Oo Jesus ja muuta mukavaa..

En ole kummoinenkaan kulinaristi, mutta välillä kyllä herkuttelen, sillä lailla yksinkertaisesti, yksinkertainen kun olen. Riittää jäätelö tai pinaattikeitto munalla saamaan mut tyytyväiseksi. Ymmärrän kyllä niitä nautiskelijoitakin, jotka panostavat oikein kunnolla viineihin tms., mutta ei se kyllä ole mun juttu. Perjantaina illalla katselin telkkarista jäkistä ja vedin antaumuksella vanhan ajan vaniljajädeä mansikkahillolla. Nam.

Lauantaina oli vihdoin flamencofestareiden päänäytös eli Alfonso Losan poppoon Tendencias -  Flamenco a Tres. Perjantain KILL Carmenin jätin tietoisesti väliin, kun alkusyksyn Juhlaviikkojen esitys teki muhun niin lähtemättömän vaikutuksen, etten halunnut sitä riskillä mennä pilaamaan. No, Alfonson koreografiat olivat ihan hienoja, mutta valitettavasti hänen oma tanssimisensa oli samaa rynkytystä (hyväntuulista sellaista toki) kuin keväälläkin, eli tykkäsin hänestä noin sata kertaa enemmän opettajana ja pedagogina kuin esiintyjänä. Sitä vastoin Jesus Carmona Moreno sai mut ja noin 99-prosenttisesti kaikki muutkin naiskatsojat AIVAN lääpälleen itseensä <3<3<3 - mikä rokkistaran lavakarisma ja läsnäolo. Soolona vedetty alegrias oli jotain aivan järkyttävän ihanaa, kauneinta flamencoa, mitä ikinä olen nähnyt! Keikan lopussa kehtasin kaivaa kännykän käsilaukusta ja nappasin muutaman kuvan, joista tuon alempana olevan postasin IG:iin tägäten Jesuksen siihen. Ja (teinimäinen) iikkistä iik, Jesus tykkäsi kuvasta!

David Paniagua, Jesus ja Alfonso muusikoineen

Esityksen jälkeen fiilisteltiin muutamankin kaverin kanssa Jesusta Savoyn aulassa, ja Ässä-fanin kanssa päätettiin siitä lähteä käymään mutka vielä Time Barin kautta, siellä nimittäin muusikkokamuni Arttu sekä Niko (veljen joukkuekaveri joskus 90-luvun alkupuolelta) esiintyivät jousikvartetin kanssa. Ehdittiin sisään juurikin parahiksi ensimmäisen biisin soidessa ja vaikka alkuun jouduttiin hetki seisomaan, saatiin kivat istumapaikat ja nautittiin musiikista. Kombo ilmeisesti esiintyy maaliskuussa myös kotopuolessa, minkä äidille tiedoksi annoin. Vuodenvaihteessa kävi nimittäin niin, että ratikassa äidin jäädessä kotipysäkillä pois (poikien kanssa jatkoin vielä Pasilaan lätkäkisoihin) huomattiin Nikon seisovan siinä vieressä ja jäävän samalla pysäkillä, ja siinä kun tervehdittiin ja halittiin, kävi ilmi, että hän asuu mun naapuritalossa. Pieni on maailma.

Saksalainen vehnäolut sin

Arttu Takalo Group

Helsingin Flamencoyhdistyksen FB-sivuilta flamencosta kiinnostuneet voivat muuten käydä kurkkimassa tunnelmia tämän ja aiempienkin vuoden festaresityksistä sekä tiiviskursseilta. Tarkkasilmäisimmät saattavat minutkin kuvista bongata... Tämän vuoden festarikuvista vastasi tanssikamu Paula - mahtavaa työtä!