Tarinaa tanssista 1

Nyt syksyllä tuli kokonaista kahdeksan vuotta siitä, kun aloitin maailman ihan parhaimman harrastuksen eli flamencon. Ensimmäiset Blue Flamencon tuntini kopsuttelin Mansku nelosen kellarissa, missä katto tuli pitkälle ja pitkäkätiselle ihmiselle äkkiä vastaan, mutta tutustumistiivarin tunnelmat olivat - kiitos ihastuttavan opemme Lauran - niin mukavia, että päätös jatkaa alkeistunneille oli varsin helppo. Ensimmäisen vuoden aikana harjoiteltiin perinteinen Sevillanas, ja kyllä harmitti, kun veljen häiden takia en keväällä päässyt osallistumaan oppilasnäytökseen. Esityksiä tuli onneksi kyllä myöhemminkin, sillä Blue Flamencolla kävin useammankin opettajan tunneilla, kunnes koulu päätti aikuisten opetustoiminnan keskittyen kehitysvammaisten tunteihin.

Keväällä 2011 (muistaakseni, vuodet saattavat kyllä mennä sekaisin..) esiinnyimme Aleksanterin teatterissa batan kanssa keväisen alegriaksen merkeissä vallankin isolla lavalla. Ninski-serkun ottamien kuvien lisäksi muistoksi jäi välillä hieman kivistävät polvet, sillä ennen esitystä kompastuin takahuoneessa lentäen suoraan kontalleni kivilattialle. Ei kaatuminen onneksi tanssia haitannut, mutta mahtavat mustelmat tuli molempiin polvilumpioihin moneksi viikoksi. Sittemmin myös Stoan ja SYK:in esiintymislavat ovat tulleet tutuksi Helsingin Tanssiopiston oppilasnäytösten myötä, ja onpa tullut esiinnyttyä myös Malmitalossa.

Olemme aloittaneet ensi toukokuussa pidettävän näytöksen valmistelut, ja Katja Lundénin viikkotunneilla tehdään kahta täysin uutta koreografiaa Joonas Wideniuksen hienoon musiikkiin. Lisäksi lämmittelemme kevään aikana kolme aiemmin tehtyä koreografiaa ja näitä varten pitäisikin kohta puolin saada varattua ryhmien omaa treeniaikaa peñan salille. Sitä ennen yritämme ottaa biisit haltuun vanhojen oppilasnäytöstallenteiden ja oman muistin varassa.. Jännää! Kanneltalossa järjestettävän flamencospektaakkelin lipunmyynti ei ole vielä alkanut, mutta saatanpa palata asiaan kevään mittaan :)