Sepä siinä!

Olipas taas duuniporukan kevätristeilyn aika ja matkasimme uudistuneella Viikkarin Gabriellalla Tukholmaan. Reissu oli telakalta paluun jälkeen vasta toinen, eikä ihan kaikki ollut laivalla vielä valmista - mm. sauna oli pois käytöstä, mikä oli seurueen herrahenkilöille valtaisa pettymys. Ravintoloita oli uusittu, mutta vaikka tapasbaari ja Ella's olivat lopettaneet, onneksi löytyi syötävää kaltaiselleni puolipitsikurkulle. 

Menomatkalla kokeilimme Grill-ravintolaa, vaikka mieli kyllä teki pizzaa. Sitä ei laivalta saanut, joten kallistuttiin hampurilaisiin. Mulla oli melkoinen nälkä, mutta ehdinpä napata kuvankin annoksesta, ennen kuin se katosi parempiin suihin. Olipa herkullista, ranskalaiset myös ja kaverille maistui kasvisversio mainiosti. 

Grillin katosta

Sää ei tällä kertaa valitettavasti suosinut eli oli hieman viileää ja välillä sateli vallan räntää. Yritimme suunnistaa kaupungilla niin, että päästiin aina säännöllisin väliajoin sisälle lämmittelemään ja hyvää niin. Askelmittarin mukaan päivän aikana käveltiin yli 12 kilometriä eli reippaita oltiin kyllä! Pizzaa teki edelleen mieli ja kun sain kaverit ylipuhuttua vanhankaupungin Sally's-ravintolaan, sieltähän löytyi tähän ongelmaan oiva ratkaisu ja saatiin massut täyteen.  Laivalle palattuamme ei nälkä ihan heti yllättänyt, vaan pitäydyimme juomapuolella. Living Roomissa ystävällinen tarjoilija teki minulle molempina iltoina todella maistuvan alkoholittoman inkivääri-trinksun muiden maistellessa erilaisia holillisia vaihtoehtoja. Illan päälle piti kuitenkin käydä vielä iltapalalla vetämässä ennen unille menoa pienet suolapalat. Kyllä uni sitten paluumatkalla maistui, ei haitannut vaikka pikkuisen oli ilmeisesti keinuttanut.

Mun inkivääritrinksu oikealla

Phantom ja vampyyrimeininkiä

Kolme vuotta sitten kävin synttärimatkalla Lontoossa ja näin siellä Her Majesty's Theatressa Oopperan Kummituksen. Musikaali oli vallan mennä sivu suun täällä kotona Helsingissä, kun Kansallisoopperan viime syksyn näytökset myytiin loppuun alta aikayksikön, mutta onneksi olin kevään lisänäytösten tullessa myyntiin hereillä ja sain kuin sainkin lipun viime viikon maanantaille. En toki ollut tsekannut kalenteria turhan tarkkaan eli suoraan treeneistä pikaisen suihkun jälkeen piti oopperaan kiiruhtaa - onneksi matka Hesarilta ei kestänyt kävellenkään kuin viitisen minuuttia. 

Esitys oli luonnollisesti loppuunmyyty ja summassa Stockan palvelupisteen tiskillä lippuun arvottu kakkosparven eturivin paikkani suorastaan loistava. Ihan harmittaa kaikkien niiden puolesta, jotka eivät tätä esitystä pääse näkemään, sillä laulu ja soitto kulki valtavan hienosti ja kokonaisuus oli erittäin vahvasti plussan puolella. Solistit olivat mielestäni paremmat kuin Lontoossa näkemässäni versiossa eli tätä produktiota ei kyllä yhtään tarvitse hävetä! Erityisesti tykkäsin Christinen roolin sielukkaan suloisesti esittäneestä Hanna-Liina Võsasta sekä Phantomista eli Ilkka Hämäläisestä, vaikka ilmeisesti kakkosmiehitys olikin kyseessä. Ja tietenkin pakko tunnustaa, että tunnettujen duettojen aikana ei tädin silmä kuivana pysynyt, vaan pillittelin parven pimennossa ihan huolella. Niiskutusta kuului kyllä muualtakin eli en ollut ihan ainoa kyynelehtijä.

Mun Twitter-feed (kiitos Helsingin Kaupunginteatterin retweettien) on kevään mittaan ollut täynnä #vampyyrientanssi'a, joten vapaan viikonlopun täytteeksi - kun Finnkinon leffatarjonta ei ihan ole viime aikoina vastannut mun odotuksia ja toiveita - hommasin lauantaille lipun Linnanmäen Peacock-teatteriin. Olin nukkunut poikkeuksellisen pitkään eli kun annoin aamuseiskalta itselleni luvan pitää silmiä vielä hetken kiinni, seuraavan kerran katsoin kelloa 11.15, minkä lisäksi nukuin vielä 1,5 tunnin päiväunet lätkäfinaalin alkua odotellessa. Olo olikin vallan vampyyrimainen illan suussa Lintsille tallatessani. Netistä olin etukäteen selvittänyt näytöksen miehityksen, ykköset siis kehissä, enkä todellakaan pettynyt tähänkään esitykseen. 

En tiedä, mistä nämäkin valtavan hienot laulajat ovat löytyneet, etunenässä aivan ihastuttava Raili Raitala (kuvassa Sarahina), Tuukka Leppänen, Antti Timonen ja Samuel Harjanne. Vampyyrinä hurmannut Mikko Vihma ei laulullisesti mielestäni yltänyt ihan muiden veroiseksi, mutta ylläribyllärinä Risto Kaskilahti oli verraton laulaja ja toki hahmonsakin oli hulvattoman hauska. Esitystä katsoessani kävi mielessä, että voi kun mulla olisi ollut lainalapsista isoimmat mukana, varmasti olisivat hekin tästä tykänneet. Kaupunginteatterin työryhmä on jo aloittanut seuraavan musikaaliproduktion eli Shrekin valmistelut, joten se täytynee myös päästä näkemään - ehkä saan lainalapset sinne sitten mukaan!

Putkessa

Pari kertaa vuodessa on töissä sellaiset viikot, että oksat pois - yhdeksän päivän työputki on tätä nykyä onneksi maksimi. Ennen putken alkua mulla oli ihanasti pitkä la-ma vapaa, joka sekin kyllä meni vähän muuten kuin levätessä. Harvoin nykyään viikonloppuisinkaan nukun kahdeksaa pidempään ja niinhän siinä sunnuntaina kävi, heräsin klo 7, pesin viisi koneellista pyykkiä, siivosin ja tiskasin, vaihdoin puhtaat lakanat ja vedin itsekseni peñalla tunnin putkeen pelkkää läpimenoa. Hyvä minä!

Viime viikolla tuli työtunteja kasaan rapiat 50, siihen päälle vielä kahdet viikkotreenit sekä perjantaina kolmen tunnin ryhmätreenit, joissa Katja oli mukana tsekkaamassa, mihin kuntoon olemme vanhat koreografiat kevään aikana saaneet. Hinkattavaa hän vielä löysikin, pääasiassa siksi, ettemme ole tainneet kertaakaan saada kaikkia biisejä treenattua niin, että kaikki tanssijat olisivat samaan aikaan paikalla - jouduimme vielä etsimään tammikuussa kalenteriin buukattujen kertojen lisäksi ylimääräisen ryhmätreenin, jotta saadaan vielä ennen kenraalia yhdet ehjät treenit tarantoon ja farrucaan. Aikaiset aamuherätykset eivät ihan jihuu-huutoja minusta irrota, mutta yllättävän kivuttomasti viikko kuitenkin meni.

Taksissa klo 5.15

Hulluilta Päiviltä ostin tuttuun tapaan peruspäikkärituotteet sekä Finnkinon leffalippuja, mutta piipahdin myös Herkussa ostamassa mm. halloumia ja italialaisia luomuleikkeleitä, jotka ovat ah niin herkullisia. Siinä sivussa ostoskoriin löytyi myös haamumunkkipaketti, namnam ja mums vaan.

Kiireiseen työviikkoon piti vielä tunkea yksi iltameno eli kävin katsomassa ope-tuttujen Elina Lehtolan, Laura Rintamäen ja Anne Riikola-Sarkkilan + muusikkoryhmän esityksen Imperfecto. Paikkana oli Teatteri Toivo Telakkarannassa, oikein sopiva tällaiselle esitykselle. Tykkäsin kovasti koko konseptista ja on aina yhtä suuri yllätys ja ilo kuulla kitaristi Juho Koskimiehen laulua - sitä voisi kuunnella kyllä useamminkin. Pidin myös Anna Murtolan laulusta; tuntuu että hän on vuosien varrella kehittynyt ihan huimasti vaikeassa canten lajissa!

Ihanhan sitä toisten tanssia katsoessa taas jännää rupesi pukkaamaan, kun ei omaan esitykseen ole kohta enää kuukauttakaan! Katja Lundén Companyn Flamencon ilta on siis tulossa perjantaina 20.5. klo 19, paikka on Kanneltalo ja liput tilaisuuteen myy Ticketmaster Suomi. Tulukaahan paikalle...

Huppistakeikkaa

Pikkuisen on taas haipakkaa pitänyt, pääsiäinen meni ja näköjään koko maaliskuukin vielä ihan tuosta noin vain. Töissä on ollut kaikkea hauskaa eli mm. tipuja vieraisilla sekä värityskisa, johon unohdin osallistua.. Viikkotreenit ovat edenneet siihen pisteeseen, että sekä työnimi Orange että zapateado on saatu valmiiksi, nyt enää hinkataan.

 

Ässä-fani vinkkasi mulle valkosuklaa-Twixeistä, joita täytyi ihan vallan asiasta tehden käydä naapurikaupasta hakemassa ja makuhan oli ihan ok, vaikka täytyy myöntää, että normi-Twix on vielä parempaa. 

Mun kummipoika Kultapoika on ollut aivan ihana ja lähetellyt kuvia kotoa, missä talon ovat valloittaneet todella suloiset uudet kissanpennut Kerttu ja Vili. Mahtiuros Ässä joutui aiemmin keväällä piikille ja ai kamala, kun täti-ihminen pillitti saatuaan Kultapojalta surullisen viestin "täällä on aika tyhjää ilman Ässää". Noh, nyt on vilskettä ja vilinää kahden kisulin kanssa, ja ilmeisesti myös veljeni Affe on tilanteen kanssa sinut, vaikka muka enemmän koiraihminen onkin. 

Vähän väsähtänyt Vili (kuva: Kultapoika)

Maaliskuun viimeisenä tiistaina ehdittiin Ässä-fanin kanssa käydä myös Tavastialla, missä loppuunmyyty keikka juhlisti tammikuussa menehtynyttä muusikko Zarkus Poussaa. Olipas vallan hienot ja kaiken surunkin keskellä iloiset iltamat, upeita muusikoita ja tarinoita matkan varrelta.