Huippuviikko

Olipas kerrassaan mukava tää kulunut viikko: tanssia, töitä, leffoja ja sopivasti shoppailua! Perjantaina aamukahvilla Esulin kanssa istuessani sain jälleen vinkin, josta otin vaarin eli kävin ostamassa itselleni uuden Marc Jacobsin kaulakorun. On kuulemma ihan mun näköinen. Edellisessä postauksessa mainitsemani sisustusjuttu on myös nytkähtänyt hieman eteenpäin, joten ehkäpä tässä vielä siitäkin vallan kuvamateriaalin kanssa kirjoittelen.. 

Perjantaina oli jälleen ryhmätreenit ja kivaa oli, ja muiden kiiruhdettua hieman etuajassa ratikkaan jäin vielä itsekseni hetkeksi koputtelemaan viikkotuntien  tuoreimmat kuviot mieleen. Lauantaina aamupäivällä kävin kiikuttamassa neljä paria kenkiä suutariin fiksattavaksi. Kolme paria oli flamencokenkiä ja yhdet olivat työkäyttöön sopivat mustat hapsuavokkaat, jotka hautautuivat erään baari-illan jälkeen vaatehuoneen uumeniin - olen käyttänyt niitä viimeksi siis vuonna 2007 Jennijee-Jeke-Heekkuheen kanssa Apollossa tanssiessamme. Muistan ihmetelleeni, miksi toisen jalan askel tuntuu niin liukkaalta ja kengästähän oli irronnut korkolappu illan armottoman jorauksen aikana. Noh, suutarin mukaan kengät ovat muuten hyvässä kunnossa, joten ehkä niistä tosiaan on vielä ainakin töissä iloa. Suutarireissun jälkeen poikkesin Flamenco Shopissa kevään esityksen mekkojen sovituksessa ja kuvassa olevan vihreän sain pikaisen fiksauksen jälkeen mukaan viikkotunneilla porukoille esiteltäväksi. Mustan mekon tilasin samanlaisella venepääntiellä ekstraksi (kun ei voi tietää, tarviiko sellaista joskus jatkossa..) ja fuksianpunainen v-aukolla tulee toiseen uuteen biisiimme toukokuun esityksessä päälle. Priimaa pukkaa, ja vaikka nyt tiedän kuulostavani 50-luvun kotirouvalta, niin kyllä hyvä suutari ja ompelija ovat aivan kullanarvoiset!

Punavuoresta kävelin ihanaisessa kevätsäässä keskustan Stockalle, missä kahvittelin työkaverini kanssa ja vaihdettiin siinä kuulumiset, kun ei ole vähään aikaan nähty. Samalla bongasin sitten kivat mustat kiiltonahkaiset Wondersin ballerinat, työkengiksi nekin päätyvät, kun edelliset jouduin joulun alla heittämään roskiin ihan pikkuisen kuluneina. Kotiin kaupungilta päästyäni skypettelin äidille ja Espanjan kummitädille, ja johan taas matkoille tekisi mieli! Kun nyt töissä saadaan kesälomista varmistus, niin taidan ruveta lentoja buukkailemaan.. Kultapoikaa olen yrittänyt saada kesälomareissulle mukaan ja ilmeisesti hän saattaisi jopa kaveriksi olla lähdössä.

Tänäänkin oli eri hieno keli, joten kävelin kotoa Tennariin ja kävin katsomassa Marvelin uusimman actionpläjäyksen eli Deadpoolin. Mää oon vissiin pahan kerran mummoutumassa, kun ei minuun homma oikein uponnut, vaikka pariin otteeseen ääneen naurahdinkin (yksin, muille katsojille ei vissiin esim. Meredith Baxter Birney tainnut ollut tuttu eli mä todellakin alan olla vanha...). 

Kotoa löytyi vielä syömätöntä suklaata, mutta tilanne korjattiin pikaisesti. En muuten suosittele kenellekään tuon Fazerin uuden Travel -sarjan vadelma-lakritsasuklaata, jota Esuli toi mulle akuuttiin makean nälkään - syömättä jäi minulta ja jouduin kiikuttamaan avatun levyn töissä naapurihuoneeseen. Oli hieman liian omituinen yhdistelmä. Ruisleipä, tomaatti ja kermajuusto sitä vastoin toimii aina, iltapalana erityisesti.

Arkivapaan antia

Mulle sattui vapaapäivä keskelle viikkoa ja sehän on jännä, miten vapaa esim. näin juurikin keskiviikkona tuntuu aina hieman erilaiselta kuin viikonloppuna. Yritän nousta suht normaaliin aikaan vapaillakin, niin myös tänään ja ekana piti ruveta kahvin keittoon. Nyt on jälleen alkanut kahvi jälleen maistua, joten flunssa on vissiin kadonnut. Hesarin lukemisen jälkeen mietiskelin, pitäisikö lähteä kaupungille ja läksinkin, leffaan nimittäin. Pariin otteeseen olen yrittänyt päästä katsomaan Leonardo DiCaprion ja Tom Hardyn tähdittämän Revenantin, mutta laiskuuttani on jäänyt ainakin kahdesti varattu lippu lunastamatta. No, nyt menin ja hieman kadutti, että tuli tämä leffa valittua - en siis isommin tykännyt, en vaikka Oscaria tästä Leolle olisivat vihdoin antamassa. Liikaa kostonhimoa ja verta, Tom Hardy oli kyllä hyvä inhottavan Fitzgeraldin roolissa.

Ikuisuusprojektini etenee pienin askelin kohti suurempia linjoja eli eilen ostin kynttilätuikkuja varten mielestäni oikein oivallisen lasipurnukan. Ehkä kohta saan hommattua sen kirjahyllynkin... ihan kiva ois saada kirjat ja levyt vintiltä sisälle ja ihan käyttöön. Onhan mulla mielen päällä myös yksi sisustamiseen liittyvä ideakin, mutta katsotaan nyt, viitsinkö/osaanko/onko mulla aikaa laittaa se täytäntöön.

Viime viikolla täydensin hieman kosmetiikkavarastojani ja huomasin taas, miten olen jäänyt koukkuun Lumenen tiettyihin tuotteisiin. Irtopuuteri on loistava ja Longwear Blur Foundation ihan paras meikkivoide, mitä olen ikinä käyttänyt - ei ole liian paksu, mutta peittää kuitenkin tarpeeksi mun poskien rosaceasta johtuvaa punakkuutta. Pumppupullossa on olemassa hieman ohuempi versio, josta myös tykkään ja käytän arkena. Pitää vie erikseen mainita Lumenen silmämeikinpuhdistusaine, jota hamstraan aina kun edullisesti saa, se saattaa nimittäin välillä olla loppukin! Mun ostokset maksoivat sen verran, että sain kaupan päälle kivansävyisen poskipunan + siveltimen, mutta niitä en ole vielä ehtinyt testaamaan. Mullahan on vielä Malagasta ostettu Kikon poskipuna, jonka yritän saada tässä ensin kulumaan loppuun. Melko riittoisaa tavaraa.. 

Flamencoakin on tanssittu ja vaikka tänään olo ei ollut mitä parhain (söin lounaan leffassa käynnin takia ihan liian myöhään), treeni sujui oikein mallikkaasti molemmilla tämänpäiväisillä tunneilla. Porukkaa oli talvilomien ja Jerezin festareiden takia paikalla noin puolet normaalista, mistä toisaalta oli hyötyäkin, kun mahtui kunnolla liikkumaan salissa ja myös kuuli koputukset paremmin. Joonaksen Orange alkaa kääntyä loppupuolelle ja sitä kun vetää muutaman kerran täpöllä putkeen, on kuin ois juossut noin 20 satasen vetoa, eikä tientoskaan ihan liian iisiä tavaraa ole, vaikka tempoltaan rauhallisempi onkin. Kolmen tunnin jälkeen tietää kyllä tanssineensa, ainakin jos on tehnyt hommia täysillä. Nyt työn alla olevista biiseistä kuitenkin ehkä eniten tykkään maanantain zapateadosta, jossa siinäkin on jalkaa vaikka muille jakaa. Koreografia ja Joonaksen biisi ovat kyllä niin synergiassa keskenään, ja sitä on on ihan ilo tanssia. Kiva päästä esiintymään toukokuussa, vaikka viime yönä näin ihan kamalaa painajaista, missä mulla oli lavalle mennessä väärä hame ja rintsikat (esityksen viiden biisin välissä luvassa myös kahdet rintaliivien ja kenkien vaihdot!!) ja kengätkin hukassa. Ehkä täytyy noita vaihtojakin jossain välissä ihan reenaamalla reenata..

Oo Jesus ja muuta mukavaa..

En ole kummoinenkaan kulinaristi, mutta välillä kyllä herkuttelen, sillä lailla yksinkertaisesti, yksinkertainen kun olen. Riittää jäätelö tai pinaattikeitto munalla saamaan mut tyytyväiseksi. Ymmärrän kyllä niitä nautiskelijoitakin, jotka panostavat oikein kunnolla viineihin tms., mutta ei se kyllä ole mun juttu. Perjantaina illalla katselin telkkarista jäkistä ja vedin antaumuksella vanhan ajan vaniljajädeä mansikkahillolla. Nam.

Lauantaina oli vihdoin flamencofestareiden päänäytös eli Alfonso Losan poppoon Tendencias -  Flamenco a Tres. Perjantain KILL Carmenin jätin tietoisesti väliin, kun alkusyksyn Juhlaviikkojen esitys teki muhun niin lähtemättömän vaikutuksen, etten halunnut sitä riskillä mennä pilaamaan. No, Alfonson koreografiat olivat ihan hienoja, mutta valitettavasti hänen oma tanssimisensa oli samaa rynkytystä (hyväntuulista sellaista toki) kuin keväälläkin, eli tykkäsin hänestä noin sata kertaa enemmän opettajana ja pedagogina kuin esiintyjänä. Sitä vastoin Jesus Carmona Moreno sai mut ja noin 99-prosenttisesti kaikki muutkin naiskatsojat AIVAN lääpälleen itseensä <3<3<3 - mikä rokkistaran lavakarisma ja läsnäolo. Soolona vedetty alegrias oli jotain aivan järkyttävän ihanaa, kauneinta flamencoa, mitä ikinä olen nähnyt! Keikan lopussa kehtasin kaivaa kännykän käsilaukusta ja nappasin muutaman kuvan, joista tuon alempana olevan postasin IG:iin tägäten Jesuksen siihen. Ja (teinimäinen) iikkistä iik, Jesus tykkäsi kuvasta!

David Paniagua, Jesus ja Alfonso muusikoineen

Esityksen jälkeen fiilisteltiin muutamankin kaverin kanssa Jesusta Savoyn aulassa, ja Ässä-fanin kanssa päätettiin siitä lähteä käymään mutka vielä Time Barin kautta, siellä nimittäin muusikkokamuni Arttu sekä Niko (veljen joukkuekaveri joskus 90-luvun alkupuolelta) esiintyivät jousikvartetin kanssa. Ehdittiin sisään juurikin parahiksi ensimmäisen biisin soidessa ja vaikka alkuun jouduttiin hetki seisomaan, saatiin kivat istumapaikat ja nautittiin musiikista. Kombo ilmeisesti esiintyy maaliskuussa myös kotopuolessa, minkä äidille tiedoksi annoin. Vuodenvaihteessa kävi nimittäin niin, että ratikassa äidin jäädessä kotipysäkillä pois (poikien kanssa jatkoin vielä Pasilaan lätkäkisoihin) huomattiin Nikon seisovan siinä vieressä ja jäävän samalla pysäkillä, ja siinä kun tervehdittiin ja halittiin, kävi ilmi, että hän asuu mun naapuritalossa. Pieni on maailma.

Saksalainen vehnäolut sin

Arttu Takalo Group

Helsingin Flamencoyhdistyksen FB-sivuilta flamencosta kiinnostuneet voivat muuten käydä kurkkimassa tunnelmia tämän ja aiempienkin vuoden festaresityksistä sekä tiiviskursseilta. Tarkkasilmäisimmät saattavat minutkin kuvista bongata... Tämän vuoden festarikuvista vastasi tanssikamu Paula - mahtavaa työtä!

Ihan melkein parasta

Niinhän siinä viime lauantaina sitten kävi, että kolmen tunnin ryhmätreenien jälkeen laiskamato iski ja jäi menemättä flamencofestareiden avajaisklubille ja jäin kotiin katselemaan telkkaria. Tuollainen tekemättömyys on välillä ihan hyvästä kyllä. Sunnuntaina käväisin Narkkarin kanssa Vuotalossa lasten ja nuorten biennaalissa, mutta aiemmasta poiketen en ollut varsinaisesti myyntipöydän takana, vaan tekemässä lehtijuttua. Sitä en toki vielä ole aloittanutkaan, mutta onneksi aikaa deadlineen on vielä pari viikkoa. 

Sunnuntaina alkoi myös festareiden tiiviskurssi, jota hieman etukäteen jännitin, sillä keskitason ryhmän tultua jo aivan täyteen ilmoittauduin Narkkarin yllyttämänä edistyneisiin/ammattilaisiin. Opena kursseilla oli aivan mainioksi tyypiksi osoittautunut Alfonso Losa, joka viime maaliskuussa esiintyi Helsingissä - en kyllä hänen silloisesta esityksestä juuri perustanut.. Viitenä iltana (=luksusta!) tehtiin llamadoja ja remateja soleá por buleriakseen ja välillä käännettiin kuvioita myös 4-jakoiseen tangokseen. Narkkarin ja minun lisäksi ryhmässä oli vain viisi muuta tyyppiä, joista kolme opettajia, joten saatiin henkilökohtaisia neuvoja ihanalta Alfonsolta. Mun piti ihan pyytää Rintsikkaa välittämään syvän kiitokseni opetuksesta, kun ihan niin vuolaisiin kiitoksiin mun espanja taipunut. Muistoksi ja kiitokseksi kursseista hommattiin Alfonsolle Nokian Hai-saappaat, jotka ainakin täällä Suomessa olisivat kuluneen viikon aikana olleet itselläkin tarpeelliset. 

Lauantaina on luvassa vielä festareiden päätöskonsertti eli Alfonson ja hänen ryhmänsä esitys Tendencias - Flamenco a tres. Luulenpa, että esitys uppoaa otollisempaan maaperään kuin viimeksi, sillä nyt Alfonson tyyli on vähän tutumpaa - hän on kuitenkin tanssijana aika erilainen verrattuna esim. myös kovasti tykkäämiini Manuel Liñàniin ja Marco Floresiin. Ja on se flamenco vaan niin hienoa, ihan toiseksi parasta mun elämässä!

Vaikka yritän pitää herkuttelut (ainakin iltaisin klo 18 jälkeen) minimissä, saa sitä onneksi treenin vastapainoksi välillä pistää suun makiaksi. Viime viikolla meillä oli töissä Sbutlerin ja työparien kanssa työtunti ja koska oltiin oltu kovin kilttejä, Sbutler palkitsi meidät maailman parhailla laskiaispullilla. Kotona on taas tullut paisteltua lättyjä pariinkin otteeseen ja taidanpa tehdä niin tulevanakin viikonloppuna. Mä nimittäin paistan ihan hemmetin hyvät lätyt!

Ostin hyväntuulen puuskassa itselleni tänään vielä ystävänpäivälahjankin, kun korutiskin ohi mennessä myyjä sattui sopivasti tarjoamaan tavaraa mulle. Mukaan lähti siis Marc Jacobsin korvikset, rannerengas ja -ketju ihan naurettavan halpaan hintaan.. Mut oon mää kyllä nuo ihan omasta mielestä ansainnutkin, kun oon ollut niin reipas töissä ja salillakin.

Kakkua, kukkia, kenkiä

Vaikka varsinaiselta influenssalta olenkin toistaiseksi välttynyt, olo on ollut vähän tukkoinen ja Nessu-paketti alati käden ulottuvilla. Kivaa on silti ollut, töissäkään ei mitään erityistä kiirettä ja olen ehtinyt mielipuuhaani eli meidän intrasivujen viilaamiseen ja sisällön tuottamiseen. Tiistaina oltiin isommalla porukalla kakkukahveilla saamassa ansiomerkkejä palvelusvuosista - en voi uskoa, että oon ollut samassa firmassa töissä jo 20 vuotta! Kakku maistui, kahvi ei niinkään, mutta se saattaa kyllä johtua siitä, etten ole juonut kahvia loppiaisen jälkeen kuin ehkä viisi kuppia kaiken kaikkiaan. Ei vain ole tehnyt mieli. 

Hömelöstä olosta huolimatta piti käydä tanssahtamassa viikkotunneilla, kun ensi viikolla on niistä taukoa flamencofestareiden tiiviskurssin vuoksi. Hyvä niin, sillä mentiin kaikkia biisejä hiukan eteenpäin, ai että mä tykkään! Jopa keskiviikon edistyneet2-ryhmän tientos alkaa miellyttää mun korvaa, vaikken alkuun La Tremenditan kappaleesta juuri perustanut. Lauantaina on jälleen ryhmätreenit esitystä varten, ja illalla festareiden avajaisklubi Kansallisteatterin Lavaklubilla. Sinnehän on mentävä, varsinkin kun sain flamencoyhdistyksen lehden Letran hommien ansiosta vapaalipun. Illan päälle saattaisi olla vielä muutakin mukavaa tiedossa, sikäli kun asiat etenevät toivomallani tavalla.

Sain tänään ostettua sisätyynyt ostamiini Pentikin tyynynpäällisiin. Intouduin tästä niin, että hetkellisestä mielenhäiriössä raahasin kolme painavaa muuttolaatikkoa vinttiin ja imuroin, vaikka töistä lähtiessä mielessä oli vain varpaankynsien lakkaus ja suklaan syöminen. Kyllä mäkin joskus näköjään osaan kunnostautua. Kurkkasin myös vaatehuoneen kenkälaatikoihin ja kävin miettimään, raaskisinko luopua muutamista korkeakorkoisista sandaaleista, joita en vuosiin ole käyttänyt. Ihan vielä en raaskinut ja oishan siellä vaatehuoneesta muutenkin läpikäymistä...