Tarinaa tanssista 2

Muistan vielä, miten maanantai-iltaisin Ladies-ryhmän tunnin alkua odotellessamme ihailimme Katjan edistyneiden ryhmän tanssimista Kuortaneenkadun salin oven raosta. Muistanpa senkin, miten jännitti siirtyä jatko2-tasolta Katjan jatko3-ryhmään, aluksi takariviin tietenkin. Nyt tanssin Katjan edistyneissä ja kuinka ollakaan, enää en räpistele takana, vaan toisinaan rohkeasti ihan eturivissä. Miten ihanaa onkaan ollut huomata, että varsinkin kahden viimeisen vuoden aikana edistystä on omassa tekemisessä tapahtunut kovasti, (silloin tällöin edelleen takkuavia piruetteja lukuun ottamatta) enkä ole enää mikään ihan p***a flamenca. Välillä on toki vähän huonompiakin päiviä, kuten kesällä 2012 Sevillassa tanssikamun Terhin ottamista kuvista käy ilmi. Ei nimittäin alkureissusta vielä oikein bule irronnut.

Vahvinta aluettani ovat rytmit, läpsyt eli palmakset ja jalkatyöskentely, mutta niiden teknisen osaamisen pohjalle pystyn jo rakentamaan ilmaisua ja kroppaa vähintäänkin tyydyttävästi, ja muutaman vuoden takaiset ahdistukset lähinnä esim. käsien linjojen ja ranteiden/kämmenten/sormien asentojen suhteen ovat lähes mennyttä. Olen kyllä joutunut hammasta kiristelemään, kun käsivarret eivät ole totelleet ajatuksia, tai kun omien ranteiden pyöritys sormista nyt puhumattakaan ei ole näyttänyt yhtä viehkolta kuin opettajan tai vieruskaverin - mulla kun siis on pitkien käsien lisäksi myös isot, vaikkakin sirorakenteiset lapaset. Näitä juttuja täytyy oikeasti fundeerata, mallata ja hinkata peilin edessä sekä tietenkin vielä pystyä toistamaan liikkeet ilman peiliä liikemuistin varassa.

Usein teemme treeneissä biisejä pienemmissä ryhmissä, mikä on erittäin opettavaista. Esim. tanssiasennon kenot, aksentit ja markkeeraukset tulee huomioitua eri tavalla, kun ei koko ajan itse tanssi ja voi keskittyä pelkästään seuraamaan, miten biisin ja tanssin on tarkoitus nivoutua toisiinsa. Tanssikaveri Laura, joka viime vuonna toimi myös openamme vetäen erittäin tarpeellisia tekniikkakyykytystreenejä, sai tällaisen ryhmävedon jälkeen mut hetkeksi ihan hämmentymään kehuessaan mun tanssia ylvääksi ja elegantiksi.. Voi kun siltä aina tuntuisikin! Erityisen kivaa tää kehuminen oli myös sen takia, että itse vastaavasti pidän Lauran tanssista kovasti.

Kevään näytökset ovat koreografioiden hinkkaamisen lisäksi muutenkin kovasti työn alla eli suunnittelemme Katjan kanssa puvustusta. Kuten aina, hänellä on itsellään varsin vahva näkemys siitä, miltä haluaa meidän näyttävän ja nyt molempiin uusiin biiseihin onkin tarkoitus teettää kaikille omien mittojen mukaan kokopitkät esiintymisasut, eri väriset eri biiseihin tietenkin. Tilausmäärän ollessa jo melko mittava Katja sai tingittyä puvun hinnan todellakin varsin huokeaksi ja mähän tietenkin intouduin niin, että saatetaan muutaman kamun kanssan ihan på skojs skull teettää vielä kolmannetkin leningit mahdollisia tulevia muita esiintymisjutskia varten. Kunhan kankaat saapuvat, päästään ottamaan mittoja!

(ja muuten, viime keskiviikkona tein varmaan ensimmäistä kertaa tanssijan "urani" aikana neljä piruettia niin, että päädyin oikeaan aikaan oikein päin)

Tarinaa tanssista 1

Nyt syksyllä tuli kokonaista kahdeksan vuotta siitä, kun aloitin maailman ihan parhaimman harrastuksen eli flamencon. Ensimmäiset Blue Flamencon tuntini kopsuttelin Mansku nelosen kellarissa, missä katto tuli pitkälle ja pitkäkätiselle ihmiselle äkkiä vastaan, mutta tutustumistiivarin tunnelmat olivat - kiitos ihastuttavan opemme Lauran - niin mukavia, että päätös jatkaa alkeistunneille oli varsin helppo. Ensimmäisen vuoden aikana harjoiteltiin perinteinen Sevillanas, ja kyllä harmitti, kun veljen häiden takia en keväällä päässyt osallistumaan oppilasnäytökseen. Esityksiä tuli onneksi kyllä myöhemminkin, sillä Blue Flamencolla kävin useammankin opettajan tunneilla, kunnes koulu päätti aikuisten opetustoiminnan keskittyen kehitysvammaisten tunteihin.

Keväällä 2011 (muistaakseni, vuodet saattavat kyllä mennä sekaisin..) esiinnyimme Aleksanterin teatterissa batan kanssa keväisen alegriaksen merkeissä vallankin isolla lavalla. Ninski-serkun ottamien kuvien lisäksi muistoksi jäi välillä hieman kivistävät polvet, sillä ennen esitystä kompastuin takahuoneessa lentäen suoraan kontalleni kivilattialle. Ei kaatuminen onneksi tanssia haitannut, mutta mahtavat mustelmat tuli molempiin polvilumpioihin moneksi viikoksi. Sittemmin myös Stoan ja SYK:in esiintymislavat ovat tulleet tutuksi Helsingin Tanssiopiston oppilasnäytösten myötä, ja onpa tullut esiinnyttyä myös Malmitalossa.

Olemme aloittaneet ensi toukokuussa pidettävän näytöksen valmistelut, ja Katja Lundénin viikkotunneilla tehdään kahta täysin uutta koreografiaa Joonas Wideniuksen hienoon musiikkiin. Lisäksi lämmittelemme kevään aikana kolme aiemmin tehtyä koreografiaa ja näitä varten pitäisikin kohta puolin saada varattua ryhmien omaa treeniaikaa peñan salille. Sitä ennen yritämme ottaa biisit haltuun vanhojen oppilasnäytöstallenteiden ja oman muistin varassa.. Jännää! Kanneltalossa järjestettävän flamencospektaakkelin lipunmyynti ei ole vielä alkanut, mutta saatanpa palata asiaan kevään mittaan :)

Ketut ja piparit

Joulua alkaa uhkaavasti pukata ja koristeita näkyy olevan myynnissä. Nyt ilmeisesti kettu on joku erittäin ajankohtainen juttu, kun niitä on sekä vaatteissa (ostin aiemmin kaksikin eri paitaa kettukuosilla) että joulukoristeissa. Vaikka en mikään jouluentusiasti itse olekaan, ovathan nämä Mikko Repolaiset aivan valtavan söpöjä.

Piipahdin männäviikolla jälleen Tukholmassa päiväristeilyllä, missä sää oli taas varsin mainio kaupungille kävelyyn. Vaatepuolen tarkkailu jäi tällä kerralla vähemmälle, sillä sattuneesta syystä katselin enemmän kodin tavaroita ja sisustusjuttuja. Ostoslistalla oli ennen kaikkea kylppäritarvikkeita eli hammasharjamuki ja säilytysastiat vanuille, mutta aivan täysin mieleisiäni en löytänyt mistään. Ostinkin sitten aivan tuikitavalliset juomalasit Drottninggatanin Lagerströmiltä edullisesti 6 kpl noin 8 €:lla. Ja aivan hyvin toimivat tähän tarkoitukseen. 

Åhlensin kodin osasto oli uusittu aivan täysin ja sinnehän kannattaa kyllä ehdottomasta suunnata, sen verran iso ja mielestäni onnistunut muutos on tehty. Katselin taloa myös vähän niin kuin työn puolesta ja näpsäisin muutamia kuviakin kavereille näytettäväksi. Myös NK:lla kävin pitkästä aikaa pikaisella kierroksella, kun aikaa oli, mutta jostain syystä en ole jaksanut heidän meiningistään juuri innostua. Laivalle palasin siis lähes tyhjin käsin, enkä sielläkään tuliaisnikotiineja ja suklaata lukuun ottamatta riehaantunut.

  

Dumlen piparinen jouluversio oli tullut laivalle myyntiin ja pitihän sitä sitten itsellekin Pandan ihan parhaiden suklaarusinoiden lisäksi hommata. Maisteltiin niitä töihin päästyäni yhdessä porukalla ja oltiin liikuttavan yksimielisiä siitä, ettei oikein toiminut. Esulin mielestä jämäkkää piparista jälkimakua olisi saanut olla enemmänkin, mutta kyllä minusta tavallinen Dumle toimii paremmin. Suklaa siis suklaana ja pipari piparina.

 

Sain töistä kivan ylläribyllärin eli suklaata, vaaleaa glögiä ja pipareita sisältäneen herkkukassin. Iltojen pimetessä voinkin tässä joku ehtoo itsekseni naatiskella tv:n katselun lomassa :)

Tää Blogger muuten kiusaa mua ihan tahallaan, kun osa tekstistä ei suostu menemään vasempaan reunaan, vaan jää uhmakkaasti keskelle. krpl.