical Brothers: Galvanize

John Legend: Show Me

Bonnie Raitt: I Can't Make You Love Me

 

  

Kotiin Pasilan asemalta kävellessäni piti pysähtyä ottamaan kuvia kukista kotikadun varrella. On siis kevät! 

Turistina Turuus

Tein pienen reissun Turkuun. Oli kivaa. Lievästi sanottuna. Kiitos Bruce, että jaksat. Tyyppi on syntynyt vuonna -49 ja vetää kolme tuntia täpöllä putkeen (juu viime kesän ennätyspitkää stadionkeikkaa en nähnyt, kun olin lomalla käymässä kotona). Respect. Ihan parasta pitkään aikaan.

"Kun musiikki on todella suurta, se vääntää koko paskan taas auki ja päästää ihmiset sisään, se päästää takaisin sisään valon, ilman ja energian - ja lähettää ihmiset kotiinsa ja minut hotelliini sen tunteen kanssa. Ihmiset kantavat sitä tunnetta mukanaan joskus todella pitkään." Peter Ames Carlin: Bruce (suom. Jaana Iso-Markku)

Waitin' On A Sunny Day

Death To My Hometown
Brucen sivuilta

Panic Station?

Eilen oli sitten vihdoin tanssiopiston oppilasnäytös, johon oli treenattu antaumuksella koko kevät. Itse vedoista ei ole juurikaan tarkkoja muistikuvia (henkkoht olisin toki voinut suorittaa paremminkin ja olla esim. astumatta hameen helman päälle), mutta ainakin sigi irrotti yleisöstä ihan huudot aplodien saatteeksi. Se nyt sentään tuli huomattua, että enää ei jännitä ennen lavalle menoa ihan yhtä julmetusti kuin joskus takavuosina. 

Kukka: Bijou Brigitte / Paita: Desigual
Hiukset: Ulla (¡Gracias!)

Muse: Panic Station

Tuo Musen uusi video on ihan loistava heinäkuun stadionkeikkaa odotellessa! Maailman ehkäpä seksikkäin kuuden lapsen isä Chris Wolstenholme übercoolina kuten aina.

Pienet tsadissa

Veljenpojat kävivät pääkaupungissa ensimmäistä kertaa, mutta reissu ei mennyt ihan suunnitellusti. Isompi oli kovassa kuumeessa, joten Lintsille tai kaupungillekaan ei päästy yhdessä. Vanhemmat kävivät kuitenkin keskustassa ostoksilla, kun täti oli hetken lastenvahtina. Näin kiltit mussukat mulla oli lainassa.

Kesällä nähdään sitten seuraavan kerran. Hali!!