Raimo ja minä (ja lamppu)

Tapasin Raimon eilen bussissa, kun olin matkalla kotiin. Raimo tuli kyytiin Kulosaaren kohdalta seurueensa naisten kanssa. Naiset jäivät bussin keskitasanteelle ja nuorempi heistä huusi täyttä kurkkua, kun ei päässyt peremmälle bussissa. Raimo nousi tasanteelta portaan viereeni ja kuiskasi hiljaa "voitko siirtyä", joten päästin hänet ikkunapaikalle. 

Matka sujui, nuorempi naisseuralainen huusi ja Raimo katseli ikkunasta ulos nauttien juomaansa. Minun pysäkkini lähestyessä Raimon vanhempi seuralainen sanoi, että jäädään seuraavalla pysäkillä pois, joten Raimo rupesi tekemään heti lähtöä ja pyrki ohitseni. Kerroin hänelle, että istu alas vaan rauhassa, jään itsekin samalla pysäkillä pois ja varo, kun bussi kohta jarruttaa. Raimo totteli ja jatkoi juomansa kanssa. Pysäkille tultuamme päästin hänet ohitseni ja Raimon äiti sanoi: "Sano kiitos kiltille tädille, kun hän piti sinusta hyvää huolta". Ja Raimo (noin 4v.) kiitti.

Täti oli jo muuten jo viikonloppuna reipas ja kiltti asentaen omin pikkukätösin vihdoin lampun eteisen kattoon. Oli sokeripala ja kaikki (eikä vaatinut kuin yhden puhelun Affe-veljen kanssa neuvoksi)!

 

  

Tosi tiukassa vielä on vanhat tavat eli kun tulen kotiin, en millään muista, että mulla oikeasti on se lamppu, vaan rupean automaattisesti pimeässä hapuilemaan kenkiä ja vaatteita pois päältä.. No, tänään aamulla ylös noustuani sentään sen jo muistin.

Pientä myräkkää

Käväistiinpäs taas äidin kanssa riehakkaalla (not) Tukholman risteilyllä männä viikolla. Jo alkuun hieman hirvitti, miten luvattu tuulinen keli vaikuttaa reissuun, mutta onneksi selvittiin pelkillä huonoilla yöunilla. Tai äiti kyllä nukkui, minä en niinkään. Ihan niin vallan reteitä taas oltiin, että pakollisen tax free -vierailun jälkeen haettiin menomatkalla sämpylät hyttiin ja katsottiin telkkaria. Aamupala päätettiin skipata kokonaan ja mentiin varhaiselle brunssille suoraan keskustaan. Käytiin siis samaisessa Kungsgatanin Avenyn-kahvilassa, jossa siskon kanssa piipahdettiin pariinkin otteeseen kevään Adele-reissullamme.

 

Kaupunkiin bussilla ajellessamme sateli hieman, mutta onneksi sää sen verran selkeni, että pystyttiin kävelemään kaupungilla. Mitään erityistä ei ollut ostoslistalla, mutta äiti löysi Desigualin pipan ja minä uusia salaisuuksia Victoria´s Secretiltä. Lisäksi hommattiin ystävän pienelle pojalle lahja viikonlopun ristiäisiin, joissa sisareni oli sylikummina. Näiden hankintojen jälkeen suunnattiin vanhaan kaupunkiin Seta-ravintolaan, missä taas oli säädetty ruokalistan kanssa eli ihanaa häränfile-pizzaa ei ollutkaan saatavilla! Veckans tip -lounaslistalta löytyi kuitenkin maistuva kana-pestopasta - annos oli niin iso, ettei äiti omaansa jaksanut kokonaan syödäkään.

Paluumatkallakin keikutti niin, että vesipullot kaatuilivat yöpöydällä. Ei siis oikein hotsittanut laivalla kuljeskella, joten kaupassa käynnin jälkeen katseltiin vaan telkkaria, luettiin ruotsalaisia juorulehtiä ja läheteltiin viestejä kotiin, kun Gabriellan wifikin toimi täysin moitteettomasti koko reissun. Mainio Kultapoika tykkäsi mummun uudesta pipasta kovasti :)

Ristiäislahjaksi löydettin Åhlensilta kiva tanskalaista designia oleva ruokailusetti, jonka Pimpula myöhemmin sievästi paketoi. Vauva oli kuulemma ollut kiltti ja söpö, pari kertaa oli vain parkaissut.