Huvila - Kaapeli - Huvila

Mulla on ollut tapana käydä ainakin kerran kesässä erinäisissä Helsingin Juhlaviikkojen tapahtumissa, ja erityisesti olen tykännyt Tokoinrantaan pystytetyn Huvila-teltan antimista. Siellä on ollut monta koskettavaa keikkaa, Bo Kaspers Orkester, Eva Dahlgren & Peter Jöback, Wilco ja Pepe Willberg nyt muutamia mainitakseni. Kun liput huhtikuussa tulivat myyntiin, minähän olin sukkanasuttinaviivanasutena tiskin takana ostoaikeissa.

 

Tänä kesänä on ollut niin paljon härdelliä kotimaan reissujen ja flamencotiivareiden puitteissa (+ että kesäasunnolta ei aina ole huvittanut kaupunkiin edes lähteä!), että muuten keikkamenot ovat jääneet hieman vähemmälle, eikä Juhlaviikkojen muu ohjelma mua välttämättä edes niin kamalasti olisi kiinnostanutkaan. Viapori Jazzeilla olisi toki ollut yksi konsertti, jonka olisin halunnut nähdä. Ylläribyllärinä siellä nimittäin esiintyi Sami Pitkämön bändin kanssa kukapa muukaan kuin Pirkka-Pekka Petelius, ja lehtiarvostelujen mukaan yleisö oli ollut aivan pähkinöinä. Ei varmaan yhtään harmittanut, vaikkei lippua yllätysesiintyjän konserttiin ostettaessa ollut harmainta aavistusta esiintyjästä. Nyt elän siinä toivossa, että levyn (?) ilmestymisen jälkeen tekevät keikkoja enemmänkin!

Perjantaina käväisin töiden jälkeen pikaisilla kauneusunilla ja nappasin bussin Hakaniemeen. Jonoa teltan ovelle sinne ehtiessäni oli jo pukkaamassa, olihan Ismo Alangon keikka loppuunmyyty, mutta hyvän paikan mä silti sain. Keikkakin oli hyvä, mutta hieman kaksijakoinen. Ekassa setissä soitettiin lähes hartaissa tunnelmissa lokakuussa ilmestyvä uusi levy kokonaisuudessaan läpi ja väliajan jälkeen kuultiin vanhempaa tuotantoa uuden bändin soitantoon sovitettuina. Toka setin tunnelma pääsi välissä vähän löpsähtämään, vaikka setti alkoi rautaisesti Sisäisellä solariumilla. Onneksi loppua kohti, kun rohkeimmat luvan pyytämisen ja saamisen jälkeen siirtyivät lavan edustalle tanssimaan, tunnelma taas kohosi ja parit encoretkin kuultiin. Bändistä, jossa soitti mm. Jonna Tervomaan taustalta tutut Jussi Jaakonaho ja Juho Viljanen, olin ihan liekeissä, kun lavalla oli taas ja vaikka kuinka monen instrumentin haltijaa (esim. yhdellä hepulla hallussa sello, poikkihuilu, kitara, perkussiot, altto- ja baritonisaksofoni ja siinä sivussa muina miehinä lauloi taustojakin vielä). Mistä mä aina erityisesti suorastaan lämpenen on se, kun miehet laulaa stemmoissa ja hyvin. Basisti Mikko Mäkelän ääni soi erittäin hyvin yhteen Alangon kanssa ja kun lisätään vielä ns. "muodollinen pätevyys", niin kyllä mää oli eri tyytyväinen keikan jälkeen. Täytyykin katsoa, jos pääsisi vielä varsinaiselle levynjulkkarikiertueelle, joka näyttäisi marraskuussa osuvan Kultsalle!

"Rakkaus on ruma sana"

Lauantaina partsilla auringon nauttimisen ja päikkäreiden jälkeen tuli lähtö Kaapelitehtaalle, missä oli vuorossa odottamani KILL Carmenin toinen esitys - ja pääroolissa Mariana Collado, jonka opetuksesta olin päässyt aiemmin tässä kuussa nauttimaan. Oltiin Letra-Annan kanssa ajoissa paikalla, mutta ovet avattiin vasta tasan yhdeksältä; pientä ryysiksen tynkää oli siinä jo syntymäisillään, mutta onneksi tilanne kuitenkin eteni rauhallisesti. Esityksen alkupuolella ns. kunnon flamencoa oli aika vähän, mutta loppua kohti Marianan päästyä vauhtiin siellä tuli mm. tangosta ja siggeä kyllä sellaiseen tahtiin, että oudompaa olisi hirvittänyt. Carmen pääsi hengestään useaan otteeseen ja ideana koko esityksen konsepti oli sekä mun että muutaman muun tutun esityksen nähneen mielestä varsin onnistunut. Käytiin vielä esityksen jälkeen baarin puolella esiintyjätapaamisessa, missä kuultiin sekä Kaari että Roni Martinin ja vielä ohjauksesta vastanneen Atro Kahiluodon kommentteja esityksen synnystä. Kaikkein kivointa oli kuitenkin, kun saatiin henkilökohtaisesti kiittää ja halata Marianaa, joka saapui paikalle juuri, kun oltiin lähdössä kotimatkalle.

Carmen lukee kämmenestä

Cano pistää juergassa jalalla koreasti

Minun juhlaviikkoni päätti norjalaisen Susanne Sundförin (sorry, ei tuu näppikseltä oikeanlaista vokaalia) keikka Huvila-teltassa, kavereina Biologi hygynsä kanssa. Lämppärinä ollut Color Dolor yllätti positiivisesti ja solisti Stina Koistisen ääni oli kyllä sellainen, ettei Suomessa kovin montaa samanlaista tule vastaan. Pääesiintyjä sitä vastoin oli aivan pienoinen pettymys, mutta toki teki keikasta omannäköisensä, eikä juuri yrittänyt yleisöä miellyttää. Makoili nimittäin lattialla useammankin biisin aikana ja ne kappaleet, joita olin ehtinyt kuunnella Spotifyn kautta, soitettiin erilaisina kuin levyllä. Susanne itse vaikutti bändin kanssa olevan kuitenkin tyytyväinen vastaanottoon, ja myönnettävä on, että uskomaton ääni daamilla on - samaten bändin toisella naisella, joka veti sellaista kakkosääntä, että selkäpiissä viilteli hyvällä tavalla. Kannatti kyllä käydä tämäkin katsomassa. Seuraavaa keikkakokemusta saankin odottaa marraskuuhun asti. Onhan mulla silti sitä ennen suunnitelmissa vähän toisenlaista keikkaa eli pari Kärppien vierasottelua Itä-Suomessa.

Vessahetki

Tukholman reissuun palaan vielä sen verran, että kun siellä kaupungilla koko päivän käppäilee, niin hätäkin aina välillä ehtii yllättää - jos ei itsellä, niin mahdollisella matkakumppanilla. Viimeksi itse ryystin Foodgardenin aamiaisella mehua ja kahvia siihen malliin, että maihin päästyämme rupesi oitis pissattamaan. Yleensä olen ensimmäisenä pistäytynyt PK-talossa, missä on ollut ihan perussiisti ilmaisvessa alakerran sushi-ravintolan vieressä, mutta kahdella viime reissulla se on ollut kiinni. Tällä kertaa ovessa oli sentään lappu, että wc on epäkunnossa ja ystävällisesti lapussa oli mainittuna lähimmät wc:t. Koska NK oli vielä kiinni, päätimme äidin kanssa yrittää Mood-ostoskeskusta.

Moodin yläkerrasta löytyikin ostoskeskuksen henkeen sopiva tunnelmallinen ja hyvältä tuoksuva naistenhuone imetystiloineen. Kandee piipahtaa hädän tullen! 

Victorian salaisuus?

Äidin kanssa käytiin vaihteeksi Tukholmassa kääntymässä ja nauttimassa kesäisen lämpimästä säästä. Melkein helteisen lämpötilan takia shoppailu ei oikein irronnut eli pyörittiin vain kaupungilla, levättiin välillä ja syötiin jätskiä. Äidin riemuksi kaupungissa oli jälleen triathlon-kisa, jota myös silmäiltiin. 

Helsinkikin on mereltä päin katsottuna ihan kaunis

Hej då, Sthlm

Kun aurinko paistoi niin ihanasti, istuksittiin vielä muutama tunti auringossa laivan aurinkokannella Nikolain ja ruotsalaisten juorulehtien parissa - olivat lehdissä sitä mieltä, että kruununprinsessa Victoria odottaisi vihdoin toista lastaan... Oiskohan näin? 

Vaikkei muuten juuri edes kaupoissa kierrelty, piti mun päästä Victoria's Secretin myymälään. Nyt en ostanut tuoksuja, vaan pientä ja mustaa tietenkin :)

Aurinko, Audrey ja Omar

Niin ihanastihan siinä kävi, että mahtava kesäinen sää jatkuu vieläkin ja kateellisena itse olen töissä, kun kaiffari Yohku saa nauttia lomaviikkonsa auringosta. Ennen tiistain iltavuoroa  menin uhkaukseni mukaisesti uimastadionille ja ehdin köllötellä siellä kolme tuntia. Normityöpäivän jälkeenkin kesäasunnon partsilla on tullut istuskeltua, sinnekin nimittäin paistaa noin iltakuuteen asti. Nahka ei siis enää väriltään muistuta pakastekalkkunaa :)



Alkuviikosta tuli Lontoosta postia, jota olin jännityksellä jo hieman odotellutkin. Seuraava gyldyyrireissu on hyvää vauhtia lähestymässä, ja mulla on liput hommattuna kolmeen näytelmään. Alkuvuodesta huomasin, että National Portrait Galleryyn tulee juuri sopivasti reissun puitteisiin mahtuva Audrey Hepburn -kuvien näyttely, johon suositeltiin lipun ostamista ennakkoon. Elokuu myytiin jo heinäkuussa loppuun ja kun sisään näyttelyyn pääsee vain tiettyyn kellonaikaan, on hyvä toimia ajoissa. Niinpä ostin lipun ekan reissupäivän iltapäivälle, ja näyttelystä onkin näppärä jatkaa kohti Strandilla sijaitsevaa Vaudeville-teatteria; siellä luvassa vuorostaan Hercule Poirot -näyttelijä David Suchet´n tähdittämä Oscar Wilden näytelmä The Importance Of Being Earnest.

Töissä on ollut parina päivänä kokouksia ja olenkin iltaisin ollut kotona vähän tööt. Flamencon viikkotunnit eivät ole vielä alkaneet, joten olen nauttinut Lemmen viemää -sarjan tiukoista käänteistä, ja eilen olin pitkästä aikaa skype-yhteydessä mummulassa hoidossa olleen Nötterön kanssa. Jäbä sormeili papan tietsikkaa niin, että sai mun kuvan näkymään kahtena ja voi että meitä nauratti! Toinen on niin mahdottoman suloinen ja hyväntuulinen. Illan päätteeksi nautin päälärillisen Omar-jäätelöä, joka maistui ah niin herkulliselta (ilman karkkisattumia olisi kyllä ollut vielä parempi)... Taiteiden yö jäi nyt kakkoseksi sohvalla köllöttelylle, vaikka olisihan kaupungilla riittänyt vaikka kuhinaa. Joskus toiste sitten.

Hetkiä auringossa

Ai kun olisin voinutkin olla vielä viime (ja tämänkin?) viikon lomalla, kun aurinkoa vihdoin olisi saanut. Töissä normitahti alkoi lähestyä ja tiistaina jouduin (pääsin) pikakomennuksella yhteen workshopiin, missä oli yllättäen ihan kivaa, vaikka sana yleensä saa mussa aikaan lähestulkoon allergisen reaktion...

Torstaista sunnuntaihin huhkittiin ulkona lämmittävästä auringosta huolimatta flamencoyhdistyksen salilla, kun espanjalainen Mariana Collado tuli pitämään tiiviskurssia. Tehtiin sigin sukuista martinetea, jossa kyllä taas jalat olivat kovilla. Tiivarin piti kestää kaksi tuntia kerrallaan, mutta Marianahan veti koko rahan edestä ja vartin pitkäksi joka päivä. Tiukka muija, mutta olihan hänellä pilkettäkin silmäkulmassa, vaikka välillä oli heittävinään väärin ymmärtäviä ja tekeviä ulos salista (mierda! fuera!). Erinäisistä syistä vikalla tunnilla meitä oli paikalla enää viisi ja saatiinkin sitten todella henkilökohtaista opastusta. Hiki valui jo välillä ihan kauhustakin, kun saatiin tehdä koputuksia yksin. Marianaa pääsee ihailemaan tositoimissa Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmistoon kuuluvassa Compañia Kaari & Roni Martinin KILL Carmen -esityksessä, johon mulla on tietty jo lippukin.

Viikonloppuna tuli muutenkin ryhdistäydyttyä eli pyöräilin kumpanakin päivänä mennen tullen matkat treeneihin, kun säät kerrankin sen sallivat. Oon pyöräillyt tänä kesänä enemmän kuin vuosiin - en toki määrällisesti paljon, mutta kuitenkin. Sunnuntaina raahasin itseni vielä auringonottoon uimastadionille ja kylläpä oli kivaa, kun Siltsukin naapurissa soundcheckiä teki. Rauhallista auringonpalvontaa hieman häiritsi yksi krapulaansa parannellut heppu, jolla oli emäntä hakusessa.. onneksi tajusi vajaan tunnin jälkeen lähteä saunaan oloaan parantelemaan. Aattelin huomisen iltavuoronkin startata uimastadionin kautta, puoleen päivään mennessä ehtii hyvinkin muutaman tunnin lötkötellä.

Itäisessä Helsingissä aamuhetkenä



O sole mio!

Saatiinhan sitä aurinkoa vielä tällekin kesälle, vaikka ois ollut kiva olla lomalla lämpimien kelien tullessa. Töissä ei ihan niin lystiä... Onneksi syksyn kiireet eivät ole vielä alkaneet, joten pääsin perjantainakin livahtamaan vähän aikaisemmin töistä ja partsille lukemaan. 

Kesäasunnon lähellä olevasta supermarketista löytyi sitten loppukesälle ihan mahtava uusi suosikki eli Fazerin Pätkis-jäätelö. Eka paketti meni suoraan yhdeltä istumalta, mutta jospa tänään ostamani toinen säilyisi vähän pidempään.. Delicious, niin kuin lainalapset sanovat! Huomenna jatkan säiden salliessa auringossa paistattelua ja ehkä jaksan vääntäytyä jopa uimastadionille asti.

Elokuuta jo..

Ehtipä heinäkuu taittua elokuuksi ja viimeinen viikko sujui erittäin poikkeuksellisissa merkeissä eli lomalla Helsingissä. Sää oli suuri pettymys, niin olisin aurinkoa toivonut; olin jo ajatellut löhöäväni Bertie Woosterin ja Jeevesin seurassa uimastadionilla, mutta suurimmaksi osaksi löhöilinkin ihan sisätiloissa kesäasunnolla. En kyllä juuri alkua pidemmälle kirjankaan parissa päässyt, kun puuhastelin kaikkea muuta pyykinpesusta ja kauppareissuista lähtien.

Muutaman vuoden takainen alelöytö Akateemisesta - such fun!

Jääkaappi oli ihan tyhjillään Oulun reissun jäljiltä ja kun siellä tuli hieman herkuteltua, olen yrittänyt pikku hiljaa päästä orastavasta kesäkessistä eroon syömällä hieman terveellisemmin. Salaattia ja jopa kaurapuuroa, josta jo luulin saaneeni opiskeluaikoina yliannostuksen... No, myönnetään, että on tullut vedettyä pari pakastepizzaakin telkkaria katsellessa. Maanantaina kävin vihdoin katsomassa Amy Winehousesta kertovan kehutun dokumentin, minkä jälkeen ei juuri huvittanut jäädä kaupungille pyörimään, vaan läksin kotiin lievästi alakuloisena. Kannattaa katsoa tuo elokuva; oli hyvä, vaikkakin sangen surullinen (salissa pillitettiin siis).

Kyllä kelpaa voisilmän kanssa

Tiistaina sain mielenkiintoisen puhelinsoiton, jonka seurauksena istuin keskiviikkona erään toimittajan kanssa Hakaniemessä päiväkahvilla. Tulos on tulossa julki joskus syksyllä peräti kuvankin kanssa. Ehkä uskallan myöhemmin kertoa tarkemmin mistä on kysymys. Päivä oli muutenkin mukava; oli vaihteeksi lämmintä (toki kun ehdin kesäasunnolle ja sain bikinit vaihdettua ylle, aurinko meni suuren pilven taa) ja poikkesin kotimatkalla torin kautta. Ostin itselleni vähän kotimaisia mansikoita, joita oli kiva popsia sekä paljaaltaan että jätskin ja suklaakastikkeen kera.

Perjantaina satoi vettä niin paljon, että mietin jo kumppareiden metsästystä vintiltä ennen kuin lähdin tapaamaan pitkästä aikaa kummipoikani Petskun äitiä kaupungilla kuljailun merkeissä. Mulla oli taas herkuttelut mielessä, joten mentiin vanhaan kunnon Santa Fe´hen nachoille, joista ei ole kuvaa, koska katosivat parempiin suihin niin nopsaan.

Kävin viikolla myös kahtena päivänä treenaamassa flamencoyhdistyksen salilla omin päineni hikeen asti, jotta ensi viikon Mariana Colladon tiiviskurssi ei ole ihan tappavaa tavaraa loman jälkeen. Tein mm. keväällä hinkattuja koputussarjoja solo compas -levyjen sekä omien palmasten (hehe, tauon jälkeen mahtavana vaikeaa!) tahtiin ja lisäksi näyttää vihdoin siltä, että Katjan alkukesän jaleos extremeños -tiivarin matsku alkaa nyt upota kaaliin.

Sunnuntaisen treenin päälle polkaisin vielä serkkutytön kanssa meren rantaan Hernesaaren Birgittaan, missä tuulesta huolimatta sinniteltiin ulkona ja jutskailtiin tuoreimmat kuulumiset. Oli tosi kiva paikka, jonne taidan mennä joskus toiste uudemmankin kerran. Istuskelun jälkeen kierrettiin vielä Hietaniemen kautta ja kun Ninski lähti kotiin, jatkoin rannan maisemareittiä pitkin kesäasunnolle valmistautumaan maanantaiseen töihin paluuseen..

Ihania herkkuja tiski täynnä!