perjantai 30. joulukuuta 2016

Harmaata ja pimeää joulunakin


On ollut kyllä todella harmaata ja pimeää Helsingissä, kun itsenäisyyspäivää edeltävänä sunnuntaina tullut lumikin suli heti seuraavaksi aamuksi kokonaan pois. Lucian päivänä ajelin ratikalla ja iloinen kuski kuulutteli, että valonpäivän kunniaksi HSL jakaa ilmaisia heijastimia raitiovaunuissa ja metroissa, ja minähän tietenkin kävin omani pois nappaamassa. 
 Vietin joulun tasaisesti töiden merkeissä ja kotosalla eli olin töissä sekä aattona että tapanina. Eipä siinä sitten kovin pitkiä pyhiä tullut lusittua, vaikka pääsin molempina päivinä livahtamaan pikkuisen aikaisemmin kotiin. Olin ostanut itselleni kaapin täyteen herkkuja eli pikkuinen ylilyönti tuli sillä rintamalla tehtyä.. myös amaryllis löysi tiensä mummin pöydälle kynttilöiden viereen.
 
Olihan mulla vallan kinkut ja lohet ja sinappisillitkin pöydässä ja maha tuli täyteen, vaikka lumen puutteen takia en aivan täyteen joulufiilikseen päässyt. Isojen lainalasten kanssa puhuttiin puolisen tuntia aattoiltana Skypessä, eikähän mun sitten loppujen lopuksi tarvinnutkaan ihan koko joulua omissa oloissa kotona olla, sillä pääsin kyläilemään serkkupojan perheen luo - viime kerrasta olikin jo pieni tovi, sillä nuorempaa tytärtä en ollut edes aiemmin nähnyt kuin kuvista vain.
Jouluinen juustolautanen ja Välimäen vuosikertaglögi - olen tyytyväinen
Olen vissiin ollut vähän tuhma, sillä ainoan lahjan eli Lauderin kosmepussukan sain työkavereilta, ellei sellaiseksi lasketa suklaajoulukalenteria, joka tuli vähän yllätyksenä, vaikka olin sitä puolihuolimattomasti sivulauseessa toivonutkin. Lahjoin sitten itse itsenäni tutusti kosmetiikalla sekä Finnkinon leffalipuilla :)

tiistai 27. joulukuuta 2016

Yksin Tukholmassa

Kävinpäs taas kääntymässä itsekseni Tukholmassa, kun äidin kanssa käydyltä risteilyltä oli kuponki tallessa. Mitään erityistä ei ollut ohjelmassa, kunhan vain tykkään siellä kävellä ja kierrellä omin päin. Mulla oli jälleen Gabriellan sisähytti parisängyllä ja telkkarilla buukattuna, mutta alkuperäisessä hytissä haiskahti joku hajuste (ihan kuin vessassa olisi vedetty röökiä ja sitä sitten yritetty peitellä) niin, että vaikken astmaatikko ja allerginen olekaan, kävi ärsyttämään. Astelin siis jo ennen laivan lähtöä infoon, missä virkailija oli heti tilanteen tasalla ja vaihtoi hytin käden käänteessä. Pääsin vielä rempattuun hyttiin, jossa on parempi sänky! Telkkari ei kyllä alkumatkasta toiminut, mutta onneksi mulla oli kirja mukana, niin sain aikani kulumaan ennen unen tuloa. 

Maissa oli oikein kiva talvinen keli, pientä pakkasta ja aurinkoa, mutta tietysti myös liukasta. Jalassa oli lähes tasapohjaiset Otzitn nilkkurit, joten pikkuisen piti varoa kävellessä. Käpsyttelin Kungsgatanille ja aamupalalle tuttuun Avenyn-kahvilaan ja sieltä jatkoin matkaa Moodsiin. 
 
Moodsin naisten vessasta
Jätin väliin tällä kertaa sekä Åhlensin, NK:n ja jopa Gallerian, mutta kävin kyllä kurkkaamassa Desigualin ja Victoria´s Secretsin myymälät. Mikään ei erityisesti sykähdyttänyt, joten suuntasin kohti vanhaa kaupunkia. Stortorgetin joulumarkkinoilla oli rauhallista, ei juuri mistään kotoisin ja ajattelin, että menenpä pizzalle suokkaripaikkaani Setaan. Pettymysten pettymys, ravintola oli kiinni "för tillfället" ja laivalla tarkistettuani myös nettisivut olivat kadonneet - ei kai tässä nyt käy niin, että joudun etsimään uuden ruokapaikan?!?!?! Harmi.

Mitäpä sitä turhaan kadulla pyöriskelemään, joten jatkoin Fotografiskaan, missä Anton Corbijnin näyttely oli jo ehtinyt loppua. Tilalle oli tullut eri koskettava Albert Wikingin I Have a Dream. Muotokuvien yhteydessä oli myös lyhyitä haastattelupätkiä mm. Kofi Annanista, Malala Yousafzaista, Pussy Riotin tyypeistä ja Dalai Lamasta. 
Charlotte Gyllenhammarin Natt oli sitä vastoin jopa hieman ahdistava naishahmoineen, mutta ahdistus unohtui yläkerrassa, jonne oli koottu farkkumerkki Dieselin kuvia ja mainosvideoita. Ihan nauratti tämä. 
David Bowie tervehti aulassa
Olin takaisin laivalla jo todella hyvissä ajoin ja pötköttelin juorulehtiä lukien sängyllä lähtöön asti. Sitten piipahdin tax freessä ja tein täsmäostokset, joilla ansaitsin seuraavan risteilyn - sehän on jo kalenterissa eli lähden tarkistamaan tammikuun loppupuolella alennusmyynnin antimet.. 

Isän suu makiaksi näillä

perjantai 23. joulukuuta 2016

Miesvieraita kylässä

Isojen poikien syksystä saakka suunniteltu Hgin reissu toteutui kuun vaihteessa, kun pojat saapuivat mummun kanssa isolle kirkolle. Tiedossa oli jo etukäteen pari jääkiekko-ottelua sekä sitten pieni yllätys.. Kultapoika etenkin oli reissua odottanut ja Pasilan kohdalla junassa ääneen harmitellut sitä, ettei tällä kertaa pääse Hartwall Arenalle kiekkoa katsomaan. Ensimmäinen matsi eli HIFK-Kärpät oli kyllä luvattoman huonoa kiekkoa molemmilta osapuolilta ja vaikka Pampula oli tulomatkan jäljiltä väsynyt, Kultapoika jaksoi vielä nimmarivihkon kanssa päivystää hallin ovella. Ja voi miten onnellisena hän kertasi tapahtumia myöhemmin - Kärppien kapteeni Lasse Kukkonen pyysi hänet pukkarin puolelle sisälle hetkeksi, kun eniten odotettu Mika Pyörälä oli ehtinyt livahtaa syömään. 

Tehtiin myös yön yli reissu Kouvolaan, missä päästiin pariin otteeseen jumbotronille ja sisar oli meidät myös ruudun kautta katsomosta bongannut. Peli oli jännä ja tasainen, mutta kääntyi lopulta vierasjoukkue Tapparan voittoon. Nimmarivihko oli nytkin mukana, mutta oli hieman kylmä ja nälkäkin, ja kun pöytävaraus odotti hotellilla, ei jääty hallin nurkille notkumaan.
Ruuan jälkeen oli jo todella väsynyt olo ja pistettiin aika nopsaan pötköllemme hotellihuoneessa. Kultapojan kysymys "ettekö aio katsoa miten Saara Aalto pärjää" sai kuitenkin pitämään vielä telkkarin avoinna ja mummun kanssa vahdattiin, miten Saara lauloi, vaikka hieman myöhäiseksi nukahtaminen sitten kuitenkin venyi.

Reissusta palattiin takaisin Helsinkiin sunnuntaina alkuiltapäivästä ja pojilla vipatti menojalka. Mummun kanssa kiusoiteltiin poikia päivälevoista ja kun oli syöty, lähdettiin bussilla kohti Pasilaa. Kultapoikaa vähän ärsytti, että mitä iloa on tulla katsomaan Hartwall Arenaa ja lähteä sitten takaisin, mutta ärsytys kyllä muuttui oikeasti iloksi, kun nappasin käsilaukusta neljä lippua illan KHL-matsiin. Serkku Micky vaimoineen oli järjestänyt meille matsiin yllärit eli päästiin jumbotronille jo ennen pelin alkua ja muutamaan kertaan matsin aikanakin. Lisäksi jälleen näyttiin myös tv-lähetyksessä, kun Oulussa peliä seurannut veli laittoi viestiä "ai teillä on siellä mummukin mukana". Juu oli mummukin. Pieni säikähdysmomentti koettiin, kun Jokereiden maskotti yhtäkkiä hypähti rappusilla aivan viereen ja heitti kummallekin pojalle uudet huivit kaulaan - tämäkin kaikki jumbotronille kuvattuna tietenkin. 
Vähän oltiin väsyneitä tällaisen reissaamisen jälkeen, eikä pitkään voinut riekkua, kun oli aikainen aamuherätys. Se onneksi tarkoitti myös vapaata iltapäivää, joten mummu ja pojat tulivat minua töistä vastaan ja mentiin tietenkin shoppailun lomassa jätskille.
Kävimme myös Senaatintorin Tuomaan markkinoilla ja vaikken nyt aivan päntiönnään siellä tavaroita ostele, niin kyllä oli parempi meininki kuin Tukholman vanhankaupungin joulumarkkinoilla. Onnistuin vielä raahaamaan seurueen Helsingin kaupunginmuseoon, missä kierrettiin Helsinki-aiheinen näyttely läpi ja käytiin tuoksuttelemassa, miltä kaupunki haisee - tällä kertaa joululta.
I´m so happy, I´m so happy
 
Kierreltiin vielä kaupoissa kotiin tuliaisia ostamassa ja käytiin pienellä välilevolla kotona ennen kuin matka taas jatkui. Olin päättänyt raahata pojat vielä katsomaan flamencoakin ja päätös piti, ainakin osittain. Mentiin siis syömään Hesarin Tenho Restobariin ja tarkoitus oli jäädä vielä illan Brindamos Flamenco -klubille, jonka yhtenä esiintyjänä tällä kertaa oli Sevillan reissujen ope Maija Lepistö. Mummulle ja minulle ruoka maistui, pojillekin ranskalaiset kyllä, mutta muuten ei meno enää poikia kiinnostanut. Vaikka saatiin Biologi seuraksi, jouduttiin lähtemään hieman kesken illan eli nähtiin vain ns. lämmittelysetti, jossa esiintyi Maijan sekä flamencolaulaja Taija Tyrväisen oppilaita. 
 
Ei olla tyytyväisiä
(ravintolassa ei ollut oikeaa Coca Colaa, ainoastaan Zeroa)
Kaiken kaikkiaan taisi kuitenkin olla onnistunut reissu, vaikka Pampula joutuikin välillä lukemaan uskonnon kokeeseen ja kuulemma mummun kanssa otettiin liikaa päivälepoa. Tässä alkaa jo itsekin kuitenkin olla siinä iässä, että kaikki lepo on välillä tarpeen (ainakin miesvieraiden kanssa)..

lauantai 10. joulukuuta 2016

Hyggeen unohtunut

No kyllä on taas aika juossut ja päivitykset jääneet vähälle. Harmaa syksykö (kun lumikin suli pois) tässä nyt vaikuttaa vai mikä, mutta melkein on tehnyt mieli heittäytyä sohvaperunaksi. Muutamia menoja oli kuitenkin kalenteriin merkattuna eli oon ollut ihmisten ilmoillakin. Koko Jazz Clubilla tuli käytyä marraskuussa useampaankin otteeseen, kun jazz&dance-illan lisäksi siellä oli meidän flamencoryhmän hovikitaristin Joonaksen trion levynjulkkarikeikka. Meno oli mahtavaa ja harvoinpa tulee oltua sellaisella keikalla, jonka biisilistaa on itsekin esittänyt tai tulee esittämään... ainakin puolet oli tuttua tavaraa :)
Kokossa oli marraskuussa myös baarikaverini Artun ja jazztanssija Wilma-Emilia Kuosan yhteisproggis Laiminlyöty, jonka yhteen lisäesitykseen raahasin Biologin mukaan. Tanssikonsertit oli tehty yhteistyössä Helsinki Mission Nuorten kriisipisteen kanssa ja esitys pohjautui nuorten aikuisten työpajoissa kerättyyn materiaaliin, joka Artun ja Wilma-Emilian käsittelyssä muuttui musiikiksi ja liikkeeksi. Ihan kaikkea ei ehkä tajuttu, mutta kyllähän tämäkin kannatti nähdä.

Sukuyhdistyksen vuosikokouksessa tuli myös käväistyä pikaisesti, kun hallitukseenkin satun kuulumaan. Piti vain jättää seurustelut vähille ja karkasin hieman kesken pois treenien takia. Handelsgillet on vakiintunut kokousten pitopaikaksi jo muutaman vuoden ajan, mutta tällä kertaa hieman petyin lounaaseen, kun tarjolla oli vain salaattibuffet. Hyvä etten treeneissä kuukahtanut, kun tankkaus ei oikein onnistunut.
Syksyn muotisana on ollut hygge, jossa taidan olla melko hyvä... osaan siis oikein olla tekemättä yhtään mitään, jos ei huvita. Suklaa on maistunut ja pitkästä aikaa mulla on ollut kärsivällisyyttä jopa lukea. Ostin siis tuoreimman Lars Keplerin, joka tulikin kahlattua läpi tuttuun tapaan muutamassa päivässä. 
Hyggeen kuuluu kynttilät
Lahjaksi saatu suklaajoulukalenteri :)
Menoa myös keväälle!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Spessumenot

Töissä on pitänyt hieman kiirettä (työhuoneen muuttoa, isoa kampanjaa, päivystyksiä tms.) ja flamencoa treenataan niin että biisit alkavat iltaisin pyöriä päässä juuri ennen unen tuloa. Ihan kokonaan en sentään ole kotiin jumiutunut, vaan olen ehtinyt nauttia hieman myös kulttuurista. 

Pitkästä aikaa kävin teatterissa ihan kotimaassa eli sukuyhdistyksen porukalla nähtiin syyskauden viimeinen Luulosairas Kansallisteatterissa. Ennen näytöstä kokoonnuimme teatterin lämpiössä ja saimme kuulla itsensä ohjaajan Arto af Hällströmin alkusanat, mikä olikin hyvin mielenkiintoista, sillä hänen ensimmäinen ohjaustyönsä Kansallisteatterissa oli nimenomaan tämä samainen Molièren näytelmä, nimiroolissa tuolloin vastikään edesmennyt Pentti Siimes. Tämä uusi päivitys, jota aiemmin esitettiin pienellä näyttämöllä, on Affen toistaiseksi viimeinen ohjaus Kansallisteatteriin, sillä hän jäi talosta eläkkeelle noin vuosi sitten. Ihan oli kelpo esitys ja nauratti vähintäänkin sopivasti (erityisesti Minttu Mustakallion ja Petri Liskin hahmot olivat herkullisia), ja mikäli joku ei ehtinyt näihin syksyn loppuunmyytyihin näytöksiin, tammi-maaliskuulle on vielä luvassa muistaakseni yhdeksän lisänäytöstä. 
Onnistuin hieman jälkijunassa eli lavarakenteiden varmistuttua ja lisäpaikkojen tultua myyntiin saamaan lipun kertaalleen jo loppuunmyydylle Kentin keikalle Hartwall Arenalle. En nyt mikään maailman suurin Kent-fani ole koskaan ollut ja vaikka mulla on useampia levyjäkin, tunnen paremmin vain ihan ne kaikkein suurimmat ja soitetuimmat hitit. Keikka oli visuaalisesti erittäin näyttävä ja tunnelma hallissa haikeahko, mutta silti iloinen. Viereeni sattui kuitenkin ärsyttävä tyyppi, joka koko keikan ajan tamppasi oikealla jalalla lattiaa niin, että koko penkki heilui, mikä kyllä vaikutti omaan keikkakokemukseeni ei niin positiivisesti. Lisäksi heppu heilui hermostuneesti itsekin kaivaen aina välillä taskuaan ja nappaili sieltä löytyneestä pullosta jotain hajun perusteella vettä väkevämpää. Loppukeikasta herra ampaisi seisomaan ja onnistui siinä huitaisemaan minua päähän, ja vaikka muuten olin onnistunut pysymään hänen käytöksestään hiljaa, myönnän että tässä vaiheessa irtosi voimakas v-alkuinen sana. Onneksi heppu ja hillitympi kaverinsa eivät enää jääneet encoreille, vaan poistuivat hyvissä ajoin ennen keikan päättymistä baarin puolelle. Ärsyttäviä tuollaiset tyypit, jotka eivät osaa käyttäytyä kunnolla.. 
Viimeinen biisi
Perjantaina oli kauan odotettu Aho & Lundén Co:n esitys Tapiolan Louhi-salissa, missä illan aikana nähtiin Olga Pericetin Extremos-teos, Machinan AfterMachine sekä Empun ja Katjan oma uusi koreografia Flamencaminos. Olin varautunut iltaan kolmella Nessu-paketilla, joihin ei onneksi kuitenkaan tällä kertaa tarvinnut turvautua. Tykkäsin Louhi-salista esiintymispaikkana ja vaikka Extremos jälleen avautui näin kolmannella kerralla hieman uudella tavalla, tämänkertainen AfterMachine oli pienoinen pettymys. Teos on nimittäin tehty kahdeksalle tanssijalle ja heidän tanssijan ominaispiirteilleen, ja kyllä nyt jäin kaipaamaan kahta puuttuvaa tanssijaa ja heidän rooliaan esityksessä. 

Lauantaina kolmen tunnin treenin jälkeisestä euforiasta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, vääntäydyin vielä kuuntelemaan jazzia Hämeentien Koko Jazz Clubille. Siellä on syksyn ajan järjestetty konsertteja jazz and dance -teemalla, ja lauantaina iltaa emännöi monitaitoinen Reija Wäre. Itse keikasta en ottanut lainkaan kuvia, kun pyrin keskittymään musiikin lisäksi kaikkeen tanssilattialla tapahtuvaan mielenkiintoiseen - illan konseptiin kuului nimittäin improvisointi, johon myös yleisö (aika suurelta osin tanssijoita itsekin) sai osallistua. Oli myös hauskaa, kun Reija pyysi muusikoita ensin sanoin kuvailemaan tanssijan liikehdintää, minkä jälkeen he vuorotellen ryhtyivät soittamaan suoraan vuorossa olevan tanssijan liikkeeseen. Se oli kuulemma helpompaa kuin puhuminen. Oli oikein kiva ilta ja sain pitkästä aikaa myös vaihdettua kuulumiset muusikko-kaverini Artun kanssa ennen ja jälkeen keikan. 

maanantai 7. marraskuuta 2016

Jos laiskottaa, niin laiskottaa

Olen ollut laiskalla tuulella tänne kirjoittelun suhteen, kun aiheet ovat taas olleet vähän vähissä. Mitään erityistä ei siis ole tapahtunut, enkä ole käynyt juuri missään muutamia spessurientoja lukuun ottamatta. Pientä shoppailua olen kuitenkin kotona öllöttelyn kylkeen harrastanut ja Affe-velikin ystävällisesti osallistui hankintoihini hommaamalla mulle Oulusta uuden Kooma-pipon. Nyt alkaa olla pipalle ihan käyttöäkin, kun talvi näyttää tulleen poikkeuksellisen aikaisin eteläiseen Suomeenkin. 
Lokakuun puolella ostin Lindexiltä sievän rannekorun, jonka myyntituotoista osa ohjataan rintasyövän tutkimukseen. Tykkään tuosta korusta kovasti ja olen sitä ihan töissäkin käyttänyt. Kaveriksi passaa hienosti Michael Korsin söpö lompsa, jonka kotiutin sopuhintaan - olinhan sitä jo ihan normihinnalla sormeillut. 
Työkavereiden kanssa Happy Socksit jalassa :)
Pikkuisen olen jumittunut herkuttelukoukkuun ja kun sain Hulluilta Päiviltä ostamani Fazerin konvehtirasiat tuhottua (Da Capo, Pätkis ja Omar - nam), ihanan voinen Pullava-pitko on palannut keittokomerooni. Se on vaan niin hyvää... Kauppareissulla tuli muuten yksi ilta kiireessä ostettua mansikkasuklaata, jossa on hämmentävän samanvärinen käärepaperi kuin Fazerin vaaleassa maitosuklaassa ja sehän ei sitten maistu kuin yksi biitti kerrallaan. Eipä ole sellaista ennen tapahtunut, että avattu suklaalevy kestää useamman viikon. Nuo kivoissa kääreissä olevat Kismetit menivätkin sitten yhdellä istumalla ja toiset kolme kappaletta heti seuraavana iltana :)

torstai 6. lokakuuta 2016

Raimo ja minä (ja lamppu)

Tapasin Raimon eilen bussissa, kun olin matkalla kotiin. Raimo tuli kyytiin Kulosaaren kohdalta seurueensa naisten kanssa. Naiset jäivät bussin keskitasanteelle ja nuorempi heistä huusi täyttä kurkkua, kun ei päässyt peremmälle bussissa. Raimo nousi tasanteelta portaan viereeni ja kuiskasi hiljaa "voitko siirtyä", joten päästin hänet ikkunapaikalle. 

Matka sujui, nuorempi naisseuralainen huusi ja Raimo katseli ikkunasta ulos nauttien juomaansa. Minun pysäkkini lähestyessä Raimon vanhempi seuralainen sanoi, että jäädään seuraavalla pysäkillä pois, joten Raimo rupesi tekemään heti lähtöä ja pyrki ohitseni. Kerroin hänelle, että istu alas vaan rauhassa, jään itsekin samalla pysäkillä pois ja varo, kun bussi kohta jarruttaa. Raimo totteli ja jatkoi juomansa kanssa. Pysäkille tultuamme päästin hänet ohitseni ja Raimon äiti sanoi: "Sano kiitos kiltille tädille, kun hän piti sinusta hyvää huolta". Ja Raimo (noin 4v.) kiitti.

Täti oli jo muuten jo viikonloppuna reipas ja kiltti asentaen omin pikkukätösin vihdoin lampun eteisen kattoon. Oli sokeripala ja kaikki (eikä vaatinut kuin yhden puhelun Affe-veljen kanssa neuvoksi)!

 
  
Tosi tiukassa vielä on vanhat tavat eli kun tulen kotiin, en millään muista, että mulla oikeasti on se lamppu, vaan rupean automaattisesti pimeässä hapuilemaan kenkiä ja vaatteita pois päältä.. No, tänään aamulla ylös noustuani sentään sen jo muistin.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Pientä myräkkää

Käväistiinpäs taas äidin kanssa riehakkaalla (not) Tukholman risteilyllä männä viikolla. Jo alkuun hieman hirvitti, miten luvattu tuulinen keli vaikuttaa reissuun, mutta onneksi selvittiin pelkillä huonoilla yöunilla. Tai äiti kyllä nukkui, minä en niinkään. Ihan niin vallan reteitä taas oltiin, että pakollisen tax free -vierailun jälkeen haettiin menomatkalla sämpylät hyttiin ja katsottiin telkkaria. Aamupala päätettiin skipata kokonaan ja mentiin varhaiselle brunssille suoraan keskustaan. Käytiin siis samaisessa Kungsgatanin Avenyn-kahvilassa, jossa siskon kanssa piipahdettiin pariinkin otteeseen kevään Adele-reissullamme.
 
Kaupunkiin bussilla ajellessamme sateli hieman, mutta onneksi sää sen verran selkeni, että pystyttiin kävelemään kaupungilla. Mitään erityistä ei ollut ostoslistalla, mutta äiti löysi Desigualin pipan ja minä uusia salaisuuksia Victoria´s Secretiltä. Lisäksi hommattiin ystävän pienelle pojalle lahja viikonlopun ristiäisiin, joissa sisareni oli sylikummina. Näiden hankintojen jälkeen suunnattiin vanhaan kaupunkiin Seta-ravintolaan, missä taas oli säädetty ruokalistan kanssa eli ihanaa häränfile-pizzaa ei ollutkaan saatavilla! Veckans tip -lounaslistalta löytyi kuitenkin maistuva kana-pestopasta - annos oli niin iso, ettei äiti omaansa jaksanut kokonaan syödäkään.
Paluumatkallakin keikutti niin, että vesipullot kaatuilivat yöpöydällä. Ei siis oikein hotsittanut laivalla kuljeskella, joten kaupassa käynnin jälkeen katseltiin vaan telkkaria, luettiin ruotsalaisia juorulehtiä ja läheteltiin viestejä kotiin, kun Gabriellan wifikin toimi täysin moitteettomasti koko reissun. Mainio Kultapoika tykkäsi mummun uudesta pipasta kovasti :)
Ristiäislahjaksi löydettin Åhlensilta kiva tanskalaista designia oleva ruokailusetti, jonka Pimpula myöhemmin sievästi paketoi. Vauva oli kuulemma ollut kiltti ja söpö, pari kertaa oli vain parkaissut.