Ai kun olisin voinutkin olla vielä viime (ja tämänkin?) viikon lomalla, kun aurinkoa vihdoin olisi saanut. Töissä normitahti alkoi lähestyä ja tiistaina jouduin (pääsin) pikakomennuksella yhteen workshopiin, missä oli yllättäen ihan kivaa, vaikka sana yleensä saa mussa aikaan lähestulkoon allergisen reaktion...
Torstaista sunnuntaihin huhkittiin ulkona lämmittävästä auringosta huolimatta flamencoyhdistyksen salilla, kun espanjalainen Mariana Collado tuli pitämään tiiviskurssia. Tehtiin sigin sukuista martinetea, jossa kyllä taas jalat olivat kovilla. Tiivarin piti kestää kaksi tuntia kerrallaan, mutta Marianahan veti koko rahan edestä ja vartin pitkäksi joka päivä. Tiukka muija, mutta olihan hänellä pilkettäkin silmäkulmassa, vaikka välillä oli heittävinään väärin ymmärtäviä ja tekeviä ulos salista (mierda! fuera!). Erinäisistä syistä vikalla tunnilla meitä oli paikalla enää viisi ja saatiinkin sitten todella henkilökohtaista opastusta. Hiki valui jo välillä ihan kauhustakin, kun saatiin tehdä koputuksia yksin. Marianaa pääsee ihailemaan tositoimissa Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmistoon kuuluvassa Compañia Kaari & Roni Martinin KILL Carmen -esityksessä, johon mulla on tietty jo lippukin.
Viikonloppuna tuli muutenkin ryhdistäydyttyä eli pyöräilin kumpanakin päivänä mennen tullen matkat treeneihin, kun säät kerrankin sen sallivat. Oon pyöräillyt tänä kesänä enemmän kuin vuosiin - en toki määrällisesti paljon, mutta kuitenkin. Sunnuntaina raahasin itseni vielä auringonottoon uimastadionille ja kylläpä oli kivaa, kun Siltsukin naapurissa soundcheckiä teki. Rauhallista auringonpalvontaa hieman häiritsi yksi krapulaansa parannellut heppu, jolla oli emäntä hakusessa.. onneksi tajusi vajaan tunnin jälkeen lähteä saunaan oloaan parantelemaan. Aattelin huomisen iltavuoronkin startata uimastadionin kautta, puoleen päivään mennessä ehtii hyvinkin muutaman tunnin lötkötellä.
 |
| Itäisessä Helsingissä aamuhetkenä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, mut ei oo pakko!