Takatukalla ja ilman

Jaapasen jaa, on hieman tullut seurattua jääkiekkoa parin viime viikon aikana ja Suomen joukkuekin on ennakko-odotuksiini nähden pärjännyt toistaiseksi hienosti. Jääkiekkoteemaan sopii mainiosti ruotsalainen trallpunk-rallatus De Lyckliga Kompisarna: Hockeyfrilla, johon tutustuin Time-baarin Markuksen sekä DJ Alexin ansiosta parisen vuotta sitten. Kertsi on eri vetävä ja ta-ta-ta-ta-ta-ta-takatukkaa enemmän tahi vähemmän nähtävissä alla.

Työkaveri ennusteli, että olisin löytänyt MM-kisakatsomosta itselleni jonkun hampaattoman jenkin, esim. Alaskan poika #44 Nate. Hän on kisareissun aikana pelaamisen lisäksi ilmeisesti ehtinyt tutustumaan Helsingin yöelämäänkin - harmi vaan, että itse olen siellä tätä nykyä varsin harvoin. Polkuni ei siis ainakaan toistaiseksi ole kohdanut Naten tai kenenkään muunkaan pelimiehen kanssa. Muuta lähikontaktia tosin melkein pääsi syntymään kaukalon laitojen toisella puolella Latvia-USA -matsissa, missä ehdin hädin tuskin istahtaa omalle paikalleni, kun latvialainen lihapulla lähestyi minua kysyen "weö aa juu from". Suomestahan minä, muttei siinä sitten kättelyä pidemmälle menty.


Jaromir, poika, mulletti

Team Finland #50 Juhis vanhassa fledassa

Team USA #44 Nate Thompson

Team Canada #88 Eric Lindros vuonna 1991

Mää ja Eric (<3<3<3)

Ihan pakko oli laittaa tähän vielä nuo Eric Lindrosin kuvat, kun Eric oli aikanaan kova sana. Työpaikan jääkiekkotietäjille (otanta kolme mieshenkilöä) näytin tuon kuvan, heistä kaikki tunnistivat siitä minut ja kaksi myös herra Lindrosin. Harmi vain, että Ericin peliura lopahti useiden aivotärähdysten ja muiden loukkaantumisten takia ihan liian aikaisin, hänhän on hyvää -73 vuosikertaa ja nuori mies vielä. Kuviin liittyy hauska muisto, sillä tuolloinhan ei vielä ollut digikameroita ja valmiita kuvia joutui ihan vallan odottamaan sekä jännittämään vielä sitä, miten hyvin otokset ovat onnistuneet. Noh, Oulun jäähallin edustalla kaveriporukalla otettiin siis Ericistä kuvia eestä takkaa sivulta ja sitten odotettiin... Sisareni palasi valokuvaliikkeestä muka suruissaan ja ilmoitti, että minusta ja Ericistä otettu kuva oli epäonnistunut. Pettymys oli kova ja tyttöjen syntymäpäivälahjaksi ideoima suurennettu ja kehystetty valokuva olisikin ollut _täydellinen_ yllätys, ellei Ester-mummu (R.I.P., tänään 15.5.2013 syntymästä 104 vuotta) olisi siitä suutaan avannut, paljastanut yllätyksen ja leimannut sen täydeksi höpötykseksi. Kuva oli joka tapauksessa seinällä siihen asti, kun muutin pois kotoa Helsinkiin. Mitähän Ericille tänään kuuluu?